Suljettu tulokas HD 600-sarjaan: Sennheiser HD 620S

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2024
• Suunniteltu Saksassa, elementit valmistettu Irlannissa ja kuulokkeet koottu Kiinassa
• Hinta: 349 €
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• 42 mm:n dynaamiset elementit
• Impedanssi: 150 Ohm
• Herkkyys: 110 dB/1V |102 dB/mW
• Paino: 322 g (ilman kaapelia)
• Liitintyyppi: Lukittuva 2,5 mm
• Kaapeli: Pituus 1,8 m / plugi 3,5 mm + 6,35 mm:n adapteri
• Lisävarusteet: Suojapussukka

Arvostelukappaleen hankintapa: Itse ostettu tuote

Sennheiser julkaisi toukokuussa 2024 suljetulla rakenteella toteutetun kuulokemallin legendaariseen HD 600-sarjaansa – nimeksi tuotteelle valikoitui HD 620S (tuotesivu) ja hinnaksi 350 euroa. Tarkkasilmäisimmät huomasivat kuitenkin välittömästi, ettei HD 620S muistuta juurikaan muita mallisarjansa kuulokkeita, vaan se pohjautuu rakenteeltaan edullisempaan HD 500-sarjaan. Vaikka nimeäminen voidaankin nähdä markkinointiratkaisuna ja rakenteelliset valinnat valmistuskustannusten minimoimisena, Sennheiser itse uskoo uutuusmallinsa olevan HD 600-sarjan nimen arvoinen. Valmistaja myös paljastaa, ettei vastaavien kuulokkeiden suunnittelu esimerkiksi HD 600-mallin pohjalta olisi ollut teknisesti mahdollista, kun taas HD 560S:n tapainen rakenne hieman muunneltuna soveltui tarkoitukseen paremmin.

Sennheiserilta ei joka tapauksessa olla nähty vähään aikaan uusia suljettuja kuulokemalleja (paitsi vastamelukuulokkeita), joten moni on varmasti toivonut HD 600-sarjan tasoista ääntä näin toteutettuna. Harva todennäköisesti enää edes muistaa HD 630VB:tä, joka oli edellinen ja tietääkseni ainoa HD 600-sarjaan julkaistu suljettu kuulokemalli vuodelta 2016. Otetaanpa siis selvää, miten HD 620S täyttää sille ladatut odotukset.

Tuotepakkaus ja varustelu

Kuulokkeiden pakkaukseen tai varusteluun ei ole panostettu yhtään enempää kuin on ollut tarpeellista: pahvilaatikko on simppeli ja mukana tulee ainoastaan 1,8 metrinen kumikaapeli sekä kankainen pussukka. Molemmat ajavat kuitenkin asiansa, eikä minulla ole kaapelin käytettävyydestäkään tällä kertaa suurempaa huomautettavaa, sillä se on peruskäyttöön optimaalisen pituinen ja mukavan taipuisa. Esimerkiksi huppari päällä kaapeli tosin hankautuu hupun reunaa vasten suoraan alaspäin osoittavan kuulokeliittimen vuoksi.

Kaapeli kiinnittyy vasempaan kuppiin lukittuvalla 2,5 millimetrin liittimellä, kun taas vahvistimeen kiinnittyvästä päästä löytyy 3,5 millimetrin liitin sekä tarvittaessa 6,35 millimetrin adapteri. Sennheiserilta olisi ostettavissa noin 70 euron lisähintaan myös 4,4 millimetrin liittimellä varustettu kaapeli eli HD 620S:ää voidaan kuunnella myös balansoituna toisin kuin esimerkiksi Focal Azurysta ja Beyrdynamic DT 700 Pro X:ää. Jos 70 euroa tästä mahdollisuudesta kuulostaa liian paljolta, Kiinasta olisi ostettavissa balansoituja kaapeleita edullisimmillaan noin 20 eurolla.

Rakenne ja käyttömukavuus

HD 620S:ää voitaisiin aivan hyvin kutsua suljetuksi HD 560S:ksi, sillä molemmat pohjautuvat vastaavaan HD 500-sarjasta tuttuun rakenteeseen. Yhtenä muutoksena Sennheiser on kuitenkin päätynyt tukevoittamaan HD 620S:ää lisäämällä sen pääpannan jatkeosiin metallia. Suljettu rakenne vaatii toimiakseen tiiviin istuvuuden ja usein myös tavallista lujemman puristuksen, joten avoimien HD 500-sarjalaisten rakenne sellaisenaan olisikin luultavasti ollut turhan heppoinen. Pienimuotoisena yllätyksenä HD 620S:n kuppien kyljet ovat metallia (pinta roiskekuvioinnin myötä aavistuksen karhea), mutta muutoin näppituntuma on muovinen ja yleisvaikutelma jämäkkyydestä huolimatta melko halpa. Design ja siihen liittyvät materiaalit on toisaalta ehditty todeta aikojen saatossa riittävän kestäviksi, ja kuulokkeet myös näyttävät hillityn tyylikkäältä.

Pehmusteosien päällysteenä toimii keinonahka ja vaahto on paksumpaa kuin valmistajan avoimissa kuulokemalleissa. Pääpannan pehmuste kiinnittyy yksinkertaisesti liimapinnalla ja se näyttää reunoiltaan jokseenkin viimeistelemättömältä. Samaa rosoisuutta näkyy itseasiassa myös korvapehmusteiden sivuilla. Muutoin pidän korvapehmusteista, koska ne ovat sisältä harvinaisen tilavat (K 65 x L 45 x S 25–30 mm). Myös pääpehmuste toimii hyvin aiheuttamatta keskelle tehdyn lovensa myötä minkäänlaista paineentunnetta päälaelleni. Kuppien rajallisista liikeradoista ja sangan lujasta puristuksesta huolimatta HD 620S tuntuukin pienen totuttelun jälkeen itselleni oikein mukavalta ja sulautuu päähäni tasaisesti pidemmäksikin aikaa. Kuulokkeet painavat lisäksi maltilliset 322 grammaa (omalla vaa’alla mitattuna) eli vain hieman enemmän kuin niin ikään kevyt Focal Azurys, mutta toki noin 100 grammaa enemmän kuin vaikkapa Sonyn höyhenenkevyt MDR-M1.

Kaikki eivät silti ole kokeneet HD 620S:n istuvuutta yhtä hyväksi, koska sitä vaivaavat edelleen HD 500-sarjan heikkoudet. Sankarakenne on suunniteltu niin kapeaksi ja liikeradoiltaan suppeaksi, etteivät kupit välttämättä kallistu ja asetu oikeaoppisesti päätä vasten. Puristusta muodostuu herkästi liikaa korvien yläpuolelle, kun taas korvien alapuolelle saattaa jäädä rako. Ellei tilanne ratkea sangan korkeutta nostamalla (tekee pannan muodosta hevosenkenkämäisemmän), kuulokkeet voivat olla osalle jopa käyttökelvottomat – ainakaan bassoa HD 620S ei toista kunnolla, elleivät pehmusteet istu tiiviisti ja tasaisesti korvien ympärillä. Tällaiset heikkoudet suunnittelussa selviävät oikeastaan vain kuulokkeita itse kokeilemalla.

Jos ja kun HD 620S istuu päässä tiiviisti, se eristää tehokkaasti ulkopuolisia ääniä ja pitää myös kuunnellun musiikin erinomaisesti sisällään. Itse olen käyttänyt kuulokkeita paljon pelaamiseen, koska ne vaimentavat täysin tietokoneeni tuulettimista syntyvän huminan ja suhinan. Kaikki suljetut kuulokkeet, kuten esimerkiksi pelikäyttöön suunniteltu Audeze Maxwell, eivät tähän yhtä hyvin kykene. Jos joku haluaa uppoutua suljetut kuulokkeet päässä omaan kuplaansa, HD 620S on siihen hyvä vaihtoehto, vaikkei se vastamelutoimintoa sisälläkään. Mobiilikäyttöön en silti tuotetta suosittelisi, koska rakenne ei taitu millään tapaa kasaan kuljettamista varten, eikä kuulokkeita myöskään tee mieli laskea kaulalle puutteellisen ergonomian vuoksi. Jatkossa Sennheiser joutuneekin palaamaan suunnittelupöydälle, koska HD 500-sarjan rakenne antaa mielestäni liikaa tasoitusta kilpailijoihin nähden.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. HD 620S:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Impedanssikäyrä ja vahvistustarve:

Sennheiser markkinoi HD 620S:ää 150 ohmisena kuulokkeena, mutta monien muiden dynaamisten mallien tapaan sen impedanssikäyrä on todellisuudessa melko epätasainen. 150 hertsin ympärillä noustaan omien mittausteni perusteella yli 300 ohmiin, kun taas 1–10 kilohertsin välillä pysytellään sentään kohtuullisen lähellä ilmoitettua 150 ohmia. Kauttaaltaan korkean impedanssin ansiosta kuulokkeita voitaisiin kuitenkin kuunnella huoletta suuren lähtöimpedanssin omaavalla vahvistimella ilman, että taajuusvaste muuttuisi suuntaan tai toiseen. Vasta reilun 100 ohmin lähtöimpedanssilla basso voimistuu parin desibelin verran sen vuoksi, että 50–250 hertsin väli tulee vahvistetuksi muita taajuuksia enemmän.

Useimmat käyttänevät silti matalaimpedanssista transistorivahvistinta tai esimerkiksi kuulokeliittimen omaavaa mobiililaitetta, jonka ei tarvitse olla HD 620S:n suurehkon herkkyyden (102 dB/mW) myötä vahvistusteholtaan erityisen järeä. Esimerkiksi kannettavien tietokoneiden kuulokeliittimien ja mobiililaitteiden tulisi toistaa kuulokkeita riittävän lujaa, mutta kotikäyttöön suosittelisin joka tapauksessa jonkinlaista perushyvää erillisvahvistinta.

Olen arvioinut kuulokkeiden äänenlaatua ensisijaisesti neutraalilla VMV D1SE -DAC:illa ja matalan lähtöimpedanssin omaavilla transistorivahvistimilla (mm. Ferrum Audio OOR, Qudelix 5K ja Topping DX1), mutta kerron vielä hieman tuonnempana, miten erilaiset laitteet vaikuttavat kuulokkeiden ääneen.

Taajuusvaste:

Taajuusvaste HD 600-malliin verrattuna:

HD 620S kuulostaa suhteellisen tasapainoiselta kuulokkeelta, kuten Harmanin tavoitekäyrän muotoa mukaileva taajuusvastekin antaa ymmärtää. Suurimmiksi vahvuuksiksi listaisin yleiseltä energiatasoltaan onnistuneet keskitaajuudet sekä monia muita suljettuja malleja avaramman ja ilmavamman äänikuvan. Bassoa on myös toiveiden mukaisesti selvästi enemmän kuin avoimissa HD 600-sarjalaisissa. Valtaosan ajasta HD 620S:n toisto onkin helposti omaksuttavaa, eikä se kuulosta erityisen värittyneeltä esimerkiksi neutraalina pitämääni HD 600-malliin nähden. Mikään taajuusalue ei toisin sanoen korostu kokonaisuudessa liikaa, joten Sennheiserin voidaan nähdä onnistuneen suljetun kuulokemallinsa suunnittelussa ja nimeämisessä.

Kriittisemmin tarkasteltuna HD 620S:n tuunauksesta löytyy kuitenkin myös epätasaisuuksia ja erikoisuuksia, jotka häiritsevät jonkin verran kuuntelukokemustani. Kuulokkeiden bassontoisto painottuu ensinnäkin 100–150 hertsin välille, minkä myötä alabasso jää sivurooliin ja alataajuuksien toisto ylipäätään jymähtelevän pehmeäksi. Äänessä on kyllä tukevuutta, muttei juurikaan potkua tai tiukkuutta. Suurempaa puuroutumista ei silti onneksi tapahdu, joten esimerkiksi akustiseen musiikkiin lämmin keskibasso tuo varsin miellyttävän vivahteen. Alabassopainotteisen musiikin kuunteluun en puolestaan Sennheiserin kuulokkeita ostaisi – ainakaan ilman taajuuskorjaamista. Vaihteleva istuvuus aiheuttaa myös omat ongelmansa, koska kuulokkeet toistavat bassoa paremmin mittauslaitteissa kuin ihmisen korvilla.

HD 600-sarja tunnetaan lineaarisista ja luonnolliseksi koetuista keskitaajuuksistaan. Vaikka HD 620S pääseekin yleisellä tasolla lähelle tätä, sen tuunaus on epätasaisempi. Suljetuille kuulokkeille tyypillistä 200–300 hertsin kuoppaa, etualalle työntyvää 500–800 hertsin aluetta ja rakenteellisista syistä 4 kilohertsin kohdalle muodostuvaa vaiheen kumoutumista en havaitse yksittäisinä piirteinä erityisen helposti, mutta toisinaan pieni epätasaisuus kumuloituu silti huomiota herättävälle tasolle. Onneksi HD 620S kuulostaa edelleen varsin normaalilta ja sen äänessä on myös ripaus miellyttävää lämpöä Harman-tyylisiin kuulokkeisiin verrattuna. Yläkeskitaajuudet toistuvat lisäksi 2 kilohertsin tuntumassa omaan makuuni sopivan rauhoitetusti, joten esitystapa ei tunnu selkeydestään huolimatta liian räväkältä, vaan kuulokkeita on helppo kuunnella. Äänikuva on myös tyyliltään avara, joten HD 620S kuulostaa vähemmän suljetulta ja ahtaalta kuin monet kilpailijansa. Jos unohdetaan liika kriittisyys, uskoisinkin monien olevan lopputulokseen tyytyväisiä.

Suurimmat havaitsemani häiriötekijät sijoittuvat lopulta ylätaajuuksille, jotka ovat epätasaisemmat kuin mittaamani taajuusvaste antaisi ymmärtää. HD 620S on siitä erikoinen tapaus, että sen diskantti kuulostaa kyllä kokonaismäärältään valtaosan ajasta sopivalta, mutta silti toisinaan jokseenkin suhisevalta ja häiritsevältä. Etenkin vasemmalla kädellä tuotettu ja tyyliltään kirkas musiikki kuulostaa entistä keskinkertaisemmalta. Tämä johtuu omalla kohdallani yksittäisistä diskanttipiikeistä, jotka sijoittuvat 5,3 ja 7 kilohertsin kohdalle. Kuunnellusta artistista ja kappaleesta riippuen näitä ei välttämättä huomaa tai ne lisäävät ääneen epäluonnollisen vivahteen. Ärsyttävimpinä pidän hetkiä, jolloin HD 620S toistaa laulun ja puheen hengitysääniä korostaen ja s-kirjaimia suhautellen. Myös rumpujen lautasiin muodostuu välillä epätavallista sähinää, josta pääsen eroon pari diskanttikorostumaa taajuuskorjaamalla. Muutoin kuulokkeiden diskantti painottuu 10 kilohertsin yläpuolelle ollen tyyliltään kepeän ilmavaa. Tämä edesauttanee avaran äänikuvan muodostumista.

HD 620S:n ylätaajuuksien säätämiseen ei mielenkiintoisesti ole käytetty elementin etupuolelle asennettua vaahtomateriaalia, joten Sennheiserille täytyy antaa pisteet siitä, että se on saanut tuunauksen muilla keinoin näinkin kohdalleen. Yleensä suljetuissa kuulokkeissa elementti jää piiloon jonkinlaisen vaahto- tai huopakerroksen alle, kun taas HD 620S:n elementit ovat täysin esillä ja siten poikkeuksellisen vapaasti hengittävät. Toisaalta tuunauksen lievä epätasaisuus on edelleen harmillinen juttu, enkä lopulta kutsuisi kuulokkeita erityisen säväyttäviksi muutoinkaan. Koen dynamiikan aika kesyksi, eikä äänten erottelukaan ole syystä tai toisesta kovinkaan tarkkarajaista. Ei tilanne suljettujen kuulokkeiden mittapuulla missään nimessä huono ole, mutta ilmaisu ”ihan hyvä” tuntuu Sennheiserin tapauksessa lievältä pettymykseltä.

Samaan hintaan saa nykyään niin erinomaisia avoimia kuulokkeita, että HD 620S:n tulisi mielestäni olla vielä hieman parempi tai maksaa vähemmän, jotta innostuisin siitä. Sennheiser on kuitenkin viime vuosina hinnoitellut uudet kuulokemallinsa alussa yläkanttiin, kunnes markkinat ja alennusmyynnit määrittävät lopulta sopivamman hinnan. Toistaiseksi pidän HD 620S:ää melko hyvänä kuulokkeena, mutten varsinaisesti pysty hehkuttamaan sitä. Tilanne on siis hyvin vastaava kuin monien muidenkin suljettujen kuulokkeiden kohdalla.

Vahvistimen vaikutus ääneen

Kokeilin luonnollisesti HD 620S:ää muutamilla erilaisilla vahvistimilla, joihin sisältyi 2000 euroa maksava Ferrum Audio OOR, 1600 euron hintainen Cayin HA-3A-putkivahvistin, korkeamman lähtöimpedanssin tarjoava Cayin iHA-6 sekä edullisemmasta päästä Qudelix 5K ja Topping DX1.

Suurimpana ahaa-elämyksenä putkivahvistin ja 120 ohmin lähtöimpedanssi iHA-6:n kautta sulavoittavat kuulokkeiden ylätaajuuksia siinä määrin, etten kokisi enää tarvetta parin diskanttikorostuman taajuuskorjaamiselle. Samalla alataajuuksista tulee hieman painavamman tuntuiset, joten muutokset ovat itseasiassa toiveideni mukaisia, ja niiden jälkeen kuulokkeiden ääni imaisee minut paremmin mukaansa. Molemmat Cayin:in vahvistimet tekevät mielenkiintoisesti hyvää myös äänikuvalle ja sen kerrostuneisuudelle. Olen oikeastaan melko innoissani siitä, että HD 620S skaalautuu sopivan vahvistuksen myötä entistä paremmaksi samaan tapaan kuin sen avoimet sisarmallit HD 600 ja HD 650. Kovinkaan moni 350 euron kuulokkeita shoppaileva ei silti oletettavasti omista hyvää putkivahvistinta, joten sellaisen suositteleminen HD 620S:lle tuntuu minusta hieman kyseenalaiselta.

Kallein vahvistimeni, Ferrum Audio OOR, kuulostaa tavanomaisemmalta siinä mielessä, että sitä käyttäessä kuulokkeiden ääni on terävämpää ja tarkkarajaisempaa, mutta diskantin osalta säihkyvämpää ja suhisevampaa. Edullisemmilla laitteilla taajuusvasteen epätasaisuudet tulevat ilmi vieläkin selvemmin, mutta Qudelix 5K:lla pystyin toki taajuuskorjaamaan ne kuntoon. HD 620S ei vaadi paljoa vahvistustehoa, eikä suurta taajuuskorjausta, joten Qudelixin tapainen laite riittää sille helposti. Suoraan Macbook Airin (M1-versio) kuulokeliittimestä diskantti kuulosti melkoisen ärsyttävältä, minkä perusteella jonkinlaisen paremman vahvistimen hankkiminen ei olisi huono idea.

Vertailut muihin kuulokkeisiin

Käytän tässä yhteydessä verrokkeina Beyerdynamic DT 700 Pro X:ää ja Focal Azurysia, mutta palaan vielä HD 620S:ään Sony MDR-M1:n ja Audeze Maxwellin arvostellessani. Sen jälkeen olen saanut melko kattavan yleiskuvan uusista suljetuista kuulokkeista, mitä nyt ylistetty Fiio FT1 jää vielä odotuttamaan itseään.

HD 620S vs. Beyerdynamic DT 700 Pro X

Hinnat: 350 € vs. 250 €

Beyerdynamic myy noin 250 eurolla DT 700 Pro X -kuulokkeitaan, jotka eroavat edullisemmista DT 770 Pro -malleista ennen kaikkea parempien Stellar.45-elementtiensä ja modernimman rakenteensa osalta. Sekä DT 700 Pro X että HD 620S ovat suunnittelultaan yksinkertaisia ja tietyllä tapaa työkalumaisia arkikuulokkeita. DT 700 Pro X painaa noin 30 grammaa enemmän (354 g vs. 322 g) ja tuntuu kaksikosta jämäkämmältä ja laadukkaammalta. Molemmille on yhteistä luja puristusvoima ja hyvä passiivinen äänieristys.

Pidempiaikaisessa käyttömukavuudessa en havaitse suurta eroa, mutta Beyerdynamicin pääpanta painautuu päälakeani vasten lujemmin, koska pehmuste on ohuempi, eikä sen keskelle ole tehty HD 620S:n tapaan kuoppaa. Toisaalta DT 700 Pro X:n perusrakenteesta ei löydy vastaavia ergonomisia heikkouksia kuin Sennheiser-mallista, joten kuulokkeet on helpompaa saada istumaan tasaisesti ja ne sopinevat suuremmalle ihmisjoukolle. DT 700 Pro X:n pehmeät veluuripehmusteet tuntuvat myös pinnaltaan mukavammilta, kun taas HD 620S:n keinonahkapehmusteet ovat hieman suuremmat ja tilavammat. Molemmissa on siis omat hyvät puolensa.

Yhtenä käytännön erona DT 700 Pro X vaatii vähemmän vahvistustehoa, joten sitä olisi vieläkin helpompaa toistaa pienitehoisilla mobiililaitteilla. HD 620S sopisi toisaalta selvästi paremmin putkivahvistimien kaveriksi ja sitä voitaisiin toistaa balansoituna toisin kuin DT 700 Pro X:ää.

Taajuusvasteet:

Äänenlaadun osalta myönnän heti alkuun suosivani Sennheiserin kuulokkeita. DT 700 Pro X on mielestäni hyvä yleiskuuloke, mutta se kuulostaa HD 620S:n rinnalla värittyneemmältä, eikä se omaa juurikaan etuja.

DT 700 Pro X:llä basso toistuu mittaustuloksista poiketen voimakkaammin, mutta myös ontommin kuin HD 620S:llä. Samaa onttoutta on havaittavissa myös Beyerdynamic-mallin alakeskitaajuuksissa, joten laitan piirteen 250–400 hertsin välille muodostuvan vaimentuman piikkiin. HD 620S:ssä vastaava kuoppa jää pienemmäksi ja siten huomaamattomammaksi. Koska Sennheiser-mallin bassontoisto on kuitenkin tyyliltään varsin kevyttä ja pehmeää, osa saattaisi edelleen suosia DT 700 Pro X:n potkivampaa toistoa.

Beyerdynamicin kuulokkeet tuovat vokalistin ja puheen lähemmäs tarkasteltavaksi, mikä selittynee lineaarisemmin toistuvalla 2 kilohertsin ympäristöllä. Fokusoitunut esitystapa on tietyllä tapaa kuulokkeiden vahvuus, mutta vaimeasti toistuvan 4 kilohertsin ympäristön vuoksi ääni on silti tyyliltään jokseenkin elotonta ja epäselvää. Keskitaajuuksissa on eräänlaista tummuutta ja tukkoisuutta siitäkin huolimatta, ettei ääni poikkea paljoa neutraalista. Elementtien paksu etuvaimennus voi hyvinkin pahentaa tätä heikkoutta. HD 620S sen sijaan kuulostaa raikkaammalta, joten koen sen energiatasoltaan luonnollisemmaksi ja ikään kuin iloisemmaksi. Se esittää myös äänikuvan avarampana ja tilavampana, kun taas DT 700 Pro X tuntuu lievän ahtautensa myötä perinteisemmältä suljetulta kuulokkeelta.

Diskantin osalta molemmissa kuulokkeissa on omat heikkoutensa. HD 620S:ssä nämä kohdistuvat pariin korostumaan, jotka lisäävät ääneen suhinaa ja voimistavat hieman sibilanssia. DT 700 Pro X:n diskantti ei ole yhtä ilmavaa, mutta se kuulostaa silti kaksikosta säännöllisesti kirkkaammalta tuodessaan tietyt osat diskantista voimakkaammin ja terävämmin etualalle. V-tyylinen esitystapa häiritsee myös omalta osaltaan keskitaajuuksiin keskittymistä, vaikka yläkeskitaajuuksien vajaa loppuun saattaminen korvautuukin suhteellisen onnistuneesti diskantin energisyydellä. Sennheiser-mallissa diskanttia on sopivampi määrä muihin taajuusalueisiin nähden, joten pidän sitä pienestä epätasaisuudesta huolimatta turvallisempana hankintana.

HD 620S:n tuunaus on muutoinkin tasapainoisempi, kun taas DT 700 Pro X esittää eri taajuusalueet enemmän irrallaan toisistaan. Tämän myötä Beyerdynamic-malli vaikuttaa äänen analysoimiseen tarkoitetulta tuotteelta. HD 620S puolestaan tarjoaa luonnollisemman ja hieman mieleenpainuvamman kuuntelukokemuksen. Se maksaakin toki 100 euroa enemmän, eikä sitä ole suunniteltu ensisijaisesti studio-/ammattikäyttöön toisin kuin Beyerdynamicin kuulokkeita.

HD 620S vs. Focal Azurys

Hinnat: 350 € vs. 550 €

HD 620S maksaa hieman enemmän kuin monet kilpailijansa, kun taas Kuulokenurkan kunniaseinälle nostamani Focal Azurys on 200 euroa sitä kalliimpi. Osa tästä selittyy paremmin suunnitellulla rakenteella, joka mahdollistaa kuppien kääntymisen vaakatasoon. Azurys on myös kooltaan sirompi, mutta se on silti muotoiltu paremmin ihmisen päähän sopivaksi. Kokonaispainokin on hieman kevyempi (306 g vs. 322 g), vaikka sanka on tehty arvokkaammasta ja kestävämmästä magnesiumista HD 620S:n muovin sijaan.

Azurys on itselleni mukava ja huomaamaton kuuloke etenkin, kun se puristuu päähäni Sennheiser-mallia kevyemmin. En toisaalta ole pettynyt myöskään HD 620S:n käyttömukavuuteen. Sennheiserin etuna ovat tilavammat korvapehmusteet, jotka vaimentavat keinonahkapintansa myötä ympäristömelua tehokkaammin kuin Azurysin kangaspehmusteet. Onkin hieman nurinkurista, että Focal-malli soveltuisi edelleen kaksikosta paremmin liikkuvaan käyttöön ja mukana kuljetettavaksi näppärän säilytyskotelonsa ansiosta. Kuulokkeiden vaaleansininen väritys voi tosin jakaa jonkin verran mielipiteitä, joten en ole varma, haluavatko kaikki näyttäytyä Azurys päässään julkisilla paikoilla.

Focal-malli on vahvistuksen näkökulmasta helpompi tapaus esimerkiksi pienille dongle-laitteille ja mobiililaitteiden sisältämille vahvistimille, koska kuulokkeiden impedanssi pysyttelee alle 30 ohmissa HD 620S:n 150–300 ohmin sijaan. Mielenkiintoisesti Sennheiser-malli on silti hieman herkempi, joten sen saa soimaan helposti yhtä lujaa, kunhan käytössä oleva vahvistin ylipäätään pystyy tarjoamaan riittävästi tehoa korkeille impedanssilukemille. Kannattaa myös huomioida, että HD 620S:ää voitaisiin kuunnella balansoituna toisin kuin Azurysia – jos tällä on joillekin merkitystä.

Taajuusvasteet:

Bassontoistoa arvioidessani ei ole kahta sanaa siitä, kumpi kuulokkeista miellyttää ja innostaa itseäni enemmän. Azurys toistaa bassoa hauskan voimakkaasti ja potkivasti ilman, että se häiritsisi erityisemmin muiden taajuusalueiden selkeyttä. Joidenkin makuun bassoa saattaa olla liikaakin, mutta minun on hyvin vaikeaa nähdä, miksi joku suosisi HD 620S:n löysempiä ja pehmeämpiä alataajuuksia. Suljettujen kuulokkeiden kohdalla kannattaa toki muistaa, että istuvuus määrittää lopulta basson tason. Jos jompi kumpi malleista istuu päähän huonosti, toinen malli toistaa bassoa automaattisesti tukevammin.

Sennheiser-mallin selkeimmät edut Azurysiin verrattuna ovat avarampi tilavaikutelma ja hieman luonnollisempi keskitaajuuksien yleissävy. Tämä on seurausta niin yläkeskitaajuuksien tuunauksesta kuin diskantin ilmavuudestakin. HD 620S:ssä niin sanotun ear-gain-alueen (ihmisen korva vahvistaa näitä taajuuksia luontaisesti eniten) energisin kohta asettuu sopivasti 2,8 kilohertsin tuntumaan, kun taas Azurysissa se sijaitsee 3,5 kilohertsin kohdalla. Ero voi vaikuttaa paperilla merkityksettömältä, mutta koen HD 620S:n hieman luonnollisemmaksi, kun taas Azurysin äänessä on ripaus epätavallista rosoisuutta. Tämän myötä esimerkiksi akustiset soittimet ja taitavat laulajat kuulostavat hieman aidommilta HD 620S:llä, kun taas Azurys on ääneltään rotevampi ja hieman karkeampi. Koska Focal-mallin alakeskitaajuuksista puuttuu kuitenkin HD 620S:n epätasaisuus, joku voisi perustellusti kutsua myös Azurysin keskitaajuuksia luonnollisemmiksi.

Diskantin osalta HD 620S on ilmavampi, joten raikkaammasta esitystavasta pitävät saattaisivat suosia sitä, kunhan ajoittainen suhahtelu ja sibilanssi ei haittaa. Azurys kuulostaa miellyttävän rasittamattomalta, mutta Sennheiser-mallin rinnalla jopa hieman hillityltä ja tummalta. Paremmuus tältä osin lieneekin makuasia. Azurys on yleisääneltään täyteläisempi, kun taas HD 620S:n koen avarammaksi ja kepeämmäksi. Molemmat loistavat hieman eri tilanteissa, mutta itse suosin kuitenkin lopulta kaksikosta Azurysia, kun kaipaan nimenomaan suljettuja kuulokkeita. Focal on onnistunut välttämään paremmin suljetun rakenteen mukanaan tuomat haasteet, joten kuulokkeiden tuunaus on tasaisempi, enkä havaitse diskantissa häiritseviä korostumia. Azurysin bassontoisto on myös odotusteni mukaisesti voimakasta ja hauskaa, kun taas HD 620S tuo esiin suljetun rakenteen huonoja puolia. Kuulokemallien hintaero huomioiden Sennheiser-malli ei silti ole yhtään hullumpi suoritus etenkään, jos joku priorisoi avarampaa ja raikkaampaa esitystapaa, eikä kaipaa voimakasta bassoa.

Yhteenveto

Sennheiser HD 620S osoittautui ääneltään varsin luonnolliseksi ja onnistuneeksi kuulokkeeksi, jota vaivaa kuitenkin monien muiden suljettujen mallien tapaan taajuusvasteen paikoittainen epätasaisuus. En usko kaikkien huomaavan tätä, mutta kriittisemmässä kuuntelussa kannattaa varautua siihen, että tietyt äänet toistuvat hieman yli- ja aliedustettuina tavallista useammin. Itseäni harmittavat eniten pehmeä bassontoisto ja pari huomiota herättävää diskanttikorostumaa. Niitä lukuun ottamatta en kuitenkaan keksi suurempaa huomautettavaa, vaan etenkin Cayin HA-3A-putkivahvistimellani saavutan HD 600-sarjalle kunniaa tekevän kuuntelukokemuksen suljetussa formaatissa, mikä on ihan validi myyntivaltti.

Yksi HD 620S:n ehdottomista vahvuuksista on hyvä äänieristys, joten siltä osin suljettu rakenne tarjoaa juuri sitä, mitä siltä yleisimmin tavoitellaan. Istuvuus ja käyttömukavuus on myös itselleni kohdallaan, vaikka kaikkien kohdalla tilanne ei olekaan yhtä hyvä. HD 500-sarjasta lainattu rakenne riittää, mutta se alkaa jo tuntua ergonomialtaan hieman vanhentuneelta.

HD 620S tuntuu lopulta kuulokkeelta, jota olisi helppo ehdottaa hintaluokassaan yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona, mutta kuitenkin vaikeaa nostaa kilpailijoidensa yläpuolelle. Siksipä HD 620S ei aivan ylläkään Kuulokenurkan kunnaiseinälle, vaikka pidänkin sitä hyvänä kuulokkeena. Olen jopa hieman yllättynyt, etten innostu tuotteesta tätä enempää. Ehkä odotin Sennheiserilta vieläkin hiotumpaa lopputulosta? Ongelma ratkeaisi kuitenkin sillä, että kuulokkeita myytäisiin 350 euron sijaan noin 250 eurolla, jolloin ne eivät enää olisi useimpia kilpailijoitaan kalliimmat.

Plussat ja miinukset:

+ Suhteellisen luonnollinen ja tasapainoinen ääni
+ Tavallista avarampi ja ilmavampi äänikuva suljetuksi kuulokkeeksi
+ Paranee sopivalla vahvistuksella
+ Erinomainen passiivinen äänieristys
+ Hyvin istuessaan mukava pidempiäkin aikoja
+ Ei vaadi paljoa vahvistustehoa
+ Voitaisiin toistaa monista kilpailijoista poiketen myös balansoituna
+ Vaihdettavat pehmusteosat

– Taajuusvasteen epätasaisuudet
– Pehmeä bassontoisto
– Diskantti on parin korostumansa vuoksi paikoin suhisevaa ja epäluonnollista
– Alaspäin osoittava kaapeli osuu vaatteista riippuen hartiaan
– Istuvuus voi olla joillekin rakenteen kehnon suunnittelun vuoksi huono
– Niukka varustelu
– OVH-hinta hieman yläkanttiin