Kirjoittaja: Roderick
Tietoja:
- Julkaisuvuosi: 2019
- Hinta: 599 €
- Rakenne: Avoin, on-ear
- Dynaaminen elementti: 40 mm titaanipinnoitteella
- Impedanssi: 32 ohm
- Herkkyys: ?
- Paino: 270 g
- Liitintyyppi: 2 x 3,5 mm
- Kaapeli: Irrotettava kaapeli 3,5 mm:n liittimellä
- Lisävarusteet: Pussukka kuulokkeiden kuljettamista varten
- Takuu: 2 vuotta
Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote
Erzetich on vuonna 2012 perustettu slovenialainen kuulokevalmistaja, jonka tuotevalikoimassa on tällä hetkellä 3 kuulokemallia ja 5 erilaista kuulokevahvistinta. Erzetichin tuotteet eivät ole aivan halvimmasta päästä, sillä esimerkiksi kalleimmalla Deimos-nimisellä kuulokevahvistimella on hintaa 4500 euroa, ja kuulokemalliston lippulaiva, Phobos-planaarikuuloke, maksaa 2000 euroa. Arvostelemani Thalia-kuulokemalli maksaa hieman maltillisemmat 600 euroa.
Itselleni Erzetichin tuotteet eivät ole entuudestaan tuttuja, mutta olen jo pidemmän aikaa halunnut päästä testaamaan valmistajan kuulokkeita. Lukemani perusteella yrityksen perustaja Blaž Erzetič suhtautuu käsityönä valmistettuihin tuotteisiinsa intohimoisesti ja hänen visionsa ovat ainakin tuotteiden ulkonäön puolesta selvästi massasta poikkeavia. Tällaisista lähtökohdista syntyy usein hienoja kuulokkeita, kuten esimerkiksi ZMF, Dan Clark Audio (aiemmin MrSpeakers) ja Ollo Audio ovat osoittaneet.
Rakenne ja mukavuus
Erzetichin kaikissa kuulokkeissa on erikoiset kahdeksankulmaiset kupit. Oma Thalia-mallini on tyypiltään Salvage, mikä viittaa siihen, että se on valmistettu kierrätetystä/uusiokäytetystä kuusesta. Kuulokkeista on olemassa myös muita versioita eri puulaaduilla ja viimeistelyillä.
Salvage-versio on pinnaltaan lähes viimeistelemätön – puusta ei sentään irtoa tikkuja, vaikkei siitä kaukana ollakaan. Kuulokkeiden ulkonäkö on niin rujo, että tietämättä sen olevan tarkoituksellista luulisin niiden livahtaneen myyntipakkaukseen keskeneräisinä.
Puukupeissa on jopa muutama pieni halkeama, jotka ihmetyttivät minua siinä määrin, että avasin kuulokkeet tutkiakseni niitä tarkemmin. Kuppien sisäpuolelta oli nähtävissä, että halkeamat on liimattu. Ne eivät siis ole syntyneet jälkikäteen, vaan kuulokkeet on kasattu rakennusvaiheessa huonossa kunnossa olleista puupaloista. Omaan makuuni rosoinen tyyli on viety liian pitkälle, mutta kaipa siitäkin joku voi pitää.
Thalian sanka on valmistettu kokonaan metallista. Osat kiinnittyvät toisiinsa erilaisilla pulteilla ja muttereilla, joita joutuu kiristämään jatkuvasti uudestaan. Korkeuden säätö on lukittavaa tyyppiä eli kiinnitysmekanismin säätöruuvi täytyy ensin löysätä, jotta asentoa voidaan muuttaa. Tällainen mekanismi oli yleinen 70- ja 80-luvun kuulokkeissa, mutta sitä käytetään näköjään yhä satunnaisesti. Ratkaisu on ihan kiva valmiiksi persoonallisessa Thaliassa.
Pääpannan puristusvoima on hieman löysä, mutta sitä on mahdollista lisätä helposti metalliosaa käsin taivuttamalla – tätä tehdessä täytyy kuitenkin olla varovainen, ettei kuulokkeita tule taittaneeksi korkeuden säätömekanismin kohdalta. Puristusvoiman säätämisen jälkeenkään kuulokkeet eivät valitettavasti istu päässä riittävän tiukasti, jotta ne soveltuisivat kunnolla liikkuvampaan käyttöön.
Pehmusteet:
Erzetich ei halua käyttää tuotteissaan eläinperäisiä materiaaleja, joten Thalian korvapehmusteet ovat keinonahkaa. Materiaalivalinta on kaikin puolin ok, mutta halvan näköiset ja tuntuiset pehmusteet eivät sovi mielestäni ollenkaan kuulokkeiden ulkonäköön. Samannäköisiä pehmusteita käytetään nimittäin useissa 5 euroa maksavissa kuulokkeissa.
Pehmusteet ovat kovat, eivätkä ne mukaile korvan muotoa. Ne ovat myös pienet ja hieman liukkaat, joten ne eivät tarjoa riittävää tukea jo valmiiksi kiikkerille kuulokkeille. Alibabassa 5 sentin kappalehintaan myytävien pehmusteiden käyttäminen 600 euroa maksavissa käsintehdyissä kuulokkeissa ei naurata minua Thalian omistajana yhtään. Onneksi pehmusteet kiinnittyvät kuulokkeisiin ilman monimutkaisempaa mekanismia, joten ne voidaan vaihtaa helposti laadukkaampiin.
Pääpannan pehmuste on kiinnitetty liimaamalla. Ratkaisu on sinänsä toimiva, mutta pehmuste on aivan liian ohut. Kuulokkeet alkavat tuntua epämukavilta jo lyhyen käytön jälkeen. Tähän olisi auttanut korville kohdistuva voimakkaampi puristusvoima, sillä vaikka Thalia onkin painoltaan kevyt, sen paino asettuu lähes ainoastaan päälaelle.
Kaapeli:
Hiljattain Grado Hemp -kuulokkeet arvosteltuani Thalian irrotettava kaapeli tuntuu poikkeuksellisen nautinnolliselta. Kaapeli ei kuitenkaan itsessään ole kovin hyvä, sillä se on todella ohut muistuttaen in-ear-kuulokkeissa käytettyjä kaapeleita. Ohuudestaan huolimatta kaapeli on myös hieman jäykkä, ja se tuppaa rahisemaan vaatteita vasten.
Kuppeihin haarautuvien osien haaroitin sijaitsee kaapelissa poikkeuksellisen alhaalla, mikä ei olisi ongelma, elleivät kupit pyörisi vapaasti 360 astetta. Tämän seurauksena kaapelilla on poikkeuksellisen paljon tilaa kietoutua sotkuun. Koska Blaž Erzetič on kertonut pitävänsä kaapelin merkitystä kuulokkeissa suurena, on hieman nurinkurista, että hän on suunnitellut kuulokkeisiinsa käytettävyydeltään näin kehnon kaapelin.
Thalia-malli on rakenteeltaan ja mukavuudeltaan ristiriitainen kokonaisuus. Persoonallisuutta kuulokkeiden olemuksessa riittää, mutta useat viat heikentävät niistä muodostuvaa kokonaiskuvaa. Käyttömukavuuskin jää selvästi alle keskitason, vaikka paremmilla korvapehmusteilla se voisikin olla melko hyvä.
Äänenlaatu
Basso:
Thalian taajuusvasteessa alemmilla taajuuksilla näkyvä valtava romahdus on todellinen. Kuulokkeiden keskibasso on iskevää, mutta se kuulostaa ontolta, sillä äänestä jää puuttumaan heikkojen alabassojen vuoksi pohja. Bassontoistoa ei saa valitettavasti parannettua puristamalla kuulokkeita tiukemmin päähän tai mittauslaitteeseen. Yritin muutamaa tavanomaista bassomodifikaatiotakin, mutta niillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta. Thaliasta saisi ulos toimivaa bassontoistoa todennäköisesti vain suunnittelemalla sen rakenteen kokonaan uusiksi, tai vaihtamalla elementin toisenlaiseen.
Ongelma ei rajoitu ainoastaan alabasson määrään, vaan myös sen laadussa on ilmeisiä puutteita. Kuulokkeista kuuluu bassovoittoista musiikkia kuunnellessa sivuääniä, mikä viestii siitä, että elementit eivät yksinkertaisesti toimi oikein matalilla bassotaajuuksilla. Tämän vuoksi tilannetta ei ole mahdollista parantaa taajuuskorjaimella.
Mieleeni ei tule toista yhtä heikolla bassolla varustettua modernia kuuloketta, ja vanhemmistakin malleista tulee ensimmäiseksi mieleen vuonna 1996 julkaistu AKG K500. Jopa hiljattain testaamani Tripowin H1 on bassoltaan vakuuttavampi kuin Thalia.
Keskiäänet:
Kuulokkeiden keskiäänet sen sijaan ovat kohtuullisen onnistuneet. Lievästi ylöspäin suuntaava taajuusvaste tekee soinnista kuulaan, mutta hieman ohuen ja kylmän tuntuisen. Tuunauksella on selvästi haettu Sennheiser HD600 -tyylistä keskitaajuuksien toistoa, mutta yhtä luonnollisen kuuloiseen lopputulokseen Thalia ei kuitenkaan yllä – huonompiakin yrityksiä olen silti kuullut. Thalian yhtenä huonona puolena laulusuoritusten sibilanssi on hieman korostunutta, mikä häiritsee joillakin äänitteillä varsin paljon.
Diskantti:
Thalian diskantti on 6,5 kHz:n korostumaa lukuun ottamatta tasapainoista. Ylimmillä taajuuksillakin on ilmaa juuri sopivasti. Symbaalit soivat heleästi, eivätkä ne kihise, kuten esimerkiksi useissa Hifimanin kuulokkeissa. Taajuusvastemittauksissani näkyvä 6,5 kHz:n korostuma on luonteeltaan sellainen, että sen vaikutus on enemmän sibilanssia aiheuttava kuin ylempiä taajuuksia laajemmin värittävä.
Äänikuva, dynamiikka ja muut teknisyydet:
Jos kuulokkeista pitäisi nostaa yksi positiivinen ominaisuus ylitse muiden, se olisi ehdottomasti laaja äänikuva. En todellakaan olettanut Thalian tapaiselta pieneltä on-ear-kuulokkeelta äänikuvaa, joka on suuri jokaiseen suuntaan. Äänikuva on kuitenkin valitettavasti samalla varsin sumeasti jäsentynyt eli äänillä ei ole selkeästi rajautuvaa sijaintia. En nostaisi asiaa esille edullisemman kuulokemallin kohdalla, mutta Thalialta odottaisi 600 euron myyntihinnan perusteella parempaa suorituskykyä.
Kuulokkeet ovat hintaansa nähden heikot myös makrodynamiikassa. Koska makrodynamiikan kokeminen liittyy usein läheisesti bassontoistoon ja Thalia on siltä osin vajavainen, pyrin arvioimaan makrodynamiikkaa musiikilla, jossa alimmat taajuudet eivät ole keskeisessä roolissa. Tähän tarkoitukseen sopii erinomaisesti esimerkiksi Tšaikovskin viulukonsertto.
Thalia kuulostaa valitettavasti lattealta myös sen kaltaisella musiikilla. Kuulokkeiden suuri äänikuva sopii hyvin klassiselle musiikille, mutta toisto on dynamiikaltaan valjua ja voimatonta. Samainen Tšaikovskin viulukonsertto paljastaa armotta myös heikon mikrodynamiikan. Thalian äänessä on verhouma, johon pienimmät äänet hukkuvat – musiikki jää etäiseksi ja epätodellisen tuntuiseksi. Eivät kuulokkeet kuitenkaan surkeat ole, vaan niiden tekninen suoriutuminen ei ole sillä tasolla, mitä voisi odottaa 600 euron kuulokkeilta.
Erzetich Thalia vs. Grado Hemp
Rakenne ja mukavuus
Grado Hempin hamppukuidusta tehdyt kupit ovat mielestäni hienot, kun taas Erzetich Thalian kupit asettuvat ulkonäöltään jonnekin persoonallisen ja hirveän välimaastoon. Hempin minimalistinen sankarakenne on toimivampi, vaikka kaipaisinkin Gradon kuulokkeisiin Thalian tapaisia metallisia sankoja – Erzetichin toteutus on kuitenkin valitettavasti surkea. Plussaa Thalia ansaitsee Hempiin verrattuna irrotettavasta kaapelistaan.
On-ear-kuulokkeet voivat olla parhaimmillaan erittäin mukaviakin, mutta Thalia ja Hemp eivät valitettavasti kumpikaan ole. Gradon vaahtomuovipehmusteet ovat tuskastuttavan ohuet, kun taas Thalian pehmusteet ovat paksummat, mutta ne istuvat korvilla epämukavasti liian pienen kokonsa vuoksi.
Hemp jakaa painonsa melko hyvin, eikä se paina päälakeani. Thalian heikko puristusvoima puolestaan ei tue kuulokkeita juuri ollenkaan korvia vasten, joten liian ohuelti pehmustettu pääpanta ei riitä takaamaan mukavuutta. Hemp on epämukava, mutta Thalia on vieläkin epämukavampi.
Käytettävyyden osalta molemmat kuulokkeet ovat yhtä surkeita. Hempin painava kaapeli tekee kuulokkeista epävakaat päässä. Thalian kiikkeryys taas johtuu löysästä puristusvoimasta ja liian helposti pyörivistä kupeista – kumartuessani kupit lähtevät kääntymään, jolloin kuulokkeet meinaavat tippua korvilta.
Molemmat kuulokkeet ovat rakenteeltaan heikkoja ja käytettävyydeltään hirveitä. Sekä Thalia että Hemp ovat mielestäni hyviä esimerkkejä siitä, miten kuulokkeita ei tulisi rakentaa.
Erot äänessä
Basso:
Molempien kuulokkeiden bassontoisto näyttää taajuusvastemittauksissani melko samankaltaiselta, mutta todellisuudessa mallien välillä on suurempi kuultava ero. Hempin bassontoiston vajaus johtuu pitkälti kuulokkeiden rakenteesta, joka on avoin niin kupin takaa kuin pitkälti myös korvien ja pehmusteiden välistäkin. Ohuet vaahtomuovipehmusteet eivät yksinkertaisesti sulkeudu tarpeeksi tiiviisti korvia vasten. Thalian bassovaje selittyy puolestaan mielestäni enemmän sillä, että kuulokkeissa käytetty elementti on heikkolaatuinen.
Vaikka Hempin bassontoisto vajoaakin voimakkaasti alempia taajuuksia kohti, siinä ei tapahdu samanlaista äkkipudotusta kuin Thaliassa. Hempillä alimmat taajuudet ovat edelleen jossakin määrin kuultavissa, kun taas Thalialla bassoista putoaa kokonaan pohja pois. Yksi merkittävä ero on myös se, että Gradon elementti ei ala särkeä matalia taajuuksia toistaessa siinä määrin kuin Erzetichin käyttämä elementti. Bassontoiston teknisempiä eroja mallien välillä on turhaa edes yrittää arvioida, sillä Thalian bassontoisto on niin luokattoman huonoa.
Keskiäänet:
Thalian sinänsä onnistuneet, mutta melko mitäänsanomattomat keskiäänet kalpenevat Hempin rinnalla. Hemp on keskiäänien toistossaan energinen ja hieman hyökkäävä, mutta ennen kaikkea äärimmäisen vangitseva. Siihen verrattuna Thalian ponneton ja ohut toisto ei innosta kuuntelemaan musiikkia, ja korostuneempi sibilanssi pahentaa tilannetta entisestään.
Diskantti:
Thalian diskantintoisto on mielestäni tasapainoisempaa ja miellyttävämpää kuunneltavaa. Hempillä on hieman ongelmia ylempien keskiäänien ja alemman diskantin yhteensovittamisessa. Tämän vuoksi ylemmät taajuudet toistuvat jokseenkin epäyhtenäisesti. Lisäksi aivan ylimmillä taajuuksilla voisi olla enemmän ilmavuutta.
Äänikuva, dynamiikka ja muut teknisyydet:
Hemp ei pysty haastamaan Thalian laajaa äänikuvaa. Kumpikaan kuulokkeista ei valitettavasti suoriudu hintansa veroisesti äänien sijoittelussa.
Dynamiikan osalta kuulokkeet eroavat merkittävästi. Vaikkei Hemp olekaan makrodynamiikaltaan hintaluokkansa parhaita, se päihittää silti leikiten Thalian, joka on harmillisen valjua kuunneltavaa.
Muissa “teknisissä” ominaisuuksissa ei ole kuulokkeiden välillä merkittävää eroa. Molempien suoriutumista kuvaa mielestäni parhaiten sana “keskiverto”. Kumpikaan malli ei esimerkiksi kuulosta erityisen erottelukykyiseltä. Toisaalta kummankaan toistosta on vaikeaa löytää suurempaa vikaakaan.
Äänelliset loppuhuomiot:
Kuulokkeiden eri osa-alueista muodostuu hyvin erilainen kokonaisuus. Grado Hemp kuulostaa paljon paremmalta kuin osiensa summa: kuulokkeet ovat energiset, innostavat ja todella viihdyttävät. Mielestäni Erzetich Thalia on sen sijaan ponneton ja tylsä.
Yhteenveto
Erzetich Thalia suoriutuu varsin korkeaan 600 euron hintaansa nähden todella huonosti. Kuulokkeet ovat epämukavat ja epäkäytännölliset, eikä niitä huvittanut kuunnella yhtään enempää kuin tätä arvostelua varten oli “pakko”. Mikäli kuulokkeiden bassontoisto olisi määrältä ja laadultaan edes välttävällä tasolla, Thalia olisi huomattavasti nykyistä parempi. Keskiäänet ja diskantti ovat tasapainossa, mutta se ei riitä kompensoimaan alimpien taajuuksien puutteita varsinkaan, kun kuulokkeet eivät omaa laajan äänikuvansa lisäksi muita kokonaisuutta parantavia ominaisuuksia.
Alimpien taajuuksien ongelmat ja käytettävyyteen liittyvät kummallisuudet ovat niin ilmeisiä, ettei kuulokkeita olisi mielestäni pitänyt koskaan julkaista. Thalian hintakin on laatuun nähden varsin törkeä, joten en voi suositella sen hankkimista missään nimessä kenellekään.
Plussat ja miinukset:
+ Laaja äänikuva
+ Tasapainoinen diskantti
+/- Keskiäänet ovat tasapainoiset, mutta hieman ohuet
+/- Persoonallinen ulkonäkö ja viimeistely, joka jakaa kuitenkin varmasti mielipiteitä
– Surkea bassontoisto
– Hintaan nähden heikko erottelukyky
– Kehno makrodynamiikka
– Heikko käyttömukavuus ja käytettävyys
– Heikkolaatuinen kaapeli
– Poikkeuksellisen huonot ja halvan tuntuiset korvapehmusteet
– Heikko hinta–laatusuhde