Bose QuietComfort Ultra: Hiljainen, mukava ja kelpoääninen

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2023
• Valmistusmaa: Kiina
• Värivaihtoehdot: Musta, valkoinen, hiekkakivi, kuunsininen, tumma luumu ja timantti
• Hinta: 499 € (usein alennuksessa 349 €)
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• 40 mm:n dynaamiset elementit
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.3 ja 2,5 mm
• Bluetooth-koodekit: Snapdragon Sound (AptX Adaptive & AptX Lossless), AAC ja SBC
• Latausliitin: USB-C
• Akun koko: 720 mAh
• Akunkesto: 24 h (18 h tilaäänen kanssa)
• Latausaika: 3 h (Tukee pikalataamista: 15 minuutissa 2 tuntia käyttöaikaa)
• Vastamelutoiminto: Päällä / Läpikuuluvuustila
• Ominaisuuksia: Multipoint, Google Fast Pair, ääniavustaja (Google Assistant/Siri), korvatunnistin, tilaääni ja puhelinsovellus taajuuskorjaimella
• Paino: 256 g
• Lisävarusteet: Kuljetuskotelo, lyhyt USB-C–USB-A-kaapeli ja kuulokekaapeli (2,5–3,5mm)

Arvostelukappaleen hankintapa: Saatu lainaan harrastajalta

Vuonna 2023 julkaistu Bose QuietComfort Ultra (valmistajan tuotesivu) on vastamelukuuloke, joka minun olisi tullut arvostella jo aikoja sitten, mutta se on toistaiseksi vielä jäänyt tekemättä. Nyt testipenkissäni on kuitenkin ollut muutaman muun kuulokemallin ohella Sonyn uunituore WH-1000XM6, joten myös Bosen parhaan tuotteen testaaminen on ehdottoman tärkeää. Valmistaja tunnetaan sentään yhtenä vastamelumarkkinoiden suurista tekijöistä ja sen QuietComfort Ultra on saanut kehuja sekä tehokkaasta vastamelutoiminnostaan että kelvollisesta äänenlaadustaan. Kuulokkeet toimivatkin eräänlaisena mittarina Sonyn uutuusmallille, josta tulen kirjoittamaan pian tämän arvostelun jälkeen.

Bose on virittänyt lippulaivatuotteensa rakenteen, vastamelutoiminnon ja ominaisuudet huippuunsa, jotta sen 500 euron OVH-hinta tuntuisi perustellulta edullisempiin QuietComfort-malleihin nähden. Nykyään QuietComfort Ultraa näkee tosin säännöllisesti alennuksessa noin 350 eurolla, joten se ei maksa juurikaan enempää kuin kuluttajille tutut Sonyn, Sennheiserin ja Bowers & Wilkinsin kuulokemallit. Lähdetäänkin katsomaan, mitä QuietComfort Ultra tarjoaa vuonna 2025, ja onko se mielestäni yhtä hyvä kuuloke kuin monet muut ovat sanoneet.

Tätä ennen kiitän vielä kanssaharrastajaa, joka tarjoutui lainaamaan kuulokkeensa minulle testattavaksi!

Tuotepakkaus ja varustelu

Bosen tuotteen unboxing-kokemuksesta ei kerry paljoa sanottavaa kuljetuskotelon ja parin kaapelin myötä. Valmistajalle täytyy kuitenkin antaa pisteet helposti avattavasta pahvipakkauksesta, joka ei suotta pidättele omistajaa pääsemästä uuteen hankintaansa käsiksi. Muutoin esillepano on pelkistetty ja mieleen jää turhien mainoslauseiden sijaan sanoma ”Sound is Power”. Ostajan odotetaan selvästi tietävän, mitä QuietComfort-sarja tarjoaa.

Nykyään kuljetuskotelot päällystetään useimmiten kangasmateriaalilla, mutta Bosen kotelon ulkopinta on keinonahkaa. Muutaman vuoden kulutuksen jälkeen tämä näyttää varmasti melko karulta, vaikkei se toki käyttöä haittaakaan. Koska kuulokkeet ovat kooltaan pienet ja sanka taittuu saranoistaan hieman pienempään tilaan, kotelokin on näppärän kompakti ja helposti kuljetettava. Arvostan sisäreunan ”pesulappuun” lisättyä vihjettä, joka näyttää, miten kuulokkeet tulee koteloon taitella.

Kaapeleille on lisätty kotelon kanteen tasku. Ostaja saa lyhyen USB-C–USB-A-tyyppisen latauskaapelin lisäksi analogisen kuulokekaapelin, joka kiinnittyy äänilähteeseen 3,5 millimetrin ja kuulokkeisiin 2,5 millimetrin liittimellä. Laadullisesti näihin ei ole juurikaan panostettu, vaan esimerkiksi Cambridge Audio Melomania P100:n ja Bowers & Wilkins PX7 S3:n kaapelit tuntuvat laadukkaammilta. Useimmille tällä ei kuitenkaan varmasti ole merkitystä, koska kyseessä on ensisijaisesti langaton kuuloke.

Rakenne ja käyttömukavuus

QuietComfort Ultra on muiden mallisarjalaistensa tapaan rakenteeltaan kevyt ja erittäin mukava kuuloke. Siinä missä monet valmistajat yrittävät ikään kuin keksiä pyörää uudestaan mitä erikoisemmilla viritelmillä, Bose pitää asiat yksinkertaisina. Kun vastamelutoimintokin on aina ollut tehokas, QuietComfort lunastaa mielestäni tuotenimenä täysin lupauksensa.

Ultra-mallin paino pysyttelee maltillisessa 256 grammassa, vaikka laatuvaikutelmaa onkin saatu parannettua edullisempiin QuietComfort-malleihin nähden onnistuneesti alumiinisella sangalla. Kuppien muovikin tuntuu ihan laadukkaalta, eikä kuulokkeiden kestävyydestä tarvinne metallisten saranoiden ansiosta olla huolissaan samaan tapaan kuin Sonyn kohdalla. Toisaalta metallia on saatettu käyttää QuietComfort Ultrassa jopa liikaakin, koska testikuulokkeissani osien yhteenhankautumisesta kuuluu kuppeja käännellessä kitinää. Toisessa kokeilemassani kuulokeparissa tätä ei kuitenkaan esiinny, joten piirre lienee tapauskohtainen. Päässä pitäessä sivuääniltä joka tapauksessa vältytään, joten en pidä niitä varsinaisena ongelmana. Siispä QuietComfort Ultra vaikuttaa pääpiirteittäin hyvin suunnitellulta tuotteelta. Siitä on myös tarjolla monia mielenkiintoisia värivaihtoehtoja, joista minun olisi vaikeaa valita suosikkiani.

Kuulokkeet tekevät ehdottomasti suurimman vaikutuksen käyttömukavuudellaan. Kevyen painon, lempeän puristusvoiman ja pehmeiden keinonahkapehmusteiden muodostama liitto hipoo omalla kohdallani täydellisyyttä. Istuvuuden tukevuudessakaan ei ole huomauttamista ja pääpantakin on hoksattu pehmustaa kunnolla, mikä tuntuu olevan esimerkiksi Sonylle lähes mahdoton tehtävä. En tunne QuietComfort Ultraa päälaellani laisinkaan, kun taas WH-1000XM5 ja -XM6 aiheuttavat nopeasti ikävää paineentunnetta. Nämä Sony-mallit myös hiostavat ja lämmittävät korviani selvästi enemmän.

QuietComfort Ultra on siis kokonaisuutena yksi mukavimmista koskaan käyttämistäni kuulokkeista, joten se olisi vastamelukuulokkeista selkeä ykkösvalintani esimerkiksi pitkille lento- tai junamatkoille. Samaan yltää toisaalta myös omistamani QuietComfort SE, sillä kaksikko eroaa lähinnä ulkonäöltään. Molemmat QuietComfort-mallit tuntuvat päässäni niin mukavilta, että niiden käyttäminen on suorastaan rentouttavaa. Jos kuitenkin pieniä parannusehdotuksiakin jakaisin, hieman suuremmista korvapehmusteista ei olisi haittaa. Korvani kyllä mahtuvat hyvin pehmusteiden sisään kallistettujen elementtien ansiosta, mutta tunnen aukon reunat aina lähellä, jolloin en koskaan täysin unohda käyttäväni kuulokkeita. Bose ei kuitenkaan oikeastaan pysty muuttamaan tilannetta, ellei se tee samalla kuulokkeistaan nykyistä suurempia, mikä taas heikentäisi niiden kuljetettavuutta. Hyväksynkin tällaisen kompromissin.

Toiminnot

Kuulokkeiden ohjaaminen hoituu kahdella painikkeella ja oikeanpuolimmaisen kupin takareunaan sijoitetulla ohuella hipaisukaistaleella, jolla huidotaan äänenvoimakkuutta suuremmalle tai pienemmälle. Toimintoja pystytään kustomoimaan jonkin verran puhelinsovelluksen kautta, mutta valtaosa niistä (vastamelu, toiston ohjaaminen, puhelut) tapahtuu yksittäistä monitoimipainiketta tietyn verran tai tietyn aikaa painelemalla – tässä riittää opeteltavaa ja mieleen painettavaa.

En suoraan sanottuna fanita nykyistä painikevalikoimaa, koska muissa QuietComfort-malleissa painikkeita on enemmän ja ne ovat myös suurempia. Kupin kylkeen sijoitettu virtakytkin voittaa niin ikään QuietComfort Ultran pienen ja pitkän painalluksen vaativan virtapainikkeen käytettävyydessä 100–0. Lippulaivamallin liukkaita ja painallustuntumaltaan halpoja painikkeita ei oikein teekään mieli käyttää, vaan huomaan hoitavani kuulokkeiden ohjaamisen mieluummin puhelimeni kautta. Äänenvoimakkuuden säätäminen kupin reunaa hankaamalla saa myös kaipaamaan oikeita painikkeita, sillä jokainen pieni pyyhkäisy muuttaa puhelimeni volumea peräti 4–5 pykälää. Toisaalta käyttöä helpottavana ominaisuutena pidän siitä, ettei kuulokkeita ole pakko sammuttaa virtapainikkeellaan, vaan niiden voidaan antaa mennä lepotilaan, jolloin korvatunnistin herättää ne taas uudestaan päähän asettaessa.

Korvatunnistimen olen todennut toimivan monia muita valmistajia varmemmin ja ongelmien ilmaantuessa se saataisiin kytkettyä sovelluksen kautta pois päältä. Pienenä, mutta hyödyllisenä tietona QuietComfort Ultra ilmoittaa ääneen lukemalla, mihin laitteeseen kuulokkeet on kullakin hetkellä yhdistetty. Muutkin Bosen kuulokkeet tekevät saman ja vieläpä robottimaisella tietokoneäänellä, joka on hupsu tuulahdus menneisyydestä.

Monissa langattomissa kuulokkeissa äänenvoimakkuus säätyy jokseenkin epätasaisesti, mutta QuietComfort Ultrassa ei ole tältä osin moitittavaa puhelimeen tai tietokoneeseen yhdistettynä, kunhan en käytä säätämiseen epätarkkaa hipaisutoimintoa. Paremmilla painikkeilla käytettävyys saisikin itseltäni kokonaisarvosanaksi kiitettävän, mutta nyt jäädään vain kelvolliselle tasolle. En ymmärrä, miten Bose on jättänyt tämän osa-alueen näin vähälle huomiolle aiempiin kuulokemalleihinsa verrattuna.

Bluetooth = Snapdragon Sound

Bluetooth-versiota 5.3 tukeva QuietComfort Ultra on yhä teknisesti ikään kuin aikaansa edellä, koska valtaosa ihmisistä ei pysty hyödyntämään sen koodekkeja täysimääräisesti. Kuulokkeet olivat julkaisuhetkellään yksi ensimmäisistä Qualcomm Snapdragon Sound -alustan pohjalta suunnitelluista tuotteista. Tämä tarkoittaa ensinnäkin tavallista kiinteämpää rautatason integroitumista AptX-koodekkiperheeseen, mutta toisekseen kuulokkeista saadaan kaikki hyödyt irti vain mobiililaitteella, josta löytyy uudehko Qualcomm:in suoritin ja niin ikään Snapdragon Sound -tuki. Tällaisten laitteiden markkinaosuus on yhä varsin pieni (ainakin meillä päin), joten Bose ja Qualcomm ovat varmasti päättäneet tehdä jonkinlaista yhteistyötä muuttaakseen tilannetta.

Parhaassa tapauksessa QuietComfort Ultran omistaja pääsee käsiksi AptX Lossless -koodekkiin, joka tarjoaa nimensä mukaisesti häviötöntä CD-laatuista (16bit/44,1kHz) ääntä langattomasti siirrettynä. Koodekin 1100–1200 kbps välille asettuva bittivirta jää hieman jälkeen pakkaamattomasta CD-laadusta (1411 kbps), mutta häviöttömän pakkauksen ansiosta dataa ei menetetä äänen koodauksen ja dekoodauksen välillä (FLAC-formaatti toimii samalla tavalla). Vertailun vuoksi parhaimmillaan 990 kbps suuruiseen bittivirtaan (usein vain 660 kbps) yltävä LDAC-koodekki hyödyntää korkeammasta näytteenottotaajuudestaan (24bit/96kHz) huolimatta aina häviöllistä pakkausta. Vaikka tällöin ääni yltääkin edelleen hyvin lähelle CD-laatua, AptX Lossless on oikein toimiessaan ensimmäinen täysin häviötön Bluetooth-koodekki.

Tarkasti ottaen AptX Lossless tulisi mieltää pikemminkin Snapdragon Sound -alustan ja sen mahdollistaman AptX Adaptive -koodekin lisäominaisuudeksi, joka aktivoituu yhteensopivissa laitteissa. Tämä tekee mielestäni asian ymmärtämisestä tarpeettoman monimutkaista etenkin, kun kaupoista löytyy vain vähän laitteita, joilla ominaisuutta päästään kuulokkeiden kanssa hyödyntämään. QuietComfort Ultran kohdalla lisähämmennystä aiheuttaa se, ettei kuulokkeissa ole laisinkaan tukea muille AptX-koodekeille. Tällöin itseni kaltainen Google Pixel 9 -puhelimen tai esimerkiksi jonkin Samsung-mallin omistaja joutuu tyytymään AAC- tai SBC-koodekkiin.

Tilanne on siis varsin käsittämätön: QuietComfort Ultrasta saadaan ulos markkinoiden parasta ja kärjistäen surkeinta langatonta äänisignaalia, muttei mitään siltä väliltä. Mutuilen, että 80–90 prosenttia ihmisistä kuuntelee kuulokkeita AAC-koodekilla. Bose on ilmeisesti ajatellut, ettei tukea yleisemmille AptX-koodekeille tarvita, koska uudehko AptX Adaptive yhdistää AptX HD:n ja AptX Low Latencyn parhaat puolet. Vertailun vuoksi Bowers & Wilkins on hoitanut asian paremmin PX7 S3 -kuulokkeissaan. Ne on niin ikään rakennettu Snapdragon Sound -alustan kanssa yhteensopivaksi, mutta tuotteeseen on silti saatu lisättyä tuki myös AptX HD ja AptX Classic (uusi nimi tavalliselle AptX:lle) -koodekeille. Bosen omituinen koodekkituki onkin herättänyt paljon keskustelua ja aivan syystä.

Päätin kuitenkin vihdoin ottaa selvää, millaista ääntä parhaat AptX-koodekit tarjoavat, joten ostin tätä arvostelua varten noin 50 euroa maksaneen Sennheiser BTD 700 -USB-donglen, jolla QuietComfort Ultra toimii vakaasti AptX Lossless -tilassa. Häviöttömällä koodekilla ääni muuttuu huomattavasti puhtaammaksi ja selkeämmäksi, ja äänikuvakin avartuu AAC-koodekkiin verrattuna. Näiden koodekkien välinen ero bittivirran ja pakkauksen osalta onkin toki suuri, joten parannus esimerkiksi AptX HD -koodekkiin nähden saattaisi jäädä pienemmäksi. Hyvä koodekki tarvitsee myös aina kaverikseen hyvät kuulokkeet, sillä Bowers & Wilkins PX7 S3:n ääni on niin värittynyttä, että AptX Lossless ei muuta sitä juurikaan paremmaksi AptX HD:hen verrattuna.

QuietComfort Ultralle voisin BTD 700:n tapaista erillislähetintä suositella vaikkapa kotikäyttöön. Tietokoneeseen liitettynä sen kautta voitaisiin hyödyntää matalan viiveen tilaa. Hektisempinä hetkinä puhelimen pohjassa ulkoneva USB-palikka saattaisi sen sijaan hieman häiritä käyttöä ja parantunut äänenlaatukin menisi luultavasti osittain hukkaan. AAC-koodekillakin siis pärjää mobiiliolosuhteissa. Mainittakoon lisäksi, että Multipoint- ja Google Fast Pair -ominaisuudet toimivat kuulokkeissa normaalisti, enkä ole törmännyt äänen pätkimiseen.

Akunkesto

Jos QuietComfort Ultran rajallinen koodekkituki tuottaa pientä harmistusta, nykymittapuulla lyhyehkö 24 tunnin akunkesto voi myös tuntua aavistuksen vaatimattomalta. Erikseen aktivoitava tilaääni päällä akku kestää vain 18 tuntia, mutta tätä ominaisuutta tuskin pidetään jatkuvasti päällä. Bose ei jostakin syystä ole saanut pidennettyä akunkestoa laisinkaan edellisiin kuulokemalleihinsa verrattuna, joten QuietComfort Ultraa täytyy ladata hieman tavallista useammin. Toisaalta 24 tunnin käyttöaika riittää edelleen monille useammaksi päiväksi tai jopa viikoksi, joten ei tässä sentään hätää olla kärsimässä. Bose voisi toki miettiä, kannattaako 15 minuutissa saavutettavaa 2 tunnin lisäkäyttöaikaa välttämättä kutsua pikalataamiseksi, koska minusta tämä kuulostaa pikemminkin hitaalta.

Tässä yhteydessä lienee syytä mainita, että QuietComfort Ultraa ei voida edullisemmista QuietComfort-malleista poiketen käyttää passiivisesti, vaan kuulokekaapelin kautta ei kuulu mitään ilman virran käynnistämistä.

Puhelinsovellus ja lisäominaisuudet

Bosen puhelinsovellus voi vaikuttaa äkkiseltään simppeliltä, mutta hieman syvemmälle sukeltaessa kuulokkeiden toimintaa pystytään mukauttamaan tavallista monipuolisemmin erilaisia käyttötiloja määrittämällä. Näiden välillä päästää hyppimään suoraan kuulokkeiden monitoimipainikkeella.

Kuulokkeista löytyy valmiiksi määritettynä hiljainen tila ja tietoisuustila eli toisin sanoen vastamelutoiminto ja läpikuuluvuustila (Bose käyttää nimeä Aware). Hiljaisessa tilassa vastamelutoiminto toimii aina täydellä höyryllä, kun taas läpikuuluvuustilassa voitaisiin aktivoida erikseen ActiveSense-ominaisuus, joka pyrkii tunnistamaan ja vaimentamaan pois äkilliset lujat ympäristöäänet. Näiden kahden käyttötilan lisäksi sovellukseen on tehty valmiit profiilit tilaäänelle ja musiikinkuuntelulle. Käyttäjän olisi mahdollista luoda myös omia tiloja. Tällöin vastamelutoiminnon tehokkuus on valittavissa manuaalisesti 10-portaisella asteikolla, ja käyttöön voidaan ottaa myös tuulisuoja, joka kytkee pois päältä tietyt vastamelumikrofonit vähentääkseen tuulen aiheuttamia häiriöääniä.

Itse jään kaipaamaan vielä sitä, että jokaiselle tilalle voitaisiin määrittää erillinen taajuuskorjaus. Esimerkiksi meluisammassa ympäristössä saattaisin kaivata enemmän bassoa kuin sisätiloissa. Tällainen äänen räätälöinti ei kuitenkaan harmillisesti ole mahdollista, vaan käyttäjän on tultava toimeen yhdellä ja samalla taajuuskorjauksella – jos siis ominaisuutta hyödynnetään. Sovelluksen 3-kanavainen taajuuskorjain on melkeinpä liiankin yksinkertainen, mutta Bose selvästi ymmärtää, miten useimmat haluaisivat sen kuulokkeita säätää, ja mikä olisi ylipäätään taajuusvasteen näkökulmasta optimaalisinta. Täten esimerkiksi basson määrää saadaan muutettua juuri ihanteellisesti hyllytyyppisellä filtterillä. Jokainen kolmesta liukusäätimestä liikkuu enintään 10 pykälää ylös- tai alaspäin, mutta desibeleissä mitattuna maksimaalinen muutos on lähempänä viittä kuin kymmentä desibeliä. Vaihtoehtoisesti tarjolla on myös muutama valmis ääniprofiili, jotka siirtävät säätimet tiettyyn asentoon.

QuietComfort Ultra tukee sovelluksensa kautta tilaääntä päänseurannalla. Toteutus ei vaadi tiettyä ääniformaattia tai musiikin suoratoistopalvelua, eikä pitkäveteistä kalibrointia, vaan tilaääni saadaan käyttöön helposti ja kaikissa halutuissa tilanteissa. Bosen kahdesta tilaäänivaihtoehdosta ensimmäinen sopii paikoillaan tapahtuvaan kuunteluun, jolloin ääni pysyttelee aina päätä kääntäessä vakioidussa sijainnissaan eli siellä, mihin silmät ominaisuus aktivoitaessa osoittivat. Toinen liikkumiseen tarkoitettu tilaäänivaihtoehto puolestaan siirtää äänen pienellä viiveelle alkuperäisestä sijainnistaan silmien osoittamaan suuntaan.

Olen tähän mennessä pitänyt tällaista tilaääntä turhana kuriositeettina, mutta Bose onnistuu jopa tekemään minuun pienen vaikutuksen. Ääni siirtyy kirjaimellisesti etupuolelleni, eikä taajuusvastekaan vääristy aivan pilalle moniin muihin kuulokkeisiin verrattuna. Kyllä musiikki edelleen paremmalta kuulostaa ilman tilaääntä, mutta kriittinen vertailu unohtaessa ominaisuus tarjoaa silloin tällöin käytettynä hauskan kokemuksen. Parhaimmillaan tunnelma muistuttaa hieman livekeikkaa kauempaa kuunneltuna. Jos joku siis pitää tällaisesta, QuietComfort Ultran tilaääni on mielestäni toteutettu poikkeuksellisen onnistuneesti. Tähän vaikuttaa varmasti myös se, etteivät Bosen kuulokkeet kuulosta lähtötilanteessa yhtä epäluonnollisilta ja vääristyneiltä kuin vaikkapa Sonos Ace.

Vastamelutoiminto

Vastamelutoiminnon kohdalla voimme mennä suoraan asiaan: QuietComfort Ultra tarjoaa markkinoiden parasta melunvaimennusta Sonyn WH-1000XM6:n ja tiettävästi Applen Airpods Max:in ohella – WH-1000XM5 ei myöskään jää oikuistaan huolimatta kauas. Ehkä testaan vielä jossakin vaiheessa Applen kuulokkeet, mutta ainakin Bose- ja Sony-malli erottautuvat selvästi kaikista muista kilpailijoistaan. Olen todennut WH-1000XM6:n vaimentavan passiivisesti hieman tehokkaammin ylätaajuuksia, mutta muutoin QuietComfort Ultra on siihen nähden todella vertailukelpoinen, ellei jopa omalla kohdallani paineentuotoltaan ja tuntumaltaan hieman luonnollisempikin. Kuulokkeet vaimentavat alataajuuksien lisäksi hyvin keskitaajuuksia, joten pääsen helposti ikään kuin omaan rauhalliseen kuplaani, vaikken toistaisikaan kuulokkeista samalla mitään. Toisaalta tällöin kuulen jonkin verran taustakohinaa, jota ei esiinny esimerkiksi Sonyn uusimmissa kuulokkeissa lähes laisinkaan. En kuitenkaan koe tätä QuietComfort Ultrassa erityisen häiritseväksi, koska kohina ei enää erotu musiikkia kuunnellessa.

Kuten jo mainitsinkin, Bosen vastamelu toimii oletuksena täysillä, mutta sovelluksesta melunvaimennusta voitaisiin tarvittaessa vähentää käyttötiloja kustomoimalla. QuietComfort Ultra mittaa aina virran käynnistyessä käyttäjän korvat testiäänellä. Tulosta hyödynnetään taajuusvasteen personoinnin lisäksi myös jonkinlaiseen vastamelun käyttäjäkohtaiseen optimointiin. Olen tosin huomannut, että jos otan kuulokkeet välillä pois päästäni, vastamelu ei välttämättä käyttöä jatkaessa alakaan toimia kaikkein tehokkaimmin. Tämä kuitenkin korjaantuu menemällä läpikuuluvuustilaan ja aktivoimalla sitten vastamelutoiminto uudestaan. Sen jälkeen maailma ympärillä hiljenee jälleen vaikuttavasti, eikä ihmisten puhekaan pääse häiritsemään yhtä paljoa kuin huonommilla vastamelukuulokkeilla. Vähempikin melunvaimennus monesti riittäisi, mutta onhan tämä melkein luksusta! Omistamani QuietComfort SE on sekin todella hyvä, mutta Ultra-mallissa melunvaimennusta on saatu tehostettua vielä lisää. Vastamelu toimii hyvin myös kapeasankaisten silmälasieni kanssa.

Kuulokkeiden läpikuuluvuustila tuottaa selkeän ja luonnollisen jäljitelmän ympäristöstä. Suosin oikeastaan tällaista läpikuuluvuustilaa, joka ei terävöitä kaikenlaisia kahinoita ja suhinoita, vaan jää mieluummin hieman pehmeän kuuloiseksi. Täten esimerkiksi oma puheeni kuulostaa kupit korvilla normaalilta, eikä häiritse kommunikointiani. Oletuksena tuuli aiheuttaa vastamelu päällä jonkin verran häiriötä, mutta sovelluksesta tuulisuoja-ominaisuus käyttöön määrittämällä päästään eroon pahimmista rutinoista. Tällöin vastamelutoiminto ei tosin toimi enää yhtä tehokkaasti, mutten ole varma, onko se ulkona liikkuessa edes kaikkein suotavinta.

Mikrofonin äänenlaatu

Monien peräjälkeen mainitsemieni vahvuuksien jälkeen QuietComfort Ultra notkahtaa hieman mikrofoninsa kohdalla. Hiljaisessa ympäristössä kuulokkeilla voidaan puhua siinä missä muillakin vastaavilla tuotteilla, mutta heti kun yhtälöön lisätään melua ja tuulta, äänenlaatu muuttuu melko huonoksi. Pahimmillaan vastapuoli ei välttämättä saa puheesta enää laisinkaan selvää. Totesin tämän nauhoittamalla omaa puhettani samalla, kun toistin olohuoneen kaiuttimista melskettä New Yorkin kaduilta ja puhalsin samalla tuulettimella maltillisesti ilmaa naamaani kohti. Ääneni pätki pahasti, koska kuulokkeet eivät osanneet vaimentaa ympäristömelua blokkaamatta samalla itseäni. Tiettävästi esimerkiksi pyöräillessä QuietComfort Ultralla ei pysty kunnolla puhumaan puheluita, mutta eivätpä kuulokkeet kypärän alle järkevästi mahtuisikaan.

Mikrofonin heikko äänenlaatu meluisassa ympäristössä on harmillinen heikkous, muttei lopulta aivan tavatonta. Jos joku kuitenkin tietää puhuvansa puheluita haastavissa olosuhteissa, suosittelisin mieluummin vaikkapa Sony WH-1000XM6:n tai AKG N9 Hybridin ostamista.

Kuulokkeiden äänenlaatu

QuietComfort Ultran äänenlaatu vaatii laajahkon pohjustuksen, koska kuulokkeet ovat toimintaperiaatteeltaan niin älykkäät, etteivät taajuusvastemittaukset ja omat subjektiiviset havaintoni kerro niistä koko totuutta. Jos kuitenkin aloitetaan kaikille yhteisistä muuttujista, kuulokkeita voidaan kuunnella vain Bluetooth-yhteydellä ja kuulokekaapelilla, joka sekin vaatii virran käynnistämisen. USB-kuuntelumahdollisuus jostakin syystä puuttuu, mistä kirjaan ylös miinuksen. Koska vastamelutoiminto ei ole kytkettävissä pois päältä, omistajan ei tarvitse murehtia, kuulostaisiko ääni paremmalta siten. Tämän jälkeen tilanne muuttuukin monimutkaisemmaksi, vaikkei peruskäyttäjän oikeastaan tarvitsekaan seuraavaksi mainitsemistani asioista välittää.

CustomTune ja dynaaminen EQ

Bose on kehittänyt kuulokkeisiinsa CustomTune-nimisen ominaisuuden, josta tavallaan jo mainitsinkin vastamelutoiminnosta kertoessani. QuietComfort Ultra mittaa siis käyttäjän korvanlehdet ja hienosäätää tulosten pohjalta taajuusvasteen jossakin määrin yksilölliseksi. Tätä ominaisuutta ei ole mahdollista kytkeä pois päältä, joten joudumme luottamaan siihen, että valmistajan määrittämät algoritmit toimivat kaikilla järkevästi.

CustomTune mutkistaa jonkin verran äänenlaadun arvioimista, koska en voi olla varma, toimivatko kuulokkeet omalla kohdallani paremmin vai huonommin kuin joillakin toisilla. Lisäksi mittauslaitteeni silikonikorvat poikkeavat muodoltaan omistani, joten taajuusvastemittaukset eivät kaikilta osin vastaa sitä, mitä itse kuulen. Tämä on kuitenkin toivottua, sillä Bose pyrkii sovittamaan äänen korvien ominaispiirteisiin. Mittauslaitteeni saattaakin nauttia äänestä juuri sellaisena kuin Bose sen tarjoilee. Jos taas itse testaan silikonikorville optimoitua ääntä, QuietComfort Ultra ei kuulosta yhtä tasapainoiselta kuin omille korvilleni tehdyillä optimoinneilla. Tämän perusteella CustomTune toimii siis oikein!

Tämän lisäksi kuulokkeet sisältävät dynaamisen EQ-toiminnon (Volume Dependent EQ), joka säätää omatoimisesti basson ja diskantin määrää musiikin sisältämän informaation ja valitun äänenvoimakkuuden perusteella. Tätä voitaisiin kutsua eräänlaiseksi mukautuvaksi loudness-tilaksi, joka pyrkii tasaamaan ihmisen kuulon taipumusta aistia vähemmän ala- ja ylätaajuuksia hiljaisella äänenvoimakkuudella. Vastaavasti äänenvoimakkuuden noustessa taajuuskaistan ääripäitä voidaan suoristaa, jotta basso ja diskantti eivät korostu kokonaisuudessa liikaa. Dynaamisen EQ:n tarkkoja raja-arvoja on hieman vaikeaa määrittää, koska tilanne muuttuu musiikin taajuuskoostumuksen ja siitä muodostuvan kokonaisäänenvoimakkuuden pohjalta. Tämänkin vuoksi taajuusvastemittauksiin kannattaa suhtautua vain suuntaa antavina.

Mittaustulokset

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. QuietComfort Ultran taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Taajuusvaste (ANC ON & 94 dB @ 1 kHz):

QuietComfort Ultran basso on monien muiden vastamelukuulokkeiden tapaan korostunutta, mutta muutoin kaikki näyttää ja kuulostaa suhteellisen hyvältä. Matalampi äänenvoimakkuus mittaustilanteessa lisäisi basson määrää kuvaajassa vielä noin 3 desibelillä, mutta musiikkia kuunnellessa yllä esitetty esimerkki vastaa melko hyvin kuulemaani.

Volume Dependent EQ:

Basson ja diskantin määrän dynaaminen vaihteluväli on mitattavissa eri äänenvoimakkuuksia hyödyntäen, mutta musiikkia kuunnellessa muutoksia tapahtuu jo realistisemmilla desibelilukemilla nopeaan taajuuspyyhkäisyyn ja pinkkiin kohinaan verrattuna. Hiljaisella äänenvoimakkuudella bassoa voi joka tapauksessa olla noin 5 desibeliä enemmän ja diskanttia noin 3 desibeliä enemmän lujempaan äänenvoimakkuuteen verrattuna. Toisaalta ominaisuus ei poista sitä tosiasiaa, että QuietComfort Ultran basso toistuu jo valmiiksi melko korostuneesti äänenvoimakkuudesta riippumatta. Tähän voidaan vaikuttaa parhaiten taajuuskorjaimella.

Taajuusvaste kuulokekaapelilla (ANC ON):

Kuulokekaapeliin vaihtaessa dynaaminen EQ ei vaikuttaisi olevan enää käytössä basson ja diskantin pienemmän määrän perusteella. Ominaisuus voikin olla sidottu Bluetooth-piirille, jolloin se tulee langallisessa kuuntelussa ohitetuksi. Näin ollen kuvaajassa näkyisi QuietComfort Ultran eräänlainen oikea taajuusvaste, joskin kuulokkeet personoivat edelleen ääntä korvanlehdistä tehtyjen mittausten pohjalta. Vakioidumpi tilanne helpottaisi joka tapauksessa QuietComfort Ultran taajuuskorjaamista esimerkiksi ammattikäyttöä silmällä pitäen etenkin, kun sovelluksesta tehty taajuuskorjaus aktivoituu edelleen normaalisti kaapelia käyttäessä.

Taajuuskorjausehdotus:

Koska basso toistuu objektiivisesti arvioituna liian korostuneesti, sitä kannattaa vähentää Bosen sovelluksesta oman maun mukaan. Itse olen päätynyt asetukseen -6 ja lisännyt samalla keskitaajuuksia kolme pykälää, mikä suoristaa taajuusvastetta entisestään (keskitaajuuksien osuus kasvaa, joten basson osuus laskee). Näiden muutosten jälkeen alataajuudet ovat jo erinomaisesti tasapainossa muiden taajuusalueiden kanssa. Mittauksissani basso näkyy yhä selvästi koholla Harmanin tavoitekäyrään verrattuna, mutta dynaaminen EQ huomioituna sitä vaikuttaisi olevan musiikkia kuunnellessa sopivasti. Kuulokkeiden CustomTune-ominaisuus tuntuisi myös lisäävän bassoa enemmän mittauslaitteeni silikonikorville kuin itselleni. Koen siis tämän riittäväksi taajuuskorjaukseksi. Näissä asioissa suosittelen toki aina toimimaan oman maun mukaan. Kannattaa myös huomioida, että kuulokekaapelia käyttäessä QuietComfort Ultraa tarvitsisi taajuuskorjata hieman vähemmän.

Langattomassa kuuntelussa dynaaminen EQ mukautuu käyttäjän tekemiin taajuuskorjauksiin, jolloin basson ja diskantin määrä säätyy edelleen äänenvoimakkuuden mukana. Seuraavat havaintoni pohjautuvat juuri Bluetooth-yhteydellä tapahtuvaan kuunteluun.

Havaintoja äänestä

Kaikki QuietComfort Ultran älykkäät toiminnot huomioituna se kuulostaa itselleni kyvykkäältä kuulokkeelta, joka on kuitenkin pilattu liiallisella määrällä löysää ja mutaista bassoa. Ilmassa olisivat vähintään pienen katastrofin elkeet, ellei tilannetta saisi korjattua helposti Bosen sovelluksen kautta. En oikeastaan edes haluaisi kuvailla ääntä lähtötilanteessa, koska siinä ei ole juurikaan mainittavaa. 300 hertsiin saakka ylikorostunut basso hyydyttää toiston ja vie kaiken huomioni turvonneeseen jytinään. Tällainen basso ei mielestäni edes kuulosta hauskalta, koska se ei iske lujaa, vaan jyskyttää pehmeästi. Järkevän taajuuskorjaimen ansiosta Bose saa kuitenkin minulta synninpäästön.

Kun basso kiristetään balanssiin muihin taajuuksiin nähden, tykkään QuietComfort Ultrasta kovasti. Se ei väritä ääntä suuremmin mihinkään suuntaan, vaan kuulostaa hyvältä kaikenlaisella musiikilla. Kuulokkeet nappaavat minut mukaansa, koska kuulemani ääni on luonnollista. Laulajat ja soittimet kuulostavat niin sanotusti itseltään, kun vertaan lopputulosta kuulokkeisiin, joiden tiedän olevan keskitaajuuksiltaan oikeaoppisia. Bose on siis aidosti pyrkinyt alkuperäisille äänitteille uskolliseen toistoon, mutta ajatellut samalla hurmaavansa myös toisenlaisen kohderyhmän hurjalla määrällä bassoa. Nurinkurisesti QuietComfort Ultran basso potkii kuitenkin mielestäni sopivammaksi säädettynä innostavammin. Alimpia taajuuksia kohti nouseva bassoprofiili on myös juuri optimaalinen, kunhan nousun jyrkkyyttä on säädetty hieman pienemmäksi.

Näin basso ja keskitaajuudet saavat siis minulta peukun ylöspäin, enkä havaitse myöskään kuulokkeiden diskantissa merkittäviä häiriötekijöitä. Päin vastoin useimmissa muissa vastamelukuulokkeissa on jonkinlaisia diskanttikorostumia, jotka sopivat huonommin yhteen oman kuuloni ja rumpulautaset sisältävän musiikkimakuni kanssa. Voisikohan olla, että QuietComfort Ultran suorittama korvanlehtien mittaus ratkaisee tällaiset ongelmat? Ei kuulokkeiden diskantti toisaalta kaikkein laadukkainta ole, koska ajoittain siinä esiintyy pientä räiskähtelyä ja hiomattomuutta, ja jääpä se myös AAC- ja SBC-koodekilla varsin pehmeäksi ja yhteensulautuneeksi. Mittaamaani taajuusvastetta en kuitenkaan liikaa tuijottaisi, koska laitteistoni silikonikorville tehty optimointi kuulostaa itselleni rosoisemmalta verrattuna siihen, että toteutuva taajuusvaste hienosäätöineen pohjautuisi omiin korvanlehtiini.

Äänikuvan laskisin yhdeksi QuietComfort Ultran vahvuuksista, koska koen sen tämän tyyppiselle kuulokkeelle tavallista syvemmäksi ja paremmin mukaansa tempaavaksi. Piirre pohjautunee jossakin määrin korvaa kohti kallistettuihin elementteihin, mutta oikeaoppinen taajuusvaste tukee niin ikään toimivan äänikuvan muodostumista. Kun suuremmat värittymät ja vääristymät puuttuvat, musiikin informaatio sijoittuu sinne, minne se on tarkoitettukin.

Bluetooth-koodekin vaikutusta äänenlaatuun pohtiessani joudun lopulta tulemaan kehuissani hieman taaksepäin. Jos QuietComfort Ultraa kuunnellaan vain AAC- tai SBC-koodekilla, en suoraan sanottuna kutsuisi ääntä hifiksi. Toistoa leimaa tasapainoisuudesta huolimatta pehmeys, eivätkä kuulokkeet erottele yksityiskohtia kovinkaan selkeästi irralleen toisistaan. Rennoksikin tällainen esitystapa voitaisiin mieltää eli tietyllä tapaa tyyli sopii tuotteen luonteeseen ja koko QuietComfort-teemaan. Kuuntelu on aina mukavaa, eikä äänessä tavallaan ole mitään vikaa, muttei äänenlaatu silti suurta vaikutustakaan tee. Odotukset kannattaa siis pitää maltillisina, mutta sanoisin kuitenkin QuietComfort Ultraa onnistuneen tuunauksen myötä melko turvalliseksi valinnaksi näin käytettynä. Ei unohdeta myöskään sitä, että Bosen kuulokkeet tukevat selvästi parempaa AptX Lossless -koodekkia, jos sitä vaan päästään käyttämään. Sennheiser BTD 700:lla tämä onnistuu ja se kumoaa pitkälti kaiken kritiikkini.

AptX Lossless tekee toistosta selkeämpää ja puhtaampaa. Sekä basso että diskantti pysyvät tiukemmin kasassa, joten transientit ovat täsmällisempiä, eikä ylätaajuuksilla esiinny enää yhteensulautumista. Musiikin sisältämät yksityiskohdat sijoittuvat lisäksi äänikuvaan pistemäisen tarkasti hyvien langallisten kuulokkeiden tapaan. Kuuntelu muuttuu heti mielenkiintoisemmaksi, kun äänten liikkeistä saa tarkemmin selvää. Huonommilla koodekeilla äänten sijainnit tavallaan vuotavat osittain toistensa päälle, jolloin kaikki soi yhtenäisempänä massana. AptX Lossless:in läpinäkyvämpi esitystapa saakin myös äänikuvan tuntumaan aiempaa avarammalta. Näin QuietComfort Ultran onnistunut tuunaus pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Mielenkiintoisesti jopa vakioasetukset hurjalla määrällä bassoa toimivat varsin kelvollisesti, koska AptX Lossless vähentää alataajuuksien turvonneisuutta ja löysyyttä. Kuulokkeille voisi siis riittää hieman pienempikin taajuuskorjaus.

Luonnollisen kuuloisia langattomia kuulokkeita häviöttömällä tiedonsiirrolla ei ole montaa, joten tätä voidaan pitää Boselta jopa melkoisena saavutuksena. Voi kunpa yhdistelmä saavutettaisiin vielä helpommin ilman ylimääräisiä Bluetooth-lähettimiä, sillä tällä hetkellä vain harvat pääsevät nauttimaan QuietComfort Ultrasta parhaimmillaan. Jos se kuitenkin onnistuu, voin onnitella hyvästä kuulokehankinnasta. Tämä toki edellyttää yhä pienen taajuuskorjauksen, minkä jälkeen en ainakaan itse pysty nimeämään kuulokkeista merkittäviä heikkouksia ottaen huomioon, miten paljon epätasaisempaa monien kilpailijoiden ääni on. Jos hifipiireissä halveksittu Bose osaa tehdä näin hyvät kuulokkeet, miksi se on muille niin vaikeaa?

Muistutan vielä lopuksi QuietComfort Ultran taajuusvasteen dynaamisesta luonteesta eli havaintoni ovat tällä kertaa poikkeuksellisen subjektiivisia siinä mielessä, että kuulokkeet saattavat käyttäytyä eri tavalla jonkun toisen korvilla. Bose kyllä nimenomaan pyrkii hienosäätämään äänestä kaikille optimaalista, mutta voin puhua vain omasta puolestani etenkin, kun kaikki näkemäni taajuusvastemittauksetkin ovat olleet hieman erilaisia.

Vertailut

Vertailen QuietComfort Ultraa Sonyn uuteen WH-1000XM6-malliin heti seuraavassa jutussa, joten keskityn tällä kertaa AKG:n N9 Hybridiin, joka edustaa mielestäni niin ikään hyvää äänenlaatua ja omaa muutoin hieman erilaisia vahvuuksia. Mainitaan nyt kuitenkin alkuun muutamista muistakin saman hintaluokan kuulokemalleista.

Taajuuskorjattuna QuietComfort Ultra kuulostaa mielestäni etenkin AptX Lossless -koodekilla hieman paremmalta kuin Cambridge Audio Melomania P100, Bowers & Wilkins PX7 S2e ja Sennheiser Momentum 4. Tämä on pitkälti tasaisemman taajuusvasteen ansiota, sillä yllä mainituissa kuulokemalleissa esiintyy enemmän epätasaisuutta joko keskitaajuuksissa tai diskantissa. Melomania P100 korostaa myös turhankin voimakkaasti kaikkein alimpia bassotaajuuksia. PX S2e:n esitystapaa sanoisin kuitenkin hieman dynaamisemman tuntuiseksi Bose-malliin nähden, joten sen kuuntelussa on edelleen oma hauskuutensa. Valmistajan uudempi PX7 S3 sen sijaan on omaan makuuni liian V-tyylinen eli huomioni kiinnittyy liikaa basson ja diskantin korkeaan määrään toiston luonnollisuuden kustannuksella. Toisaalta jos joku pitää nimenomaan tästä, Bosen kuulokkeet eivät välttämättä innosta yhtä paljoa. Markkinoilta onkin hyvä löytyä erilaisia vaihtoehtoja.

Käyttömukavuuden ja vastamelutoiminnon tehokkuuden osalta mikään mainitsemistani kuulokemalleista ei vastaa QuietComfort Ultraa, joskin mukavuus on aina subjektiivista. Sen sijaan mikrofonin taustamelunvaimennuksen ja akunkeston kohdalla Bosen tuote jää herkästi muista jälkeen. Käyttötarpeet voivatkin hieman ohjata kuulokevalintaa, joten täydellistä paremmuusjärjestystä on vaikeaa määrittää. Olen kuitenkin QuietComfort Ultrasta erittäin vakuuttunut, koska se on hyvä kuuloke kaikkein tärkeimmillä osa-alueilla. Sony WH-1000XM6:n kanssa taisto tulee olemaan monilta osin tiukkaa, mutta XM4:n ja XM5:n QuietComfort Ultra mielestäni kokonaisuutena päihittää. Näitä Sony-malleja en myöskään saanut koskaan kuulostamaan yhtä hyvältä, koska niiden taajuuskorjaimesta puuttuu säätökanava mutaisen basson poistamiselle. Yhtenä lisäesimerkkinä totesin Sonos Ace:n muutoin varsin onnistuneeksi kuulokkeeksi, mutta epäluonnollisen äänen vuoksi en harkitsisi sitä vaihtoehtona QuietComfort Ultralle.

Bose QuietComfort Ultra vs. AKG N9 Hybrid

Hinnat: 500 € vs. 400 € (usein toistuvat alennushinnat 350 € vs. 280 €)

Vastamelukuulokkeista kirjoittamieni arvostelujen kattavuuden vuoksi pyrin pitämään tällaiset vertailut suhteellisen tiiviinä, joten suosittelenkin lukaisemaan AKG N9 Hybridistä tarkemmin sitä käsittelevästä jutusta. Yksi kuulokkeiden suurimmista vahvuuksista on QuietComfort Ultran tapaan hyvä äänenlaatu, johon päästään LDAC-koodekin ja mukana tulevan langattoman USB-lähettimen ansiosta käsiksi helpommin. Taajuuskorjain molemmissa kuulokkeissa on toimiva, joten olen saanut paranneltua ääntä lähtötilanteeseen verrattuna.

AKG:n kuulokkeita voitaisiin käyttää matalahkon viiveen ansiosta myös pelaamiseen ja niissä on puhumista varten selvästi parempi mikrofoni kuin Bose-mallissa. Akkukin kestää N9 Hybridissä noin tuplasti, eikä käyttömukavuudessa ole erityistä moitittavaa, vaikka 30 grammaa kevyempi QuietComfort Ultra onkin lopulta itselleni kaksikosta mukavampi ja helpommin mukana kuljeteltava. Rakenteellisesti molemmat sisältävät muovia, metallia ja keinonahkaa, joten en oikeastaan osaa sanoa, kumpi vaikuttaisi laadukkaammalta – hyvä näin. Vastamelutoiminnon tehokkuus Bosen kuulokkeissa on sen sijaan täysin ylivertainen AKG-malliin nähden, kun taas jälkimmäisen taustakohina on vaimeampaa. N9 Hybridin painikkeet ovat lisäksi helppokäyttöisemmät, joten etuja löytyy puolin ja toisin riippuen, mitä kukakin arvostaa eniten.

Vertailen seuraavaksi äänenlaatua hieman tarkemmin sekä vakioasetuksilla että pienen taajuuskorjauksen jälkeen.

Taajuusvasteet vakioasetuksilla:

Taajuusvasteet korjausten jälkeen:

Vakioasetuksillaan QuietComfort Ultra ei kykene AAC-koodekin turvin pitämään bassoa optimaalisesti kontrollissa, vaan huomioni kiinnittyy jatkuvasti turvonneeseen ja löysään jytinään. Myös N9 Hybridin basso on omaan makuuni hieman liian korostunutta, mutta se toistuu joka tapauksessa Bosen kuulokkeita tiukemmin ja selkeämmin. Tämä johtuu osittain tuunauksellisesta erosta 150–300 hertsin välillä, mutta myös paremmasta LDAC-koodekista. Jos ja kun QuietComfort Ultraa kuunnellaan AptX Lossless -koodekilla, se kirii osan erosta umpeen ja kuulostaa jo selkeämmältä. Tällöin kaksikko eroaa toisistaan eniten keskitaajuuksien lämpöisyydeltään ja ylätaajuuksien kirkkaudeltaan. Bosen kuulokkeiden esitystapa on täyteläisempi ja intiimimpi, kun taas N9 Hybrid toistaa ääntä hieman ohuemmin ja 8 kilohertsin seudulle asettuvan korostumansa myötä sähäkämmin. Kutsuisin QuietComfort Ultran esitystapaa lämpöisen bassovoittoiseksi ja N9 Hybridiä loivasti V-tyyliseksi. Pidän AKG-mallista enemmän enemmän.

Suhteellisen helposti molempien äänestä saadaan kuitenkin taajuuskorjaamalla tasapainoisempaa, jolloin erotkin jäävät varsin pieniksi – sikäli, kun kuuntelu tapahtuu AptX Lossless ja LDAC -koodekeilla. Ääntä enemmän pakkaavalla AAC-koodekilla QuietComfort jää toiston selkeydessä ja äänten erottelun tarkkuudessa jälkeen melkeinpä aiempaa enemmän, kun taas AptX Lossless saa sen kuulostamaan hyvin vertailukelpoiselta AKG-malliin nähden.

Bose-malli kuulostaa edelleen hieman lämpöisemmältä 200 hertsin kohdalle sijoittuvan lisäenergiansa myötä, ja se luo voimakkaamman yhteyden vokalistiin pienen 1–1,5 kilohertsin pomppunsa myötä. Myös hieman etupuolelleni muodostuva äänikuva tukee tätä. N9 Hybrid puolestaan kuulostaa neutraalimmalta ja se levittää ääntä avarammin sivulle päin. Tasaisempi diskantti 6–9 kilohertsin välillä saa lisäksi esitystavan tuntumaan hiotummalta QuietComfort Ultraan nähden, mutta onnekseni Bosen kuulokkeista puuttuvat pienestä epätasaisuudesta huolimatta häiritsevät piirteet. Objektiivisesti arvioituna N9 Hybridistä saadaan hieman tasapainoisemman ja ikään kuin läpinäkyvämmän kuuloinen, mutta QuietComfort Ultran yltäessä rennommalla esitystavallaan hyvin lähelle sitä kuuntelisin molempia yhtä mielelläni. Ne pystyvät useimmista kilpailijoistaan poiketen tyydyttämään kriittisempääkin kuuntelijaa, eivätkä vain bassovoittoiseen ääneen tai räiskyvään diskanttiin mieltyneitä.

Vertailemani kaksikko palvelee periaatteessa hieman erilaista mielialaa. QuietComfort Ultran ääni ei aktivoi yhtä paljoa, joten sitä on helpompaa kuunnella esimerkiksi työnteon aikana. N9 Hybrid puolestaan luultavasti miellyttäisi vielä hieman enemmän niitä, jotka haluavat saada laadukkaasta musiikista mahdollisimman paljon irti. Tätä tukevat AKG:n kuulokkeissa myös taustakohinan puuttuminen ja mukana tuleva langaton USB-lähetin, jolla signaalista saadaan häviötön. QuietComfort Ultraa kovinkaan monet eivät lopulta pääse kuuntelemaan AptX Lossless -koodekilla ilman erillisen donglen hankkimista. Toisaalta kuulokkeet tarjoavat joka tapauksessa niin hyvää ääntä, että painottaisin kaksikon väliltä valitessa hintaa ja muita ominaisuuksia.

Paremman vastamelutoimintonsa sekä siromman ja hieman mukavamman rakenteensa ansiosta QuietComfort Ultra olisi 300–350 eurolla selkeä valintani, jos matkustaisin paljon tai viettäisin aikaa meluisassa ympäristössä. Toisaalta kun tarvitsisin langattomilta kuulokkeilta matalaa viivettä, pitkää akunkestoa ja hyvää mikrofonia nimenomaan hieman meluisampaan ympäristöön, N9 Hybrid olisi kaksikosta parempi valinta. AKG:n kuulokkeet saanee myös ostettua useimmiten hieman edullisemmin.

Yhteenveto

This is the one! Erinomainen käyttömukavuus, tehokas vastamelutoiminto ja hyvä äänenlaatu tekevät helposti mukana kuljetettavasta Bose QuietComfort Ultrasta mielestäni yhden hintaluokkansa parhaista vastamelukuulokkeista etenkin paljon matkustaville. Pidin aikanaan 500 euron OVH-hintaa melko suurena, mutta nyt kuulokkeet huolella testattuani tavallaan ymmärrän, miksi siitä on lähdetty liikkeelle. Kyseessä on vahvempi kokonaispaketti 150–300 euroa maksaviin vastamelukuulokkeisiin nähden. Täten QuietComfort Ultran nykyinen kolmosella alkava markkinahinta tuntuukin varsin houkuttelevalta. Enemmän maksamalla ei oikeastaan saa parempia vastamelukuulokkeita, joskaan maksimaalista äänenlaatua ei vielä näin edullisesti saavuteta.

Täydellinen kuuloke QuietComfort Ultra ei kaikesta huolimatta ole, vaan se omaa yllättävänkin selkeitä heikkouksia, kuten kehnot painikkeet, vaatimattoman akunkeston, taustamelunvaimennukseltaan varsin heikkolaatuisen mikrofonin ja kuuluvan taustakohinan. Epätavalliseksi haasteeksi muodostuu myös rajallinen koodekkituki ja AptX Lossless:in harvinaisuus, sillä peruskoodekeilla äänenlaatu ei tee yhtä suurta vaikutusta, vaikkei se onneksi varsinaisesti huonoksikaan muutu. Bassoa kannattaa joka tapauksessa vähentää sovelluksesta käsin, jos tavoitteena on tasapainoinen ääni. Parannettavaakin Boselle siis vielä jää. Vastamelukuulokkeita valitessa kannattaa ylipäätään pohtia omia tarpeita, sillä yhdelle sopiva tuote ei välttämättä ole sitä jollekulle toiselle.

Koska QuietComfort Ultrassa kaikkein tärkeimmät osa-alueet ovat lopulta erinomaisesti kunnossa, annan kuulokkeille suositukseni ja lisään ne myös Kuulokenurkan kunniaseinälle. Menin jopa ostamaan valkoisen kuulokeparin itselleni, jotta pystyn käyttämään sitä jatkossa verrokkina muille vastamelukuulokkeille. Ensimmäisenä haastajana kehään astuu Sonyn WH-1000XM6 heti seuraavassa jutussa.

Plussat ja miinukset:

+ Tasapainoinen ja luonnollinen ääni basson vähentämisen jälkeen
+ Tavallista syvempi äänikuva (subjektiivinen kokemus)
+ AptX Lossless -koodekki tekee toiston puhtaudelle ja tarkkuudelle ihmeitä
+ Tavallista toimivampi tilaääni
+ Kompakti rakenne
+ Täydellisyyttä hipova käyttömukavuus
+ Erinomaisen tehokas vastamelutoiminto ja hyvä läpikuuluvuustila
+ Taajuuskorjaimen oikein suunniteltu bassosäädin

+/- Tukee häviötöntä AptX Lossless -koodekkia, mutta useimmat joutuvat tyytymään huomattavasti heikkolaatuisempaan AAC- tai SBC-koodekkiin

– Ylikorostunut ja löysä basso ilman taajuuskorjausta
– Vastamelutoiminnon taustakohina
– Kehnot painikkeet
– Vaatimaton akunkesto
– Ei USB-kuuntelumahdollisuutta
– Mikrofonin heikko äänenlaatu meluisassa tai tuulisessa ympäristössä
– Metalliosien yhteenhankautumisesta mahdollisesti aiheutuva kitinä