Kirjoittaja: Sword of Damocles
Tietoja:
- Julkaisuvuosi: 2024
- Valmistusmaa: Kiina
- Värivaihtoehdot: Musta ja valkoinen
- Hinta: 80 USD
- Rakenne: Suljettu, over-ear
- 40 mm:n dynaamiset elementit (Titaanipäällystetty kalvo, CCAW-äänikela ja N52-magneetit)
- Ääniliitännät: Bluetooth 5.4
- Bluetooth-koodekit: LDAC, AAC ja SBC
- Latausliitin: USB-C
- Akunkesto: 48h (AAC-koodekki & vastamelutoiminto pois päältä)
- Latausaika: 1,5 h (tukee pikalataamista: 5 minuutissa 4 tuntia käyttöaikaa)
- Vastamelutoiminto: Päällä / Pois päältä / Läpikuuluvuustila
- Ominaisuuksia: Multipoint-tuki ja puhelinsovellus, jolla voidaan vaihtaa ääniprofiilia
- Paino: 240 g
- Lisävarusteet: USB-kaapeli ja keinonahkapussukka
Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote
Kiinalainen Moondrop on jo ehtinyt julkaista useammat over-ear-kuulokkeet laajan in-ear-kuulokevalikoimansa jatkoksi. Mikään näistä ei kuitenkaan vaikuta lyöneen suuremmin läpi, vaikka pidän esimerkiksi testaamaani Venusta ihan hyvänä kuulokkeena. Tällä kertaa valmistaja kokeilee ”markkinatarttuvuuttaan” ensimmäistä kertaa vastamelukuulokkeiden saralla 80 dollarin hintaisella Edge-mallillaan, joka voidaan nähdä kilpailijana esimerkiksi JBL:n edullisille tuotteille. 50–100 euron hintaluokka vaikuttaa suositulta sen perusteella, että arvosteluni JBL Tune 770NC-kuulokemallista oli vuonna 2024 Kuulokenurkan toiseksi luetuin.
Käsissäni on ollut Moondropin uutuuskuulokkeista ”x Singer”-yhteistyöversio, jonka ulkoinen koristelu tekee ilmeisesti kunniaa kiinalaiselle Singer-laulukilpailulle. Sittemmin Moondrop on julkaissut kansainvälisille markkinoille myös vastaavan hintaisen Edge-mallin ilman Singer-mainintaa. Kansainvälinen Edge näyttää hieman pelkistetymmältä, ja tuotetietojen perusteella sen elementtien kalvot olisi päällystetty berylliumilla, kun taas x Singer-versiosta löytyisi titaania. Suurempaa eroa tästä tuskin syntyy etenkään, kun muut tuotetiedot ovat pitkälti identtiset. Silti on tietysti mahdollista, että kahden mallin tuunaus on erilaisen kohderyhmän vuoksi hieman erilainen.
Tuotepakkaus ja varustelu
Moondrop suunnittelee mielestäni hienoja tuotepakkauksia, vaikka toisinaan ne ovatkin melkoista animetyrkytystä. Edge tekee tähän poikkeuksen saapuessaan tyylikkäässä mustassa laatikossa (väri riippunee valitusta kuulokeversiosta), joka on koristeltu kultaisin yksityiskohdin. Takaa löytyy hyödyllisenä tietona kuva kuulokkeiden taajuusvasteesta – arvostan valmistajan avoimuutta.
Lisävarustelu rajoittuu USB-kaapeliin ja varsin hienoon keinonahkapussukkaan. Soundcore Life Q30:n tapaan tässä hintaluokassa olisi mukavaa nähdä myös kuljetuskotelo, mutta speksien osalta Edge on onneksi astetta parempi kuuloke.
Rakenne ja käyttömukavuus
Kiinnostuin Edgestä sen uniikin ulkonäön myötä. Kuulokkeiden kullanvärinen sanka saranaosineen on tehty kokonaan alumiinista, joten rakenne kestänee hyvin käyttöä. Kupit kääntyvät sekä vaakatasoon (pehmusteet rintakehää vasten) että sisäänpäin, joten rakenne saadaan taitettua pieneksi mukana kuljettamista varten. Jostakin syystä omien kuulokkeideni saranoiden välistä tursuaa harmaata öljymäistä mönjää, jota lienee käytetty osien voiteluun.
Kupit ja pääpannan ulko-osat ovat mattamustaa muovia, joka tuntuu melko halvalta ja öljyyntyy nopeasti sormenjäljistä. Pääpannan yläosaan lisätty kangaspäällyste sen sijaan luo vaikutelman hieman arvokkaammasta tuotteesta. Lopulta kuulokkeiden käsittely kuitenkin paljastaa, että nyt puhutaan mielenkiintoisesta ulkonäöstä huolimatta hyvin edullisesta tuotteesta. Etenkin kuppien liikeradat ja korkeussäätö tuntuvat mekaanisesti jokseenkin epämääräisiltä, mutta eipä asia toki tullut itselleni alle 80 euron hinta huomioiden suurempana yllätyksenä. En siis havaitsekaan rakenteessa mitään huolestuttavampaa etenkään, kun se mahdollistaa hyvän istuvuuden, eikä paina kuin 240 grammaa.
Kuulokkeiden keinonahkapehmusteet ovat tavallista paksummat, joten päälakeni saa olla käytön aikana rauhassa, eivätkä korvani tule puristuneeksi lyttyyn. Kuulokkeiden puristusvoimakin on omaan makuuni sopiva. Lopulta ainoastaan sanga muotoilu saisi olla päähäni vähemmän jyrkkä, sillä pehmusteet istuvat kyllä korvieni alapuolella erittäin tiiviisti, kun taas korvieni yläpuolella istuvuus jää siinä määrin kevyeksi, että se heikentää hieman bassontoistoa. Etenkin paksumpia silmälaseja käyttäville tämä voi muodostua ongelmaksi, vaikka käyttömukavuuteen sillä ei pitäisi juurikaan olla vaikutusta. Olen istunut Edge päässä junassa muutaman tunnin ihan tyytyväisenä.
Kuulokkeita ohjataan oikean kupin taakse sijoitetuilla painikkeilla, jotka sormeni löytävät helposti. Virtapainike istuu hieman syvemmällä rungossa äänenvoimakkuutta säätäviin painikkeisiin nähden. Vastamelutoiminnon ohjaamiselle on puolestaan tuttuun tapaan erillinen painike. Moondropin kuulokkeille tyypillisesti ääni-ilmoitukset hoitaa pieni tyttö, joka sanoo esimerkiksi läpikuuluvuustilaan siirryttäessä söpöllä äänellä ”HEI!” ja vastamelutoiminto päälle kytkettäessä ”Shiiiiii….”. Tämän lisäksi Edge poikkeaa markkinoiden muista vastamelukuulokkeista käänteisen äänenvoimakkuudensäätönsä osalta, sillä alempi painike kasvattaa volumea ja ylempi madaltaa sitä.
Bluetooth-tekniikka ja akunkesto
Kuulokkeet tukevat Multipoint-ominaisuutta sekä uusinta Bluetooth-versiota 5.4. Tämän lisäksi Edge tukee täysin pätkimättä ja häiriöttömästi korkealaatuista LDAC-koodekkia (täytyy aktivoida itse sovelluksen kautta), mikä on edelleen harvinaista herkkua alle 100 euron hintaluokassa. Vain harvat hintavammatkaan kuulokkeet Sony-malleja lukuun ottamatta tarjoavat yhtä vakaata LDAC-yhteyttä. Moondrop on siis sijoittanut kuulokkeisiinsa modernia tekniikkaa. LDAC-koodekkia tukemattoman mobiililaitteen omistajat ja Apple-käyttäjät joutuvat toki edelleen tyytymään AAC- ja SBC-koodekkeihin.
Edgen Bluetooth-yhteys ei ole ollut toimivuudeltaan aivan täydellinen, sillä Windows PC:ni katkaisee yhteyden lähes välittömästi, enkä pysty käyttämään kuulokkeita laisinkaan. Onneksi kahdessa puhelimessa ja Applen tietokoneessa Bluetooth on kuitenkin toiminut normaalisti, joten kyseessä lienee jonkinlainen yksittäinen yhteensopivuusongelma.
Moondrop mainitsee Edgen akunkestoksi 48 tuntia, mutta lukema on harhaanjohtava, sillä siihen päästään vain vastamelutoiminto pois päältä ottamalla ja AAC-koodekkia käyttämällä. Yleisemmissä käyttötilanteissa akunkesto jääkin lyhyemmäksi. En ole sitä kellottanut, mutta arvelisin Stetson-Harrison-menetelmän pohjalta 25–30 tuntia, mikä riittää sekin hyvin. Tarvittaessa 5 minuutin pikalataamisella saadaan jo useita tunteja lisää käyttöaikaa.
Puhelinsovellus
Moondrop on vihdoin saanut hyväksytettyä Link-sovelluksensa Android-kauppaan, joten sitä ei tarvitse enää ladata ja asentaa valmistajan kotisivuilta. Suosittelen sovelluksen käyttöönottoa ainakin hetkellisesti, koska sitä tarvitaan LDAC-koodekin aktivoimiseen. Kuulokkeille tehdyt firmware-päivitykset asentuisivat niin ikään sovelluksen kautta, jos sellaisia julkaistaan. Myös kuulokkeiden gain-tasoa voitaisiin pienentää, kun äänenvoimakkuuteen halutaan enemmän säätövaraa. Muutoin tarjolla on lähinnä muutama vaihtoehtoinen ääniprofiili, koska vapaamuotoinen taajuuskorjain puuttuu, eikä vastamelutoiminto ole säädettävissä.
Erilaisten ääniprofiilien olisi tarkoitus muuntaa Edge kuulostamaan muilta tunnetuilta kuulokemalleilta, mutta toteutus lienee mennyt pieleen. Valitut kuulokemallit ovat ensinnäkin erikoisia, joskin ehkä suosittuja Kiinassa? Jokainen profiili huonontaa lisäksi Edgen äänenlaatua, koska mikään niistä ei muistuta juurikaan esikuvaansa. Tutustutaan näihin kuitenkin hieman myöhemmin. Vaikka arvostankin uusien asioiden kokeilemista, tavallisesta taajuuskorjaimesta olisi ollut itselleni enemmän iloa.
Vastamelutoiminto
Moondrop on suunnitellut tähän mennessä muutamat in-ear-kuulokkeet vastamelutoiminnolla, mutta Edge on sen ensimmäinen vastamelun sisältävä over-ear-malli. Ympäristömelun vaimentamisen lisäksi kuulokkeet voidaan asettaa läpikuuluvuustilaan tai vaihtoehtoisesti ottaa molemmat pois päältä. Melunvaimennuksen tai läpikuuluvuuden tehokkuus ei sen sijaan ole käyttäjän säädettävissä.
Edge vaimentaa matalataajuuksista melua ihan riittävästi esimerkiksi junassa istumiseen, mutta siitä tulee samalla ikään kuin salapoliisin työkalu, jolla kuulee ympärillä olevien ihmisten jutut ja tarinat entistä selvemmin melun seasta. Keskitaajuuksien vaimennusteho jää siis heikoksi. Pikaisten testieni perusteella sekä JBL Tune 770NC:n että Soundcore Life Q30:n vastamelutoiminto on tehokkaampi. Huomaan tämän jo sohvalla istuessa, kun taustalla kuuluu samaan aikaan tupakeittiössä TV ja tiskikone. Moondrop Edge laskee ainoana veden lorinaa läpi, eikä vaimenna puhetta yhtä paljoa kuin kaksi verrokkia. Samaan aikaan Edgestä kuuluu sähköistä häiriöääntä aivan kuin kuulokkeiden sisällä olisi jonkinlainen pieni moottori. Tämä toki hukkuu kuunnellun musiikin sekaan, jolloin kuulokkeiden hieman heikompi vastamelutoimintokaan ei enää erottuisi verrokeistani.
Muina huomioina mainittakoon, että läpikuuluvuustila kuulostaa melko epäluonnolliselta ja kuulokekuppeihin koskeminen aiheuttaa voimakasta rahinaa. Myös kuulokkeisiin osuva tuuli ja ilmavirta aiheuttavat häiriöääniä, joten Moondropin kuulokkeet ovat aktiivisilta ominaisuuksiltaan markkinoiden heikoimmasta päästä, kuten oikeastaan odotinkin. Nämä toiminnot voidaan kuitenkin kytkeä pois päältä, jos ne alkavat häiritä.
Mikrofonin äänenlaatu
Jokainen kuulokevalmistaja kehuu aina mikrofonitoteutustaan, mutta positiiviset yllätykset äänenlaadun osalta jäävät usein toteutumatta. Edge kuulostaa mielestäni hyvin tavanomaiselta niin hyvässä kuin pahassakin. Lisäksi esimerkiksi JBL:n kuulokkeiden melunvaimennusalgoritmi on selvästi parempi.
Kuulokkeiden äänenlaatu
Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. Edgen taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.
Kuulokkeiden käyttäminen on suoraviivaista, koska niitä voidaan toistaa vain Bluetooth-yhteydellä. Taajuusvaste on ala- ja keskitaajuuksien osalta hieman erilainen riippuen, onko vastamelutoiminto päällä vai pois päältä, mutta molemmissa käyttötavoissa on omat äänenlaadulliset etunsa. Moondrop sanoo tuunanneensa Edgen mukailemaan B&K 5128 -mittauslaitteella kehittämäänsä VDSF-tavoitevastetta, joka muistuttaa melko läheisesti Harmanin tavoitevastetta.
Taajuusvaste:
Ääni vastamelutoiminto pois päältä:
Moondrop X Singer Edgen voidaan nähdä olevan vastamelutoiminto pois päältä käytettynä tasapainoisesti tuunattu kuuloke, jonka bassontoisto kuitenkin ylikorostuu 400 hertsiin saakka. 100–400 hertsin väli muistuttaa minua Sonyn vastamelukuulokkeista, joiden alataajuudet kuulostavat muhjuisen turvonneilta. Mielenkiintoisesti Edge ei kuitenkaan kuulosta omiin korviini tältä, vaikka sen bassontoisto tukevaa onkin. Kuulokkeet istuvat mainitsemallani tavalla hieman löysästi korvieni yläpuolella, joten ylimääräinen basso pääsee vuotamaan ulos kuulokkeista painaen toteutuvan taajuusvasteen lähemmäs Harmanin tavoitekäyrää. Toisin sanoen omalla kohdallani bassoa on sopivasti ja se potkii mukavasti. Jos taas painan kuppeja tiukemmin korvilleni, ääni muuttuu turvonneeksi ja basso alkaa kumahdella. Edge saattaa täten kuulostaa bassontoistonsa osalta hyvin erilaiselta eri ihmisille.
Keski- ja ylätaajuudet Edge toistaa todella tasapainoisesti, ellei jopa neutraalisti. Vokalistit ja soittimet kuulostavat itseltään ja toistuvat oikeaoppisen ear-gain-alueen (2–3 kHz) ansiosta selkeästi. Tukevat alakeskitaajuudet lisäävät samalla ääneen hauskaa painavuutta, josta uskoisin monien pitävän. Diskantti kuulokkeissa on aavistuksen verran rauhallisempaa kuin minkä koen täysin neutraaliksi, mutta tämän ansiosta kuuntelu on kaikissa tilanteissa helppoa ja rasittamatonta. Toisaalta 12 kilohertsistä ylöspäin diskanttia on tarkoituksellisesti hieman voimistettu, jotta ääni säilyy raikkaana ja ilmavana. Tämä toimii mielestäni Edgessä hyvin, eivätkä esimerkiksi rumpujen lautaset muutu kihiseviksi tai epäluonnollisiksi. Sibilanssiakaan äänessä ei ole, joten Moondropin kuulokkeet kuulostavat mielestäni oikein hyvältä, enkä näkisi suurempaa tarvetta niiden taajuuskorjaamiselle. Äänten erottelun tarkkuus, dynamiikka ja äänikuvan uskottavuuskin riittäisivät kilpailemaan monia selvästi hintavampia vastamelukuulokkeita vastaan, kunhan käytössä on LDAC-koodekki.
Ääni vastamelutoiminto päällä:
Vastamelutoiminnon päälle kytkeminen pienentää basson määrää 50–200 hertsin välillä, joten en havaitse enää äänessä turvonneisuutta, vaikka painaisinkin kupit tiukasti korvilleni. Muutos olisi esitystavan selkeyden kannalta erittäin positiivinen niille, joiden päässä Edge toistaa vastamelutoiminto pois päältä bassoa turhankin tymäkästi. Samalla kuulokkeet säilyttävät edelleen lämpimät alakeskitaajuutensa, joten esimerkiksi bassorumpu ja bassokitara toistuvat miellyttävän painavasti.
Muut vastamelutoiminnon käynnistämisestä seuraavat muutokset sen sijaan voivat jakaa mielipiteitä. Keskitaajuuksiin syntyy 600–800 hertsin välille kuoppa, kun taas 1000–1500 hertsin väli alkaa korostua. Positiivisena puolena nämä piirteet kompensoivat toisiaan, joten epätasaisuus ei juurikaan ilmoita itsestään, ja se saattaa jopa jäädä huomaamatta. Ilman taajuusvastemittauksiani olisinkin väittänyt kuulokkeiden tuunausta tasaisemmaksi myös vastamelutoiminto päällä.
Tarkemmin kuunneltuna musiikki soi kuitenkin vähemmän luonnollisesti ja lineaarisesti kuin vastamelutoiminto pois päältä. Esimerkiksi vokalistin äänessä on yhtäaikaa sekä pientä onttoutta että ylimääräistä hyökkäävyyttä. Toisaalta tämä särmikkyys saa musiikin kuulostamaan hauskan elävältä ja menevältä. Lopulta pienen totuttelun jälkeen mikään ei kuulostakaan liian epäluonnolliselta, vaan olen Edgeen yhtä lailla tyytyväinen myös vastamelutoiminto päällä. Diskantti kuulokkeissa toistuu edelleen tyyliltään turvallisesti, joskin hieman preesensalueella piristyen. Kuvailisin yleistä esitystapaa vastamelutoiminto päällä selkeämmäksi ja särmikkäämmäksi, kun taas vastamelutoiminto pois päältä Edge kuulostaa hieman lämpimämmältä ja keskitaajuuksiltaan neutraalimmalta. Vain harvat vastamelukuulokkeet on tuunattu oletuksena yhtä hyvin, joten Moondrop lukeutuu valmistajiin, jotka hallitsevat laadukkaan kuuloketoiston salat.
LDAC vs. AAC:
Lopuksi haluan vielä mainita Edgen kuulostavan LDAC-koodekilla paremmalta, selkeämmältä ja erottelukykyisemmältä kuin esimerkiksi AAC:llä. LDAC säilyttää myös bassontoiston tiukempana ja pystyy häivyttämään osan keskitaajuuksien epätasaisuudesta. Heikompilaatuisilla koodekeilla huomaan keskittyväni pieniin heikkouksiin enemmän (vastamelutoiminto päällä) tai koen basson jokseenkin löysäksi, kun olen ottanut vastamelutoiminnon pois päältä. Äänisignaalin laatuero huomioiden en ole asiasta täysin yllättynyt, mutta väittäisin silti valitulla koodekilla olevan Edgen kohdalla tavallista enemmän merkitystä. AAC:llä ja SBC:llä kokemukseni on keskinkertaisempi, kun taas LDAC puhdistaa ääntä niin paljon, että voisin jopa epäillä taajuusvasteen olevan erilainen. En kuitenkaan pysty tätä varmistamaan, koska mikään tietokoneistani ei tue taajuusvasteen mittaamista LDAC-koodekilla.
Vaihtoehtoiset ääniprofiilit:
Ajattelin ensin jättää vaihtoehtoisten ääniprofiileiden käsittelyn kokonaan väliin, mutta ne ovat kuulokkeiden oletustuunaukseen verrattuna niin erikoisia, etten malttanut olla esittelemättä niitä pikaisesti. Profiili nimeltä Legendary R10 tarkoittanee Sonyn iäkästä MDR-R10-kuulokemallia. En ole kuullut sitä, mutten usko sen kuulostavan halvalta ja terävöitetyltä puhelimen kaiuttimelta, joka ei toista laisinkaan bassoa. Inspiring D8000Pro tarkoittaa puolestaan Final Audion hintavaa D8000 Pro-planaarikuuloketta, vaikkei sitäkään Moondropin luomasta ääniprofiilista äänellisesti arvaisi. Missä ovat basso ja ear-gain-alue? Ääni näillä kahdella profiililla on lähes kuuntelukelvotonta.
Admired T301 (Tago Studio T3-01) ja Classic HD580P (Sennheiser HD 580) sentään ovat askel parempaan suuntaan, vaikka ensin mainittu ohjaakin liikaa huomiota keskitaajuuksiin toistaessaan bassoa ja diskanttia turhan vaisusti. Sennheiser HD 580:lle kunniaa tekevä asetus on lopulta kaikkein käyttökelpoisin, mutta siitäkin puuttuu suuri pala keskitaajuuksista, minkä lisäksi yläbasso murisee ja kumahtelee melko häiritsevästi. Vastamelutoiminto pois päältä ottaessa kukin asetus muuttuu hieman järkevämmäksi, mutten edelleenkään haluaisi käyttää niitä. Ehkä joku toinen kuitenkin haluaa?
Moondrop x Singer Edge vs. JBL Tune 770NC
Hinnat: noin 78 € vs. 49 € (usein alennuksessa tällä hinnalla)
Yksi Moondropin kovimmista kilpailijoista alle 100 euron hintaluokassa lienee JBL, jolla on valikoimassaan useita vastamelukuulokkeita. Esimerkiksi hyvänä pitämääni Tune 770NC-mallia myydään usein 49 eurolla ja sen saatavuus on selvästi Edgeä parempi. Tehdäänkin pieni vertailu.
Moondrop ja JBL ovat siitä kiinnostavia valmistajia, että molemmat tuunaavat kuulokkeensa oman tavoitetaajuusvasteen pohjalta. JBL:n tapauksessa tämä tarkoittaa Harmanin tavoitekäyrää, koska äänen säätää kohdalleen emoyhtiö Harman International. Moondrop puolestaan on kehittänyt oman VDSF-vasteensa. Vain harvat kuulokevalmistajat kertovat suoraan, millaista taajuusvastetta ja ääntä ne tuotteillaan tavoittelevat, joten JBL ja Moondrop ovatkin mielestäni varsin virkistäviä tapauksia.
Rakenteellisesti Edge ja Tune 770NC ovat muovisia ja halvan tuntuisia, mutta kuitenkin riittävän laadukkaita. Moondrop-mallin tilavammat korvapehmusteet, lempeämpi puristusvoima ja paksummin pehmustettu pääpanta tekevät siitä itselleni selvästi mukavamman, mutta pienempikokoinen Tune 770NC saattaisi sopia paremmin nuoremmille käyttäjille. Tune 770NC herättäisi myös vähemmän huomiota julkisilla paikoilla, ellei siitä hankita itselläni olevan mustan version sijaan jotakin värikkäämpää vaihtoehtoa. Molemmat kuulokkeista taittuvat pieneen tilaan, joten en ole varma, onko JBL-mallin siroudesta merkittävää käytännön hyötyä mukana kuljettaessa. Jotkut sen sijaan saattavat hyötyä siitä, että Tune 770NC:tä voidaan kuunnella passiivisesti kuulokekaapelilla toisin kuin Edgeä.
Paremman käyttömukavuuden lisäksi yksi Moondrop-mallin selkeimmistä eduista on tuki LDAC-koodekille, sillä JBL Tune 770NC tukee vain AAC- ja SBC-koodekkeja. Toisaalta tämän ansiosta akku kestää JBL-mallissa hieman kauemmin, eikä koodekilla liene suurempaa merkitystä valmistajan suunnittelemalle kohdeyleisölle.
Siinä missä Moondrop on pyrkinyt maksimoimaan äänenlaadun Bluetooth-yhteyttä käyttäessä, JBL on panostanut enemmän kuulokkeidensa puhelinsovellukseen ja ominaisuuksiin. Tune 770NC tukee Edgestä poiketen Google Fast Pair:ia, jonka avulla käyttöönotto hoitoo hetkessä. Kuulokkeita voidaan myös säätää sovelluksensa kautta selvästi Edgeä monipuolisemmin, ja tarjolla on lisäksi hyvä taajuuskorjain. Kirsikkana kakun päälle Tune 770NC:n vastamelutoiminto on niin ikään Moondropin kuulokkeita tehokkaampi, ja mikrofonikin vaimentaa paremmin taustahälyä. En ihmettelekään, jos JBL-malli tuntuu kaksikosta houkuttelevammalta hankinnalta etenkin, kun se maksaa noin 30 euroa vähemmän. Yltääkö käyttömukavuudeltaan paremman Moondrop Edgen äänenlaatu kuitenkin selvästi korkeammalle tasolle?
Taajuusvasteet (vastamelutoiminto päällä):
Edge ja Tune 770NC ovat molemmat äänenlaadullisesti toimivia kokonaisuuksia. JBL:n kuulokkeiden keskitaajuudet on tuunattu ohuemmiksi ja ylätaajuudet kirkkaammiksi, joten ääni on Edgeen nähden energisempää ja selkeyspainotteisempaa, joskin jo omaan makuuni melkoisen räväkkää ja V-tyylistä voimakas bassontoisto huomioituna. Itseäni häiritsevät hieman tällaisissa Harman-toteutuksissa etäiseksi jäävät laulusuoritukset ja lievä aggressiivisuus, mutta Tune 770NC:n energisyys kyllä jaksaa innostaa ja se sopii oletettavasti JBL:n kohderyhmänä olevalle nuorisolle.
Moondropin kuulokkeiden ääni on puolestaan diskantin osalta rauhallisempaa ja soittimien rungon osalta painavamman tuntuista. Vastamelutoiminto päällä kuulokkeet tuovat myös vokalistin mukavan läsnäolevasti esiin kokonaisuudessa 1–1,5 kilohertsin väliin asettuvan korostumansa myötä. JBL:n kuulokkeista saan miellyttävämmät, kun rauhoitan hieman niiden etualalle puskevaa 3–4 kilohertsin väliä. Moondropin kuulokkeissa ylätaajuudet voisivat puolestaan kaivata pientä piristystä, jos niistä haluttaisiin yhtä raikkaat kuin Tune 770NC:ssä. Kummassakaan ei kuitenkaan ole suurempaa moitittavaa, vaan ääneen tottuu nopeasti sellaisenaan.
Yhtenä erona voisin kuitenkin vielä mainita Edgen tilavammalta tuntuvan äänikuvan siihen nähden, miten ahtaalta Tune 770NC kuulostaa. Yksinään tämän eron vuoksi Edgen on mielestäni mahdollista kilpailla tasaväkisemmin itseään kalliimpien kuulokemallien kanssa, kun taas Tune 770NC:n rajat tulevat nopeammin vastaan, vaikka se onkin tuunattu useimpia 100–200 euron malleja paremmin. Ehkäpä LDAC-koodekkinsa turvin Edge onnistuu myös erottelemaan ääniä tarkkarajaisemmin ja kerrostuneemmin kuin JBL-malli, jonka ääni jää energisyydestään huolimatta pehmeämäksi. Kriittisemmässä kuuntelussa voitto menee siis äänenlaadun osalta Moondropin kuulokkeille, joita pidän myös mieluummin päässäni. Yleiskäyttöön JBL:n tarjoamat edut muilla osa-alueilla tuntuvat silti melko lyömättömiltä ottaen huomioon, että Tune 770NC maksaa vähemmän. Lopullinen suositukseni riippuisikin siitä, millaiselle ihmiselle ja millaiseen käyttöön kuulokkeet päätyvät.
Yhteenveto
Moondrop X Singer Edge osoittautui edullisesta hinnastaan huolimatta oikein hyvältä kuulostavaksi vastamelukuulokkeeksi, joka erottuu myös ulkonäöltään massasta. Vajaan 80 euron hintaan nähden minulla ei ole suurta huomautettavaa, vaikka monilla osa-alueilla paistaakin läpi tiukka hintatavoite ja valmistuskustannusten minimointi.
Käyttömukavuudessa Edge päihittää esimerkiksi JBL:n pienet vastamelukuulokkeet. Oletustuunaus puolestaan on selvästi onnistuneempi kuin edullisissa Soundcore-malleissa, joten valitsisin Moondropin kuulokkeet esimerkiksi niin ikään edullisen Life Q30:n sijaan. Jos taas Edifier WH950NB-mallia on saatavilla 90–110 euron hintaan, se olisi jo minimaalisella hintaerolla selvästi Edgeä parempi kuuloke rakenteensa ja vastamelutoimintonsa osalta. Edgestä poiketen WH950NB vaatii kuitenkin mielestäni pienen taajuuskorjauksen, joten Moondrop-mallilla on edelleen omat etunsa.
Lopulta harmittelenkin hieman sitä, miksei Moondrop julkaissut suoraan esimerkiksi 100 euron kuulokemallia jonkin verran laadukkaammalla rakenteella ja kehittyneemmällä vastamelutoiminnolla, jolloin hieman kalliimmat kilpailijat eivät enää olisi muodostaneet sille yhtä suurta uhkaa. Osalle 20 euroa on toki suurehko rahasumma, mutta tällöin 50 euron JBL:t ovat yhtälailla perustellumpia hankintoja kuin Moondrop Edge. Minun olisikin itseasiassa helpointa suositella Moondropin kuulokkeita silloin, kun ne saa alennusmyyntien aikaan noin 65 eurolla tai sitä edullisemmin. Muutoin ne asettuvat hinnaltaan melko haastavaan rakoon. Lopuksi haluan vielä muistuttaa käsitelleeni kuulokkeiden x Singer-versiota, joten kansainvälisille markkinoille suunnattu Edge voi olla joiltakin osin erilainen.
Plussat ja miinukset:
+ Tuunaus ja äänenlaatu kohdallaan
+ Hyvä käyttömukavuus
+ Uniikki ulkonäkö
+ Rakenteen liikkuvat osat metallia
+ Uusin Bluetooth-versio
+ Tukee vakaasti LDAC-koodekkia
+ Edullinen hinta
– Taajuusvaste on vastamelutoiminto päällä hieman epätasaisempi
– Basson määrä voi vaihdella epäoptimaalisen istuvuuden vuoksi
– Vaihtoehtoiset ääniprofiilit harvinaisen kehnoja
– Bluetooth-yhteys ei toiminut yhden tietokoneen kanssa
– Heikko vastamelutoiminto
– Taustakohina ja -surina
– Ei toimi passiivisesti/kaapelilla
– Ei kuljetuskoteloa