Vastamelua imurivalmistajalta: Dyson OnTrac (vertailu: Sonos Ace)

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Arvostelun osiot:

Tuotepakkaus ja varustelu
Rakenne ja kustomointimahdollisuudet
Käyttömukavuus
Bluetooth-tekniikka ja akunkesto
Puhelinsovellus ja lisäominaisuudet
Käyttöön liittyvät havainnot
Vastamelutoiminto
Mikrofonin äänenlaatu
Kuulokkeiden äänenlaatu
Vertailu: Dyson OnTrac vs. Sonos Ace
Yhteenveto

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2024
• Valmistusmaa: Kiina
• Värivaihtoehdot: yli 2000 erilaista väriyhdistelmää (kuppien metallikyljet ja kovapehmusteet vaihdettavissa)
• Hinta: 499 €
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset 40 millimetrin elementit
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.0 (julkaisuvuosi 2016)
• Bluetooth-koodekit: LHDC, AAC ja SBC
• Latausliitin: USB-C
• Akunkesto: 55h (vastamelutoiminto päällä)
• Latausaika: 3h (pikalataaminen: 10 minuutissa 2,5h ja 30 minuutissa 9h käyttöaikaa)
• Vastamelutoiminto (8 mikrofonia | 40 dB vaimennus) ja läpikuuluvuustila
• Ominaisuuksia: IP51-luokitus, korvatunnistus (wear detection), joystick-painike ja puhelinsovellus reaaliaikaisella äänialtistumisen seurannalla
• Paino: 451 g (oman vaakani mukaan 452 g)
• Varusteet: Kasaan painuva kuljetuskotelo, USB-C-latauskaapeli (pituus 1,2 m)

Arvostelukappaleen hankintapa: Saatu lainaan valmistajalta

Dyson tunnetaan erityisesti monenlaisesta imevästä ja puhaltavasta elektroniikastaan, kuten imureista, ilmanpuhdistimista, hiustenkuivaajista ja tuulettimista. Vuonna 2022 se julkaisi yllättäen hyvin poikkeukselliset Zone-kuulokkeet, joihin oli asennettu visiirin kautta naamalle raikasta ilmaa puhaltava ilmanpuhdistusjärjestelmä. Molempiin kuppeihin sijoitetut puhaltimet moottoreineen vaativat samalla tehokkaan vastamelutoiminnon, jottei käyttäjä kuullut jatkuvaa surinaa. Vaikka kuulokkeet eivät hämmentävän ulkonäkönsä ja korkean 1000 euron hintansa (nykyhinta 650 €) vuoksi päätyneetkään monien käyttöön, niitä voidaan kuitenkin pitää oivana osoituksena Dysonin teknologisesta osaamisesta. Arvelenkin, että Zone oli tarkoitettu eräänlaiseksi konseptituotteeksi, joka palveli Dysonin brändiä laajemmalla tasolla kuin vain kuulokkeina.

Nyt valmistaja on kuitenkin ottanut hieman takapakkia villeimmistä ideoistaan ja palannut niin sanotusti maan pinnalle. Sen 500 euron hintaiset OnTrac-vastamelukuulokkeet ovat nimittäin jo suhteellisen normaalit ja helposti lähestyttävät. Ulkonäkö laajoine kustomointimahdollisuuksineen poikkeaa toki merkittävästi useimpien kilpailijoiden tuotteista, muttei välttämättä huonolla tavalla. Muultakin osin OnTrac sisältää paljon laatikon ulkopuolista ajattelua, mitä pidän virkistävänä vaihteluna. Koska Zone sai jo varovaisia kehuja äänenlaadustaan, minun tekikin mieli päästä arvioimaan, miten Dyson on onnistunut OnTrac:in kanssa. Sain kuulokkeet testilainaan suoraan valmistajalta sen suomalaisen PR-edustajan kautta. Kiitos nopeasta järjestelystä ja yhteistyöstä!

Tuotepakkaus ja varustelu

OnTrac toimitetaan mustassa pahvilaatikossa, jossa kuulokkeita suojaa vielä erillinen kova pahvikuori ennen niiden varsinaista kuljetuskoteloa, joka on tavallista kevytrakenteisempi. Kun kuulokkeet otetaan ulos kotelosta, se painuu kasaan ja vie vain vähän tilaa esimerkiksi laukussa tai repussa. Muutoinkin se on käytännössä yhtä litteä kuin OnTrac vaakatasoon taitettuna tehden kuulokkeiden mukana kuljettamisesta näppärää. Kotelon sisäreunasta löytyy pieni tasku latauskaapelille, ja kuulokkeiden lataaminen onnistuu avonaisen pohjan kautta ottamatta niitä ulos. Kotelon lisäksi kuulokkeiden mukana tulee käyttöohjeet ja kangaspäällysteinen USB-C-latauskaapeli, jolla on pituutta 1,2 metriä.

Rakenne ja sen kustomointimahdollisuudet

Dysonin kuulokkeet ovat hyvin omalaatuinen ilmestys etenkin kiiltävillä kuparinvärisillä kupeilla, jotka valmistaja on CNC-koneistanut alumiinista. Rakenteellisesti OnTrac näyttää myös todella järeältä, koska se on suunniteltu selvästi suuremmaksi ja kestävämmäksi kuin olettaisi olevan tarpeellista. Yleinen laatuvaikutelma rikkookin mielestäni 500 euron hintaluokassa kaikki mahdolliset asteikot: en keksi mitään yhtä jämäkkää ja ylituotettua. Tämän myötä painoakin kertyy peräti 450 grammaa, jota voitaisiin luultavasti pitää vastamelukuulokkeissa jonkinlaisena ennätyksenä, ellei Dysonin oma Zone-kuulokemalli painaisi vieläkin enemmän eli huimat 600 grammaa.

Onneksi valmistaja ei kuitenkaan ole priorisoinut kestävyyttä liikaa käytettävyyden kustannuksella, vaan OnTrac säätyy ja istuu päähän mukavan tasaisesti. Kuppien liikeradat ovat onnistuneet ja korkeutta voidaan säätää pykälittäin pääpannan yläosasta. Suurehko paino jakautuu myös päähän tasaisesti, koska kupit on muotoiltu yllättävänkin litteiksi ja päänmyötäisiksi, ja akut sijaitsevat pääpannan sisällä korvien yläpuolella. Kovat akkukotelot näyttävät nopeasti vilkaistuna pehmustetyynyiltä, mutta todellisuudessa ne on vain päällystetty samanlaisella kankaalla kuin keskellä päälakea sijaitseva pehmuste.

Testikuulokkeissani kuppien kyljet ovat väriltään kupariset, kun taas panta ja korvapehmusteet ovat tummansiniset. Yhdistelmä herättäisi taatusti huomiota ulkona liikkuessa ja sopisi varmasti niille, jotka haluavat erottautua massasta. Nykyään itsensä ilmaiseminen on aiempaa sallitumpaa ja suositumpaa, mitä varten Dyson tarjoaa OnTrac:ille myös laajat kustomointimahdollisuudet vaihdettavien osien muodossa. Kuulokkeista myydään ensinnäkin neljää erilaista versiota, minkä lisäksi kuppien metallikyljet sekä korvapehmusteet voidaan vaihtaa eri värisiksi. Kun kaikki eri väriyhdistelmät lasketaan yhteen, lopputuloksia kertyy valmistajan mukaan yli 2000 erilaista. Arvelisin luvun sisältävän sellaisetkin vaihtoehdot, joissa vasen ja oikea puoli kuulokkeista ovat eri väriset.

Osien vaihtaminen on tehty helpoksi, koska sekä metallikyljet että korvapehmusteet kiinnittyvät ja irtoavat kiertoliikkeellä. Pidän etenkin kylkipaneeleiden mekaanisesta suunnittelusta. Arvostelusettiini sisältyvät ylimääräiset harmaat vaihto-osat, joten pääsin kokeilemaan ulkonäön muokkaamista myös käytännössä. Harmaana OnTrac näyttää hillitymmältä, jolloin kuulokkeet sopisivat myös niille, jotka eivät halua herättää liikaa huomiota. OnTrac näyttää itseasiassa hauskan futuristiselta myös kyljet paljaana, koska kuulokkeiden eri osat on nimiöity niihin tyylikkäästi. Pidän Dysonin erilaisesta lähestymistavasta, mutta jää nähtäväksi, ovatko kuluttajat valmiita maksamaan lisäosista – pari kylkipaneeleita tai korvapehmusteita maksaa nimittäin 50 euroa.

OnTrac:ia ohjataan sekä fyysisillä painikkeilla että rakennetta koputtelemalla. Virta- ja Bluetooth-parituspainike löytyy vasemman kupin takaa USB-C-latausliittimen kanssa. Vastamelutoimintoa ohjataan puolestaan koputtelemalla vasemman kupin kylkeä. Kaikki muu hoituu näppärästi oikeaan kuppiin sijoitetulla joystick-painikkeella, jota voidaan kallistella neljään eri suuntaan ja painaa sisäänpäin. Mainitsen käyttökokemuksistani lisää hieman tuonnempana.

Käyttömukavuus

Kuten todettua, OnTrac painaa peräti 450 grammaa. Itse olen tottunut painaviin hifikuulokkeisiin, joten tämä ei tunnu liialliselta. Monia muita paino saattaisi kuitenkin järkyttää etenkin, jos aiemmat kokemukset rajoittuvat alle 250 grammaisiin muovikuulokkeisiin. Voin kuitenkin vähintään pyrkiä vakuuttamaan muut siitä, että OnTrac on korkeasta painostaan huolimatta yllättävänkin mukava kuuloke. Sen sangan puristusvoima on tasaisen lempeä ja pehmusteet hoitavat tehtävänsä erinomaisesti.

Epäilin alkuun pienen pääpehmusteen riittävyyttä, mutta se tuntuukin paksuutensa ansiosta äärimmäisen mukavalta. Hyvää puolena kuulokkeet asettuvat melko pienelle alueelle päälaella, joten ne eivät juurikaan hiosta. Sama pätee myös korvapehmusteisiin, joiden pintamateriaalina on käytetty hiostavan keinonahan sijaan pehmeää ja sileää kangasta. Rakenteen korkean painon, sangan maltillisen puristusvoiman ja liukkaan pehmustemateriaalin vuoksi OnTrac putoaisi kuitenkin päästä melko helposti alaspäin katsoessa ja päätä samaan aikaan ravistaessa. Kuulokkeet eivät välttämättä olekaan hyvä valinta urheiluun, ellei niskan treenaamista lasketa sellaiseksi.

Käyttömukavuuden näkökulmasta itseäni häiritsee OnTrac:issa eniten pehmusteiden minimaalisen pieni (35mm x 50mm) korva-aukko, jonka vuoksi kuulokkeet asettuvat osittain korvanlehtieni päälle. Koska ulkonevin osa korvastani sujahtaa kuitenkin pehmusteen sisälle ja suurin osa kuulokkeiden puristuksesta asettuu korvieni ympärille, OnTrac ei ala tuntua ikävältä pidemmässäkään käytössä. Suunnittelu onkin tältä osin onnistunut, vaikken täysin ymmärräkään, miksei suurissa pehmusteissa voi olla riittävän kokoista reikää. Ehkä paksuilla sivuseinillä on haluttu voimistaa passiivista melunvaimennusta ja varmistaa vastamelutoiminnon toimivuus. Silmälasien kanssa käytettäväksi OnTrac sopii ainakin hyvin.

Vanhentunut Bluetooth-tekniikka & erinomainen akunkesto

OnTrac:in Bluetooth-yhteys on toteutettu Dysonin mukaan versiolla 5.0, joka julkaistiin jo vuonna 2016. Jos tämä pitää paikkansa, tekniikka on auttamattomasti vanhentunutta, eikä mielestäni kuuluisi enää vuonna 2024 julkaistuihin 500 euron kuulokkeisiin. Omassa käytössäni Bluetooth-yhteys pätkii välillä useammallakin eri laitteella, mikä ei kuitenkaan vaikuttaisi johtuvan yhteyden kantavuudesta, vaan jostakin täysin muusta. Onneksi pätkäisyt kestävät kuitenkin vain reilun sekunnin ja niitä esiintyy arviolta kerran kahdessa tunnissa.

Harmillisempana pidän sen sijaan sitä, ettei OnTrac tue multipoint-paritusta tai yleisimpiä laadukkaiksi todettuja Bluetooth-koodekkeja. Itse olen joutunut kuuntelemaan sitä AAC-koodekilla, jonka vaihtoehtona olisi vieläkin kehnompi SBC. Jokseenkin yllättäen kuulokkeet tukisivat kuitenkin kolmantena vaihtoehtona harvinaista LHDC-koodekkia, joka voidaan nähdä kilpailijana AptX-koodekkisarjalle ja LDAC:ille. Vaikka LHDC vaikuttaakin paperilla hyvälaatuiselta, sitä voidaan käyttää vain muutaman kiinalaisvalmistajan matkapuhelimilla, joita ei juurikaan myydä länsimaissa. Tämän myötä koodekin käyttäjäkunta jääneekin erittäin pieneksi.

Suppea koodekkituki ja ylipäätään vanhentunut Bluetooth-toteutus on Dysonin kohdalla yllätys, koska olisin olettanut sen haluavan ratsastaa teknologian aallonharjalla ottaen huomioon, kuinka paljon se on panostanut moniin muihin osa-alueisiin. Toisaalta jos pääasiallisena kohdeyleisönä ovat Applen tuotteiden omistajat, AAC-koodekki riittää. Loppujen lopuksi kuulokkeiden taajuusvaste vaikuttaa aina ääneen enemmän kuin käytössä oleva Bluetooth-koodekki, joten koodekki yksinään ei määritä äänenlaatua huonoksi, eikä myöskään hyväksi.

Akunkestoltaan OnTrac menestyy huomattavasti paremmin, sillä sen käyttöaika vastamelutoiminto aktivoituna on kiitettävät 55 tuntia, mikä yltää lähelle markkinoiden kärkituotteita. Sangan molemmin puolin asennettu akkukapasiteetti lieneekin muhkea virrankulutukseen nähden. Dyson ilmoittaa latausajaksi noin 3 tuntia. Tarvittaessa 10 minuutin pikalataamisella olisi mahdollista saada 2,5 tuntia lisää käyttöaikaa, kun taas puoli tuntia lataamalla selviäisi jo kokonaisesta työpäivästä tai mantereiden välisestä lennosta.

Puhelinsovellus ja lisäominaisuudet

Suomenkielisen MyDyson-sovelluksen kautta päästään valmistajan verkkokauppaan ostamaan lisävarusteita ja pölynimureita säätämään OnTrac:in asetuksia ja tarkkailemaan reaaliajassa sekä kuunteluympäristön että kuulokkeiden synnyttämää äänialtistusta. Käyrä muutuu punaiseksi, jos ympäristömelu on voimakasta tai kuulokkeita kuunnellaan liian lujalla äänenvoimakkuudella. Eniten sovellusta tarvitaan kuitenkin firmware-version päivittämiseen, vastamelutoiminnon pois päältä kytkemiseen (ei onnistu kuulokkeita koputtelemalla) ja ääniprofiilin vaihtamiseen. Toisaalta käytön tunnistuksen uudelleenkalibrointi tai tunnistuksen pois päältä ottaminen voivat osoittautua hyödyllisiksi asetuksiksi. Äänenvoimakkuus on lisäksi mahdollista rajata enintään 80 desibeliin, ja löytyypä sovelluksesta myös ohjeita ja vianmääritysvinkkejä. Sen yksi tärkeimmistä tehtävistä vaikuttaisi silti olevan Dysonin muiden tuotteiden esittely ja myyminen, koska tälle on varattu runsaasti tilaa käyttöliittymässä. On myös harmillista, että sovelluksen käyttö vaatii käyttäjätunnuksen luomisen.

Tarjolla olevista kolmesta ääniprofiilista on valittuna oletuksena käyttöön Enhanced (Parannettu), mutta se voitaisiin vaihtaa Bass Boost- (Basson vahvistus) tai Neutral-tilaan (Neutraali). Minkäänlaista vapaamuotoista taajuuskorjausta sovelluksen kautta ei voida tällä hetkellä tehdä, mutta huhujen mukaan Dyson harkitsisi paremman taajuuskorjaimen lisäämistä sovellukseen. Kannatan itse tätä, koska valmiit ääniprofiilit muuttavat vain bassotaajuuksien määrää, vaikka valmistajan kuvituskuvat muuta antavatkin ymmärtää.

Menen jo hieman salapoliisilinjalle, mutta huomasin kuulokkeiden toisen metallikyljen alta tekstin, joka viittaisi OnTrac:in sisältävän myös sensorin ilmanlaadun mittaamiseen. Tälle ei kuitenkaan löydy vielä tarkkailumahdollisuutta sovelluksesta, joten joko se lisätään tarjolle myöhemmin, teksti ei pidä paikkaansa, tai Dyson kerää käyttäjiltään ilmanlaatudataa ainoastaan itselleen. Ominaisuudesta voisi olla aidosti hyötyä tietyissä maailmankolkissa, joten se olisi mukavaa nähdä käytössä asti.

Käyttöön liittyviä havaintoja

Pidän OnTrac:in oikeaan kuppiin sijoitetusta joystick-painikkeesta, koska kaikki tarvitsemani toiminnot löytyvät helposti ja intuitiivisesti yhden painikkeen kautta ilman, että minun tarvitsisi hapuilla erillisiä pieniä nappuloita. Ideana tämä voittaa mielestäni myös kaikenlaiset hipaisutoiminnot. OnTrac:in tapauksessa joystick ei kuitenkaan ole aivan täydellinen paristakin eri syystä. Sen pinta on liukas, joten joudun aina asettelemaan sormeni tarkasti painikkeen sivulle sen sijaan, että pystyisin kääntelemään sitä yläpinnalta. Hieman karkeampi pinta tekisi käytöstä nopeampaa. Painikkeen toimintavarmuus ei myöskään ole parhaasta päästä, mikä voi toki liittyä myös Bluetooth-yhteyteen. Äänenvoimakkuutta muuttaessa painike reagoi toisinaan ensimmäisellä painalluksella, kun taas monesti vasta toisella tai kolmannella kerralla. Painikkeen pitäminen pohjassa hieman pidempään vaikuttaisi kuitenkin auttavan.

Äänenvoimakkuuden säätövara OnTrac:issa on myös melko karkea eli yksi pykälä puhelimesta säädettynä kasvattaa tai madaltaa äänenvoimakkuutta kerralla hieman liikaakin. Maksimiäänenvoimakkuuden rajoittaminen sovelluksen kautta 80 desibeliin helpottaa kuitenkin asiaa, jonka jälkeen kuunteluvoimakkuutta olisi mahdollista säätää tarkemmin.

Olen havainnut pientä oikuttelua myös kuulokkeiden käytön tunnistuksessa, koska se on yhtä aikaa sekä herkkä että epäherkkä. Esimerkiksi kupin sisään työnnetty sormi tai kynä tunnistuu kyllä välittömästi korvaksi, kun taas mittauslaitteeni silikonikorvat eivät. Täten taajuusvasteen mittaaminen onnistui alkuun vain painamalla toisen puolen kuppia tiukemmin silikonikorvaa vasten, jolloin kuulokkeet suostuivat vihdoin toistamaan taajuuspyyhkäisyn. Lopulta näin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, koska tajusin käytön tunnistuksen olevan otettavissa pois päältä sovelluksen kautta. Ihmisen korvilla sensori vaikuttaa toimivan oikein, koska satunnaisia pätkäisyjä ilmenee silloinkin, kun ominaisuus on ollut itselläni pois päältä. Kun käytön tunnistus pidetään päällä, kuulokkeet osaavat sammuttaa itsensä 30 minuutin käyttämättömyyden jälkeen. Valmiusajan kesto ei kuitenkaan ole muutettavissa.

Kaikenlaiset ilmoitusäänet toistuvat omaan makuuni turhankin lujaa, koska niiden voimakkuus mukailee kuulokkeiden äänenvoimakkuusasetusta. OnTrac piippaa esimerkiksi joka kerta lujaa päähän laittaessa, kun käytön tunnistus on aktivoituna. Sovelluksesta ei vielä toistaiseksi löydy asetusta ilmoitusäänten vaimentamiseen tai niiden pois päältä ottamiseen, joten toivoisin sellaista pikaisesti.

Koska OnTrac:issa ei ole painiketta vastamelutoiminnon vaihtamiseksi läpikuuluvuustilaan tai toisinpäin, toimenpide hoidetaan koputtamalla vasenta kuulokekuppia kahdesti. Tökkäisykohdalla ei ole suurempaa merkitystä, koska toiminto on toteutettu jonkinlaisella tärinäsensorilla, joka reagoi kupin heilahduksiin. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että kuppia on koputeltava yllättävän lujaa, jotta mitään tapahtuu. Korvani eivät erityisemmin pidä tästä aiheutuvista voimakkaista kolahduksista, mutta kuulokkeet päästävät kuitenkin vastamelutilaan mennessään hauskan “whooomp”-äänen. Jos homma käy ärsyttämään, säätäminen voidaan hoitaa kupin tökkimisen sijaan myös MyDyson-sovelluksella.

Tehokas vastamelutoiminto

Dyson on onnistunut erinomaisesti OnTrac:in vastamelutoiminnon kehittämisessä, sillä sen tehokkuus haastaa omien testieni perusteella markkinoiden kärkituotteita ollen myös lempeä korville. Lievää taustakohinaa lukuun ottamatta tunnen olevani omassa hiljaisessa kuplassani. Korviin ei synny laisinkaan painetta, vaan olo on täysin rentoutunut. Tuulikaan ei aiheuta suurempia häiriöääniä, vaan ainoastaan pientä rutinaa. Vaikka monet pienemmät valmistajat pystyvätkin pakottamaan vastamelutoimintoonsa tehoa, paineentuotto ja häiriöäänten puuttuminen erottaa mielestäni lopulta tekijät aloittelijoista.

Dyson kertoo hyödyntävänsä melunvaimennuksessa 8 mikrofonia, jotka aistivat ulkoisia ääniä peräti 384 000 kertaa sekunnissa. Vastamelu tuotetaan tuotekuvien perusteella kolmesta pienestä “suuttimesta” korvan etupuolelta, mitä en ole myöskään nähnyt muiden valmistajien kuulokkeissa. Pienireikäiset korvapehmusteet luultavasti auttavat entisestään vaimennuksessa, koska korvien ympärillä on paksu kerros vaahtoa. Kuulokkeiden istuvuus on myös tiivis jopa silmälasien kanssa. Esimerkiksi tehokkaaksi melun vaimentajaksi toteamani Bose QuietComfort SE on melko herkkä silmälaseille, joten se toimii optimaalisesti vain ilman laseja. Sonyn WH-1000XM4 sen sijaan kilpailee melko tasaväkisesti OnTrac:in kanssa varmatoimisuudessa. Sonyn etuna on edelleen taustakohinan puuttuminen. OnTrac:issa kohina ei varsinaisesti häiritse, mutta se on kuitenkin pieni miinus rauhallisempaa musiikkia kuunnellessa.

Perinteisissä vastamelutesteissäni (kaiuttimilla kuunneltu lentokone- ja kahvilamelu sekä puhe) OnTrac pärjää tasaväkisesti Bosen QuietComfort SE -kuulokkeille, mikä on erinomainen suoritus. Etenkin matalataajuuksista murinaa ja kohinaa Dysonin kuulokkeet vaimentavat todella hyvin. Korkeataajuuksisempi suhina sen sijaan muuntuu Bosen kuulokkeilla sävyltään aavistuksen miellyttävämmäksi, mutten sanoisi eroa kovinkaan merkitykselliseksi. Dysonin kuulokkeet säilyttävän kaiken lisäksi vaimennustehonsa paremmin päätä käännellessä ja suuta avatessa.

Ihmisen puhetta vaimentaessa sekä QuietComfort SE että hiljattain arvostelemani Cambridge Audion Melomania P100 ovat mielenkiintoisesti hieman tehokkaampia kuin OnTrac. Toisaalta Melomania P100:n vaimennusteho vaihtelee eniten päätä kääntäessä tai esimerkiksi alaleukaa liikutellessa, mikä johtuu osittain kuulokkeiden kiikkerämmästä istuvuudesta. OnTrac:in vastamelutoiminto on siis pääsääntöisesti hieman tehokkaampi kuin Melomania P100:ssa. Läpikuuluvuustila Dysonin kuulokkeissa on niin ikään erinomainen ja ennen kaikkea luonnollinen. Sekä ympäristöäänet että oma ääneni kuulostaa suhteellisen normaalilta ilman ylimääräistä terävöitystä tai matalien taajuuksien liiallista vaimentamista. QuietComfort SE vaimentaa Aware-tilassaan edelleen jonkin verran ääntä, kun taas Melomania P100 kuulostaa melko tukkoiselta.

Sovelluksen kautta OnTrac:in vastamelutoiminto voitaisiin ottaa myös pois päältä. Muita säätömahdollisuuksia vastamelutoiminnolle tai läpikuuluvuustilalle ei ole, mutta käytön suoraviivaisuuden näkökulmasta tämä on oikeastaan hyvä asia. Kaikki toimii kerralla optimaalisesti tai ainakin sellainen vaikutelma itselleni syntyy. Tehokas ja hyvin toimiva vastamelutoiminto onkin yksi OnTrac:in suurimmista vahvuuksista. Dyson on tehnyt sen kanssa hyvää työtä ollakseen suhteellisen uusi tekijä vastamelukuulokemarkkinoilla. Teknologian kehittämisessä raha kuitenkin ratkaisee, joten suuren yrityksen resursseista on varmasti ollut apua.

Mikrofonin äänenlaatu

OnTrac:in mikrofoni vaikuttaisi painottavan enemmän äänen luonnollisuutta kuin välttämättä sen selkeyttä. Hiljaisessa ympäristössä nauhoitettuna ääneni kuulostaa sävyltään aavistuksen lämpimältä, eikä siinä ole ylimääräistä terävyyttä. Nauhoitusvoimakkuus ei ole erityisen luja, joten vastapuoli saattaisi aivan hyvin joutua nostamaan puhelun aikana hieman äänenvoimakkuutta. Kuulokkeet menevät mikrofonin päällä ollessa automaattisesti läpikuuluvuustilaan, mikä on mielestäni hyvä asia.

Melun keskellä ääntä joudutaan prosessoimaan enemmän ja osa hälystä vuotaa läpi. Lopputulos ei ole enää kaikkein selkein, vaan oma ääneni saisi mielestäni kuulua lujempaa. Toisaalta pahimmilta häiriöääniltä ja rutinoilta vältytään, joten mikrofoni on nähdäkseni lopulta oikein kelvollinen.

Kuulokkeiden äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. OnTrac:in taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

OnTrac:in kuuntelu on suoraviivaista, koska se toimii ainoastaan Bluetooth-yhteydellä. Valittu ääniprofiili määrittää kuitenkin basson määrän, ja taajuusvaste muuttuu myös hieman riippuen siitä, onko vastamelutoiminto päällä vai ei. Muutokset eivät ole valtavia, mutta siinä määrin ratkaisevia, että vastamelutoiminnon pois päältä ottaminen johtaa parempaan lopputulokseen valitusta ääniprofiilista riippumatta.

Dyson markkinoi kuulokkeidensa äänenlaatua ensisijaisesti 6–21000 hertsin välille ulottuvalla taajuusvasteella mainiten, että useimmat kilpailijoiden tuotteista jäävät 20–20000 hertsin välille. Asiaan vähemmän perehtyneisiin kuluttajiin ja kaupallisiin arvostelijoihin tällainen ero varmasti uppoaa, mutta todellisuudessa asialla ei ole äänenlaadun näkökulmasta merkitystä tällä vuosituhannella. Harvassa ovat nimittäin sellaiset vastamelukuulokkeet, joiden korostettu bassontoisto ei jatkuisi pitkälle 20 hertsin alapuolelle. Vastaavasti vain mimimaalinen osa väestöstä kuulee 20 kHz:n yläpuolista informaatiota. OnTrac:in tapauksessa merkityksellisempää onkin sen, millä voimakkuudella kuulokkeet toistavat eri taajuuksia ja minkä muotoinen taajuusvaste on.

Taajuusvaste eri ääniasetuksilla:

Taajuusvaste vastamelutoiminto pois päältä otettuna:

Dyson on onnistunut OnTrac:in tuunaamisessa vastamelukuulokkeiden mittapuulla erinomaisesti, mutta parannettavaakin vielä löytyisi. Positiivisena yllätyksenä taajuusvasteen muoto mukailee hyväksi todettua Harmanin tavoitekäyrää niin tarkasti, että näkisin valmistajan pyrkineen siihen tarkoituksella. Ääni onkin tyyliltään luonnollista verrattuna suurimpaan osaan kilpailijoiden tuotteista. Harmillisesti OnTrac ei kuitenkaan lopulta kuulosta aivan niin hyvältä kuin voitaisiin olettaa.

Oletusääniprofiili (Enhanced/Parannettu) korostaa ylempiä bassotaajuuksia ja alakeskitaajuuksia aina 600 hertsiin saakka. Vaikka keskitaajuudet muutoin ovatkin lähestulkoon täydelliset, ylimääräinen lämpö ja hieman vaisusti toistuva 3–6 kHz:n taajuusalue tekevät toistosta jokseenkin tukkoista. Basso on tyyliltään pehmeän kumisevaa, eikä soittimissa tai vokalistin äänessä ole omaan makuuni riittävästi selkeyttä. Vähemmän kriittisesti kuunteluun suhtautuva ei välttämättä tätä huomaisi, mutta saattaisi pitää esitystapaa hieman tylsänä. Sitä se on myös omasta mielestäni, vaikka Dyson onkin selvästi pyrkinyt tarjoamaan oletusprofiilillaan hauskan kuuntelukokemuksen. Bassoon saataisiin lisää potkua vaihtamalla Bass Boost -profiiliin, mutta se tekee toistosta puuroutuvan tuhtia. Tämä johtuu siitä, että bassoa voimistetaan aivan liikaa 150–300 hertsin välillä, vaikka se tulisi tehdä mieluummin vasta 100 hertsin kohdalta alaspäin.

Kolmas, neutraaliin ääneen tähtäävä, ääniprofiili toimii sen sijaan mielestäni kaikkein parhaiten, mutta se voi vaatia alkuun totuttelua bassovoittoisemman äänen jälkeen. Keventynyt basso toistuu kuitenkin aiempaa selkeämmin, eikä heikennä yhtä paljoa myöskään keskitaajuuksien selkeyttä. Tämän myötä toisto on kirjaimellisesti melko neutraalia ja luonnollista, mikä on suuremmille massoille suunnatuissa vastamelukuulokkeissa harvinaista. Valtaosa kuunnellusta musiikista kuulostaa pitkälti sellaiselta kuin sen olisi tarkoitus, mutta hieman kriittisempi kuuntelija saattaa jäädä pohtimaan, miksi lopputulos tuntuu edelleen jokseenkin pehmeältä ja epäselvältä.

Ehdin itse syyttää asiasta alkuun AAC-koodekkia, kunnes hoksasin, että alakeskitaajuudet ovat vain liikaa koholla rauhalliseen preesensalueeseen nähden. Nämä piirteet yksinään eivät ole missään nimessä erityisen vakavia asioita, mutta yhdessä ne tekevät toistosta aavistuksen tasapaksua aivan kuin dynamiikka jäisi vajaaksi. OnTrac:ia on mukavaa kuunnella pitkiäkin aikoja esimerkiksi työnteon ohessa, mutta se ei koskaan oikein säväytä. Voisin kuvailla tilannetta siten, että kaikista äänistä puuttuu hieman läsnäolevuutta, jolloin niistä on vaikeaa saada selvää. Saatan kuulostaa turhankin kriittiseltä, mutta se johtuu siitä, että Dyson on päässyt todella lähelle erinomaista lopputulosta. Kritiikkini kannattaa tulkita eräänlaisena kehuna, koska uskon valmistajan pystyvän vieläkin parempaan. Tälle löytyy todisteitakin.

Kun kuulokkeiden vastamelutoiminto otetaan pois päältä, osa alakeskitaajuuksien korostumasta poistuu ja preesensalue piristyy hieman. Toisin sanoen kuulokkeiden heikkoudet lieventyvät kuin itsestään. Pienenä bonuksena alabassokin voimistuu neutraalia ääniprofiilia käyttäessä verrattuna vastamelutoiminto päällä tapahtuvaan kuunteluun. Tämän jälkeen OnTrac kuulostaa oikein selkeältä ja aiempaa energisemmältä. Saan paremmin selvää vokalistista ja innostun kuuntelusta enemmän. Nyt myös enemmän bassoa korostava oletusääniprofiili toimii paremmin, koska yläbasso pysyy selkeämpänä, eikä vuoda aivan mahdottomasti keskitaajuuksien päälle. Joskus pienet muutokset kuulokkeissa voivat olla yllättävänkin merkityksellisiä. Jos Dyson saisi säädettyä DSP-asetuksia vastamelutoiminnon puolelle tähän suuntaan, olisin äänenlaatuun erittäin tyytyväinen.

Diskanttia OnTrac toistaa valitusta ääniprofiilista riippumatta aina samalla tavalla, mikä ei ole kaikkein optimaalisinta. Taajuusvasteesta voidaan nähdä, miten se sahaa vuorotellen ylös ja alas 5 kilohertsistä eteenpäin. Tämä epätasaisuus on myös kuultavissa siten, että ylätaajuudet toistuvat hieman kohisevasti ja heikkolaatuisesti. Omalla kuuloaistillani 5,5 kHz:n ympäristö toistuu vaimeasti, kun taas yksittäiset korostumat sijoittuvat 4,5 kHz:n, 6,5 kHz:n, 8,5 kHz:n ja 10,5 kHz:n kohdille. Korostumista etenkin ensimmäinen ja viimeinen ovat suurehkoja ympäröiviin taajuuksiinsa nähden. Enemmän bassoa sisältävät ääniprofiilit peittävät osan epätasaisuudesta, kun taas muutoin oikeaoppisimmalta kuulostava neutraali profiili paljastaa rosoisuuden kaikkein selkeimmin. S-kirjaimet toistuvat esimerkiksi tavallista suhahtelevammin ja toistossa on muutoinkin hieman suhiseva ja räiskyvä sävy.

Diskantin sahalaitaisuus johtuu nähdäkseni OnTrac:in rakenteellisista ongelmista, koska en usko, että dynaamiset elementit toistaisivat luontaisesti ylätaajuudet yhtä epätasaisesti tai että Dyson olisi määrittänyt DPS-profiilin tällaiseksi. Asiaa olisi joka tapauksessa hyvin vaikeaa korjata taajuuskorjaamalla, mutta kuuntelunautintoani se ei kuitenkaan onneksi pilaa. Koska yksittäiset korostumat eivät nouse juurikaan keskitaajuuksia korkeammalle, asiaan tottuu yllättävän nopeasti, minkä jälkeen ainoastaan ylätaajuuksien laatu jättää jonkin verran toivomisen varaa. Tältäkin osin OnTrac kuulostaa hieman pehmennetyltä.

Kaiken tämän jälkeen voikin kuulostaa yllättävältä, että lopputulos jää mielestäni edelleen plussan puolelle. Kun tärkeimmät taajuusalueet ja perusasiat ovat kunnossa, yksittäiset, suhteellisen pienet, heikoudet on mahdollista antaa anteeksi. Pidän aidosti OnTrac:in kuuntelusta esimerkiksi työntehon ohessa. Se ei kiinnitä liikaa huomiotani, muttei säikäytä missään vaiheessa myöskään kuulostamalla väärältä. Kuulokkeet ovat myös kaipaamaani vaihtelua kaikille bassokorostetuille tai keskitaajuuksiltaan voimakkaasti kuopalla oleville vastamelukuulokemalleille. Toisaalta en myöskään ylläty, jos voimakasta bassoa ja räväkkää diskanttia kaipaavat kuluttajat eivät suuremmin syty OnTrac:in esitystavalle. Jääkin nähtäväksi, millaiseksi suuremman yleisön mielipide ajan kanssa muodostuu.

Dyson OnTrac vai Sonos Ace?

Olen kirjoittanut jo kyllästymiseen asti Valcon VMK25:stä, Bosen QuietComfort SE:stä ja Bowers & Wilkinsin PX7 S2e:stä, joten toistoa välttääkseni hankin OnTrac:ille verrokiksi niin ikään kesällä 2024 julkaistut Sonos Ace -vastamelukuulokkeet. Molemmat maksavat saman verran eli pyöristetysti 500 euroa (Ace tosin ollut jo alennuksessa 450 eurolla). Kysymys kuuluukin, kumpi näistä uutuuskuulokkeista mahdollisesti kannattaisi ostaa?

En omista muita Sonosin tuotteita, joten en harmillisesti pysty arvioimaan, kuinka hyvin Ace toimisi osana valmistajan muuta äänentoistoekosysteemiä. Tältä osin kuulokkeet julkaistiin tosin niin puolivalmiina, ettei täydellistä totuutta taida tietää vielä kukaan muukaan. En tule joka tapauksessa näillä näkymin kirjoittamaan Ace:sta enää toistamiseen, joten tämä vertailu toimikoon siitä eräänlaisena “miniarvosteluna”, joskin erittäin kattavana sellaisena.

Tietoja Sonos Ace:sta:

• Julkaisuvuosi: 2024
• Suunniteltu Yhdysvalloissa ja valmistettu Kiinassa
• Värivaihtoehdot: Musta ja valkoinen
• Hinta: 499 € (halvin markkinahinta 449 €)
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset 40 millimetrin elementit
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.4, USB-C
• Bluetooth-koodekit: AptX Lossless, AptX HD, AptX, AAC ja SBC
• Latausliitin: USB-C
• Akunkesto: 30h (vastamelutoiminto päällä)
• Latausaika: 3h (pikalataaminen: 3 minuutissa 3h käyttöaikaa)
• Vastamelutoiminto (8 mikrofonia) ja läpikuuluvuustila
• Yhteensopiva Sonos-äänentoistojärjestelmän kanssa
• Ominaisuuksia: Google Fast Pair, Multipoint, Dolby-tilaääni, päänseuranta, korvatunnistus (wear detection), ja puhelinsovellus taajuuskorjaimella
• Paino: 312 g
• Varusteet: kuljetuskotelo, USB-C–USB-C-kaapeli (0,75 m) ja USB-C–3,5mm -kaapeli (1,2 m)

Arvostelukappaleen hankintapa: Itse ostettu tuote

Sonos-tuoteperhe ja Ace

Sonos myy erilaisia kaiuttimia ja soundbareja, joista voidaan rakentaa koko kodin kattava monihuoneäänentoistojärjestelmä. Äänisignaali siirtyy kaiuttimiin langattomasti ja häviöttömästi Wifi-yhteydellä, ja kokonaisuutta voidaan ohjata ja kustomoida näppärästi puhelinsovelluksella. Koska valmistajan tuotevalikoimasta ei ole tähän mennessä löytynyt kuulokkeita, onkin loogista, että Ace-malli paikkaa tämän aukon. Monet tosin odottivat siltäkin häviötöntä tiedonsiirtotekniikkaa, kuten Wifi-yhteyttä, joutuen kuitenkin lopulta tyytymään Bluetooth-yhteyteen. Valmistajan mukaan akunkesto jäisi Wifi-yhteydellä liian heikoksi, joten minkäs sille mahtaa.

Ace on joka tapauksessa suunniteltu siten, että esimerkiksi TV:n ääni voidaan kaapata painiketta kupin takaa painamalla (tai sovelluksen kautta) Sonoksen soundbarista kuulokkeisiin ja palauttaa lennosta takaisin. Tämä on hieman sujuvampaa kuin perinteisten Bluetooth-kuulokkeiden yhdistäminen suoraan televisioon. Ace julkaistiin kuitenkin keskeneräisenä, joten ominaisuus puuttui aluksi Android-sovelluksesta. Kaiken lisäksi ominaisuuden hyödyntäminen vaatii ainakin toistaiseksi 1000 euroa maksavan Sonos Arc -soundbarin, koska valmistaja ei vielä ole julkaissut edullisempia soundbareja, jotka olisivat yhteensopivia Ace-kuulokkeiden kanssa. Kuulokkeiden linkittäminen yhteen ei myöskään ole mahdollista eli esimerkiksi elokuvaääniä ei saada kuulumaan yhtä aikaa useammalle kuulokkeet omistavalle henkilölle. Sonos vieläpä myy harhaanjohtavasti Ace:a kahden kuulokkeen pakettina. Ymmärränkin täysin, jos Sonos-fanit ovat olleet kuulokkeisiin jokseenkin pettyneitä.

Pettymystä on selvästi aiheuttanut myös valmistajan hiljattain pieleen mennyt sovelluspäivitys tai pikemminkin vanhan sovelluksen korvaaminen uudella ja huonommin toimivalla. Monet ovat ilmeisesti turhautuneita bugeihin ja poistettuihin ominaisuuksiin, joita Sonos on jopa pyytänyt julkisesti anteeksi. Koska en itse ole käyttänyt valmistajan tuotteita aikaisemmin, en osaa kommentoida sovellukseen liittyviä ongelmia. Ace-kuulokkeiden kanssa en havaitse suurempia omituisuuksia, joten olettaisin kuluttajien kiukun kohdistuvan kaiuttimilla toteutetun äänentoistojärjestelmän ohjaamiseen. Kuulokkeisiin tilanne vaikuttaa kuitenkin siten, että Ace ei vaikuta menneen Sonosin saaman huonon julkisuuden vuoksi kaupaksi, vaan valmistaja on huhujen mukaan joutunut pudottamaan sen tuotantomäärän noin kymmenesosaan suunnitellusta. Jäisinkin itse seuraamaan mahdollista hinnan pudotusta.

Nyt kun minulla on kuitenkin Sonos Ace käytössäni, haluan vertailla sitä valmistajan muusta ekosysteemistä irrallaan Dysonin kuulokkeisiin. Katsotaanpa siis, kumpi pärjää paremmin milläkin osa-alueella.

Erot tekniikassa ja ominaisuuksissa

Sonos Ace päihittää Dysonin kuulokkeet modernilla Bluetooth 5.4 -toteutuksellaan, johon sisältyy tuki Googlen pikaparitukselle (Fast Pair) ja Multipoint-ominaisuudelle. Kuulokkeet tukevat myös AptX-koodekkeja. Vaikka valmistaja listaakin tuetuksi vain AptX Lossless -vaihtoehdon, ainakin omalla Google Pixel 6 -puhelimellani Ace toimii myös AptX HD -tilassa. Tämä onkin hyvä juttu, sillä AptX Lossless on vielä OnTrac:in tukeman LHDC:n tapaan harvinainen koodekki, jota voidaan hyödyntää vain pienellä määrällä laitteita. Itse en ole päässyt kokeilemaan paremmista koodekeista kumpaakaan, vaan Sonos Ace on toiminut testijakson aikana hieman heikommalla AptX HD:lla, kun taas Dyson OnTrac:in kanssa olen joutunut tyytymään melko surkeaan AAC:hen.

Akunkeston osalta OnTrac on puolestaan selvästi parempi, koska sen 55 tuntia päihittää helposti Ace-mallin 30 tunnin akunkeston. Latausnopeudessa kaksikon välillä ei vaikuttaisi olevan suurempaa eroa. Siitä puheen ollen Sonoksen kuulokkeita voidaan myös kuunnella USB-C-liittimensä kautta kahdella mukana toimitettavalla kaapelilla. Tällöin äänisignaalista saadaan häviötön. Sama ei onnistu OnTrac:illa, vaan sen käyttö on sidottu täysin Bluetooth-yhteyteen ja voimakkaasti pakattuun äänisignaaliin. Tältä osin Ace pesee siis OnTrac:illa lattiaa.

Molemmista kuulokkeista löytyy käytön tunnistus eli tuttavallisemmin korvatunnistin. Kumpikin tauottaa toiston oikeaoppisesti ja nopeasti kuulokkeet pois päästä ottaessa. Pidän hieman enemmän Sonosin toteutuksesta, koska Ace ei turhaan piippaile päähän laittaessa toisin kuin OnTrac. Hieman erikoisempana ominaisuutena Sonos Ace tukee myös päänseurantaa, joka olisi tarkoitettu parantamaan entisestään Dolby-tilaääntä, jota kuulokkeet niin ikään tukevat esimerkiksi Apple Music -suoratoistopalvelun kautta. Dolby-tuettujen palveluiden listalla on myös käyttämäni Tidal, mutta jostakin syystä sen kautta tilaäänen kuuntelu ei onnistunut, vaan palvelu valittaa kuulokkeiden yhteensopimattomuutta. Sonos vihjaa Tidalin jättäneen tarpeelliset määritykset tekemättä, mutta tällöin sen ei mielestäni tulisi mainostaa yhteensopivuutta kuulokkeiden tuotetiedoissa. Ace on siis tältäkin osin keskeneräinen tuote.

Vaikka tilaääni jäikin itseltäni kokonaan kokeilematta, päänseuranta sen sijaan on ihan hauska ominaisuus ainakin hetken aikaa. Esimerkiksi päätä vasemmalle kääntäessä ääni painottuu oikealle puolelleni. Musiikkia kuunnellessa tästä ei ole suurempaa hyötyä ja se kuulostaa epäluonnolliselta, mutta vaikkapa elokuvaa sohvalla katsoessa se voisi toimia. Dysonin kuulokkeet eivät tue tällaisia erikoisuuksia, vaan ovat selvästi tavanomaisemmat.

Molempien valmistajien sovellukset on käännetty suomeksi, mikä voi helpottaa niiden käyttöä. Sonosin sovelluksen käännös on kuitenkin huono: “wear detection” on käännetty esimerkiksi muotoon “kulumisen havaitseminen”. Dysonin tapaan Sonos pyytää käyttäjätunnuksen luomista, mutta pelkkiä kuulokkeita käyttäessä (ilman valmistajan muuta äänentoistojärjestelmää) sitä ei ole pakko tehdä. Koska Dysonin käyttöliittymä on kuin värikäs mainospaikka, pidän enemmän Sonosin pelkistetystä lähestymistavasta. Sen sovellus ei tarjoa Dysonin tapaan äänialtistuksen seurantaa tai valmiita ääniprofiileita, mutta hyödynnettävissä olisi kanavatasapainon säädin sekä alkeellinen taajuuskorjain basson ja diskantin tason muuttamiseen. Yhtenä lisäominaisuutena tarjolla on myös loudness-tila, joka voimistaa sekä bassoa että diskanttia sitä enemmän, mitä hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella Ace:a kuunnellaan. Sonos on päättänyt aktivoida loudness-tilan niin sanottuna tehdasasetuksena, mikä kannattaa huomioida äänenlaatua arvioidessa.

Erot rakenteessa ja käyttömukavuudessa

Sonos Ace näyttää Dysonin kuulokkeisiin verrattuna selvästi tavanomaisemmalta, mutta kuitenkin minimalistisen tyylikkäältä. Ulkonäkö vastaa nähdäkseni sitä, mitä monet haluavat hintavammalta vastamelukuulokkeelta. Kuppien muodosta ja niiden yläreunasta sisään sujahtavasta terässangasta tulevat mieleeni sekä Applen Airpods Max että Sonyn WH-1000XM5. Nämä eivät ole laisinkaan huonoja esikuvia suurempien kuluttajamassojen houkuttelussa. Ace tuntuu laadukkaasti tehdyltä ja omaa käytännöllisen rakenteen, mutta muovisten kuppien vuoksi sen laatuvaikutelma ei yllä aivan OnTrac:in tasolle. Kaikki tuntuu tutulta ja turvalliselta, kun taas Dysonin kuulokkeet ovat kiehtovalla tavalla omalaatuiset. Ace sopii kaksikosta huomaamattomampaa tyyliä suosiville, kun taas OnTrac tarjoaa mahdollisuuden erottautua joukosta.

Sonos on Dysonin tapaan halunnut parantaa kuulokkeidensa käytettävyyttä luopumalla yksittäisistä erillispainikkeista. OnTrac:issa on melko jäykkä joystick, kun taas Ace:sta löytyy äänenvoimakkuuden säätämiseen suuri ja helppokäyttöinen liukusäädin. Joystick:in etuna on kaksi ylimääräistä liikesuuntaa, jotka mahdollistavat kappaleiden vaihtamisen. Ace:ssa sama täytyy hoitaa painelemalla liukusäädintä sisäänpäin joko kaksi tai kolme kertaa. Huomaan lopulta suosivani Sonosin ohjaamista, koska Dysonin joystick:in tuntuma tai toimintavarmuus ei ole parhaimmasta päästä. Ace:ssa vastamelutoimintoa voidaan myös ohjata normaalilla painikkeella sen sijaan, että minun täytyisi tökkiä kuulokekuppia. Painikkeen käyttäminen ei ole yhtä jännittävää, mutta se toimii kerralla. OnTrac:ia joudun välillä koputtamaan 4–6 kertaa, jotta tulen tehneeksi sen riittävän lujaa.

Ace toimii OnTrac:in tapaan hyvin kapeasankaisten silmälasien kanssa, koska pehmeät korvapehmusteet joustavat riittävästi, mutta eivät menetä sulkevuuttaan. Pehmusteosien pinta on Sonosin kuulokkeissa keinonahkaa, joka hiostaa pidemmässä käytössä melkoisesti Dyson-mallin kangasmateriaaliin verrattuna. Korvani osuvat myös hieman Ace:n pehmusteiden reunoihin, mikä on oikeastaan hieman häiritsevämpää kuin se, että OnTrac asettuu osittain korvanlehtieni päälle. Pienistä moitteistani huolimatta pystyn kuitenkin käyttämään molempia kuulokkeita tyytyväisenä useamman tunnin ajan. Laajemmin ajateltuna Sonos-mallin 140 grammaa kevyempi paino (312g vs. 452g) tehnee siitä useimmille hieman mukavamman massiiviseen OnTrac:iin verrattuna. Ace pysyy myös huomattavasti tukevammin päässä esimerkiksi riehumisen aikana. Se ei lopulta eroa merkittävästi markkinoiden muista vaihtoehdoista, kun taas OnTrac voi olla painonsa ja suuremman kokonsa vuoksi herkemmin hutihankinta.

Sonosin kuulokkeiden korvapehmusteet on helppo irrottaa ja vaihtaa, koske ne kiinnittyvät Applen kuulokkeiden tapaan magneeteilla. Pienenä, mutta mukavana yksityiskohtana valmistaja on helpottanut oikean ja vasemman puolen erottamista toisistaan sävyttämällä oikeanpuolimmaisen pehmusteen sisäosan vihreällä. Kuljetuskotelon sisäreuna on saman sävyinen. Mustassa kuulokeversiossa toisen pehmusteen sisältä löytyy vihreän sijaan harmaata. OnTrac:issa on puolestaan suuret R- ja L-kirjaimet pehmusteiden pohjakankaassa.

Erot vastamelutoiminnossa ja mikrofonin äänenlaadussa

Totesin jo Dysonin kuulokkeiden vastamelutoiminnon tehokkaaksi, mutta jopa hieman yllättäen Sonos Ace pistää vieläkin paremmaksi etenkin matalataajuuksisen melun vaimentamisessa. Ace poistaa kaikenlaisen murinan, kohinan ja suhinan hämmästyttävän tehokkaasti pärjäten todennäköisesti Sonyn ja Bosen uusimmille tuotteille. Sonosin kuulokkeet tekevät kaiken lisäksi tämän ilman taustakohinaa, mitä esiintyy jonkin verran Dyson-mallissa. Ace:sta on kuitenkin mainittava, että ihmisen puhetta vaimentaessa se päästää erikoisesti terävimmän osan äänestä läpi selkeämmin kuin esimerkiksi Bosen QuietComfort SE ja Cambridge Audion Melomania P100. Tämä voi toisaalta johtua siitä, että kaikki muut taajuudet vaimenevat Sonosin kuulokkeilla tehokkaammin, jolloin kiinnitän tiettyihin taajuuksiin enemmän huomiota. OnTrac:in tapaan Ace vaimentaa melua varmatoimisesti päätä käännellessä, mutta suoraan eteenpäin suunnattujen mikrofonien vuoksi tuuli aiheuttaa voimakkaampaa häiriöääntä kuulokkeisiin osuessaan. Tältä osin OnTrac toimii hieman paremmin.

Läpikuuluvuustila Sonos Ace:ssa on selkeämpi ja tarkempi kuin missään muussa testaamassani vastamelukuulokkeessa, mutta ääntä selvästi terävöitetään. Tämän vuoksi oma ääneni ei kuulosta kaikkein luonnollisimmalta, vaan hieman ohuelta ja s-kirjaimien osalta suhahtelevalta. OnTrac toistaa puheeni luonnollisemmin, mutta ympäristöäänet hieman vaimeammin. Molemmat ovat joka tapauksessa mielestäni markkinoiden parhaimmasta päästä, kuten myös vastamelutoimintonsa osalta. Sony ja Bose (ja luultavasti myös Apple Airpods Max) kohtaavat tervetullutta kilpailua.

Mikrofonin äänenlaadussa Sonos Ace tuottaa itselleni pienen pettymyksen, koska ääneni kuulostaa melko ohuelta ja terävöitetyltä. Toisaalta siitä saattaisi saada puhelun aikana hieman paremmin selvää kuin Dysonin kuulokkeilla etenkin melun keskellä. Harmillisesti Ace:n taustahälyn prosessointi aiheuttaa kuitenkin enemmän häiriöitä kuin OnTrac. Näkisinkin Dysonin onnistuneen mikrofonin osalta hieman paremmin.

Erot äänenlaadussa

Sonos Ace:n taajuusvaste (vastamelutoiminto päällä):

Sonosin kuulokkeissa on oletuksena loudness-asetus päällä, joten valtaosa kuulokkeet ostaneista tulee todennäköisesti kuuntelemaan niitä ensimmäisen kerran siten, ja valmistajakin sitä luultavasti haluaa. Kaikki eivät välttämättä myöskään asenna sovellusta tai hoksaa ottaa loudness-asetusta pois päältä, joten tämä voi hyvinkin jäädä pysyväksi käyttötavaksi. Tällöin minulla on ikävää kerrottavaa: ääni koostuu pelkästä mutaisesta mössöbassosta, joka peittää kaiken muun allensa. En maksaisi kumisevasta, epäselvästä ja verhoutuneesta kokemuksesta mitään, vaan pikemminkin minulle tulisi maksaa siitä, että suostuisin kuuntelemaan Sonosin kuulokkeita. Lopputuloksen täytyy olla jonkinlainen vitsi, koska mikään vakavasti otettava audiovalmistaja ei voisi julkaista mitään vastaavaa – paitsi että Sonosin tapauksessa niin on käynyt. Jottei 500 euroa mene täysin hukkaan, loudness-asetus kannattaa ottaa heti pois päältä. Tämän jälkeen ääni on jonkin verran kelvollisempaa, mutta todelliset ongelmat paljastuvat entistä selkeämmin.

Kuulokkeissa ylemmät bassotaajuudet korostuvat yhä liikaa, joten basso on tyyliltään turvonnutta ja melko epäselvää. Keskitaajuudet puolestaan ovat harmillisen epätasaiset samoin kuin diskanttikin. Tavallista rauhallisemmin toistuvissa keskitaajuuksissa ei sinällään ole suurempaa vikaa, mutta DSP-aikakaudella niiden olettaisi olevan selvästi nykyistä tasaisemmat, jos Sonos pyrkii erottautumaan edullisemmista kilpailijoistaan. Vieläkin ikävämmäksi koen kuitenkin toistoa dominoivan diskanttikorostuman 6 kHz:n ympäristössä. Tämä lisää välillä ääneen lähes murhaavaa pistävyyttä ja sibilanssia: esimerkiksi rumpujen lautaset kuulostavat ärsyttäviltä ja vokalisti usein ohuelta ja terävältä. Diskantti toistuu ylipäätään hämmentävän epäselvästi ja suhisevasti, ja toisto aaltoilee muutoinkin laidasta laitaan tiettyjen äänten jäädessä vaimeiksi ja toisten korostuen liikaa. Kokonaisuus ei kuulosta täysin kelvottomalta, mutta hyvin keskinkertaiselta. Äänenlaatu riittää toisin sanoen sekalaiseen peruskäyttöön, muttei tee minkäänlaista vaikutusta.

USB-kaapelilla kuuntelun totesin tiukentavan jonkin verran bassontoistoa ja avartavan tilavaikutelmaa. Vastaavia muutoksia olen havainnut monilla muillakin kuulokkeilla Bluetooth-yhteyden ja häviöttömän signaalin välillä. Näin käytettynä Sonos Ace on vähemmän huono, mutta hyväksi tai tasapainoisemmaksi se ei muutu.

Dyson OnTrac vs. Sonos Ace oletusasetuksillaan:

Dyson OnTrac:in oletusasetuksissa on omat ongelmansa bassontoiston ja alakeskitaajuuksien turvonneisuudessa sekä äänen lievässä epäselvyydessä, mutta toiston tasapainoisuudeltaan kuulokkeet ovat silti huomattavasti oikeaoppisemmat kuin Sonos Ace, joka toistaa loudness-asetus päällä lähinnä löysää bassoa. Tilanne ei parane valtavasti myöskään kyseinen asetus pois päältä ottaessa, joten OnTrac vie selvän voiton, vaikken senkään oletusääniprofiilia missään nimessä erinomaiseksi kutsuisi. Pidän tilannetta äänentoistoon erikoistuneen Sonosin kannalta nolona, sillä tuskinpa se odotti, että imurivalmistaja osaa tehdä paremmalta kuulostavat kuulokkeet.

Dyson OnTrac vs. Sonos Ace sovellustensa kautta hienosäädettynä:

Koska valtaosa käyttää vastamelukuulokkeita nimenomaan melun vaimentamiseen, jätän pois laskuista sen, että OnTrac kuulostaisi vastamelutoiminto pois päältä otettuna kaikkein parhaimmalta. Pyrin sen sijaan tekemään molemmista kuulokkeista omien sovellustensa kautta mahdollisimman hyvät vastamelutoiminto päällä käytettäväksi. OnTrac:in kohdalla tämä tarkoitti neutraalin ääniprofiilin aktivoimista, kun taas Ace:n bassoa taajuuskorjasin kolme pykälää ja diskanttia kaksi pykälää alaspäin. Tämän jälkeen bassontoisto ei enää kumise yhtä häiritsevästi, eikä sibilanssikaan ole ihan yhtä riipivää. Toisaalta yläkeskitaajuudet vaimenevat samalla hieman lisää, joten niitä ei saada mitenkään yhtä luonnollisiksi kuin Dysonin kuulokkeissa. Kokonaisuutta arvioidessani OnTrac viekin edelleen voiton. Pintaa syvemmältä tarkastellessa Sonos Ace:lla on kuitenkin joitakin vahvuuksia.

OnTrac:in ääni jää tuhdisti toistuvien alakeskitaajuuksien (300–600 Hz) ja rauhallisen preesensalueen (4–6 kHz) vuoksi hieman pehmeäksi ja tasapaksuksi. Keskitaajuudet pääsevät kyllä hyvin oikeuksiinsa, mutta toiston selkeys ja dynaamisuus jää juuri sen verran vajaaksi, ettei lopputulos juurikaan innosta. Ylätaajuudetkin toistuvat toivomaani epätasaisemmin ja epäselvemmin.

Sonos Ace puolestaan korostaa edelleen 6 kHz:n ympäristöä, joten se tuo musiikin nyansseja terävämmin esiin ja tuntuu siten omalla tavallaan yksityiskohtaisemmalta. Se toistaa lisäksi ääntä avarammin kuin OnTrac, mikä on uskoakseni seurausta Sennheiser HD 800:n tapaisesta tuunauksesta, jossa yläkeskitaajuudet (1,5–3 kHz) jäävät aavistuksen vaimeiksi, ja 6 kHz:n ympäristö nostetaan etualalle kokonaisuudessa. Äänikuvan näkökulmasta tuunaus onkin suhteellisen onnistunut, vaikka keskitaajuudet jäävätkin melko verhoutuneiksi Dyson OnTrac:in rinnalla. Terävästä sibilanssista ei myöskään päästä millään eroon diskanttisäätimellä, koska se ei tasaa laisinkaan ylätaajuuksia, vaan pudottaa vain niiden tasoa. Omien säätöjeni jälkeen uskoisin kuitenkin monien pitävän lopputulosta hieman kelvollisempana, kunhan tavoitteena ei ole huippuhyvä äänenlaatu.

Kumpi on lopulta parempi?

Äänenlaadun osalta Dysonin kuulokkeet ansaitsevat lopulta voiton, mutta kannattaa huomioida, että niitä ei ole varsinaisesti suunnattu hauskaa ja innostavaa toistoa etsiville, vaan ne loistavat pikemminkin mahdollisimman neutraaliksi säädettynä. Ääneltään epätasainen Sonos Ace puolestaan voi olla ongelmistaan huolimatta joillekin jännittävämpää kuunneltavaa – tuhdilla keskibassolla ja sähäkällä diskantilla on tällainen vaikutus. Markkinointipuheet, speksit tai Bluetooth-koodekit eivät lopulta ratkaise äänenlaatua, koska Dyson on onnistunut työssään paremmin “muinaisesta” Bluetooth-tekniikastaan huolimatta. Sonosilla puolestaan riittäisi reilusti parannettavaa, sillä nyt kuulokkeiden omistaja joutuu näkemään vaivaa saadakseen niistä millään tapaa siedettävän kuuloiset – jos äänenlaadulla on siis merkitystä samoin kuin itselleni.

Muilta osin Sonosin kuulokkeet ovat kaksikosta helpommin lähestyttävät ja selvästi kevyemmät. Ne ovat myös ominaisuuksiltaan monipuolisemmat ja omien kokemusteni perusteella vastamelutoiminnoltaan hieman tehokkaammat. Jos äänenlaadulla ei ole merkitystä, Ace:n voitaisiinkin todeta tarjoavan hieman enemmän vastinetta rahalle. Toisaalta Dysonin kuulokkeiden vastamelutoiminto on niin ikään erinomaisen tehokas ja akunkesto huomattavasti pidempi. OnTrac ei myöskään hiosta käytön aikana yhtä paljoa. Olen myös oppinut pitämään kuulokkeiden omintakeisesta ulkonäöstä ja tankkimaisesta rakenteesta. Ace on muovisempi, mutta toki vähemmän huomiota herättävä.

Molemmat kuulokkeet loistavat lopulta omilla vahvuusalueillaan, mutta vaatisivat korkeahkoon hintaansa nähden lisää hienosäätöä. Koska äänenlaatu ei yllä kriittisesti arvioituna kummassakaan huipputasolle, odottaisin käyttökokemuksen olevan tässä hintaluokassa vieläkin sulavampi. Sonosin kuulokkeita voisin suositella, jos ne kuulostaisivat reilusti paremmalta tai maksaisivat puolet vähemmän. Dysonin kuulokkeiden korkean hinnan ymmärrän paremmin äärimmäisen laadukkaan rakenteen ja oikeaoppisemman äänen myötä, mutta korkea paino, pienet oikut ja erikoinen ulkonäkö jakanevat jonkin verran mielipiteitä. Kumpaakaan kuulokemallia ei mielestäni tarvitsekaan kiirehtiä ostamaan ennen kuin selviää, miten valmistajat päivittävät ja jatkokehittävät niitä. Toisaalta tietynlaisiin tarpeisiin niistä löytyy jo nyt hyviä puolia.

Yhteenveto

Tämän sivupolun jälkeen pääsemme viimeisiin ajatuksiini Dysonin kuulokkeista. Kuten vertailuni paljasti, OnTrac pystyy päihittämään äänenlaadussa kokeneemman audiovalmistajan tuotteen, jos tavoitteena on monia muita vastamelukuulokkeita tasapainoisempi lopputulos. Jos taas joku toivoo kuulokkeiltaan vain paljon bassoa tai räväkämpää diskanttia, OnTrac ei mielestäni ole erityisen vaikuttava tapaus.

Parhaimmillaan kuulokkeet ovat mielestäni neutraalilla ääniprofiilillaan käytettynä, jolloin ne tarjoavat Valcon VMK25-mallin tapaan tavallista neutraalimman ja äänitteitä kunnioittavamman kuuntelukokemuksen. Vastamelutoiminnon pois päältä ottaminen parantaa lopputulosta entisestään, jolloin puhutaan jo hifi-tyylisestä toistosta. Näin käytettynä OnTrac kuulostaa mielestäni pienen totuttelun jälkeen mahtavalta, joten se olisi jopa hyvä referenssi monille muille kuulokevalmistajille.

Koska vastamelutoiminto päällä täytyy kuitenkin tyytyä tasapaksumpaan esitystapaan, eikä basson lisääminen muuta toistoa merkittävästi hauskemmaksi, näen kuulokkeet eräänlaisena väliinputoajana, jolle on hieman vaikeaa löytää selkeää kohderyhmää. Kokonaisuus jää plussalle, mutta lopputulos voisi olla pienillä muutoksilla parempikin. Toivoisinkin Dysonin hienosäätävän DSP-asetuksiaan firmware-päivityksellä tai lisäävän sovellukseen kunnollisen taajuuskorjaimen. Diskantti saisi ylipäätään olla jo oletuksena hieman tasaisempaa.

Muilta osin OnTrac tuntuu Dysonin ensimmäisen kuulokemallin tapaan yhä eräänlaiselta konseptituotteelta, jonka menestystä on vaikeaa ennakoida. Valmistaja on panostanut onnistuneesti vastamelutoiminnon tehokkuuteen, akunkestoon ja rakenteen laatuun, eikä kuulokkeiden käytettävyydessäkään ole korkeaa painoa ja pikkuvikoja lukuun ottamatta suurempaa huomautettavaa kilpailijoiden tuotteisiin nähden. Bluetooth-tekniikka on toki auttamatta vanhentunutta. Vaikka arvostankin OnTrac:in omalaatuisuutta ja olen alkanut pitää sen ulkonäöstä paljon, epäilen sen olevan useimmille liiankin erikoinen tapaus, jotta tulisimme näkemään kuulokkeita enemmän katukuvassa. Toisaalta jotkut kokevat varmasti joukosta erottautumisen positiivisena asiana. Kannattaa kuitenkin huomioida, että OnTrac:in ulkonäön kustomointi maksaa lisää.

Jos Dyson päätyy tekemään jatkossa hieman hillitympiä ja sirompia tuotteita, sillä olisi nähdäkseni kaikki mahdollisuudet tulla varteenotettavaksi tekijäksi vastamelukuulokemarkkinoilla. Kiinnostus on nyt todellakin herätetty ja valmistajan insinöörit vaikuttavat ymmärtävän tavallista paremmin, miltä hyvien kuulokkeiden tulisi kuulostaa. OnTrac ei ole vielä aivan nappisuoritus, mutta jos sen ulkonäkö, tehokas vastamelutoiminto ja tyyliltään neutraali ääni kiinnostavat, sen voi ostaa ihan hyvillä mielin. Annan Dysonille peukun.

Plussat ja miinukset:

+ Monia kilpailijoita neutraalimpi ja tasapainoisempi tuunaus
+ Neutraalilla ääniprofiililla ja vastamelutoiminto pois päältä otettuna hifi-tyylistä toistoa
+ Tehokas vastamelutoiminto
+ Luonnolliselta kuulostava läpikuuluvuustila
+ Pitkä akunkesto
+ Äärimmäisen laadukas ja kestävän oloinen rakenne
+ Omaperäinen ulkonäkö laajoine kustomointimahdollisuuksineen
+ Uniikki kotelo, joka myös toimii

+/- Kuulokkeet tuntuvat päässä todella mukavilta, mutta painavilta
+/- Joystick-painike on hyvä keksintö, mutta reagoi painalluksiin jokseenkin epävarmasti

– Oletusääniprofiilin turvonnut basso
– Diskantin epätasaisuus
– Esitystapa on väkisin hieman pehmeä ja tasapaksu vastamelutoiminto päällä
– Vastamelutoiminnon taustakohina
– Vanhentunut Bluetooth-tekniikka ja huono koodekkituki
– Toiston ajoittainen pätkiminen ja pienet käyttöä häiritsevät asiat
– Korvapehmusteiden aukko saisi olla suurempi
– Korkeahko hinta