Arvostelu: Audio Technica ATH-WP900

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Olen omistanut noin 4 kuukautta Audio Technican valmistamat WP900-kuulokkeet. Ne julkaistiin Aasiassa ja Yhdysvalloissa loppuvuodesta 2019, mutta Euroopassa myynti alkoi vasta keväällä 2021 – Suomesta kuulokkeita ei valitettavasti vieläkään saa ostettua. WP900 maksaa uutena 699 euroa, mutta ostin omani käytettynä 500 eurolla. Halvoista kuulokkeista ei siis edelleenkään ole kyse, mutta olen aina pitänyt puisista kuulokkeista ja minua kiinnosti päästä kokeilemaan, miltä tällaiset Audio Technicat kuulostavat.

Rakenne ja mukavuus

Japanissa valmistettu WP900 on suunniteltu mukana kuljetettavaksi liikkuvaan käyttöön, joten kuppien rakenne on kokonaan suljettu. Ulkomitat ovat sirot ja kuulokkeet painavat vaakani mukaan vain 248 grammaa. Myös mukana tulevat 2 piuhaa (3,5 mm:n balansoimaton ja 4,4 mm:n balansoitu) sopivat hyvin suunniteltuun käyttötarkoitukseen molempien pituuden ollessa 1,2 metriä ja painon 20 grammaa. Piuhoissa vahvistimeen kiinni tuleva liitin on 90 asteen kulmassa. Kumipäällysteisillä piuhoilla ei tyylipisteitä voiteta, mutta piuhat ovat taipuisat, eivätkä mene sotkuun. Moni muu kuulokevalmistaja olisi valitettavasti päätynyt laittamaan vastaavien kuulokkeiden mukaan paksun ja painavan johdon.

Piuhoissa on Audio Technican itse kehittämä A2DC-liitin, joka on suunniteltu alun perin nappikuulokkeisiin korvaamaan MMCX-liitin. Liittimen kontakti kuulokkeisiin on tukeva, mutta jos kotikäyttöön haluaisi hankkia pidemmän piuhan, niitä löytyy markkinoilta kyseisellä liittimellä melko huonosti. Myöskään sopivien liittimien ostaminen erikseen ei ole helppoa, sillä WP900:n liittimet on upotettu hieman kuppien sisään, jolloin osa metallikuorella olevista liittimistä ei mahdu painumaan pohjaan asti. Audio Technica saisi luoda liittimille jonkinlaisen standardin, sillä tällä hetkellä liittimien upotussyvyys vaihtelee eri kuulokemallien välillä.

Kuulokkeiden kevyt paino on saavutettu käyttämällä runsaasti muovia. Oikeastaan puukuppeja lukuun ottamatta kuulokkeet ovat kokonaan muovia, mutta kriittisimmät pääpannan korkeussäätöön liittyvät osat on sentään tehty metallista. Kuulokkeet tuntuvat kädessä melko heppoisilta ja niitä tekee mieli käsitellä varoen. Yleinen laatuvaikutelma on kuitenkin ihan hyvä, eikä muoviosista ole alkanut kuulua 4 kuukauden käytön jälkeen nitinöitä tai natinoita.

Jos suunnittelussa ei olisi menty keveys edellä, en pitäisi rakennetta ja materiaalivalintoja aivan 700 euron arvoisena suorituksena. Valmistaja olisi voinut paikata tilannetta toimittamalla kuulokkeiden mukana kovapintaisen kotelon, eikä pelkästään pehmeää pussukkaa, jossa en ole uskaltanut kuulokkeita repussa/laukussa pitää etenkään painavampien tavaroiden kanssa. Jouduinkin hankkimaan erikseen kovapintaisen kotelon Saksan Amazonista.

Vaikka kuulokkeet ovatkin kooltaan melko pienet ja kuppien halkaisija noin 90mm, on valmistaja saanut mahdutettua niihin 53mm kokoiset dynaamiset elementit. Elementeistä en sen enempää osaa sanoa kuin että niissä on markkinointiosaston lanseeraamalta kuulostava DLC (diamond-like carbon) -päällyste ja ne on asetettu vinoon asentoon. Mukavuudeltaan WP900 on huippuluokkaa kevyen painon ja olemattoman puristusvoiman ansiosta. Kuppeja hieman tiukempaan korvia vasten painamalla tulee arviolta 5–10 % lisää bassoa, joten aletaan olla siinä rajoilla, onko puristusvoima oletuksena liiankin kevyt. Silmälasit kuulokkeiden kanssa toimivat kuitenkin hyvin eli alataajuudet eivät karkaa sankojen luomia aukkoja pitkin.

Kuppien pienen halkaisijan vuoksi myös korvatyynyjen on oltava pienet. Niihin on kuitenkin tehty tarpeeksi iso korva-aukko ja omat suurehkot korvani mahtuvat sisään hyvin (tämä on omalla kohdallani poikkeuksellista, kun puhutaan 80-90mm kokoisista pehmusteista). Kuulokkeet ovat tämän ansiosta puhtaasti over-ear -kuulokkeet, eivätkä asetu korvanlehtien päälle. Suljetut kupit blokkaavat kohtalaisesti ääntä molempiin suuntiin ja kevyen puristuksen ansiosta korvien ympärille ei synny tyhjiötä muistuttavaa tunnetta.

Pehmusteiden materiaali on todella pehmeää ja miellyttävää keinonahkaa. Pääpannan ulkopinta on samaa materiaalia, mutta pehmustetta pääpannassa on vain vähän. Kevyen kokonaispainon ansiosta päälaki ei onneksi kuitenkaan kipeydy ja kuulokkeita pystyy pitämään päässä tuntitolkulla niin, ettei niiden olemassaoloa huomaa laisinkaan. Nämä ovat mukavimmat kuulokkeet, joita olen päässäni pitänyt.

Äänenlaatu

WP900:ssa on lievä V-tyylinen, hauskuutta tavoitteleva tuunaus: bassot iskevät lujaa ja tuntuvat fyysisesti, alempi osa keskitaajuuksista on kuopalla, ja diskanttia tarjoillaan runsaasti. Ääni on kokonaisuudessaan melko persoonallinen, koska sitä ei voi oikein kuvailla lämpimän musikaaliseksi, muttei myöskään analyyttiseksi. Kahdella sanalla kuvattuna WP900 kuulostaa iskevältä ja kirkkaalta. Moderni musiikki, naisvokalistit, jousisoittimet ja piano kuulostavat hyvältä. Kuulokkeet onnistuvat olemaan energisen hauskat ja ne luovat hienosti tunnelmaa herkästi toistuvien korkeiden taajuuksien sekä voimakkaiden alataajuuksien avulla.

Basso:

Alataajuuksia on selvästi korostettu ja sekä keskibasso että matalimmat taajuudet iskevät lujaa. Iskujen ympärillä on ylimääräistä lämpöä, joka pysyy kuitenkin tuunaukseen jätetyn kuopan avulla hyvin erillään keskitaajuuksista. Niinpä iskevät bassot tuovat ääneen hauskuutta ja lämpöä tekemättä äänestä kuitenkaan liian paksua tai mutaista. Alataajuudet ovat WP900:ssa yksityiskohtaisuudeltaan, tiukkuudeltaan ja nopeudeltaan hyvää tasoa.

Keskitaajuudet:

Keskitaajuuksien osalta alakeskitaajuudet jäävät kaukaisemmiksi ja yläkeskitaajuudet korostuvat. Käsittääkseni tämä on yleistä japanilaistyylisessä tuunauksessa, ja tämän myötä naisvokalistit kuulostavat mukavan ilmavilta ja vaivattomilta. Saman voi sanoa myös jousisoittimista ja pianosta. Näiden äänien ympärillä on paljon ilmaa ja myös äänitystilan akustiikka kuuluu hienosti. Valitettavasti samalla miesvokalistit jäävät laulajasta riippuen hieman etäisiksi ja rungoltaan kevyiksi. Keskitaajuudet yleisestikin ovat kevyet, eivätkä tuo esille kaikkia pieniä yksityiskohtia. Keskitaajuuksien tuunaus on siten yhtä aikaa sekä heikkous että vahvuus ollen kuitenkin kokonaisuuden kannalta kuulokkeiden heikoin osa-alue.

Diskantti:

Diskanttia on paljon ja siihen keskittyy kuunnellessa bassojen lisäksi eniten. Diskantti toistuu todella selkeästi, ilmavasti ja vaivattomasti. Englannin sana ”sizzle” kuvaa mielestäni parhaiten diskantin tyyliä. Tämä tekee kuulokkeiden äänestä hieman metallisen kuuloisen, vaikkei mikään kuulostakaan pakotetun kirkkaalta, enkä havaitse häiritseviä piikkejä ylätaajuuksien tuunauksessa. Silti toisinaan diskantin määrä lähestyy sitä rajaa, jonka yli ei haluaisi mennä. Onneksi tämä raja on asetettu viisaasti, sillä sen yli mennään oikeastaan vain huonommin äänitetyissä livenauhoituksissa. Parempilaatuista musiikkia kuunnellessa s-kirjaimet ja rumpujen lautaset toistuvat vain hyvin harvoin liian terävinä. Itselleni ei synny näistä kuunteluväsymystä, kunhan käytän vahvistinta, joka ei korosta diskanttia yhtään enempää kuin Audio Technica on kuulokkeet suunnitellessaan tarkoittanut.

Muita huomioita:

WP900:ssa on melko intiimi/pieni soundstage eli äänet toistuvat lähellä kuuntelijan korvia. V-tyylinen tuunaus tekee kuitenkin kuulokkeista tilavan ja ilmavan kuuloiset suljetuiksi kuulokkeiksi. Kaikki korkeampia taajuuksia sisältävät tilalliset yksityiskohdat erottuvat upeasti myös hiljaisella äänenvoimakkuudella kuunnellessa. Äänien ympärillä on mukavasti ilmaa ja eri soittimien erottelukyky on, jos nyt ei paras, niin silti tämän hintaisiksi kuulokkeiksi riittävän hyvä.

Tehontarve ja laiteparitus

Kuulokkeiden impedanssi on 38 ohm ja herkkyys 100dB/mW, joten niitä on helppo toistaa lähes mistä tahansa laitteesta. Puhelin tekee korkeammista taajuuksista hieman terävän kuuloiset, mutta esimerkiksi kannettavan tietokoneen kuulokeliitin riittää näille mainiosti ja kuulostaa hyvältä aiheuttaen kuitenkin hieman taustakohinaa. Vastaavasti omistamani Qudelix 5k DAC-vahvistin bluetooth-yhteydellä ei aiheuta minkäänlaista kohinaa ja kuulostaa hieman tasaisemmalta kirkkaimpien äänien osalta.

Isommista laitteistani RebelAmp korostaa bassoja ja diskanttia lisää, joten lopputulos ei ole ihanteellisin. Kokemusteni mukaan WP900 toimii parhaiten DAC:eilla ja vahvistimilla, jotka eivät ole toistoltaan liian kirkkaita ja vaikuttavat vain vähän kuulokkeiden omaan ääneen. Kuitenkin hieman yllättäen Tor Audio Roger -putkivahvistin toimii WP900:n kanssa hyvin tasaten v-tyylistä tuunausta ja lisäten runkoa keskitaajuuksiin.

Vertailu muihin kuulokkeisiin

Vertailen kuulokkeita Dan Clark Audio Aeon 2 Closed -kuulokkeisiin niiden arvostelun yhteydessä.

Yhteenveto

WP900:n v-tyylinen tuunaus on toteutettu harkiten ja lopputulos on hauska ja energinen. Mielestäni WP900 onnistuu erinomaisesti siinä, mihin ne on suunniteltu. Samalla tuunaus ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti optimaalinen kaikille musiikkigenreille ja laulusuoritusten toistuminen voi olla hieman ”hit and miss” riippuen siitä, mihin väliin keskitaajuuksia laulajan ääni asettuu.

Ohuemmalla, ilmavalla tyylillä onnistutaan luomaan paljon tunnetta erityisesti naisvokalisteihin, jousisoittimiin ja pianoon. Kun tähän yhdistetään iskevät alataajuudet, lopputulos on miellyttävä. Myös kuulokkeiden mukavuus on huippuluokkaa, minkä ansiosta niitä pystyy pitämään päässä koko päivän. Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, että rakenteen muovinen laatu jää hieman epäilyttämään tulevaisuuden käyttöä ajatellen.

Lopulta on melko vaikeaa sanoa, ovatko kuulokkeet uutena ostettuna 700 euron arvoiset. Osa hinnasta selittyy upeilla puukupeilla ja Japanilla valmistusmaana. Samalla rahalla saa monia tasapainoisempia ja tekniseltä suorituskyvyltään parempia kuulokkeita, joita on helpompi suositella niin sanotuiksi ykköskuulokkeiksi. Vain harvat niistä soveltuvat kuitenkaan näin hyvin liikkuvaan käyttöön.

Näkisin, että WP900 on eräänlainen luksustuote, joka on kiva omistaa muiden kuulokkeiden lisäksi. Joillekin japanilaistyylisestä tuunauksesta pitäville ne voivat olla harkinnan arvoiset jopa ainoiksi kuulokkeiksi. Tällöin kannattaa kuitenkin keskittyä nauttimaan musiikista ja jättää sen analysointi vähemmälle.