Arvostelu: RAAL-requisite SR-1a-nauhakuulokkeet

Kirjoittaja: Roderick

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2018
• Valmistusmaa: Serbia
• Hinta: ~3500 € (+ vähintään 400 euroa erilliseen adapteriboksiin/vahvistimeen)
• Rakenne: Avoin, “over-ear”
• Nauha-elementti: 19×100 mm
• Impedanssi: 0,2 ohmia
• Herkkyys: n/a
• Paino: 426 g ilman kaapelia
• Liitintyyppi: 2x 3,5 mm
• Kaapeli: 2 metrinen kaapeli 4-pin-XLR-naarasliittimellä
• Takuu: 5 vuotta ensimmäiselle omistajalle

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Serbialainen RAAL-requisite (tästä eteenpäin RAAL) saattaa olla tuttu kaiutinharrastajille nauhadiskanteistaan. Vuodesta 2018 lähtien se on ollut kuitenkin myös kuulokevalmistaja julkaistuaan SR-1a:n, joka oli tietääkseni maailman ensimmäinen nauhaelementillä toteutettu kuuloke. Omalaatuisen siitä tekee myös rakenne, joka ei asetu perinteiseen tapaan korvien ympärille, vaan sijoittaa elementit korvien etupuolelle aivan kuten kaiuttimet – tästä nimitys “Ear Field Monitor”. RAAL korvasi hiljattain SR-1a-mallin uudella SR-1b:llä, jossa sisäinen johdotus on tehty kuparin sijaan hopeasta, ja rungon ulkoasua on muutettu vastaamaan valmistajan edullisempaa CA-1-kuulokemallia. Muuta parannettavaa RAAL ei kuulemma neljän vuoden aikana keksinyt.

Monet pitävät SR-1a:ta yhtenä maailman parhaista kuulokkeista, mutta onpa se joidenkin mielestä myös itsetarkoituksellisen erikoinen – mitä kummallisempi tuote, sitä korkeammaksi nousee usein myyntihintakin (tässä tapauksessa noin 3500 euroon). Mielestäni SR-1a ei kuitenkaan ole pelkkä kuriositeetti, vaan teknologiansa osalta viime vuosien merkittävimpiä kuulokejulkaisuja.

Nauhateknologiaa sisältävien kuulokkeiden vähäisyys on ymmärrettävää, sillä alun perin pelkän diskantin toistamiseen kehitettyä elementtiä on hankalaa muuntaa koko taajuuskaistan toistimeksi. Ylätaajuuksia toistaessa elementin liikerata on pieni, mutta voidakseen toistaa koko taajuuskaistaa sen tulisi liikkua enemmän. Myös nauhaelementtien poikkeuksellisen matala impedanssi ja sitä myötä erikoisvahvistimen tarve hankaloittavat niiden yleistymistä. SR-1a:n impendassi on olematon 0,2 ohmia, joten kuulokkeita ei voida kuunnella tavallisilla vahvistimilla ilman valmistajan myymää adapteriboksia. Tämä lisää hankinnan kokonaishintaa noin 400 eurolla.

Kovin moni valmistaja ei lähtisikään suunnittelemaan kuulokkeita näin epäotollisista lähtökohdista. Isoimmat tekniset harppaukset saavutetaan kuitenkin silloin, kun joku on riittävän rohkea kokeilemaan jotakin täysin uutta. SR-1a ratkaiseekin lopulta monia ongelmia, jotka rajoittavat muiden kuulokkeissa hyödynnettävien elementtityyppien suorituskykyä.

• Nauhaelementti on täysin avoin edestä ja takaa. Vertailun vuoksi kuulokkeissa käytettävien planaarielementtien kalvosta jopa 60 % on magneettien peitossa. Elektrostaattikuulokkeissa ääni puolestaan “puristetaan” kalvoa peittävän reikälevyn eli staattorin läpi.
• Elektrostaatti- ja planaarikuulokkeiden reunoiltaan kiristetty kalvo on liikeradaltaan rajoitettu ja altis epätoivotuille resonansseille. Nauhaelementti on kiinnitetty ainoastaan ylä- ja alareunoistaan.
• Planaarikuulokkeiden kalvon massasta suuri osa on sisäänrakennetun äänikelan tuomaa hukkapainoa. Nauhaelementti puolestaan koostuu yhtenäisestä metallisuikaleesta.
• Perinteinen dynaaminen kartioelementti on hidas, koska sen on raahattava mukanaan painavaa äänikelaa ja sen kiinnikkeitä. Lisäksi rakenne on aina takaa lähes suljettu suuren magneetin vuoksi. Fyysisten rajoitteidensa vuoksi tällainen elementti ei voi koskaan olla yhtä nopea ja avoin kuin nauhaelementti.

Vahvistimet: kuinka nauhakuulokkeita käytetään

Kun SR-1a julkaistiin, sen mukana toimitettiin adapteriboksi, jolla kuulokkeet liitettiin kaiuttimille tarkoitetun vahvistimen kaiutinulostuloihin. Valmistajan suositus vahvistusteholle oli ensimmäisen sukupolven adapteriboksin kanssa 100 wattia 8 ohmin kuormalle. Luit aivan oikein: 100 watin suositus kuulokkeiden kuuntelua varten. SR-1a ei toki todellisuudessa tarvitse kaikkea tästä tehosta, mutta ärhäkkä vahvistin on joka tapauksessa tarpeen, koska impedanssisovittimena toimiva vastusboksi “syö” valtaosan tarjotusta tehosta. Boksissa on sisäänrakennettu taajuuskorjain, joka kompensoi avoimen rakenteen aiheuttamaa bassovajausta.

Nykyään SR-1a (ja SR-1b) toimitetaan uudenlaisen muuntajaboksin kanssa, jolloin kuulokkeiden käyttäminen on mahdollista myös pienitehoisemmilla vahvistimilla. Boksin TI-1b-versio soveltuu kuulokevahvistimille, jotka ovat antoteholtaan 2-6 wattisia. Vahvistin kytketään adapteriboksiin 4-pin-XLR-liittimellä kuulokeulostulonsa kautta. TI-1c-versio puolestaan on suunniteltu noin 3 wattisille putkivahvistimille, joiden kytkentä hoidetaan banaaniliittimillä. RAAL ei kuitenkaan suosittele tätä boksia OTL-putkivahvistimille, vaan se sopii paremmin push-pull- ja SET-tyyppisille vahvistimille.

Ensimmäisen sukupolven adapteriboksissa bassotaajuuksien korjaus oli rakennettu laitteen sisään. TI-1b:ssä ja TI-1c:ssä tarvittava taajuuskorjaus hoidetaan puolestaan OBC-lisäpalikoilla (Open-Baffle Compensation). OBC-pötkylät ovat RCA- tai XLR-jatkeita, jotka lisätään käytössä olevan DAC:in ja vahvistimen väliin eli vahvistimen sisääntuloliitäntöihin. RAAL:in mukaan 2 wattia 32 ohmin kuormalla olisi riittävä vahvistusteho kuulokkeille TI-1b-muuntajaboksia käyttäessä, mutta itse olen todennut tällaiset vahvistimet riittämättömiksi. Omista vahvistimistani ainoastaan Ferrum Audio OOR (8W @ 60 ohm) pystyi toistamaan SR-1a:ta riittävän puhtaasti korkeammilla äänenvoimakkuuksilla. Kuuntelen tosin kuulokkeita hieman korkeammalla äänenvoimakkuudella kuin keskiverto käyttäjä, joten useimmille myös OOR:ia pienitehoisempi vahvistin riittänee mainiosti.

Jos muuntajaboksien ja OBC-pötkylöiden kanssa puljaaminen ei houkuta, SR-1a:lle on tarjolla myös muutama varta vasten sille suunniteltu vahvistin. Edullisin vaihtoehto on noin 700 euron hintainen Schiit Audio Jotunheim R, jota olen itseasiassa käyttänyt SR-1a:n kanssa kaikkein eniten. TI-1b:llä ja hyvällä kuulokevahvistimella on mielestäni mahdollista saavuttaa parempi ääni kuin Jotunheim R:llä, mutta Jotunheimin helppokäyttöisyys viehättää. Oma Jotunheim R:ni on varustettu Multibit-DAC:illa, joten laite on varsin näppärä all-in-one, johon voidaan kytkeä passiivisen ulostulon kautta toinen vahvistin muun tyyppisille kuulokkeille. Schiit Audion DAC on sekin aivan kelvollinen, vaikka useimmiten olenkin käyttänyt Soekris:in DAC2541:tä. D/A-muuntimien välisiä eroja paisutellaan usein hieman liikaa, mutta nyt jos koskaan laadulla on väliä. SR-1a on nimittäin erottelukykyisin kuulemani kuuloke, joten oheislaitteiston heikkoudet ja vahvuudet tulevat tavallista selkeämmin esille.

Jotunheim R:n suurin ongelma on se, ettei sitä enää valmisteta. RAAL:lla oli aiemmin myynnissä myös muutama oma vahvistin, mutta nekin ovat poistuneet myynnistä. Vastaavan tyylisiä laitteita saa nykyään kuitenkin SAEQ:lta, joka valmisti jo ennestään RAAL:in vahvistimet. Myynnistä poistuneista laitteista mainittakoon HSA-1b, jolla voitaisiin kuunnella nauhakuulokkeiden lisäksi myös tavallisia kuulokkeita, sekä putkilla toteutettu VM-1a, josta joutui pulittamaan uutena noin 7000 euroa. Jos kyseinen laite tulisi joskus vastaan käytettynä sopivaan hintaan, minun voisi olla vaikeaa vastustaa kiusausta.

Kuulokkeiden rakenne ja käyttömukavuus

Poikkeukselliset elementit ja tehokkaan vahvistimen tarve eivät ole SR-1a:n ainoat erikoisuudet. STAX:in elektrostaattikuulokkeisiin perehtyneet tuntevat varmasti termin “ear-speaker”. En itse ole koskaan ymmärtänyt, miksi STAX kutsuu kuulokkeitaan korvakaiuttimiksi, sillä ne ovat avoimuudestaan huolimatta varsin tavallisia kuulokkeita, joiden pehmusteet sulkeutuvat kiinteästi korvien ympärille. RAAL SR-1a sen sijaan on aito korvakaiutin, koska sen kuulokekupit “leijuvat” korvien edessä sulkematta niitä sisäänsä. Uusi keksintö tällainen rakenne ei toki ole, sillä samantyyppinen AKG K1000 julkaistiin jo vuonna 1989. AKG-mallia ei tietysti ole enää vuosiin saanut ostettua mistään uutena, joten lähin sukulainen SR-1a:lle lienee MySphere 3, jonka suunnittelutiimistä löytyy samoja henkilöitä, jotka olivat kehittämässä K1000:ta reilu 30 vuotta sitten.

SR-1a:n sankamekanismi mahdollistaa kuppien/elementtien kulman säätämisen oman maun mukaiseksi. Elementtejä avatessa äänikuva laajenee, mutta alataajuudet heikkenevät melko paljon. Koska kuulokkeissa on bassoa aina melko niukasti, olen itse käyttänyt niitä siten, että elementit tulevat mahdollisimman lähelle korvia. Myös kuulokkeiden siirtäminen päässä eteen- tai taaksepäin vaikuttaa selvästi äänenlaatuun. Asento, jossa käyttömukavuus ja äänenlaatu kohtaavat parhaalla mahdollisella tavalla, ei välttämättä löydykään hetkessä, joten kuulokkeista voi pikaisella testauksella saada melko väärän käsityksen.

SR-1a on siis avoin niin perinteisessä mielessä elementin takaa kuin myös korvien takaa. Kuppien etureunaan on asennettu kapea pystysuuntainen pehmuste, jota vasten kuulokkeet tukeutuvat korvien etupuolelle. Toiset punaista vaahtoa sisältävät pienet pehmusteet asettuvat korvien yläpuolelle. Rakenne toimii, mutta vieläkin mielenkiintoisempi olisi mielestäni ollut ratkaisu, jossa sanka olisi täysin jäykkä samaan tapaan kuin Abyss:in AB1266-kuulokkeissa. Tällöin kupit ja elementit voisivat pysytellä täysin irti kuuntelijan päästä. SR-1a:ssa on vieläpä takaraivolle asettuva nahkaremmi, joka estäisi kuulokkeita luiskahtamasta päästä. Koska RAAL:in valitsemalla rakenteella kuulokkeet kuitenkin puristuvat päätä vasten, kyseinen remmi jää melko tarpeettomaksi. Monet ovatkin irrottaneet sen kokonaan.

Kuulokkeiden käyttö vaatii totuttelua, mutta kunhan ne on saatu aseteltua hyvin päähän, on käyttömukavuuskin melko hyvä. Tiedän kuitenkin, että kuulokkeet eivät istu kaikille mukavasti kovasta yrittämisestä ja vaivannäöstä huolimatta. Poikkeuksellisen rakenteen vuoksi kuulokkeita ei myöskään voida käyttää makuuasennossa. Puristusvoima on omalla asteikollani keskivertoa, ja sitä voidaan halutessa säätää taivuttamalla metallisankaa. Painoa kuulokkeilla on 425 grammaa, joka ei liene useimmille käyttäjille liikaa.

Käyttömukavuus on siis yleisesti ottaen vähintään kohtuullinen, mutta rakenteen laadussa olisi jonkin verran parantamisen varaa. Hiilikuidusta tehty kotelointi on sinänsä hieno, mutta osien viimeistely on melko rosoista. Nahkaosatkaan eivät mielestäni ole niin hienoja kuin tässä hintaluokassa voitaisiin odottaa. Kuulokkeet tuntuvat ylipäätään melko kotikutoisilta, joten niitä voisi helposti luulla prototyypiksi, joka ei ole vielä aivan valmis myytäväksi. Rakenteessa on kuitenkin myös paljon hyvää: SR-1a vaikuttaa kestävältä ja kaikki osat ovat helposti vaihdettavissa.

Kuulokkeiden kaksimetrinen vakiokaapeli ajaa asiansa, vaikka ulkonäkönsä puolesta se onkin varsin arkinen. Kumipäällyste on kuitenkin mukavan notkeaa, eikä siitä aiheudu ääntä kaapelin hankautuessa esimerkiksi vaatteita vasten. Kaapeli kiinnittyy kuppeihin 3,5 millimetrin liittimillä ja sen toisessa päässä on tavanomaisen uros-liittimen sijaan 4-pin-XLR-naarasliitin, joka varmistaa sen, ettei SR-1a:ta voida vahingossakaan kytkeä tavalliseen kuulokevahvistimeen.

Valmistaja myy erikseen Star-8-nimistä päivityskaapelia, joka maksaa hopeasta valmistettuna noin 1000 euroa. Suhtaudun melko skeptisesti kalliisiin kaapeleihin, mutta kuulokkeiden impedanssin ollessa 0,2 ohmia kaapelin ominaisuuksilla on tavallista enemmän merkitystä. Täten tässä yhteydessä päivityskaapelissa saattaisi jopa olla jonkinlaista ideaa. SR-1a on ylipäätään yksi harvoista kuulokkeista, jonka taajuusvastetta olisi mahdollista muuttaa kaapelin avulla.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. SR-1a:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Valittu elementtien etäisyys ja kulma korvaan nähden vaikuttaa huomattavasti SR-1a:n äänenlaatuun. Niin ikään OBC-adaptereiden käyttäminen tai niiden käyttämättä jättäminen määrittää suoraan sen, miten voimakkaan alataajuudet kuulokkeissa on. Kuunteluhavaintoni perustuvat pääasiassa kuunteluun Schiit Audio Jotunheim R:llä siten, että olen kääntänyt elementit mahdollisimman lähelle korviani. Taajuusvasteen näkökulmasta yleisin kuuntelutapani vastaa läheisesti seuraavista mittaustuloksista sinistä janaa ensimmäisessä kuvaajassa, sillä Jotunheim R:n sisäinen taajuuskorjaus imitoi OBC-adaptereiden vaikutusta.

Taajuusvaste (elementit kiinni korvissa & OBC-adapterit vs. ei OBC-adaptereita):

Taajuusvaste (elementit kauempana korvista & OBC-adapterit vs. ei OBC-adaptereita):

Basso:

Kuten taajuusvastemittauksistakin käy ilmi, bassontoisto on kuulokkeiden suurin heikkous jopa OBC-adaptereiden kanssa. SR-1a ei pysty kilpailemaan alabasson “ulottuvuudessa” edes hieman iäkkäämpien dynaamisten kuulokemallien kanssa, planaareista puhumattakaan. Bassontoiston laatu 80 hertsistä ylöspäin on kuitenkin huikeaa. Kuulokkeet tuovat alataajuuksien rakenteen esiin tavalla, jollaista en ole ennen kuullut. Tuntuu aivan siltä kuin monet muut kuulokkeet olisivat pimittäneet osan musiikin sisältämistä nuoteista.

Basson iskevyys on niin ikään huippuluokkaa, koska kuulokkeet vapauttavat kaiken energian nopeasti. Aiempien kokemusteni mukaan bassontoisto on yleensä sitä iskevämpää, mitä suurempi elementti on, ja mitä enemmän se pystyy liikuttamaan ilmaa. Vaikka esimerkiksi Focal Utopia kykenee todella räjähtävään toistoon elementtinsä laajan liikeradan vuoksi, kalvon 40 millimetrin halkaisija rajoittaa jonkin verran suorituskykyä. Suuren elementin omaavat planaarikuulokkeet sen sijaan eivät välttämättä liikuta ilmaa juuri laisinkaan, vaan ikään kuin värisevät paikoillaan.

RAAL-requisiten nauhaelementti on vain noin 2 senttimetriä leveä, mutta korkeutta sillä on 10 senttimetriä. Elementtityypin “irtonainen” rakenne antaa kalvolle enemmän liikkumavaraa planaarikuulokkeisiin verrattuna, eikä elementtiä ole myöskään pingotettu kireäksi, kuten elektrostaattikuulokkeissa. Nauhaelementti on siis pinta-alaltaan suuri ja se kykenee liikkumaan todella laajalla alueella. Vaikkei SR-1a:ssa olekaan perinteisiä kuppeja, se pystyy lähettämään korviani kohti paineaallon, jonka tunnen ihollani.

Jos tämä alkaa kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, sitä se valitettavasti lopulta hieman onkin. Kuulokkeiden basso kyllä iskee voimalla, mutta huippukohdan saavutettuaan isku haipuu turhan nopeasti. Toisto on transienteiltaan todella nopeaa, eikä avoin rakennekaan muodosta ollenkaan jälkikaikua tai resonansseja, joten kuuntelukokemus on hieman erikoinen. Tilannetta ei paranna myöskään alimpien taajuuksien todella korkea särö, joka tekee SR-1a:sta kutakuinkin kuuntelukelvottoman musiikilla, joka edellyttäisi laadukasta alabassoa. Mieltymyksistä riippuen kuulokkeiden bassontoisto on siis lähes maailman parasta tai täysin luokatonta.

Keskiäänet:

Keskiääniltään RAAL:in kuulokkeet ovat energiset ja kuulaat. Lämmintä ja täyteläistä toistoa arvostavat tuskin siitä pitävät etenkään, kun toiston räväkkyydessä on Gradomaista 2 kHz:n röyhkeyttä. Hyökkäävyydeltään SR-1a asettuu jonnekin perinteisen Gradon ja avoimien Focal-mallien välimaastoon. Taajuustasapaino on yleisesti ottaen melko hyvä, mutta äänitteestä riippuen toisto saattaa olla melko ohutta tai jopa viiltävää. Uskonkin, että monet haluaisivat korjata tilannetta taajuuskorjaamalla. Toisaalta toiston puhtaus on kuitenkin huikaisevaa, joten sopivalla musiikilla SR-1a:n keskiäänet ovat kutakuinkin parhaat kuulemani.

Diskantti:

Ylätaajuuksiltaan SR-1a on vieläkin selkeämmin paras kuulemani kuuloke. Diskantti toistuu elektrostaattien tapaan ilmavasti, mutta soinnista puuttuu niille tyypillinen liiallinen keveys ja hentous kaikkein ylimmillä taajuuksilla. Parhaatkaan kuulemani planaarit eivät yllä tarkkuudeltaan SR-1a:n tasolle, kun taas dynaamiset kuulokkeet kuulostavat poikkeuksetta jokseenkin rakeisilta. RAAL:in kuulokkeiden ylivertaisuus kaikkiin muihin kuulemiini kuulokemalleihin verrattuna on ilmeisintä yläkeskitaajuuksien ja alemman diskantin kohdatessa. SR-1a toistaa esimerkiksi pianon ja xylofonin ylimmät taajuudet ennenkuulumattoman realistisesti.

Äänenväri:

Olen tavallisesti mieltänyt äänenväriltään luonnolliset kuulokkeet toistoltaan aavistuksen pehmeiksi. Esimerkiksi Sennheiser HD 600 & HD 650, ZMF Aeolus ja JVC HA-MX100Z ovat kuulokkeita, joiden ääni tuntuu todella luonnolliselta ja värittymättömältä (vaikka taajuusvasteessa värittymää saattaa ollakin). Kokemukseni mukaan luonnolliseen äänenväriin kuuluu tietty määrä viivettä, joka on luontaista “hitaille” dynaamisille elementeille. “Nopeat” elektrostaatit ja planaarit kun yleensä kuulostavat jopa hieman muovisilta.

Bassontoiston ohella suurin huoleni SR-1a:n kohdalla liittyikin etukäteen siihen, että oletin sen kuulostavan jotenkin luonnottomalta ja väärältä. Olikin yllättävää huomata, etteivät kuulokkeet kuulosta juuri miltään. SR-1a on mielestäni ensimmäinen kuuloke, josta on puuttunut täysin äänenvärin luonnollisuutta heikentävä ominaissointi. Taajuusvasteessa olisi toki korjattavaa, mutta koen silti äänenvärin täysin värittymättömäksi.

Äänikuva:

Tavanomaiset kuulokkeet hajauttavat ääntä sivulle päin, kun taas SR-1A soi enemmän etupuolellani – syvyyttä on äänikuvassa enemmän kuin leveyttä. Jos joku pitää tavallisten kuulokkeiden ylikorostuneesta stereo-erottelusta, SR-1a voi tuottaa pienen pettymyksen. Suuriin kaiuttimiin tottuneelle se voi myös kuulostaa liian kapealta. Uskoisin sen kuitenkin vetoavan niihin, jotka haluavat kuulokkeidensa kuulostavan pieniltä monitorikaiuttimilta. Itse pidän kuulokkeiden esitystavasta – tai ainakin korvani pitävät, sillä SR-1a on rasittamattomin kuuloke, jota olen koskaan kuunnellut. Kun vaihdan siitä tavallisiin kuulokkeisiin, kahteen erilliseen kanavaan sullottu musiikki kuulostaa jopa hieman rasittavalta ja epäyhtenäiseltä.

Koen äänikuvan tavallisilla kuulokkeilla kuplamaiseksi. Tämän kuplan koko määrittää, kuinka laajalle äänet voivat levittäytyä. RAAL:in kuulokkeet ovat siitä erikoiset, että ne eivät tunnu luovan tällaista kuplaa laisinkaan, vaan äänet liikkuvat niin kaukana kuin haluavat. Ainoastaan Abyss AB-1266-sarjan kuulokkeet tarjoavat itselleni hieman samankaltaisen kokemuksen, mutta SR-1a pistää vielä paremmaksi. Esitystapa on mahtava ja se tuntuu realistiselta. Tavanomaiset kuulokkeet kuulostavat enemmän tai vähemmän simulaatiolta, koska mainitsemani kupla on aina aistittavissa, silloinkin kun sen rajoja ei varsinaisesti koetella.

SR-1a vapauttaa kuuntelijan äänikuvan osalta melko onnistuneesti perinteisen kuulokekuuntelun rajoitteista. Tämä saattaisi olla sen ansiota, että molemmat korvat kuulevat osan pään toisella puolella toistuvasta äänestä. Tilanne on vastaava myös osittain korvista irti jäävän Abyss AB-1266:n kohdalla. Olemme kirjoittaneet kuulokekuuntelussa toteutuvasta äänikuvasta tarkemmin Grell OAE1 Signature -kuulokkeiden arvostelun yhteydessä.

Dynamiikka:

Vaikka kukaan ei varsinaisesti tiedäkään, mistä kuulokkeiden makrodynamiikka koostuu, olen huomannut muutaman asian edesauttavan sitä. Elementtien kyky reagoida signaaliin nopeasti lienee ilmeisin ominaisuus. SR-1a kuulostaa mielestäni todella “nopealta”, ja tätä subjektiivista havaintoani tukevat myös muutamat Superbestaudiofriends -sivustolta löytämäni mittaukset.

Makrodynamiikkaan vaikuttaa myös kohtuullinen bassontoisto sekä elementin kyky liikuttaa ilmaa ja luoda äänenpainetta. Uskon myös, että kuulokkeiden rakenteen aiheuttamat värähtelyt iholla voivat saada toiston tuntumaan dynaamiselta. SR-1a:n suuret elementit saavat ihokarvani värisemään, mutta toisto jää silti turhan aineettomaksi täysin avoimesta rakenteesta ja kevyestä bassontoistosta johtuen. Mikäli kyseessä olisi rakenteeltaan tavanomainen kuuloke, josta irtoaisi enemmän bassoa, saattaisimme puhua yhdestä markkinoiden dynaamisimmista kuulokkeista. Nyt tulos on kelvollinen, mutta dynaamista “slämmiä” etsiville SR-1a lienee kuitenkin pettymys. Keskialueen ja diskantin dynamiikka on kuitenkin ensiluokkaista, joten se kompensoi tilannetta melko hyvin.

Erottelukyky ja soinnin läpinäkyvyys:

Erottelukyky ja soinnin läpinäkyvyys ovat täysin subjektiivisia kokemuksia. Itselleni nämä ovat merkittävässä roolissa arvioidessani sitä, ovatko kuulokkeet lopulta hintansa arvoiset. Vaikka hinta ja laatu eivät aina korreloikaan juuri soinnin verhoutumattomuudessa, enemmän maksamalla tuppaa yleensä saamaan parempaa. Tässä mielessä SR-1a on heittämällä hintansa arvoinen, ettenkö jopa sanoisi edullinen. Tämä voi kuulostaa hullulta, koska kuulokkeet ovat toki melko kalliit.

SR-1a ei lisää toistoon heijastumia tai ylimääräisiä jälkisointeja, joten taustalta löytyy helposti asioita, jotka ovat aiemmin jääneet ylimääräisen “hälyn” jalkoihin. SR-1a:lla havaitsen usein äänten liikkeitä tai jopa kokonaisia ääniä, joita en ole aiemmin huomannut. Analyyttisessa kuuntelussa pääsen syvemmälle äänitteen sisälle kuin yhdelläkään toisella testaamallani kuulokkeella. Jokainen kuuntelukerta tarjoaa jotakin uutta.

SR-1a on toisaalta jopa hieman haastava kuunneltava, koska se paljastaa turhankin tehokkaasti huonot äänitteet. Hyvästä äänitteestä huonoon siirtyessä realismi rikkoutuu pahasti, ja musiikista on vaikeaa nauttia, koska huomaan miettiväni lähinnä levytyksen puutteita. Oikeastaan keskinkertaisetkin äänitteet ovat jokseenkin ongelmallisia. Hyvin äänitetyllä musiikilla kuulokkeet ovat sen sijaan järisyttävän realistiset. Yksittäisenä nostona No-Man: School Yard Ghosts -levy kuulostaa mielettömän hyvältä, samoin suurin osa Dire Straitsin tuotannosta. Parhaimmillaan musiikki kuulostaa niin täydelliseltä, että olen kokenut vastaavia tunnetiloja vain harrastukseni alkutaipaleella, jolloin pääsin kuuntelemaan hyviä kuulokkeita ensimmäistä kertaa.

Jotunheim R vs. TI-1b: kuinka koen saavani kuulokkeista eniten irti

Oma suosikkikombinaationi SR-1a:n kanssa on varsin erikoinen. Kuulokkeet kuulostavat mielestäni parhaalta TI-1b-muuntajaboksilla Ferrum Audio OOR-vahvistimen kanssa, mutta ilman OBC-adaptereita. Kun OBC-adapterit eivät ole käytössä, kuulokkeiden alataajuuksia täytyy taajuuskorjata itse. OOR itsessään ei tee täysin oikeutta SR-1a:lle, joten se täytyy asettaa päätevahvistimen rooliin samalla, kun ääntä sävyttämään lisätään laadukas putkivahvistin – omassa tapauksessani Trafomatic Audio Experience Head One.

Otetaan tähän väliin muutama sananen taajuuskorjaamisesta. Juttujani lukeneet ovat saattaneet huomata, etten juurikaan puhu taajuuskorjaamisesta tai jaa käyttämiäni asetuksia. En itseasiassa yleensä edes käytä taajuuskorjainta, koska osa harrastuksen rikkautta on se, että kaikki kuulokkeet kuulostavat erilaisilta. SR-1a:n tapauksessa taajuuskorjaaminen on kuitenkin vaivan arvoista ja ilman OBC-adaptereita jopa välttämätöntä. Tykkään korostaa hieman kuulokkeiden keskibassoa ja leikata kokonaan pois kaikkein alimmat taajuudet 10–40 hertsin väliltä. Nauhaelementtien ylikorkea särö alataajuuksilla heijastuu muutoin koko taajuuskaistalle, vaikka alimmilla taajuuksilla ei paljoa tapahtuisikaan. Ylemmillä bassotaajuuksilla kuulokkeet sen sijaan kestävät jonkin verran basson lisäystä. Keskiääniä puolestaan rauhoitain hieman alaspäin 2 kHz:n tienoilla. Jo tämä tekee äänestä omalta osaltaan tukevampaa.

Kuinka mainitsemani putkivahvistin sitten istuu kuvioon? Enimmäkseen kyseessä ovat omat mieltymykseni. En osaa selittää, mitä putket tarkalleen ottaen tekevät äänelle, mutta lähes aina lopputuloksesta tulee miellyttävämpi kuin transistorivahvistimilla. Tässä tapauksessa SR-1a:n äänikuva tuntuu venyvän vielä entistä suuremmaksi ja Experience Head One:n hurja dynamiikka tehostaa kuuntelukokemuksen vaikuttavuutta. Ferrum Audio OOR:in rooliksi jää lähinnä signaalin vahvistaminen, mikä toki lähtökohtaisesti onkin vahvistimen ykköstehtävä.

Kun käytössäni on pelkästään Jotunheim R, käytän sitäkin mieluiten ilman laitteen sisäistä EQ-toimintoa. Jostakin syystä laitteistopohjaiset taajuuskorjaimet eivät omaan korvaani kuulosta yhtä hyvältä kuin Equalizer APO -ohjelmistolla tekemäni säädöt, vaikka ne olisivatkin hyvin samankaltaisia kuin OBC-adaptereiden ja Jotunheim R:n aikaansaamat muutokset.

Transducer first

Hifiharrastajat voidaan jakaa harrastusfilosofiansa perusteella useisiin eri kategorioihin. Eräs jaottelu menee kutakuinkin näin:

• Source First: Kuunteluketjun tärkein osa on äänilähde eli D/A-muunnin tai vaikkapa levysoitin
• Amp First: Uskomus, että tärkeintä on äänisignaalin laadukas vahvistaminen
• Transducer First: Kuulokkeet/kaiuttimet määrittävät äänenlaatua enemmän kuin äänilähde tai vahvistin

En lähde väittelemään siitä, mikä lähestymistapa on lopulta oikea, sillä jokaisesta leiristä on kuultu hyviä perusteluja. Itse olen aina kuulunut Transducer First -leiriin. Yleensä minulle riittää, että DAC toimii ja vahvistimessa riittää tehoa. Sillä on kuitenkin enemmän väliä, onko korvillani SR-1a, Hifiman Susvara vai Flare Audio Reference R1. Olen myös äärimmäisen laiska harrastaja. Vaikka SR-1a:ta onkin helppo taajuuskorjata, en välttämättä jaksaisi säätää Equalizer APO:n kanssa. Jos taas laitteet eivät ole valmiiksi toisiinsa yhdistettynä, minua ei aina huvita kasata Experience Head One + OOR + TI-1b -yhdistelmää, vaan käytän mieluummin Jotunheim R:ää Soekris:in DAC:in kanssa. Lopulta päätinkin myydä pois sekä Trafomatic Audion putkivahvistimen että Ferrum Audio OOR:in.

Syvemmälle kuulokehifiin sukeltaneena tulee enää harvemmin mietittyä tuotteiden hinta-laatusuhdetta. Jos miettisin, en luultavasti tarvitsisi muita kuulokkeita kuin SASH Tres SE:n, joka vastaa äänenlaadultaan noin 90 prosenttisesti parhaita kuulemiani kuulokejärjestelmiä. Kävi kuitenkin niin, että hinta-laatusuhteen pohtiminen sai minut myymään osan paremmista vahvistimistani sekä parhaan D/A-muuntimeni, iFi Pro iDSD:n. Vaikka SR-1a hyötyykin paremmista laitteista, se ei tarvitse niitä. Kuulokkeet yhdessä Jotunheim R:n kanssa jopa ilman kallista DAC:ia kuulostavat omiin korviini paremmalta kuin Hifiman Susvara, jonka eteen on ladattu kymppitonnilla huippuelektroniikkaa. Ensimmäistä kertaa koen settini olevan niin korkealla tasolla, että päivitysten haaveilemisen sijaan voin karsia muusta laitteistosta, koska lopputuloksesta on jopa varaa tinkiä alaspäin.

Vertailuja muihin kuulokkeisiin

RAAL-requisite SR-1a vs. Focal Utopia (2017)

Hinnat: 3500 € vs. 4000 € (valmistus lopetettu vuonna 2022)

Alkuperäinen Focal Utopia on itselleni varsin tuttu tapaus, sillä ennen pysyvämpää siirtymistäni planaarikuulokkeiden kuuntelijaksi se oli kuulokekokoelmani kuningas. Arvostan Utopiaa toki edelleen, mutta nykyään se piipahtaa luonani enää satunnaisesti verrokkina muille huippukuulokkeille, kuten RAAL:in SR-1a:lle. Kattavan arvosteluni Utopiasta löydät seuraavan linkin takaa.

Taajuusvasteet:

Basso:

SR-1a on bassontoistoltaan selvästi Utopiaa kevyempi, vaikka monien mielestä Focal-mallikin hyötyisi tukevammista alataajuuksista. SR-1a:n alataajuuksia en voi todellakaan luonnehtia neutraaleiksi, vaan kyseessä on selkeästi kevyen kuuloinen kuuloke. Sen minkä SR-1a häviää määrässä, se korvaa kuitenkin laadussa. Utopian bassontoisto on poikkeuksellisen tarkkaa dynaamiseksi kuulokemalliksi, mutta RAAL:in nauhaelementteihin verrattuna sen basso on lähes yksitoikkoista jumputusta. SR-1a on toistoltaan tarkempi, nopeampi ja kerrostuneempi. Kokonaisuutena Utopia on silti onnistuneempi, koska se toistaa basson säröytymättä melko korkeillakin äänenvoimakkuuksilla. Sen myötä Utopialla on mahdollista nautiskella kaikenlaisesta musiikista toisin kuin SR-1a:lla, jonka hillitympi bassontoisto ei kuulosta hauskalta edes tavanomaisen pop-musiikin kanssa erilaisista EDM-genreistä puhumattakaan.

Keskiäänet:

Utopia ja SR-1a ovat keskiääniltään melko saman tyyppisiä kuulokkeita. Kumpaakaan kuulokkeista ei ole suunniteltu täyteläistä tai muulla tavoin värittynyttä toistoa hakevalle, vaan kohdeyleisönä voidaan pitää kuuntelijoita, jotka arvostavat koreilematonta ja realistista esitystapaa. Keskialue nousee molemmilla kuulokkeilla toiston keskiöön, ehkäpä enemmän kuin monilla muilla kuulokkeilla keskimäärin. Rennompaan sointiin tottuneille sekä Utopia että SR-1a voivatkin kuulostaa turhan aggressiiviselta.

Omaan makuuni RAAL-malli sopii lopulta selvästi paremmin pääasiassa siksi, että se on “teknisesti” Utopiaa parempi kuuloke. SR-1a:n toisto on läpinäkyvämpää ja äänenväri luonnollisempi. Voisin kuvailla Utopiaa keskialueeltaan verhoutumattomaksi lähes missä tahansa muussa vertailutilanteessa, mutta SR-1a:n rinnalla se on vaikeaa. Utopia on lisäksi ajoittain hieman kolkon ja metallisen kuuloinen etenkin, jos se paritetaan sille sopimattoman vahvistimen kanssa.

Diskantti:

Ylätaajuuksien osalta kaksikko muistuttaa niin ikään paljon toisiaan. Mitatuissa taajuusvasteissa on toki havaittavissa selkeitä eroja, kuten silmiinpistävimpänä Utopian 6 kHz:n korostuma. Tätä omat korvani eivät kuitenkaan erityisemmin rekisteröi. Laadukkaita ylätaajuuksia arvostavat pitänevät molemmista kuulokkeista, mutta SR-1a vie jälleen toiston tarkkuuden nextille levelille. Se on ylätaajuksiltaan ennen kaikkea vivahteikkaampi.

Äänikuva:

Utopian kaltaisissa perinteisissä kuulokkeissa on rakenteen vuoksi tietyllä tapaa ylikorostunut oikean ja vasemman kanavan erottelu kaiuttimiin verrattuna. Utopia on kuitenkin yllättävän hyvä toistamaan äänten sijainteja ja liikettä myös syvyyssuunnassa. Heikommilla kuulokkeilla esimerkiksi edestä päin lähestyvien äänten liike saattaa jäädä havaitsematta. Utopialla tämä kuitenkin onnistuu, vaikka äänenvoimakkuus ei juuri muuttuisikaan. Vaikka tämä onkin omalla tavallaan vaikuttavaa, SR-1a:n tasolle Utopia ei yllä. RAAL-mallin kyky luoda epäkuulokemainen ja uskottava syvyysvaikutelma hämmästyttää kerta toisensa jälkeen.

Muita havaintoja:

Toistan vielä itseäni, mutta SR-1a on mielestäni kaksikosta “teknisesti” parempi kuuloke. Paremmuus on kuultavissa etenkin verhoutumattomuutena, parempana erottelukykynä ja tarkempana äänikuvana. Utopia pystyy haastamaan SR-1a:ta ainoastaan dynamiikallaan ja rotevammalla bassontoistollaan. Osa paremmasta dynamiikastakin selittyy tosin iskevämmällä bassolla, sillä keskialueen dynamiikka on mielestäni RAAL-mallissa paremmalla tasolla.

Koko vertailun ajan minun oli jopa hieman vaikeaa kuunnella Utopiaa, koska huomioni kiinnittyi niin voimakkaasti kuulokkeiden ylikorostuneeseen stereo-erotteluun. Tuntui siltä kuin olisin kuunnellut kahta elementtiä korvieni juuressa – vieläpä siten, että toistetussa äänessä olisi viivettä. SR-1a:n nopeus ja vaivattomuus olivatkin todennäköisesti hemmotelleet korvani pilalle. Jos malttaisin pysyä siitä pari päivää erossa, korvani tottuisivat jälleen Utopiaan, jolloin pitäisin sitä erinomaisena kuulokkeena kuten ennenkin.

RAAL-requisite SR-1a vs. Hifiman Susvara

Hinnat: 3500 € vs. 7000 € 

Hifiman Susvaraa pidetään yleisesti yhtenä maailman parhaista kuulokkeista. Se on kalliimmissa hintaluokissa samanlainen merkkipaalu kuin Sennheiser HD 800 aikanaan muutamaa tonnia edullisempien kuulokkeiden joukossa. Susvara on Hifimanille tyypillisen, ilmavan ja erottelevan, esitystavan huipentuma. Sen parasta antia on kuitenkin mielestäni selkeä, mutta hyvällä tavalla aavistuksen värittynyt keskialue. Susvara onkin täydellinen esimerkki siitä, että huippuluokan erottelukyvyn omaava kuuloke voi olla myös “musikaalinen”. Kattavampia ajatuksiani kuulokkeista voit lukea aiemmasta arvostelustani.

Taajuusvasteet:

Basso:

Bassontoisto ei ole Susvaran parasta antia, mutta tällä osa-alueella SR-1a on helposti päihitettävissä. Vaikka Susvaran bassontoisto onkin melko vaisua, se sentään toistaa kaikkein alimmat taajuudet. En myöskään muista koskaan saaneeni Susvaran bassoa säröytymään muutoin kuin toistamalla kuulokkeita alitehoisella vahvistimella. Silloin kun musiikissa ei ole nimeksikään alabassoa, SR-1a kuulostaa kuitenkin Susvaraa vivahteikkaammalta. Bassokuviot ja niiden voimakkuuden muutokset toistuvat RAAL-mallilla tarkemmin. Myös iskevyydessä ja fyysisyyden tunteessa SR-1a päihittää Susvaran. Muistutan kuitenkin, että tämä koskee ainoastaan ylempiä bassotaajuuksia. Heti kun musiikissa on informaatiota 60 hertsin alapuolella, asetelma kääntyy selkeästi Hifiman-mallin eduksi.

Keskiäänet:

Susvara on edelleen laulusuoritusten toistamisessa paras kuulemani kuuloke. Oikeastaan olisi vieläkin osuvampaa kuvailla sitä miellyttävimmät keskiäänet omaavaksi kuulokkeeksi. SR-1a nimittäin kuulostaa aidommalta, muttei kykene yhtä koskettavaan esitykseen. Susvara on mielestäni parhaimmillaan surumielisellä ja ”kauniilla” musiikilla. RAAL-malli puolestaan loistaa toiston realismissa ja keskitaajuuksien dynamiikassa. Monipuolisten lauluesitysten skaala tulee esiin kokonaisvaltaisemmin kuin Susvaralla, joka siloittelee ja hioo särmää pois sellaisistakin esityksistä, joihin kuuluisi räväkkyyttä. Eri soittimien toistamisen kohdalla kallistun lähes aina SR-1a:n puoleen, vaikka Susvarakin kuulostaa toki aina erinomaiselta.

Diskantti:

Susvara on yksi harvoista kuulokkeista, jonka ylätaajuuksien toisto on edes suurinpiirtein samalla tasolla SR-1a:n kanssa. Se ei kuitenkaan omaa RAAL-mallin dynaamisuutta nopeasti iskevien äänten kohdalla, eikä diskantissa ole myöskään viimeistä heleyttä. Susvara soi hieman siloitellusti ja äänten rakennetta yksinkertaistaen. Kuuntelussa erot ilmenevät lähinnä siinä, että Susvaran ylätaajuuksia on helppo olla kuuntelematta. SR-1a:ta taas en voi kuunnella montaa minuuttia ihastelematta sen ylätaajuuksien toistoa.

Äänikuva:

Susvaran äänikuvan koko vastaa SR-1a:ta, ja äänten sijoittelu sivuttaissuunnassa on niin ikään kutakuinkin yhtä tarkkaa. Korkeus- ja syvyyssuunnassa SR-1a on kuitenkin kaksikosta vaikuttavampi. Niin hyvä kuin Susvara onkin, sillä yksittäiset äänet ovat vain ääniä hyvän kuulokkeen äänikuvassa, kun taas SR-1a:lla äänet tuntuvat sijaitsevan kanssani samassa tilassa. Aidompaa vaikutelmaa voimistaa lisäksi RAAL-mallin tapa toistaa äänten liikkeet Susvaraa korostuneemmin.

Dynamiikka:

Dynamiikan osalta SR-1a on Susvaraa iskevämpi ja innostavampi. Etenkin keskialue ja diskantti soivat SR-1a:lla räväkämmin silloin, kun musiikki sitä edellyttää. Toiston nopeus mahdollistaa iskevyyden ja särmikkyyden, johon Susvara ei täysin pysty.

Erottelukyky ja soinnin läpinäkyvyys:

Hyppy Susvarasta SR-1a:han on melkein yhtä suuri kuin Hifiman Sundarasta Hifiman Aryaan tai Sennheiser HD 600:sta Sennheiser HD 800:aan. RAAL:in kuulokkeisiin verrattuna Susvara kuulostaa selkeästi sumeammalta. Äänet tuntuvat ilmestyvän hieman kuin sumun keskeltä, ja esitystavassa on sen vuoksi ikään kuin pieni viive ennen kuin ääni tulee kokonaisuudessaan esiin. Senkin jälkeen ”sumu” kehystää sointia. SR-1a sen sijaan lyö kaiken tiskiin välittömästi: ääni ilmestyy tyhjästä silmänräpäyksessä. Kuten aiemmin totesin, läpinäkyvästä toistosta joutuu yleensä maksamaan enemmän. Susvaraa puolet edullisempi SR-1a vie kuitenkin tämän vertailun viisi-nolla. Silkkaa yksityiskohtien erottelua arvioidessani ero on lähes yhtä suuri. Vaikka Susvara onkin rakenteeltaan todella avoin, se on kuitenkin perinteisen rakenteen omaavana kuulokkeena hieman kuin suljettu malli SR-1a:n rakenteeseen verrattuna. Kuppien ja korvien ympärille asettuvien pehmusteiden läsnäolo on Susvarassa selkeästi havaittavissa. Puhtaammin soiva SR-1a puolestaan kykenee nostamaan musiikista esiin ääniä, joihin ei koskaan tulisi kiinnitettyä huomiota Susvaralla.

RAAL-requisite SR-1a vs. Abyss AB1266 Phi TC

Hinnat: 3500 € vs. 6800 € 

Abyss AB1266 Phi TC on pitkälti viihdyttävin kuulemani kuuloke. Hurjan dynamiikan ja ensiluokkaisen erottelukykyyn yhdistelmä on todella toimiva. Kuulokkeiden taajuusvaste on kuitenkin melko erikoinen ja epätasainen, joten aivan varauksetta en voi niitä suositella. Tarkempia mietteitäni kuulokkeista voit lukea arvostelustani.

Taajuusvasteet:

Basso:

Alataajuuksien toisto ei ole kaksikon välillä laisinkaan vertailukelpoista, sillä bassoa kaipaava musiikki kuulostaa SR-1a:lla selvästi kevyemmältä ja ohuemmalta. Korostuneet yläkeskitaajuudet korostavat rungottomuutta vielä entisestään. Toiston tarkkuus on sentään paremmalla tasolla vaihevirheiseen AB1266:een verrattuna. Jos kuitenkin voisin korvata SR-1a:n basson Abyss-mallin bassolla, tekisin sen epäröimättä. AB1266 on siitä mielenkiintoinen, että sen alabassoa on mahdollista voimistaa rikkomalla pehmusteiden sulkevuutta korvien ympärillä – koko sankarakenne on oikeastaan suunniteltu tämän säätömahdollisuuden ympärille.

Keskiäänet:

AB1266:n keskiäänet kuulostavat mainiolta, kunhan valittu musiikki osuu yhteen kuulokkeiden erikoisen taajuusvasteen kanssa. Esimerkiksi viulut ja sähkökitarat kuulostavat erinomaiselta. SR-1a:lla viulu toistuu paikoin turhankin aggressiivisesti, mutta keskimäärin kuulokkeet ovat kuitenkin selvästi Abyss-mallia miellyttävämmät ja ennen kaikkea realistisemmat ja tarkemmat. AB1266:n värittyneellä toistolla on paikkansa, mutta turhan usein sen epätasainen taajuusvaste aiheuttaa ärsytystä.

Diskantti:

Vaikka olenkin varsin tyytyväinen AB1266:n ylätaajuuksiin, ne eivät varsinaisesti säväytä erinomaisuudellaan samoin kuin SR-1a:ssa. En pidä lähes 7000 euron hintaista Abyss-mallia pettymyksenä, mutta kuten olen jo varmasti kyllästymiseen asti toistanut, RAAL:in kuulokkeet ovat ylätaajuuksiltaan ylivertaiset kaikkiin muihin kuulemiini kuulokemalleihin verrattuna.

Äänikuva:

SR-1a:lla tilavaikutelma välittyy aidommin kuin AB1266:lla, jonka kaikumainen sointi saa musiikin toistumaan suuren oloisena, mutta äänitteille vähemmän uskollisesti. Jos SR-1a:n elementit on avattu kauemmas korvista, se on äänikuvaltaan kutakuinkin yhtä syvä kuin AB1266, mutta kapeampi. Tällöin basson määrä kuitenkin vähenee liiaksi. Jos taas elementit tulevat lähelle korvia, SR-1a:n äänikuva supistuu, jolloin AB1266 on korkeutta lukuun ottamatta suuremman kuuloinen. Voisinkin varmasti todeta Abyss-mallin olevan keskimäärin äänikuvaltaan suurempi.

Äänikuvan tarkkuudessa RAAL:in kuulokkeet tekevät hieman suuremman vaikutuksen paremman korkeusvaikutelmansa vuoksi. Koska äänet limittyvät hienosti myös pystysuunnassa, tuntuu äänikuva helpommin seurattavalta. Intiimistä toistosta pitäessä SR-1a on niin ikään parempi, koska elementtien kääntäminen lähelle korvia mahdollistaa todella läsnäolevan esitystavan, jossa tuntee olevansa keskellä lavaa. Vaikka myös Abyss-mallin käyttöasentoa voidaan muokata enemmän kuin tavanomaisilla kuulokkeilla, se ei silti ole yhtä mukautuvainen kuin SR-1a.

Dynamiikka:

Jos SR-1a:n alataajuudet toistuisivat tukevammin, saattaisi se kyetä jopa haastamaan AB1266:ta. RAAL-mallin keskialueen dynamiikka on erinomaista, ja poikkeuksellisen ”nopea” ääni mahdollistaa räväkkyyden, johon yksikään toinen kuulemani kuuloke ei ole pystynyt. Koska makrodynamiikka on kuitenkin vahvasti sidoksissa kuulokkeiden kykyyn välittää fyysisyyden tuntua, ei SR-1a pysty lyömään Abyss-mallia, joka on dynamiikaltaan edelleen paras kuulemani kuuloke.

Erottelukyky ja soinnin läpinäkyvyys:

Kirjoitin AB1266 Phi TC:n arvostelussa kokeneeni sen Hifiman Susvaraa erottelukykyisemmäksi ja vähemmän verhoutuneeksi. Tämä silmällä pitäen voikin kuulostaa hurjalta, että SR-1a päihittää sen selkeästi. RAAL-malli hämärtää rajaa aidon ja äänitteeltä toistetun äänen välillä, kun taas Abyss-mallilla tämä immersio ei ole yhtä vahva.

Loppumietteet

RAAL-requisite SR-1a on monella tapaa puutteellinen kuuloke, joten minun on helppo ymmärtää niitä, jotka eivät pidä siitä. Kuulokkeiden keskialue saattaa vaatia taajuuskorjaamista, eikä bassontoistosta ole mahdollista saada kovinkaan uskottavaa edes voimistamalla sitä. Kevyt ja helposti säröytyvä basso voidaan jopa nähdä anteeksiantamattomana heikkoutena kuulokkeiden korkea hinta huomioon ottaen. Toki huonompaakin on kuultu, sillä esimerkiksi Yamaha YH-5000SE:n bassontoisto säröytyy vieläkin herkemmin.

SR-1a:n käyttäminen vaatii lisäksi melko paljon opettelua muihin kuulokkeisiin verrattuna. Kyse ei ole ainoastaan poikkeuksellisesta rakenteesta ja epätavallisista vahvistinvaatimuksista, vaan myös ääneen tottumisesta. Alussa en pitänyt SR-1a:sta kovin paljoa itsekään, joten en sanoisi sitä aloittelijan kuulokkeeksi. Sen hienouksia pitää osata arvostaa, sillä ne eivät välttämättä ole kaikkein ilmeisimpiä. Joillakin musiikkityyleillä SR-1a ei koskaan kuulosta erityisen hyvältä, tekipä käyttäjä tilanteelle mitä tahansa. Erikoisuutensa ja heikkouksiensa vuoksi SR-1a ei myöskään nouse Kuulokenurkan kunniaseinälle, sillä Hifiman Susvaraa ja Focal Utopiaa on helpompaa suositella laajemmalle yleisölle.

Kaikesta huolimatta oman kuulokekokoelmani SR-1a pisti täysin uusiksi. Omaan makuuni se on niin hyvä, että myin pois sekä Susvaran että AB1266 Phi TC:n. En voinut enää mitenkään perustella itselleni niiden omistamista todettuani, että selvästi edullisempi SR-1a on parempi referenssikuuloke arvioidessani muiden huippukuulokkeiden “teknistä” suoriutumista.

Päätökseni myydä nämä muut huippukuulokkeet osoittautui lopulta oikeaksi, sillä yli vuoden omistamisen aikana SR-1a:sta on tullut itselleni paljon enemmän kuin pelkkä työkalu. Kuulokkeet ovat valintani myös silloin, kun haluan nauttia musiikista analysoimatta äänenlaatua. En myöskään enää koe jatkuvaa tarvetta päivittää kuuntelulaitteistoani tai etsiä seuraavaa parempaa kuuloketta. Onko oma End-Game:ni siis saavutettu? Ehkäpä – ainakin, kunnes kiusaus hankkia hiljattain julkaistu RAAL 1995 Immanis kasvaa liian suureksi. Toistaiseksi suolainen 8000 euron myyntihinta on riittänyt pitämään ostohousuni kaapissa.

Plussat ja miinukset:

+ Erottelukyvyltään ja toiston läpinäkyvyydeltään parhaat kuulemani kuulokkeet
+ Syvä ja tarkka äänikuva, jota voi muokata säätämällä kuulokkeiden asentoa
+ Todella luonnollinen äänenväri
+ Erinomainen keskialueen ja ylätaajuuksien dynamiikka
+ Poikkeuksellisen laadukas diskantti
+ Toisto on kirkkaudestaan huolimatta rasittamatonta
+ Hyötyy laadukkaasta laitteistosta, mutta kuulostaa erinomaiselta myös edullisemmalla kuunteluketjulla
+ Kaikki osat helposti käyttäjän vaihdettavissa ja varaosien hinnoittelu kohtuullista

+/– Keskialue soi todella puhtaasti, mutta saattaisi kaivata hieman lisää runkoa taakseen
–/+ Kuulokkeet ovat kalliit, mutta hinta ei ole aivan kohtuuton suorituskykyyn nähden

– Todella vähän bassoa etenkin alimmilla taajuuksilla
– Alataajuudet säröytyvät helposti korkeammalla äänenvoimakkuudella
– Erikoinen rakenne vaatii totuttelua, eikä siltikään välttämättä sovi kaikille
– Kuulokkeiden käyttö vaatii erillisen adapteriboksin
– Rakenne ja varauksin myöskään ulkonäkö ei vastaa korkeaa hintaa
– Ei kummempia lisävarusteita