Hifimessut tarjosivat kiitettävän määrän kuulokkeita

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Vuoden 2023 Hifimessut tulivat ja menivät, joten näin pölyn hieman laskeuduttua on hyvä hetki palautella mieleen, millaisia kuulokkeita siellä tulikaan testattua. Tämän vuoden messut eivät etukäteen vaikuttaneet kuulokerintamalla erityisen lupaavilta, mutta tilanne olikin lopulta erittäin positiivinen. Sekä MarekSoundin ja Kruunuradion esittelypiste tarjosi erinomaisen monipuolisen kattauksen kuulokkeita ja oheislaitteita. Molemmilla pisteillä oli myös töissä todella mukavia ihmisiä, joiden kanssa oli ilo keskustella. Lauantaina junassa viettämäni 9 tuntia todellakin kannattivat, vaikka sen jälkeen sunnuntaina hieman väsyttikin. Voisiko joku siirtää kaiken lähemmäs Joensuuta ja voisiko messuja olla useammin kuin kerran vuodessa?

Tajusin messujen jälkeen, etten muistanut ottaa valokuvia itse tapahtumasta, enkä edes kaikista testaamistani tuotteista. Hoksasin kuitenkin tehdä muistiinpanoja eri kuulokkeista, joten kuvailen tässä jutussa ensifiiliksiäni sellaisista malleista, joita en ollut kuullut aiemmin. Kannattaa huomioida, että etenkin Mareksoundin aulassa sijainneella kuulokepisteellä oli melkoinen häly ja kuhina, joten mielipiteeni tulisi todennäköisesti muuttumaan jonkin verran rauhallisemmassa ympäristössä. Kuuntelin myös useimpia kuulokkeita enintään 5 minuuttia kerrallaan erilaisia biisejä ja musiikkigenrejä vaihdellen, joten pystyin saamaan selville tietoa lähinnä yleisestä taajuustasapainosta, äänen innostavuudesta ja mahdollisesta sibilanssista. Väitän kuitenkin, että mielipiteeni hyväksi tai hieman huonommiksi toteamistani kuulokemalleista ei tulisi muuttumaan lopulta suuremmin pidemmänkään kuuntelun perusteella.

Kruunuradion kuuntelupiste oli toteutettu hyvin, koska se oli tälläkin kertaa erillisellä ovella suljettava sviitin makuuhuone. Tänä vuonna makuuhuoneesta oli saatu poistettua sänky, joten sinne mahtui kolme pöytää tuoleineen. Seuraavan kerran Kruunuradion kannattaa vielä mainostaa “kuulokehuonettaan” paremmin, jottei se jää toisen huoneen puolella pyörähtäviltä huomaamatta välioven ollessa kiinni. Toisesta huoneesta puheen ollen se oli lähes sauna, koska siellä soi kaiuttimien kaverina 800 wattia seinästä imevä putkivahvistin. Tämäkin saattoi vähentää huoneeseen astumisen houkuttelevuutta ja sitä myötä muun muassa Dan Clark Audion kuulokkeiden ja Ferrum Audion laitteiden löytämisen todennäköisyyttä.

Messujen ennakointijutussa esittämästäni hämmästelystä poiketen esillä oli kuin olikin sekä Meze Audion että Audezen kuulokkeita, joskaan ei uusimpia LCD-5- ja MM-500-malleja. Messujen verkkosivuille ilmestyneestä STAX-merkinnästä huolimatta elektrostaatteja en kuitenkaan löytänyt, mutta se ei vähentänyt millään tapaa yleistä tyytyväisyyttäni.

Messuilla oli kokeiltavissa ainakin seuraavat kuulokemallit:

• Hifiman Susvara
• Hifiman Arya Organic
• Hifiman Sundara Silver
• Focal Utopia 2022
• Focal Clear MG
• Focal Stellia
• Focal Bathys
• Audeze LCD-X
• Audeze LCD-2 Classic
• Meze Audio Empyrean
• Meze Audio Empyrean Elite
• Meze Audio 109 Pro (oli hukassa lauantaina, mutta vaikutti löytyneen esille sunnuntaiksi)
• Denon AH-D9200
• T+A Solitaire P-SE
• T+A Solitaire T
• Yamaha YH-5000SE
• Bowers & Wilkins PX8
• Bowers & Wilkins PX7 S2
• Mark Levinson No 5909
• Dan Clark Audio Expanse
• Dan Clark Audio Stealth
• Dan Clark Audio Aeon 2 Closed
• Dan Clark Audio Aeon 2 Open
• Dan Clark Audio Ether 2
• Dan Clark Audio Ether Closed
• Grado GS1000X
• Grado SR325X

Yamaha YH-5000SE & HA-L7A

Messujen eräänlainen vetonaula oli tänä vuonna Yamahan 5700 euroa maksava YH-5000SE-planaarikuulokemalli (tai tarkemmin ottaen orthodynaaminen kuuloke) ja sille tehty HA-L7A-transistorivahvistin, jolla tulee olemaan kuulemani mukaan hintaa 4000 euroa. Setin kokonaishinta oli näin ollen lähes 10 000 euroa, jolla odottaisi saavansa melkoisen kuuntelukokemuksen. Valitettavasti YH-5000SE oli kuitenkin mielestäni esillä olleista hintavista kuulokemalleista kehnoin epätasaisen ja hiomattoman kuuloisen taajuusvasteensa vuoksi. Ulkonäkö ja käyttömukavuus kuulokkeissa sen sijaan on oikein kohdallaan. Sirolla ja futuristisella rakenteella on painoa vain 320 grammaa, joten aloin jo miettiä, voiko kallis kuuloke olla näin kevyt?

Pystyn suurin piirtein ymmärtämään mitä YH-5000SE:n äänellä on haettu, mutta omalla kohdallani toimiva lopputulos vaatisi sen, etten tiedä etukäteen, miltä kuuntelemani kappaleiden tulisi kuulostaa. Kuulokkeiden eräänlaisina esikuvina voisivat toimia Audezen perinteinen LCD-sarja sekä Meze Audion Empyrean, koska kaikissa näissä kolmessa on täyteläiset alataajuudet sekä vaimeaksi jäävät yläkeskitaajuudet. Yamahan kuulokkeissa kokonaisuus kuulostaa kuitenkin mielestäni harmillisesti pikemminkin viimeistelemättömältä prototyypiltä kuin valmiilta kuulokkeelta.

Basso kumisi ja pörisi hitaan puoleisesti aivan kuin kyseessä olisi geneerinen dynaaminen kuulokemalli. Keskitaajuudet puolestaan kuulostivat yhtä aikaa kailottavilta ja vaimentuneilta, koska kuulokkeissa on 1 kHz:n kohdalla voimakas kapea korostuma, jonka jälkeen yläkeskitaajuuksissa ei ole energiaa juuri laisinkaan. Erityisesti laulajat kuulostivat siltä kuin ääni tulisi veden alta ja se olisi yritetty häivyttää samaan tapaan kuin kappaleiden karaokeversioissa. Kokonaisuuden pilasi lopulta myös ylätaajuuksien paikoittainen terävyys ja rasittavuus, jonka kuuluvammat yläkeskitaajuudet tasapainottaisivat normaalisti pois.

Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että YH-5000SE vaatisi kaverikseen ääntä pehmentävän putkivahvistimen. Parhaimmillaan lämpimät ja eräällä tapaa analogisen kuuloiset alataajuudet sekä tyhjän kuuloinen äänikuva loisivat luultavasti hauskaa tilantuntua esimerkiksi klassiseen musiikkiin, jossa ei ole laulajaa. Tällöin tilava äänikuva olisi keinotekoisesti saavutettu, mutta kuulokkeet saattaisivat olla pelastettavissa. En aiokaan tyrmätä niitä vielä kokonaan, koska en halua uskoa, että Yamaha olisi tehnyt näin huonot kuulokkeet ilman, että niissä on nähty potentiaalia jonkinlaisessa käyttötarkoituksessa. Toistaiseksi en voi kuitenkaan suositella YH-5000SE:tä lähes 6000 euron hankintana, koska samalla rahasummalla on ostettavissa huomattavasti tasapainoisemman kuuloisia huippukuulokkeita. Toisaalta jos pankkitililtä löytyy loputtomasti katetta, Yamahan kuulokkeet olisivat todennäköisesti hauska hankinta muistuttamaan planaarikuulokkeiden historiasta.

Kuulokkeille tehty vahvistinkin oli erikoinen sekä ulkonäkönsä että ominaisuuksien vuoksi. Laite on ensinnäkin todennäköiseen 4000 euron hintaansa nähden melko tehoton. Siitä löytyy myös valmistajan kotiteatterivahvistimista tuttuja erilaisia äänitiloja, kuten konserttihalli-, ulkoilmakonsertti-, musiikkivideo- ja draama-prosessointi. Kaikki näistä värittävät ääntä eri tavoilla, kun taas puhtaan äänen saavuttaminen vaatii “Pure direct”-painikkeen aktivoimisen. Huomasin vahvistimen olleen messuilla välillä eri asetuksilla, koska ihmiset yrittivät säätää äänenvoimakkuutta kääntämällä väärää kiekkoa, joka vaihtoikin äänitilaa. Olenkin varma, että osa messukävijöistä testasi YH-5000SE:tä jollakin erikoisella ääniprosessoinnilla sen sijaan, että kuulokkeista olisi syntynyt todenmukainen kuva. Lopputulos saattoi toki olla niin jopa parempikin. Juuri tällaisia erikoisuuksia toivoisin itsekin pääseväni kokeilemaan useammin, vaikkei lopputulos aina hyvä olisikaan.

Focal Utopia 2022

Itselleni messujen selvästi paras kuuloke oli uusi 5000 euroa maksava Focal Utopia, jonka Mareksound oli sijoittanut yllättävänkin piiloon tiskillä esillä olleisiin planaarikuulokkeisiin verrattuna. Tämä oli kuitenkin hyvä asia, koska pystyin kuuntelemaan Utopiaa melko rauhassa omalla Qudelix 5K -vahvistimellani. Focalin kuulokkeet ovat äärimmäisen helppo kuorma vahvistimelle, joten pieni Qudelix sai Utopian kuulostamaan erinomaiselta.

En oikeastaan osaisi sanoa äänestä mitään negatiivista, vaan olin täysin vaikuttunut. Alkuperäiseen Utopiaan verrattuna ylätaajuudet toistuivat hieman rauhallisemmin ja vähemmän huomiota herättävästi, mikä on todennäköisesti johtanut omalta osaltaan siihen, että basso tuntui entistä tukevammalta ja painavammin potkivalta. Kaikenlainen musiikki kuulosti todella dynaamiselta ja innostavalta ilman minkäänlaista rasittavuutta. Uusi tummempi esitystapa sopi mielestäni Utopialle ylipäätään hyvin, koska se tuntui aiempaa luonnollisemmalta. Äänikuva ei vieläkään asetu leveyssuunnassa juurikaan korvien ulkopuolelle, mutta tarkkuuden lisäksi syvyysvaikutelma oli upea. Pystyin suorastaan näkemään musiikin silmieni edessä. Juuri tältä kalliin huippukuulokkeen tulisi kuulostaa! Pidän myös Utopian uusitusta ulkonäöstä todella paljon.

Hifiman Arya Organic ja Sundara Silver

Mareksound oli saanut käsiinsä sopivasti messuja edeltävänä päivänä Hifimanin uudet Arya Organic -kuulokkeet (hinta 1400 euroa), joten ne ehtivät kokeiltavaksi. Arya Organic olikin todennäköisesti ihmisiä eniten kiinnostanut kuulokemalli, koska sen edessä oli jatkuvasti jonoa. Kokeilin kuulokkeita itsekin todeten ne erittäin lupaaviksi.

En ole kuullut Aryan aiempia versioita, mutta esimerkiksi Edition XS:ään, Anandaan ja HE1000 V2:een verrattuna Arya Organicin ääni tuntui miellyttävällä tavalla painavalta ja sitä myötä luonnolliselta. Tuunaus ei kuitenkaan eronnut keskitaajuuksien ja diskantin osalta juurikaan muista valmistajan malleista, koska toisto oli edelleen avaraa ja melko kirkasta. Pikaisella kuuntelulla ylimpien taajuuksien kirkkaus ei itseäni häirinnyt, mutta pidemmässä käytössä ja erilaisella musiikilla tilanne voisi olla toisenlainenkin. Alustavasti kuulokkeet kuulostivat hyvältä ja innostavalta, joten ne tulee todennäköisesti testattua lähikuukausina perusteellisemmin.

Hifimanilta oli esillä myös kaikessa hiljaisuudessa Euroopan markkinoille julkaistu Sundara Silver (hinta alkuun 450 euroa, mutta tippuu varmasti valmistaja tuntien pian), joka näyttää varsin erilaiselta mustaan edeltäjäänsä verrattuna. Kupit ovat edelleen metallia, mutta ne ovat nyt hopeiset samoin kun sangan haarukatkin. Harvahko metalliritilä puolestaan on vaihdettu suljetumpaan ja sen takana on paksuhkoa vaimennusmateriaalia. Muina muutoksina kuulokkeiden mukana toimitetaan nyt peräti 3 metriä pitkä kaapeli.

Elementtiin ja sen vaimennukseen mahdollisesti tehdyt muutokset vaikuttavat johtaneen Arya Organicin tapaan hieman painavampaan ja luonnollisempaan ääneen, sillä aiemmasta Sundarasta jääneiden muistikuvieni perusteella alataajuudet eivät ole herättäneet ennen yhtä paljoa huomiota, eikä äänikuvakaan ole tuntunut yhtä syvältä. Sundara Silver oli silti ylätaajuuksiltaan omiin korviini jokseenkin liian kirkas, koska se korosti kaikenlaisia “tsih tsih” -ääniä ja meinasi välillä särähtää korvaan. Pääsääntöisesti diskantti ei kuitenkaan estänyt muihin taajuusalueisiin keskittymistä liikaa, joten uusi Sundara saattaa hyvinkin olla jonkinasteinen parannus edeltävään malliin verrattuna. Asia selviäisi kuitenkin vasta perusteellisemmalla testauksella rauhallisemmassa ympäristössä.

T+A Solitaire P-SE ja Solitaire T

Mareksound tulee myymään jatkossa saksalaisia T+A:n tuotteita, joten niitä oli käsittääkseni esillä ensimmäistä kertaa Suomessa. Tiskiltä löytyi 3100 euroon hinnoiteltu Solitaire P-SE -planaarikuulokemalli, arviolta 1300–1500 euroa maksava Solitaire T -vastamelukuuloke sekä noin 7000 euroa maksava HA 200 -kuulokevahvistin. Kokeilin pikaisesti molempia kuulokkeita.

Ulkoisesti Solitaire P-SE oli mielenkiintoinen, koska sen kuppien ulkoreuna oli tehty kokonaan metalliverkosta ja kuulokeliitin oli sijoitettu todella syvälle, mikä estää tavallisten kaapeleiden käyttämisen. Sangan korkeussäätö puolestaan tuntui todella heiveröiseltä metallin ollessa lähestulkoon ohutta peltiä. Pääpannan muotoilukin tuntui lähestulkoon tee-se-itse-tapaiselta. Käyttömukavuus omalla kohdallani oli kuitenkin ihan hyvä, eivätkä kuulokkeet painaneet juurikaan enempää kuin esimerkiksi Hifimanin Arya.

Äänen puolesta Solitaire P-SE oli myös ihan hyvä, mutten vielä saanut pikaisella kuuntelulla selville, millaista ääntä tai ostajakuntaa T+A tarkalleen ottaen tavoittelee. Taajuustasapaino oli melko neutraali ja basso tuntui omaan makuuni mukavan tukevalta ilman varsinaista korostuneisuutta. Tämä voisi viitata siihen, että yläkeskitaajuudet jäävät hieman taka-alalle alataajuuksiin nähden. Diskantti kuulokkeissa oli ilmavaa ja valitettavasti omalle kuuloaistilleni hieman epätasaista ja epäluonnollista. Samaa havaitsin itseasiassa myös dynaamisella elementillä toteutetussa Solitaire T -vastamelukuulokemallissa, joten valmistaja on saattanut suunnitella ylätaajuudet tarkoituksella tietynlaisiksi. T+A:n kuulokkeita tekisi mieli testata lisää ja etenkin eri vahvistimilla.

Solitaire T -kuulokemalli on saanut julkisuutta eniten siksi, että se on ainakin toistaiseksi maailman kallein vastamelukuuloke. En ole varma tulevasta Suomi-hinnasta, mutta se lienee 300–400 euroa suurempi kuin toiseksi kalleimmalla Mark Levinson no 5909:llä, joka maksaa tasan 1000 euroa. Solitaire T on ilmeisesti suunnattu ensisijaisesti langattomaksi kuulokkeeksi ja toissijaisesti vastamelukuulokkeeksi. Siitä löytyy High Quality -tila, joka poistaa käytöstä vastamelun ja muuttaa taajuusvastetta hifi-tyylisemmäksi. Totesin kuulokkeiden kuulostavan näin käytettynä selkeältä ja melko hyvältä aavistuksen pistävää diskanttia lukuun ottamatta. Vastamelutoiminto päällä bassoa oli enemmän ja selkeyttä hieman vähemmän. Vastamelu itsessään vaikutti perustoimivalta, vaikkei missään nimessä markkinoiden tehokkaimmalta. Metallinen rakenne kuulokkeissa oli laadukkaan oloinen, eikä käyttömukavuudessakaan ollut itselläni valittamista. En vielä sanoisi Solitaire T:tä paremmaksi kuin 800 euron hintainen Focal Bathys, mutta tiukka haastaja se ainakin voi olla, ellei yli 500 euroa korkeampi hinta muodostu kuluttajille esteeksi.

Muut hintavat vastamelukuulokkeet: Mark Levinson no 5909 ja Bowers & Wilkins PX8

Kokeilin myös kahta muuta hintavaa vastamelukuulokemallia, joita en ollut aiemmin kuullut. Noin 1000 euroa tai messutarjouksena 750 euroa maksanut Mark Levinson no 5909 oli esillä myös vuoden 2022 messuilla, mutta tuolloin sitä ei ollut lupa kuunnella. Tällä kertaa kuulokkeista sai kuitenkin ääntä ulos, ja sehän olikin oikein mainiota. Kuulokkeet näyttävät korkeaan hintaansa nähden melko muovisilta ja mauttomilta, mutta Harmanin tavoitekäyrää mukaileva taajuusvaste tekee äänestä todella selkeää ja suorastaan hifimäistä. No 5909 oli oikeastaan todella positiivinen yllätys siitäkin huolimatta, että sen diskanttiin jäänyt kapea korostuma lisäsi ylätaajuuksiin terävän ja epäluonnollisen vivahteen. En ole varma, onko asiaa mahdollista paikata taajuuskorjaimella, mutta oppisin luultavasti elämään korostuman kanssa. Vastamelutoimintokin vaikutti hieman tehokkaammalta kuin Focal Bathysissa. En kuitenkaan välttämättä uskaltaisi ostaa kuulokkeita, koska niissä on ilmeisesti ollut vakavia kestävyysongelmia. Ehkä jonkinlainen versio 2 tulee aikanaan olemaan menestys.

Bowers & Wilkinsin 700 euroa maksava PX8 puolestaan ei mielestäni kuuluisi omaan hintaluokkaansa muutoin kuin laadukkaan rakenteensa perusteella. Kuulokkeet ovat hienot ja mukavat sekä vastamelutoiminnoltaan samaa sarjaa muiden kalliiden vaihtoehtojen joukossa, mutta kuluttajatyyppinen bassontoisto sopii itseni kaltaiselle kriittisemmälle kuuntelijalle heikosti. PX8:n keskibasso murisee ja kumisee koko ajan muiden taajuuksien päällä, joten kuulokkeet on selvästi suunniteltu esimerkiksi Sonyn vastemelukuulokkeista pitäville. Muita taajuusalueita tai kuulokkeiden ominaispiirteitä ei ole oikeastaan mielekästä arvioida ennen kuin ylimääräinen basso olisi taajuuskorjattu pois. Sen jälkeen PX8 voisi olla ihan hyväkin, joten yritän mahdollisuuksien mukaan saada sen jossakin vaiheessa tarkempaan testaukseen.

Dan Clark Audio Expanse

Kaikki tähän mennessä mainitsemani kuulokkeet löytyivät messujen ensimmäisestä kerroksesta, kun taas yhdysvaltalaisen Dan Clark Audion kuulokkeita pääsi kuuntelemaan Kruunuradion sviitissä muutama kerros ylempänä. Olin jo kuullut aiemmin valmistajan edullisemmat kuulokemallit, joten keskityin vertailemaan 4800 euroa maksavia Stealth- ja Expanse-malleja. Näistä Stealth on suljettu kuuloke, kun taas sen jälkeen julkaistu Expanse on kuppirakenteeltaan avoin – ainakin teoriassa. Kupit kyllä näyttävät verkkomateriaalinsa ansiosta avoimilta, mutta elementin takana on silti paksu kerros vaimennusmateriaalia. Expanse tuntui päässä yllättävänkin suljetulta ja vaimensi myös selvästi omaa puheääntäni.

Äänen osalta sekä Stealth että Expanse mukailevat poikkeuksellisen tarkasti Harmanin tavoitekäyrää. Expansesta on kuitenkin haluttu tehdä hieman erilainen, koska siihen on lisätty pieni keskibassokorostus sekä energiaa yläkeskitaajuuksiin. Diskantti puolestaan on rauhallisempaa ja tummempaa kuin suljetussa Stealth-mallissa. Tämä tekee kuulokkeista avoimesta rakenteestaan huolimatta bassovoittoisemmat ja epätasaisemman kuuloiset. Koska Stealth-mallin bassontoisto on alabassoa lukuun ottamatta ohutta ja lähes aineetonta, ymmärrän, miksi valmistaja on halunnut voimistaa ylempiä bassotaajuuksia Expanse-mallissa. Tämä ei kuitenkaan toiminut mielestäni erityisen hyvin, vaan Expansen basso oli melko pehmeää ja kumisevaa. Äänestä puuttui myös ilmavuutta ja keskitaajuudet olivat tyyliltään entistä ohuemmat.

Expanse ei ole missään nimessä huono kuuloke, mutta pidän jopa hieman yllättäen suljettua Stealth-mallia tasapainoisempana ja monipuolisempana. Stealth:ille ei oikeastaan löydy suljetun rakenteen ansiosta samasta hintaluokasta kilpailijaa etenkään, kun tasapainoisesti tuunattuja suljettuja planaarikuulokkeita kevyellä rakenteella toteutettuna on ylipäätään todella vähän. Expanse sen sijaan kohtaa avoimena kuulokkeena tiukempaa kilpailua, enkä valitettavasti usko sen tekevän useimpiin yhtä suurta vaikutusta kuin esimerkiksi Focal Utopia, Hifiman Susvara tai ZMF Caldera.

Expanse on silti edelleen laadukas kuuloke kevyissä ja mukavissa kuorissa. Sen elementin etupuolella on Stealth-mallista tuttua metamateriaalia, joka poistaa ylimääräiset ylätaajuuksien heijastumat. Tämän ansiosta tilavaikutelma muistuttaa mielenkiintoisesti kaiutonta huonetta, mistä jotkut saattaisivat pitää. Kuulokkeiden äänikuva vaikutti myös Stealth-malliin verrattuna hieman avarammalta, vaikka Stealth onkin diskantiltaan ilmavampi ja sitä myötä tavallaan avoimemman kuuloinen.

Grado GS1000X

Uskaltauduin asettamaan korvilleni Kruunuradion pisteellä myös Gradon hintavamman GS1000X-kuulokemallin, joka paljastui peräti 1500 euron hintaiseksi. Olen itse perehtynyt Gradon kuulokkeisiin huonosti, koska niiden epätasainen taajuusvaste ei ole sopinut omaan käyttööni. Hemp-malli mielestäni on pienellä varauksella melko hyvän kuuloinen, kun taas vuoden 2022 messuilla esillä ollut RS1X oli itselleni todella räikeä ja riipivä. Siksi en tiennytkään, mitä GS1000X-huippumallilta olisi kannattanut odottaa. Lopulta se ei kuulostanutkaan hullummalta, koska ylisuuret diskanttipiikit oli saatu pidettyä kurissa ja bassokin tuli esiin kokonaisuudessa. Toisaalta kuunneltuani ensin Dan Clark Audion tasaisesti tuunattuja kuulokkeita aistin Gradon taajuusvasteessa selvää epätasaisuutta ja sitä myötä epäluonnollisuutta.

En ole varma, mitä Gradon fanit pitävät valmistajan uusimmista kuulokemalleista, mutta tyyliltään tummempina ne alkavat olla itselleni kuuntelukelpoisia. GS1000X:n hintalaatusuhdetta en kuitenkaan osaisi arvioida, koska kuulokkeiden perusrakenne ja kiinteä kaapeli kelpaisivat mielestäni edelleen vain alle 100 euroa maksavaan tuotteeseen. Grado vetää omalla tyylillään luultavasti vielä tämänkin vuosikymmenen.

Esillä olleet kuulokevahvistimet ja D/A-muuntimet

Messuilla oli kuulokkeiden lisäksi esillä monia hintavia ja laadukkaita laitteita, joilla kuuntelu tapahtui. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan kiinnittänyt niihin suuremmin huomiota, koska minun ei olisi ollut hälyisässä ympäristössä ja itselleni ennestään vieraita kuulokkeita käyttäessä mahdollista todeta, miltä mikäkin DAC tai vahvistin todella kuulostaa. Hienoja laitteita on kuitenkin aina mukavaa hypistellä, minkä lisäksi kuulokkeiden kokeilijat pystyivät todennäköisesti olemaan varmoja, että niistä saatiin esillä olleilla laitteilla niin sanotusti kaikki irti. Toisaalta nykyään edullisetkin laitteet ovat jo niin hyviä, että kokemus olisi todennäköisesti ollut pitkälti vastaava myös niitä käyttäen. Esillä oli pääasiassa vain kalliita laitteita, joiden hintalaatusuhde on jokseenkin kyseenalainen. Ymmärrän kuitenkin kyseessä olevan Hifimessut, joiden vierailijoista valtaosa haluaa varmasti tutustua mahdollisimman laadukkaisiin tuotteisiin.

Mareksoundin esittelypisteellä oli aiemmin mainitsemieni Yamaha HA-L7A- ja T+A HA 200 -kuulokevahvistimen lisäksi McIntosh MHA200-putkivahvistin (hinta 3200 euroa) sekä Chord Hugo 2 ja TT2 & MSCALER -yhdistelmä (kokonaishinta noin 9500 euroa).

Kruunuradion sviitissä oli puolestaan kokeiltavissa Ferrum Audion “stäkki” (kokonaishinta noin 6000 euroa), pino EarMen:in pieniä laitteita (kokonaishinta tämän jutun kirjoittamishetkellä alennusten myötä noin 2200 euroa) sekä Violectricin HPA V222 (hinta 1200 euroa) ja järeän kokoinen DHA V380 (hinta 2400 euroa).

Löysin myös messuilla kävellessäni sattumalta ominaisuuksiltaan mielenkiintoiset Eversolo DAC-Z6:n ja DAC-Z8:n. Molemmat näistä sisältävät balansoidun D/A-muuntimen lisäksi kuulokevahvistimen ja digitaaliset VU-mittarit. Laitteet tukevat myös Bluetooth-yhteyttä ja niitä voidaan ohjata puhelinsovelluksella. Kaikki tämä huomioiden Z6-mallin 500 euron hinta ja Z8:n 760 euron hinta tuntuu erittäin kilpailukykyiseltä. Laitteet ovat myös mielestäni hienon näköisiä.

Kaupallisempien laitteiden vastapainoksi Hifiharrastajien huoneessa oli esillä Risto Höltän suunnittelema ja Kuulokenurkassakin aiempien pyörähtänyt RH Tube-FET hybrid amp sekä pienempi operaatiovahvistimeen pohjautuva kuulokevahvistin. Näistä en muistanut napata valokuvaa, mutta vierailinkin huoneessa aikomuksenani tavata Risto. Toivotan hänelle kaikkea onnea, jos hän päättää joskus valmistaa vahvistimiaan suurempia määriä myyntitarkoituksessa.

Mitä messuista jäi käteen?

Hifimessut olivat miellyttävä ja mielenkiintoinen tapahtuma tänäkin vuonna, vaikka kuuntelupisteillä ja pienemmissä huoneissa olikin toisinaan hektinen tunnelma, eikä yksittäisiä kuulokkeita kehdannut jäädä kuuntelemaan pidemmäksi aikaa kerrallaan. Vaikkei messualue olekaan valtavan suuri, kaikkeen huolella perehtyminen vaatisi melkeinpä kaksipäiväistä vierailua. Tällöin uskoisin jo saavani uutuuskuulokkeista selkeän mielikuvan, minkä lisäksi aikaa jäisi enemmän myös kaiuttimien kuunteluun. Oma aikansa kuluu lisäksi mukavien ihmisten kanssa jutteluun, joten molempina päivinä osallistuminen toisi joustoa aikatauluun. Voikin olla, että harkitsen tätä seuraavilla messuilla.

Tämän vuotiset messut olivat lopulta kuulokkeiden osalta oikein onnistuneet, koska esillä oli monia huippumalleja sekä muutamia edullisempia uutuuksia. Etenkin uusi Focal Utopia ja Hifimanin Arya Organic jäivät mieleeni sellaisina kuulokemalleina, joita toivoisin pääseväni testaamaan tarkemmin. Osa hintavista kuulokkeista ei tehnyt itseeni suurempaa vaikutusta, mutta ne lienevätkin suunnattu tietylle kohdeyleisölle, johon en itse kuulu. Toisaalta monet näistä kuulokkeista saattaisivat olla parempia rauhallisemmassa ympäristössä kuunneltuna.

Ympäristöhäly messuilla tekee edelleen avoimien kuulokkeiden testaamisesta hankalaa, mutta pysyn toiveikkaana, että jonakin vuonna kuulokkeita sijoitetaan Kruunuradion tapaan entistä enemmän pienempiin huoneisiin avoimen aulatilan sijaan. Hifimessut ovat kuitenkin harrastajalle antoisa tapahtuma yleisemminkin, joten uusien tuotteiden tarkka testaaminen ei välttämättä olekaan kaikkein tärkeintä. Messuihin ei ylipäätään kannata suhtautua liian vakavasti, vaan nauttia samanhenkisestä ilmapiiristä hyvää musiikkia kuunnellen ja mahdollisesti uusista tuotteista innostuen.