Arvostelu: ZMF Atrium (Aged cherry)

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Valmistusmaa: Yhdysvallat
• Julkaisuvuosi: 2022
• Hinta: 2660–3200 € riippuen puulaadusta
• Rakenne: avoin, over-ear
• Dynaaminen elementti: Biocellulose N52 Atrium Tuned Driver
• Impedanssi: 300 ohm
• Herkkyys: 96 dB/mW
• Paino: Kevyimmillään 490 g ±30 g (kirsikkapuu ja kupariosat 550–600 g)
• Liitintyyppi: 2 x 4-pin-mini-XLR
• Mukana tulee: Seahorse-salkku, 2 paria pehmusteita (toinen pari vapaasti valittavissa), 2 kaapelia (pituus noin 165 cm ja toisen liitin valittavissa) 
• Takuu: elinikäinen elementtitakuu ja 2 vuoden takuu ulkoisille osille

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Yhdysvaltalainen ZMF Headphones julkaisi huhtikuussa 2022 uuden avoimella rakenteella toteutetun Atrium-kuulokemallin (linkki valmistajan tuotesivulle), joka on hinnoiteltu vastaavasti kuin aiemmat Verite-lippulaivamallit. Halvimmillaan noin 2700 euroa maksavassa Atriumissa on valmistajan Auteur- ja Eikon-mallien tapaan bioselluloosaelementti, jota on paranneltu muun muassa voimakkaammilla magneeteilla ja elementin taakse asennetulla uudella vaimennussysteemillä (Atrium Damping System), jolle on haettu patenttia. Rakenteen sanotaan parantavan kuulokkeiden äänikuvaa ja toiston fyysisyyttä.

Sama vaimennussysteemi lisättiin heti Atriumin julkaisun jälkeen myös edullisempaan Auteur-malliin, joka sai muutoksen jälkeen nimekseen Auteur Classic – samalla kuulokkeiden hinta tippui Yhdysvalloissa noin 100 euroa aiempaan Auteur-malliin verrattuna. Niin ikään marraskuussa 2022 myyntiin tulleessa Caldera-planaarikuulokkeessa käytetään samaa teknologiaa, joten ZMF vaikuttaa sitoutuvan sen käyttöön.

Ennakkotilasin Atrium-mallin Hifitalon kautta jo huhtikuun alussa, mutta jouduin odottamaan sitä lopulta noin 4 kuukautta. Tässä välissä Kuulokenurkkaan oli ehtinyt kasautua pitkähkö arvostelujono, joten ehdin arvostella kuulokkeet vasta nyt – parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Itselleni kuulokkeiden hankkimisen päällimmäisenä motivaationa oli se, että pidän bioselluloosaelementtien tuottamasta luonnollisesta, hieman tavallista hitaammasta, äänestä. Tiesin myös kuulokkeiden olevan eräänlainen päivitetty versio Auteur-kuulokkeista, jotka ovat edelleen yhdet tasapainoisimmista ja luonnollisimmista tähän mennessä kuulemistani kuulokkeista.

Pakkauksen sisältö

Atrium toimitetaan tuttuun tapaan tukevassa muovisessa Seahorse-salkussa, jonka sisään on mahdutettu kuulokkeiden ja kahden kaapelin lisäksi myös toiset ostajan valittavissa olevat korvapehmusteet. Kuulokkeiden mukana tulee nykyään myös ZMF-pinssejä, -magneetteja, -haalarimerkkejä ja -tarroja sekä opas erilaisten korvapehmusteiden vaikutuksesta ääneen. Kaapelit toimitetaan pehmeässä pussukassa, ja tuleepa mukana myös suurikokoinen puhdistusliina. Omistajakortti puolestaan on tehty puuviilusta.

Useat ZMF:n kuulokkeet ostettuani olen havainnut, että valmistaja tuntuu keksivän jatkuvasti tuotepakkauksiinsa uutta sisältöä. En odottanut esimerkiksi pinssejä ja magneetteja, joten salkun avaaminen sisälsi yllätyksiä. Monet oheistuotteet ovat edullisia, mutta useat muut valmistajat eivät silti vaivaudu toimittamaan kuulokkeidensa mukana mitään vastaavaa. Tämä saa minut arvostamaan ZMF:ää entistä enemmän.

Rakenne ja mukavuus

Positiivisen pakkauksen avaamiskokemuksen jälkeen tunnelma sen kuin jatkaa paranemistaan, sillä Atrium on uniikin näköinen kuuloke. Valitsin itse noin 200 euroa extraa maksaneen version ikäännytetyllä kirsikkapuulla ja kokonaisuuteen sopivilla ikäännytetyillä kupariosilla. Kuulokkeet näyttävät jo uutena siltä kuin ne kuuluisivat museoon. Kaikkia ulkonäkö ei varmasti miellytä, mutta omaan makuuni se sopii erinomaisesti – olen kuulokkeiden omistamisesta aidosti ylpeä. ZMF on jo ehtinyt julkaista kuulokkeista useita muitakin erilaisia versioita eksoottisilla puulaaduilla.

Muihin ZMF-malleihin verrattuna suurin muutos Atriumin rakenteessa on erilainen kuppirakenne ja niiden suuret, mielenkiintoisesti kuvioidut metalliritilät. Kuppeihin tehdyt ilma-aukot on sijoitettu eri kohtiin kuin muissa malleissa, ja myös aukkojen koko on erilainen. Valmistaja pystyy hienosäätämään kuulokkeidensa ääntä monipuolisesti puukuppeja muokkaamalla.

Sankarakenne uuden paksusti pehmustetun pääpannan kanssa on vastaava kuin aiemmin arvostelemassani Verite Open -mallissa. Valitsin kuulokkeisiin alumiinista valmistetun sangan ja aidosta nahasta tehdyt pehmusteet. Valittavissa olisi myös kankaiset pehmusteet ja lisähintaan magnesiumista tehty ~30 grammaa kevyempi sanka, jonka maalipinta saattaa tosin olla varsin herkkä naarmuuntumaan.

Kuulokkeet on valmistettu kokonaan käsityönä, jonka laatu on erinomaista. Rakenne on äärimmäisen tukeva ja siinä on hyvät säätömahdollisuudet. Jokaiseen suuntaan pyörivät kupit mukautuvat hyvin kuuntelijan pään muotoon, ja uusi pääpanta halaa miellyttävästi päätä koko matkalta. Korvapehmusteet ovat muhkeat ja pehmeät ja niitä voidaan pyörittää optimaalisen istuvuuden löytämiseksi. Myös teräksisen pääpannan puristusvoimaa voidaan muokata sitä taivuttelemalla.

Omissa kuulokkeissani puristusvoima oli alussa melko voimakas, mutta pystyin hienosäätämään sitä sopivammaksi pannan reunoja taivuttamalla. Kuulokkeet ovat tuntuneet siitä lähtien päässä äärimmäisen mukavilta siitäkin huolimatta, että niillä on painoa peräti 600 grammaa. Valmistaja ilmoittaa valitsemani Atrium-version painoksi noin 550 grammaa, joten omat kuulokkeeni ovat hyvä osoitus siitä, että puun painossa on vaihtelua. Painavia kuulokkeita välttelevien kannattaisi mielestäni valita Atriumin perusversio, joka painaa kevyimmillään alle 500 grammaa.

Kaapelit:

Atriumin mukana tulee kaksi kaapelia. Ostaja saa valita kumipäällysteisen OFC-kaapelin liittimen itse, jolloin valmistaja lähettää punotun ”vakiokaapelin” jollakin muulla liittimellä. Käytännössä balansoitu liitin valitsemalla vakiokaapelissa on aina 6,35 mm:n liitin, jonka valinta johtaa puolestaan 4-pin-XLR-liittimeen vakiokaapelissa. Molempien kaapeleiden pituus on noin 165 cm ja ne ovat käytettävyydeltään hyviä, mutten kutsuisi niitä erityisen hienoiksi. Monilla kalliiden kuulokkeiden omistajilla harrastukseen kuuluu myös hienompien kaapeleiden hankkiminen, joten kuulokkeiden mukana tulevissa kaapeleissa on mielestäni tärkeintä se, ettei niiden käyttäminen ole ärsyttävää.

Uusi elementin vaimennussysteemi:

ZMF käyttää Atrium-mallissa uutta elementin taakse asennettua vaimennussysteemiä, joka on suunniteltu vaimentamaan yhdessä muun kuppirakenteen kanssa äänen ”haitallinen” takasäteily siten, että toivottu osa säteilystä saadaan pidettyä mukana toistossa. Käytännössä tämä tarkoittaa elementin taakse lisätyn vaahdon ja kuppirakenteen optimointia suhteessa elementin ominaispiirteisiin. Puiset kupit ovat olleet aiemminkin valmistajan kuulokkeissa osa akustista kokonaisuutta, mutta uusi vaimennussysteemi mahdollistaa lopputuloksen entistä tarkemman hienosäätämisen. Systeemi ei valmistajan mukaan vaikuta pelkästään vaimennuksen määrään, vaan myös siihen, kuinka nopeasti kukin taajuus vaimenee.

Yleensä vastaavia vaimennustekniikoita käytetään suljetuissa kuulokkeissa, mutta ZMF on todennut myös avoimien kuulokkeiden takasäteilyn osittaisen vaimentamisen johtavan parempaan lopputulokseen kuin että kuppi olisi elementin takaa täysin avoin. Monet muut valmistajat pyrkivät tekemään mahdollisimman avoimia kuulokkeita, kun taas ZMF tekee mielenkiintoisesti avoimista malleistaan tarkoituksella osittain suljettuja. Vaikka Atriumin kuvaillaankin olevan tähän mennessä valmistajan avoimin kuulokemalli, sekin vaimentaa melko selvästi ympärilläni kuuluvia ääniä sekä omaa puheääntäni.

Äänenlaatu

Huomioita äänenlaadun arvioinnista:

• DAC: Schiit Audio Bifrost 2 (linkki arvosteluun)
• Kuulokevahvistin: Cayin IHA-6
• Korvapehmusteet: Universe Lambskin Perforated (vakiopehmusteet)
• Kaapeli: Viking Weave Cables Raido

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty uudella IEC711-standardit täyttävällä laitteistolla (realistinen sisäkorva + korvanlehti + keskivertoihmisen päätä mukaileva puristusvoima) raakamittauksina. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä.

Ihmisen kuuloaistin vuoksi kuulokkeiden taajuusvasteen olisi syytä nousta Harmanin tavoitekäyrän mukaisesti jonkin verran koholle etenkin 1–5 kHz:n välillä, mutta kuulokkeet voivat kuulostaa hyvältä, vaikka niiden vaste ei noudattaisikaan täysin Harmanin tutkimustulosta. Harmanin tavoitekäyrä on mielestäni tähän mennessä paras, muttei suinkaan ainoa näkemys oikeaoppisena pidetystä äänentoistosta. Taajuusvastekuvaajia tulkitessa kannattaa myös huomioida, että Harmanin tavoitekäyrä on voimakkaasti pyöristetty, kun taas kuulokkeiden taajuusvastetta käsitellään mahdollisimman tarkkana.

Kuulokkeiden mittaaminen on lisäksi edelleen varsin epätarkkaa, joten lopputulos vaihtelee mittauskertojen, eri mittaajien ja erilaisten mittauslaitteiden välillä. Vaikka taajuusvasteiden mittaaminen onkin hyödyllistä, tuloksiin kannattaa aina suhtautua siten, että niissä on todennäköisesti virheitä, eivätkä ne kerro täysin sitä, miltä kuulokkeet todellisuudessa kuulostavat – toisaalta taajuusvasteiden avulla on mahdollista tunnistaa, millaisesta äänestä kukin pitää tai on pitämättä.

Atriumin taajuusvaste vakiopehmusteilla:

Huom. jutun kuvaajat aukeavat suurempina niitä klikkaamalla

Sennheiser HD650:n kyvykkäämpi serkku

Atrium on mielestäni kokonaisuutena paras kuulemani ZMF:n kuuloke. Sen taajuusvaste muistuttaa Sennheiserin HD650-mallia sillä erotuksella, että Atriumissa bassontoisto on tuntuvasti voimakkaampaa, äänikuva on rauhallisemmin toistuvan 4 kHz:n ympäristön ansiosta huomattavasti tilavampi, ja diskantti on paikoin kesympää. Lopputulos on erittäin sulavan ja ”oikean” kuuloinen.

Sennheiserin fanit pitäisivät kuulokkeista luultavasti välittömästi, sillä esitystapa on vastaavalla tavalla täyteläinen ja miellyttävä – Atriumin tuottama ääni on kuin teetä, johon on lisätty ylimääräistä hunajaa. Toistossa on hauskan tuhti ja lämmin runko, mutta ääni ei ole tukkoista, sillä tärkeimmät osat keskitaajuuksista toistuvat oikeaoppisella energiatasolla. Vaikkei lopputulos olekaan täysin neutraali, se on silti siinä määrin ”normaali”, ettei esitystapa tunnu oudolta missään musiikkigenressä. Kuunnellessa huomioni kiinnittyy aina ensimmäisenä luonnollisen ja selkeän kuuloisiin keskitaajuuksiin, jotka nousevat kokonaisuudessa etualalle. Kuulokkeet sopivatkin ensisijaisesti niille, jotka pitävät miellyttävästä keskitaajuuksien toistosta.

Atrium tuntuu ZMF:n omassa mallistossa eräänlaiselta Auteur- ja Verite Open-mallin välimuodolta, mikä on hyvin pitkälti sitä, mitä olenkin valmistajalta toivonut. Atriumin selkein parannus kyseisiin malleihin verrattuna on läpinäkyvästi kerrostunut ja läsnäoleva äänikuva: pystyn suorastaan koskettamaan ympärilläni kuuluvia ääniä. Kun tämä yhdistyy luonnolliseen äänenväriin, lopputulos on mielestäni koukuttavan mukaansa tempaava. Vaikka Atrium yltääkin lähelle Verite-mallin yksityiskohtaisuutta, on se suunnattu pikemminkin rentoon nautiskeluun kuin yksityiskohtien metsästykseen. Kuulokkeiden diskantti voi itseasiassa olla joidenkin makuun turhan tummaa, joten Auteur-malli säilyttää ZMF:n mallistossa paikkansa neutraalimmin tuunattuna kuulokkeena.

Basso:

Atriumin bassontoisto on ylempien bassotaajuuksien lievän korostuksen vuoksi tuhdin ja hauskan kuuloista. Basson ”bloom”-efekti tuo ääneen HD650-tyylistä ympärille säteilevää lämpöä ja pyöreyttä, mutta alataajuudet ovat silti tavallisella transistorivahvistimella varsin tiukat ja kontrolloidut. Alabasson osalta Atrium ei sen sijaan lukeudu parhaisiin avoimiin kuulokkeisiin, sillä äänestä jää puuttumaan räjähtävin iskevyys esimerkiksi moniin bassoa kuuluvammin alimmille taajuuksille saakka toistaviin planaarimalleihin verrattuna. Mitenkään erityisen puutteellista Atriumin alabasso ei silti ole etenkään, kun basson määrä ei vähene alimpia taajuuksia kohti läheskään yhtä jyrkästi kuin Sennheiserin HD600-sarjan kuulokkeissa.

Atriumin erikoispiirre on se, että siitä saadaan ulos hyvin erilaista bassoa hiemankin korkeamman lähtöimpedanssin omaavalla vahvistimella (esim. Cayin IHA-6:n 10 tai 120 ohmin liittimet), joka kontrolloi elementin liikettä vähemmän. Tällöin basso tuntuu pääsevän täysillä irti, sillä siitä tulee todella suurta ja fyysisesti junttaavaa. Joudun tosissani miettimään, onko mikään muu aiemmin kokeilemani avoin kuulokemalli kuulostanut yhtä painavalta – ei ainakaan paljoa.

Keskitaajuudet:

Kaikissa ZMF:n kuulokkeissa on varsin rauhalliset yläkeskitaajuudet, mutta Atrium on tältä osin poikkeus, sillä sen taajuusvaste noudattaa 3 kHz:iin saakka läheisesti Harmanin tavoitekäyrää. Tämän seurauksena keskitaajuudet ovat energiset ja innostavat – ihokarvani nousevat herkästi pystyyn. Koska äänessä on samalla Harman-tyylisestä tuunauksesta poiketen myös lämpöä, lopputulos on miellyttävyydessään erinomainen. Sekä laulusuoritukset että ”oikeat soittimet” kuulostavat todella luonnollisilta.

Koska 4 kHz:n ympäristö toistuu vaimeammin, toistoon syntyy mukavaa tilavuuden tunnetta esimerkiksi ahtaan kuuloisiin Sennheiser HD600-sarjan malleihin verrattuna. Atriumin vaimentuma jää kuunnellessa melko hyvin piiloon 3 kHz:n ja 5,5 kHz:n väliin, mutta jos kuuntelen ensin Sennheisereita, Atrium kuulostaa selvästi erilaiselta aivan kuin sen äänestä puuttuisi pieni pala. Hetken päästä en kuitenkaan asiaa enää huomaa, vaan Atriumin vähemmän päin naamaa tuleva ja hieman rentoutettu ääni tuntuu lopulta toimivalta ratkaisulta. Ainoastaan naisvokaaleista jää puuttumaan viimeinen ilmavuus, johon olen tottunut esimerkiksi Hifimanin kuulokkeilla.

Keskitaajuuksiin tulee sopivasti energiaa 5–6 kHz:n välillä olevasta lievästä korostumasta, joka on mielestäni paikallaan muun diskantin jäädessä rauhalliseksi. Korostuman ansiosta esimerkiksi sähkökitaroissa on kivasti särmää ja purevuutta, joten niitä sisältävä musiikki kuulostaa hyvältä. Omalla kuuloaistillani Atriumin preesensalueen korostus ei särähdä koskaan korvaan, mutta esitystavasta on mahdollista saada aavistuksen räikeä ja hyökkäävä kirkkaammilla laiteparituksilla. Mielenkiintoisesti vahvistimen lähtöimpedanssin kasvattaminen poistaa kuitenkin äänestä kaiken ylimääräisen terävyyden, joten olen viettänyt parhaat hetkeni Atriumin parissa rommilasi kädessä putkivahvistimella musiikkia kuunnellen.

Diskantti:

Atriumin ylätaajuudet ovat tyyliltään lievästi tummat eli ne jäävät 5,5 kHz:n korostumaa lukuun ottamatta kauttaaltaan rauhallisiksi. Vaikka diskantti ikään kuin piileskeleekin aina taustalla omassa sivurooliin jäävässä kerroksessaan, sitä on helppoa havainnoida muiden äänten läpi. Esimerkiksi rumpujen lautasten ilmava helinä kuuluu tavallista kauempana äänikuvassa.

Kuulokkeet eivät ole esitystapansa vuoksi ääneltään täysin neutraalit, mutten myöskään kutsuisi diskanttia varsinaisesti puutteelliseksi. Tekemissäni taajuusvastemittauksissa 10 kHz:n yläpuoliset taajuudet vaikuttavat puuttuvan lähes kokonaan, mutta ZMF on itsekin kommentoinut Atriumin ylätaajuuksien tallentuvan huonosti IEC711-pohjaisilla laitteilla tehtyihin mittaustuloksiin. Rento ylätaajuuksien tuunaus vaikuttaisi silti olevan tärkeä osa kuulokkeiden miellyttävyyttä, ja se tekee kuuntelusta helppoa.

Kuulokkeet sopivat hyvin niille, jotka eivät pidä etualalla kuuluvasta diskantista. Atrium on myös anteeksiantava huonolaatuisia äänitteitä kuunnellessa, joten sillä on helppo kahlata läpi vanhoja mp3-kokoelmia. Atrium osoittaa mielestäni sen, ettei kuulokkeiden tarvitse olla kirkkaan kuuloiset ollakseen vaikuttavat. Kirkkaamman ja ilmavamman toiston fanit saattaisivat toisaalta pitää lopputulosta liiankin rauhallisen kuuloisena, joten esimerkiksi Hifimanin HE1000-sarja miellyttäisi heitä enemmän.

Ylätaajuuksien määrä Atriumissa riippuu melko vahvasti sen elementin päälle asetetusta filtteristä, jollaista käytetään myös Auteur- ja Aeolus-mallissa. Atriumiin on asennettu oletuksena osittain rei’itetty filtteri, mutta mikäli joku haluaa kuulokkeista kirkkaamman tai vieläkin rauhallisemman kuuloiset, filtteri on mahdollista vaihtaa erilaiseen tai irrottaa kokonaan.

Ensimmäisillä kuulokkeita kuulemaan päässeillä oli käytössään täysin suljettu filtteri, mikä selittää pitkälti sen, että diskanttia pidettiin todella tumman kuuloisena. ZMF reagoi asiaan vaihtamalla filtterin erilaiseen, joten nykyisellään ylätaajuudet ovat mielestäni juuri hyvällä tasolla kuulokkeiden muuhun äänimaailmaan suhteutettuna. Muutoksen myötä ensimmäiset arvostelut kuulokkeista eivät kuitenkaan vastaa täysin myyntiin tullutta versiota Atriumista. Myös monet taajuusvastemittaukset on tehty erilaisella filtterillä, joten ylätaajuuksien määrään ei kannata kiinnittää niissä valtavasti huomiota.

Äänikuva:

Miellyttävien keskitaajuuksien lisäksi kuulokkeiden parhaisiin puoliin lukeutuu myös mielenkiintoinen äänikuva. Atriumin erityinen vahvuus on mielestäni se, että se erottelee ja kerrostaa lähellä ja kaukana kuuluvat äänet fantastisen läpinäkyvästi erilleen toisistaan, jolloin äänikuva tuntuu etualalle tulevista keskitaajuuksista huolimatta lähes loputtomalta. Vasen-oikea-akselille miksattujen äänten sijainti käy ilmi jopa hämmentävän tarkasti, joten olen huomannut kuuntelemistani kappaleista uusia hyviä asioita sekä joitakin omituisuuksia. Hauskana puolena äänet liikkuvat ympärilläni niin läsnäolevasti, että niistä pystyy suorastaan nappaamaan käsillä kiinni.

Kiehtovasta läpinäkyvyydestään huolimatta Atriumin äänikuva ei ole erityisen ilmavan kuuloinen, joten en aisti sitä perinteisessä mielessä suurena ja avoimena verrattuna esimerkiksi Sennheiser HD800-sarjaan tai suurella elementillä varustettuihin Hifimaneihin. Atriumin äänikuva on selvästi keskimääräistä suurempi, mutta kuulokkeiden tapauksessa äänen läsnäolevuus ja läpinäkyvyys tekevät kuuntelukokemuksesta jopa vaikuttavamman ja realistisemman verrattuna siihen, että ääni kuuluisi aina kaukana kuuntelijasta.

Atriumin äänikuvaa on myös mahdollista kasvattaa vahvistinvalinnalla, sillä keskitaajuuksia ja preesensaluetta rentouttavat suuremman lähtöimpedanssin vahvistimet siirtävät ääntä hieman kauemmas. Esimerkiksi Cayin IHA-6:n 120 ohmin liitin avartaa ja syventää toistoa varsin merkittävästi. Ääni ei soi Sennheiser HD800-tyylisesti pään ulkopuolella, vaan siihen säilyy koko ajan yhteys. Tästäkin huolimatta kauempana kuuluvat äänet matkaavat lähestulkoon yhtä kaukana kuin HD800:lla parhaimmillaan.

Erottelukyky/yksityiskohtaisuus:

Atrium on hyvien keskitaajuuksiensa ja tarkan äänikuvansa ansiosta yksityiskohtaisen kuuloinen ottaen huomioon, että ylätaajuuksien rentous pikemminkin vähentää kuin lisää tunnetta yksittäisten äänten selkeydestä. Kuulokkeissa käytetty bioselluloosa-elementti toistaa ääntä luontaisestikin hieman pyöristetysti esimerkiksi vastaavasti hinnoiteltuun Verite Open -malliin verrattuna. Dynaamisista kuulokemalleista myös Sennheiser HD800 toistaa äänten reunat terävämmin ja selkeämmin.

Atrium ei pysty aivan samaan, mutta sen hyvä taajuusvaste ja selkeä äänikuvassa tapahtuva erottelu auttavat kirimään kiinni eroa moniin erikoisempiin huippukuulokkeisiin nähden. Atrium pitää toiston ihailtavan selkeänä myös musiikin monimutkaisissa, paljon eri ääniä sisältävissä, kohdissa, joten en koe lisäterävyydelle olevan varsinaista tarvetta. Mahdollisimman tarkkaa erottelukykyä etsivän kannattaa mielestäni silti kohdistaa katseensa johonkin planaarikuulokemalliin dynaamisten kuulokkeiden sijaan.

Jälleen kerran vahvistinvalinta vaikuttaa Atriumin ääneen, koska siitä saadaan irti kaikkein yksityiskohtaisinta ja selkeintä ääntä neutraalilla transistorivahvistimella. Korkeamman lähtöimpedanssin vahvistimet tekevät pääsääntöisesti hyvää toiston muille osa-alueille pehmentäen kuitenkin samalla ääntä. Hyvä puoli asiassa on se, että kuulokkeiden omistaja voi valita, miten kuulokkeitaan kuuntelee, ja mitä niiltä eniten haluaa.

Dynamiikka:

Atrium ei lukeudu kaikkein räjähtävimmän kuuloisiin kuulokkeisiin, koska tempon vaihtelut eivät tule sillä ilmi yhtä välittömästi kuin esimerkiksi Verite-mallilla tai Hifimanin HE6:lla. Atrium tarjoilee siitäkin huolimatta omalla pehmeämmällä tavallaan todella fyysistä ja menevää toistoa. Musiikin voimakkuuden vaihtelut tulevat ilmi erinomaisesti, sillä voimakkaat kohdat tuntuvat aidosti voimakkailta ja rauhalliset kohdat herkiltä. Olen lopputulokseen tyytyväinen, enkä jää kaipaamaan mitään sellaista, jota Atrium ei onnistuisi tarjoamaan.

Vahvistus

Kuulokkeet eivät ole 300 ohmin impedanssistaan huolimatta muiden ZMF-mallien tapaan erityisen hankalasti toistettavat, koska herkkyys on kuitenkin varsin korkealla tasolla (96 dB/mW). Hyvä puoli korkeassa impedanssissa on se, että Atrium sopii hyvin sekä moderneille vahvistimille että hieman iäkkäämmille laitteille, joiden lähtöimpedanssi saattaa olla varsin korkea. Kuulokkeet ovat täten varsin monikäyttöiset, ja niitä voidaan käyttää surutta erikoisemmillakin putkivahvistimilla ilman, että taajuusvaste muuttuu radikaalisti tai ”menee pilalle”.

Oman kokemukseni mukaan neutraalit transistorivahvistimet matalalla lähtöimpedanssilla tekevät Atriumista kaikkein raikkaimman ja yksityiskohtaisimman kuuloisen, mutta minusta tuntuu aina siltä, että äänessä on keinotekoista terävyyttä, ja että kuulokkeissa olisi potentiaalia kuulostaa paremmaltakin. Sennheiserin HD600-sarja käyttäytyy mielestäni vastaavalla tavalla, koska siitä tulee välittömästi mielenkiintoisempi kuuloke vahvistimen lähtöimpedanssin ollessa korkeampi kuin mihin olemme nykyään tottuneet (moderneissa laitteissa lähtöimpedanssi on lähellä nollaa).

Cayin IHA-6:

Olen kuunnellut Atriumia eniten Cayin IHA-6 -vahvistimella. Ääni on laitteen balansoidusta liittimestä (0,1 ohm) erinomaista, mutta lopputulos on vieläkin parempi balansoimattomasta 10 ohmin liittimestä. Tällöin ääni rentoutuu ja avartuu juuri sopivasti, jolloin uppoudun kuunteluun entistä helpommin. Pidän myös siitä, että bassontoisto kuulostaa vahvistimen lähtöimpedanssin kasvaessa luonnollisemmalta ja vähemmän kireältä.

IHA-6:n 120 ohmin liitin vie nämä muutokset vielä huomattavasti pidemmälle, joten kuulokkeet alkavat kuulostaa samalta kuin kuuntelisin niitä pehmeä-äänisellä putkivahvistimella. Tämä on toisinaan hauskaa ja äänikuvakin on kaikkein avarimman tuntuinen. 10 ohmin liitin on kuitenkin useimmiten kahdesta vaihtoehdosta järkevämpi valinta. Cayin IHA-6 on mielestäni monipuolisuutensa ansiosta lähes täydellinen transistorivahvistin Atriumille.

Feliks Audio Euforia 20th Anniversary:

Pääsin kuuntelemaan kuulokkeita myös Feliks Audion Euforia 20th Anniversary -OTL-putkivahvistimella (linkki arvosteluun), jolla ääni oli yhdellä sanalla kuvailtuna erinomaista. Euforia tekee Atriumista entistä realistisemman kuuloisen, minkä lisäksi pidin siitä, että diskantti veti itseensä huomiota hieman enemmän kuin Cayin IHA-6:lla. Atriumin diskantti on helposti kuunneltavaa, joten pieni piristys tekee kuulokkeista neutraalimman kuuloiset.

iFi Audio xDSD Gryphon:

Ehdin kuunnella Atriumia ennen arvosteluni julkaisua myös Joensuun Kuvalta ja Ääneltä lainassa olevalla iFi Audion xDSD Gryphon -mobiilivahvistimella (julkaisen laitteesta pian arvostelun). Olen käyttänyt laitetta Bluetooth-yhteydellä (LDAC-koodekki) syöttäen ääntä Atriumille balansoidusta 4,4 mm:n liittimestä. Kuulokkeet kuulostavat näin todella hyvältä, enkä arvaisi kuuntelevani niitä pienehköllä akkukäyttöisellä vahvistimella – Gryphon maksaa toki yli 600 euroa, joten sen kuuluukin kuulostaa hyvältä.

Gryphon vaikuttaisi olevan yleisääneltään yhtä aikaa sekä kirkas että lämmin ainakin sen perusteella, että Atriumin diskantti kuulostaa sillä tavallista ilmavammalta ja esimerkiksi laulajat miellyttäviltä olematta ääneltään liian teräviä tai hyökkääviä. Laite tekee mielestäni ilmavamman diskanttinsa ansiosta kuulokkeista hieman kepeämmän kuuloiset, joten lopputulos on tavallista neutraalimpi. Myös bassontoiston kontrolli ja potkivuus sekä äänikuvan laajuus ovat todella hyvällä tasolla, joten Gryphonissa ei ole Atriumin parina oikeastaan mitään valitettavaa, vaan se voisi aivan hyvin korvata monet suurempikokoiset laitteet.

Pehmustevertailu

Muiden ZMF-mallien tapaan Atriumin ääntä voidaan hienosäätää korvapehmusteiden avulla, koska ne ovat kuppirakenteen ohella tärkeä osa kuulokkeiden lopullista tuunausta. Kuulokkeiden mukana tulee niin sanottuina vakiopehmusteina Universe Lambskin perforated -nimiset pehmusteet (Verite Open -mallissa samat pehmusteet), joiden lisäksi ostaja saa valita toiset pehmusteet itse. Oma valintani oli Auteur Hybrid perforated, koska olin lukenut laulusuoritusten kuulostavan niillä miellyttäviltä. Mainitsemieni kahden pehmustemallin lisäksi olen testannut kuulokkeissa muutamia muitakin pehmusteita, joten jaan niistä tiiviisti kokemuksiani.

Eri pehmusteet muuttavat Atrium-mallin taajuusvastetta melko maltillisesti, mutta vaikutukset ovat erittäin selvästi kuultavissa etenkin, jos pehmusteiden paksuus, korva-aukon koko tai materiaali vaihtuvat vakiopehmusteisiin verrattuna. Pääsääntöisesti kangasmateriaalia sisältävät pehmusteet tekevät kaikkien ZMF-mallien toistosta kevyempää, ilmavampaa ja rennompaa. Nahkapehmusteilla kuulokkeet ovat lähes poikkeuksetta kaikkein yksityiskohtaisimmat ja dynaamisimmat, joten suosin yleensä henkilökohtaisesti niitä. Toisinaan hybridi-pehmusteet ovat kuitenkin nimensä mukaisesti miellyttävä välimuoto nahka- ja kangaspehmusteiden väliltä.

Atriumin ääntä kirkkaammaksi muuttavat pehmusteet

Mikäli Atrium tuntuu liian tummaääniseltä kuulokkeelta, vakiopehmusteiden kangasversio (Universe Suede perforated) ja litteät Be2 Lambskin perforated – pehmusteet tarjoavat selkeämpää ja kirkkaampaa toistoa.

Muutokset taajuusvasteessa vakiopehmusteisiin (0ranssi) verrattuna:

Universe Suede Perforated:

Vakiopehmusteiden kangasversio voimistaa melko selkeästi kuulokkeiden keskitaajuuksia ja hieman myös diskanttia. Samalla basson määrä vähenee, joten esitystapa on vakiopehmusteisiin verrattuna kepeämpi ja ilmavampi. Pidän erityisesti keskitaajuuksien ja laulusuoritusten selkeydestä, mutta bassontoisto on omaan makuuni liian vaisua ja pehmeää. Kangaspehmusteet tekevät muutoinkin kaikista äänistä reunoiltaan pehmeämpiä, joten kuuntelu on energisemmistä keskitaajuuksista huolimatta rennompaa kuin nahkapehmusteilla. Universe suede -pehmusteet sopivat mielestäni niille, jotka pitävät Atriumia vakiopehmusteillaan liian tumman ja tuhdin kuuloisena. Käyttömukavuudeltaan suede-malli on kokeilemistani pehmusteista paras.

Be2 Lambskin Perforated:

Nahkaversio litteistä Be2-pehmusteista muuttaa Atriumia kaikista kokeilemistani pehmusteista eniten, sillä ääni on kirkkainta ja hyökkäävintä. Pehmusteet voimistavat erityisesti yläkeskitaajuuksia ja diskanttia, mutta säilyttävät bassontoiston melko muuttumattomana vakiopehmusteisiin verrattuna. Transienttientoisto on kokeilemistani pehmusteista nopeinta ja terävintä, joten musiikin yksityiskohdat tulevat parhaiten esille ja toisto tuntuu täsmälliseltä. Äänikuva on mielenkiintoisesti hieman korkeampi, joskin ahtain leveyssuunnassa – elementti on lähellä korvaa, joten ei ihmekään.

Huomaan kiinnittäväni pehmusteilla enemmän huomiota ylätaajuuksiin, eivätkä kuulokkeet tunnu enää diskantiltaan tummilta. Be2 Lambskin -pehmusteet ovat mielestäni hyvä vaihtoehto niille, jotka haluavat Atriumista yksityiskohtia enemmän esiin tuovaa ääntä. Pehmusteet ovat kuitenkin todella litteät, joten kuulokkeiden käyttömukavuus heikkenee. Omat korvani osuvat pehmusteiden pohjakankaaseen, mutta joillakin toisilla vastaavaa ongelmaa ei välttämättä ole.

Äänikuvaa erilaiseksi muuttavat pehmusteet

Atrium tarjoaa Universe-pehmusteilla tarkkaa vasen-oikea erottelua, mutta äänikuva ei ole yhtä 3D-tyylinen kuin monissa muissa ZMF-malleissa. Eri pehmustemalleilla tuntuu kuitenkin olevan hyvin erilainen vaikutus äänikuvaan riippuen siitä, missä kuulokemallissa niitä käytetään. Atriumin äänikuva muuttuu entistä mielenkiintoisemmaksi ja erikoisemmaksi suuremmilla Auteur-pehmusteilla. Koska nämä eivät muuta juurikaan kuulokkeiden taajuusvastetta, muutos jäisi havaitsematta pelkkiä taajuusvasteita tarkastelemalla.

Muutokset taajuusvasteessa vakiopehmusteisiin (oranssi) verrattuna:

Auteur Lambskin Perforated:

Nahkaiset Auteur-pehmusteet kuulostavat Atriumin vakiopehmusteisiin verrattuna hieman rauhallisemmilta yläkeskitaajuuksien ja diskantin osalta, minkä lisäksi dynamiikka on aavistuksen heikompaa. Kaikkein suurin muutos esitystavassa on kuitenkin täysin erilainen äänikuva. Leveyssuunnassa äänikuva tuntuu vakiopehmusteisiin verrattuna hieman ahtaammalta, mutta syvyyttä on enemmän. Äänet sijoittuvat 3D-tyylisesti laajemmalle alueelle pään ympärille, joten kuuntelukokemus on immersiivisempi kuin Universe-pehmusteilla. Äänikuva pysyy myös edelleen tarkkana, joten Auteur-pehmusteet ovat mielestäni erittäin varteenotettava vaihtoehto jopa Atriumin ”ykköspehmusteiksi” riippuen siitä, millaisesta äänikuvasta kukin pitää. Jos yläkeskitaajuudet ja preesensalue tuntuvat esimerkiksi kirkkaalla kuunteluketjulla oletuksena liian hyökkääviltä, Auteur-pehmusteet lieventävät ongelmaa. Käyttömukavuuskin niissä on vähintään yhtä hyvä kuin vakiopehmusteissa.

Auteur Hybrid Perforated:

Auteur-pehmusteiden hybrid-versio on odotetusti vielä hieman rennomman kuuloinen kuin yllä kuvailemani nahkaversio. Tämä on kuitenkin pääasiassa hitaamman transienttitoiston seurausta, koska muutoin keskitaajuudet ja diskantti tulevat hybridipehmusteilla enemmän etualalle. Laulusuorituksissa on enemmän tunnetta ja toisto on aavistuksen ilmavampaa. Basso ei ole yhtä iskevää, mutta sen määrä on jopa hieman suurempi kuin nahkapehmusteilla. Äänikuva asettuu tyyliltään Universe- ja Auteur-nahkapehmusteiden välille, joten se on vähemmän 3D-tyylinen kuin Auteur-nahkapehmusteilla.

Auteur hybrid-pehmusteet sopivat mielestäni esimerkiksi kirkkaan kuuloiselle kuunteluketjulle, mikäli Atriumin äänestä halutaan hieman rennompaa. Käyttömukavuus pehmusteissa on hyvä, koska ne painuvat kasaan pehmeämmin kuin kokonaan nahasta tehdyt pehmusteet.

Vertailut muihin kuulokemalleihin

Vertailen seuraavaksi Atriumia äänen osalta kahteen muuhun ZMF-malliin sekä Meze Audion Empyreaniin. Koska jokaisesta verrokista on jo julkaistu Kuulokenurkassa erikseen tarkempi arvostelu, en käsittele rakenteellisia ominaisuuksia tai käyttömukavuutta tässä yhteydessä. Arvostelut on mahdollista käydä lukemassa seuraavista linkeistä:

• ZMF Verite Open
• Meze Audio Empyrean
• ZMF Auteur

ZMF Atrium vs. ZMF Verite Open

Hinnat: 2660 € vs. 2730 € (OVH molemmilla 2500 USD)

ZMF kutsuu Atriumia dynaamisten kuulokkeiden mallistossaan sisarhuippumalliksi, koska sitä myydään samalla hinnalla kuin Verite-malleja. Kahden vastaavan hintaisen kuulokkeen myyminen on kuulokevalmistajien keskuudessa melko poikkeuksellista, mutta ZMF:n tapauksessa tilanne on helppo ymmärtää, sillä Atrium ja Verite Open ovat niin erilaisia kuulokkeita, että niistä hyvin vaikeaa valita ehdotonta voittajaa.

Taajuusvasteet:

Kuulokkeiden dynaamiset elementit ovat erilaiset. Atriumin bioselluloosa-elementti kuulostaa miellyttävällä tavalla täyteläisemmältä ja luonnollisemmalta, koska se toistaa ääntä pyöristetymmin kuin Veriten jäykemmällä beryllium-ruiskutetulla kalvolla varustettu elementti. Atrium ei tosin ole dynamiikaltaan yhtä räjähtävä, eikä se myöskään toista yksittäisiä ääniä reunoiltaan yhtä selkeästi kuin Verite. Musiikin yksityiskohdat jäävät täten Atriumilla hieman silotellummiksi, joten Verite tuntuu yksityiskohtaisemmalta ja selkeämpiääniseltä. Ero mallien välillä ei ole missään nimessä valtava, mutta mieltymyksistä riippuen joku saattaa pitää enemmän Atriumin luonnollisesta täyteläisyydestä, ja toinen Veriten välittömyydestä ja täsmällisyydestä.

Myös kuulokkeiden taajuusvasteista löytyy selkeitä eroja etenkin keskitaajuuksista. Atriumilla on selkeä äänellinen yhteys Sennheiserin HD600-sarjaan, kun taas Veriten suunnittelutavoitteisiin on kuulunut rauhalliset ja helposti kuunneltavat yläkeskitaajuudet. Molemmissa kuulokkeissa on oma kiehtovuutensa. Atrium on ääneltään läsnäolevampi ja energisempi, joten esimerkiksi rock-musiikki kuulostaa paremmalta kuin Veritellä. Atrium on myös objektiivisesti arvioituna neutraalimpi ja normaalimpi, joten pidän kuulokkeita monipuolisempina eri käyttötilanteisiin. Kuulokkeiden ääni on helposti omaksuttavaa, kun taas Verite vaatii hieman totuttelua.

Tämä johtuu Veriten taajuusvasteessa olevasta epätavallisesta kolosta yläkeskitaajuuksien ja preesensalueen välillä. Äänestä jää puuttumaan viimeinen purevuus ja särmikkyys, joten esimerkiksi jotkin soittimet ja naislaulajat voivat kuulostaa hieman vaisuilta etenkin niistä, jotka ovat tottuneet enemmän etualalle tulevaan esitystapaan. Positiivisena puolena omaperäinen tuunaus tekee kuitenkin Veriten äänestä kiehtovan tilavan tuntuista. Räjähtävä dynamiikka ja riittävä energia vaimeammin toistuvan taajuusalueen ympärillä varmistavat myös sen, ettei Verite kuulosta varsinaisesti vaimentuneelta. Esitystapa on todella mielenkiintoinen ja kuulemisen arvoinen. Toisinaan lopputulos on silti hieman outo kuunnellusta artistista ja kappaleesta riippuen.

Valtaosa äänestä jää Veritellä kauemmas kuuntelijasta kuin Atriumilla, joten Veriten äänikuva tuntuu itseasiassa tämän ansiosta Atriumia avarammalta. Ääni soi myös Veritellä 3D-tyylisemmin kuuntelijan ympärillä, kun taas Atrium on mielestäni äänikuvaltaan realistisempi. Molempien kuulokkeiden äänikuva muuttuu kuitenkin tarvittaessa varsin merkittävästi korvapehmusteita vaihtamalla.

Verite on kaksikosta hieman ilmavampi diskanttinsa osalta, mutta kokonaisuutena molempien kuulokkeiden diskantti on silti varsin tummaa ja helposti kuunneltavaa moniin muihin kuulokemalleihin verrattuna. Bassontoiston osalta Atrium tuntuu tuhdimmalta, kun taas Verite potkaisee lujempaa siten, että tunnen iskuäänet voimakkaammin kehossani. Verite luo enemmän äänenpainetta alabassoon, vaikka taajuusvastemittauksiini Atriumin alabasso tallentuikin määrältään suurempana.

Lopputiivistys:

Atrium on kaksikosta tiivistettynä täyteläisempi ja keskitaajuuspainotteisempi. Vaikka äänikuva ei olekaan yhtä tilavan tuntuinen kuin Veritessä, se on todentuntuisempi ja enemmän kerrostunut. Veriten tiukemmassa ja terävämmässä toistossa ja räjähtävämmässä dynamiikassa on oma kiehtovuutensa, mutta Atrium tuntuu läsnäolevampien keskitaajuuksiensa ansiosta kokonaisvaltaisemmalta ja luonnollisemmalta kuulokkeelta.

Atrium maalaa musiikista tunnelmallista ja uskottavaa, kun taas Veriten täsmällinen ja välitön esitystapa ja tilava 3D-tyylinen äänikuva vievät kuuntelijan mielenkiintoiselle matkalle osittain erilaiseen todellisuuteen.

ZMF Atrium vs. Meze Audio Empyrean

Hinnat: 2660 € vs. 3000 €

Minulla oli hetken aikaa lainassa Meze Audion Empyrean, joten ehdin vertailla Atriumia siihen. Kuulokkeet ovat ääneltään varsin erilaiset, mutta näen molempien tavoittelevan rasittamatonta kuuntelukokemusta. Ne sijoittuvat myös samaan hintaluokkaan, joten ne ovat eräänlaisia vaihtoehtoja toisilleen.

Taajuusvasteet:

Atriumin ja Empyreanin voi nähdä muistuttavan toisiaan tuhdin alataajuuksien toiston perusteella, mutta muutoin kuulokkeet ovat itseasiassa varsin erilaiset. Atriumissa on selkeät ja energiset keskitaajuudet sekä rasittamaton diskantti, kun taas Empyrean on yläkeskitaajuuksiltaan ja preesensalueeltaan rauhallisen ja varsin vaimentuneen kuuloinen kuuloke. Yksi Empyreanin ominaispiirteistä on myös säihkyvä ylädiskantti, joka korostuu entisestään kaikkien muiden diskanttitaajuuksien jäädessä kuuluvuudeltaan sitä maltillisemmiksi. Iäkkäämpiä kuuntelijoita diskantin esitystapa ei välttämättä häiritse, mutta itselleni Empyreanin diskantti aiheuttaa ärsytystä epäluonnollisuutensa vuoksi.

Jos diskanttia ei oteta huomioon, Empyreanin täyteläisellä ja rennolla toistolla on perustellusti oma fanikuntansa, koska kuulokkeiden kuuntelu on todella helppoa ja rasittamatonta. Empyreanin fanien kannattaisikin lopettaa lukeminen tähän, sillä Atriumin rinnalla se kuulostaa 3000 euron hintaansa nähden harmillisen tukkoiselta ja monotoniselta. Tuhti bassontoisto tai rauhalliset ylätaajuudet voisivat olla yksinään mukava piirre, mutta ne sopivat mielestäni huonosti yhteen. Kumiseva yläbasso puurouttaa toistoa liikaa ja keskitaajuuksista esiin nousevat yksityiskohdat jäävät liikaa piiloon basson alle. Atriumissa ei ole vastaavaa ongelmaa, koska se kompensoi tuhteja alataajuuksiaan energisillä keskitaajuuksilla. Empyreanin eduksi jää lähinnä se, että se syö äänestä pois suuren osan terävyydestä, mikäli joku kuuntelee todella rosoista heviä ja pistäväksi tuotettua modernia pop-musiikkia.

Atriumissa on realistisempi ja syvempi äänikuva, koska Empyreanin äänikuva tuntuu menevän kumisevan yläbasson vuoksi tukkoon – erottelu ja äänten sijoittelu jää epämääräiseksi. Toisaalta olen varma, että monet kokevat Empyreanin äänikuvan avarana, koska energian puute luo vaikutelman siitä, että ääni toistuisi kaukana. Äänikuva on myös Hifiman HE1000-mallin tapaisesti varsin korkea. Äänten erottelu tai taustalla kuuluvien vaimeiden äänten selkeä esiintuonti ei kuitenkaan kuulu Empyreanin vahvuuksiin, mikä tulee harvinaisen hyvin ilmi Atriumin rinnalla.

Atriumilla kuunnellessa kaikissa soittimissa on enemmän voimaa, eloa ja särmää. Atrium kuulostaakin kaksikosta selvästi yksityiskohtaisemmalta, vaikka Empyreanissa onkin erikoisempi planaarielementti. Vokalisti hukkuu Empyreanilla rumpujen ja kitaravallien alle aivan kuin kyseessä olisi taustalaulaja. Erottelu ei ole selkeää myöskään ylätaajuuksilla, sillä esimerkiksi rumpujen lautaset ovat pelkkää monotonista sähinää ja sihinää. Toisaalta joku voi aivan hyvin pitää diskantin tyylistä, koska Empyrean on kieltämättä sähäkkä tummempaan Atriumiin verrattuna.

Loppuhuomiot:

Empyrean on kuuloke, joka vaikuttaisi jakavan mielipiteitä. Kuulokenurkkaan kuulokkeista aiemmin kattavamman arvostelun kirjoittanut Roderick piti kuulokkeista minua enemmän, joten en välttämättä itse osannut arvostaa tarpeeksi niiden vahvuuksia. Kuulokkeet sopivat periaatteessa rasittamattomuutensa ansiosta Atriumia paremmin taustamusiikin kuunteluun, koska unohdin monesti kuuntelevani musiikkia, koska se kuulosti niin rauhalliselta ja huomiota herättämättömältä. Atrium sen sijaan saa jalkani vipattamaan ollen samalla edelleen lähes yhtä rasittamaton kuin Empyrean. Vaikka Atrium maksaakin halvimmillaan noin 350 euroa vähemmän kuin Empyrean, se kuulostaa mielestäni vähintään 1000 euroa kalliimmalta tuotteelta.

Meze Audion puolustukseksi minun on kuitenkin sanottava, että Empyrean oli siltä ensimmäinen kallis kuuloke, joten vähemmän yllättäen lopputulos ei ollut vielä optimaalinen. Uudempi 4000 euron hintainen Empyrean Elite on mielestäni huomattavasti parempi kuuloke lähes kaikilla mittareilla, joten valmistaja on matkalla oikeaan suuntaan. Toivonkin pääseväni kokeilemaan tulevaisuudessa paremmalla ajalla Elite-mallia, sillä uskon sen suoriutuvan tasaväkisemmin Atriumia ja muita huippukuulokkeita vastaan.

ZMF Atrium vs. ZMF Auteur (vanha malli)

Hinnat: 2660 € vs. 1700 €

Koska ZMF julkaisi Auteur-mallista uuden Classic-version, vertailen Atriumia omistamaani vanhempaan versioon vain pintapuolisesti. Vertailusta on toivottavasti hyötyä niille, jotka omistavat tällä hetkellä Auteurin, ja ovat pohtineet Atriumin hankkimista. Niille, jotka eivät ole aiemmin kuulleet Auteurista mainitsen, että siinä on Atriumin tapaan bioselluloosa-elementti ja 300 ohmin impedanssi. Näen itse Atriumin olevan eräänlainen Auteur 2.0.

Taajuusvasteet:

Auteur on kaksikosta taajuusvasteen osalta hieman neutraalimpi, koska siinä on kirkkaammat ja enemmän kokonaisuudesta esiin nousevat ylätaajuudet. Atrium on sen sijaan hieman tummemman ja paksumman kuuloinen, mutta siinä on puolestaan energisemmät ja innostavammat keskitaajuudet 1,5–3 kHz:n välillä. Auteur vie hiuksenhienosti voiton laulusuoritusten selkeydessä ja sen intiimimpi äänikuva on toisinaan omalla tavallaan viehättävä. Muutoin kuulokkeet ovat Atriumin rinnalla monilta osin varsin tavallisen ja vähemmän mielenkiintoisen kuuloiset.

Kalliimpi uutuusmalli on huomattava parannus etenkin äänten erottelussa sekä äänikuvan tarkkuudessa ja läpinäkyvyydessä. Äänet sekoittuvat Auteurilla enemmän keskenään, kun taas Atrium pitää jokaisen musiikin elementin huomattavasti rajatummin erillään toisistaan. Atriumissa toiston tausta on tummempi ja kuulokkeissa on tavallaan enemmän kuunneltavaa. Toisto on myös Auteuriin verrattuna fyysisempää ja dynaamisempaa, mikä lienee ainakin osittain Atriumissa käytettyjen voimakkaampien magneettien ansiota (N52 vs. N45). Auteurin bassontoisto on jokseenkin pehmeää, kun taas Atriumissa siitä on saatu tiukempaa ja kontrolloidumpaa. Uusi vaimennussysteemi lienee yksi suurimmista syistä Atriumin yleiseen kyvykkyyteen, joten saman vaimennussysteemin sisältävä Auteur Classic -malli olisi mielenkiintoista päästä kuulemaan.

Löydän edelleen Auteurin kirkkaammasta ja sitä myötä neutraalimmasta tuunauksesta positiivisia puolia, mutta Atriumin hankkimisen jälkeen kuulokkeet ovat jääneet itselläni melko vähälle käytölle. Vaikka Auteur kuulostaakin aina hintaansa nähden hyvältä, ZMF on saanut Atriumista irti tasokkaampaa toistoa. Kuulokkeet olisivat mielestäni melko turvallinen ja sopiva päivitys Auteur-mallin omistajille, mikäli hieman tummempi diskantti ei haittaa.

Yhteenveto

Atrium on kuuloke, jota voisin kuunnella aamusta iltaan. Luonnollinen ja rasittamaton keskitaajuuspainotteinen ääni yhdistettynä todentuntuiseen äänikuvaan tekee kuuntelusta todella miellyttävää. Näkisin kuulokkeiden olevan suunnattu melko selkeästi niille, jotka pitävät Sennheiser HD650-mallin tyylisestä äänestä. Myös ZMF:n Auteur-malli kosiskelee samaa yleisöä ollen ylätaajuuksiltaan lähempänä HD600-mallia. Jokainen näistä kuulokkeista tarjoaa erinomaista keskitaajuuksien toistoa.

Atrium on mainitsemastani nipusta vaikuttavin ja kyvykkäin, mutta korkean myyntihinnan vuoksi suurin osa nauttinee jatkossakin Sennheisereistaan. Atriumin tai minkä tahansa muun ZMF-mallin hankkiminen vaatii suurehkon rahallisen panostuksen. Hintaan sisältyy kuitenkin miellyttävän ja tarkkaan hiotun äänenlaadun lisäksi myös laadukasta käsityötä. Atrium on mielestäni puoliksi kuuloke ja puoliksi taide-esine.

Kuulokkeet ovat tasapainoisen ja helposti kuunneltavan tuunauksensa ansiosta monipuoliset, eikä niissä ole varsinaisia heikkouksia. Pääasiallisesti bassomusiikkia kuunteleville tai ilmavasta ja kepeästä toistosta pitäville olisi toki olemassa parempiakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi nykyään noin 2000 euroa maksava Hifiman HE1000 V2 olisi kirkkaamman kuuloinen, mutta omalla tavallaan realistista toistoa tarjoava vaihtoehto Atriumille. Suljetuissa kuulokkeissa puolestaan on lähes aina voimakkaampi bassontoisto kuin avoimissa malleissa.

Kun pohdin lopulta, mitä uutta Atrium tuo kuulokemarkkinoille, minulla on vahva näkemys siitä, ettei mikään muu kuuloke ole tuntunut yhtä hienosäädetyltä. Atriumista syntyy uniikilla tavalla mielikuva, että jokainen osa sen äänestä on äärimmäisen tarkkaan harkittu ja säädetty, eikä mukaan ole jäänyt minkäänlaisia vahinkoja tai virheitä.

Vaikka pidänkin omalla tavallaan kaikista ZMF:n kuulokkeista, muissa malleissa on ollut joitakin piirteitä, jotka eivät ole tuntuneet optimaalisilta ratkaisuilta. Atriumin uusi vaimennussysteemi onkin todennäköisesti antanut valmistajalle uuden työkalun hioa pois virheitä, joita se ei ole tarkoittanut kuulokkeissaan olevan. ZMF on tehnyt Atrium-mallista tarkoituksella täyteläisen ja miellyttävän kuuloisen, joten on mielenkiintoista nähdä, millaisia kuulokkeita se saakaan tulevaisuudessa aikaan uuden osaamisensa myötä.

Plussat ja miinukset:

+ Miellyttävän täyteläiset ja energiatasoltaan oikeaoppiset keskitaajuudet
+ Luonnollinen äänenväri
+ Hauskan painava bassontoisto etenkin korkean lähtöimpedanssin vahvistimilla
+ Rauhalliset ylätaajuudet tekevät kuuntelusta rasittamatonta
+ Uusi elementin vaimennussysteemi tekee äänikuvalle ihmeitä: ääni on käsinkosketeltavan läsnäolevaa ja kerrostunutta
+ Käyttömukavuus on korkeasta painosta huolimatta kohdallaan
+ Laadukas rakenne ja käsityön jälki
+ Hieno ja uniikki ulkonäkö
+ Ääntä voidaan muokata korvapehmusteita vaihtamalla
+ 300 ohmin impedanssi tarjoaa vaihtoehtoja laitevalintoihin
+ Kattavat lisävarusteet
+ Elinikäinen elementtitakuu ensimmäiselle omistajalle

+/- Hinta on nykypäivän mittapuulla kohtuullinen huippukuulokkeiden kategoriassa, mutta silti suurimmalle osalle liian korkea
+/- En jää kaipaamaan kuulokkeita kuunnellessa terävämpää erottelua tai yksityiskohtaisuutta, mutta vastaavalla hinnalla on mahdollista ostaa esimerkiksi selkeämpiäänisiä planaarikuulokkeita

– Taajuusvasteessa on edelleen ZMF:lle tyypillistä omaperäisyyttä, joten Harman-tyyliseen ääneen tottuneet voivat kokea sen negatiivisena asiana
– Preesensalueen korostuma voi tehdä toistosta lievästi räikeää kirkkaalla kuunteluketjulla
– Diskantti voi olla joidenkin makuun turhan rauhallista, koska kuulokkeet eivät kuulosta erityisen ilmavilta tai avoimilta
– Yli puolen kilon paino ylittänee monien kipukynnyksen