Sennheiser HDB 630: Havaintoja kiivaimman hypetyksen jälkeen

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2025
• Valmistusmaa: Saksa (suunnittelutyö), Irlanti (elementtien valmistus) & Kiina (kokoaminen)
• Hinta: 499 €
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset 42 mm:n elementit
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.2, USB-C ja 2,5 mm
• Bluetooth-koodekit: AptX Adaptive, AptX HD, AptX, AAC ja SBC
• Latausliitin: USB-C
• Akunkesto (ANC ON): 60 h
• Akunkesto (Hi-Res-äänitila): 45 h
• Latausaika: 2 h (Tukee pikalataamista: 10 minuutissa 7 tuntia käyttöaikaa)
• Vastamelutoiminto: Päällä / Pois / Läpikuuluvuustila
• Ominaisuuksia: Multipoint, ääniavustaja (Google Assistant/Siri/Alexa) ja mobiilisovellus parametrisella taajuuskorjaimella ja Crossfeed-ominaisuudella
• Paino: 311 g
• Lisävarusteet: Kuljetuskotelo, BTD 700-Bluetooth-lähetin, USB-C-kaapeli, 3,5 mm kuulokekaapeli ja lentokonesovitin

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Sennheiser julkaisi lokakuussa HDB 630 -vastamelukuulokkeet, joita ei kuitenkaan tutusta ulkonäöstä huolimatta ole suunnattu Momentum 4:n seuraajaksi, vaan hyvän äänenlaadun nimeen vannovien audiofiilien langattomaksi kuulokkeeksi. Valmistajan legendaariseen HD 600-sarjaan viittaava mallinimi ja 500 euron hintalappu lupaavatkin lähtökohtaisesti paljon, mutta kiinnostavuus jatkuu myös konkreettisella tasolla. Sennheiser on nimittäin säätänyt HDB 630:n äänen monista muista vastamelukuulokkeista poiketen suhteellisen neutraaliksi ja lisännyt uusittuun mobiilisovellukseensa parametrisen taajuuskorjaimen sekä crossfeed-toiminnon. Ostaja saa lisäksi AptX Adaptive -koodekkia tukevan erillisen BTD 700-Bluetooth-lähettimen. Kaiken tämän myötä HDB 630:sta tulikin nopeasti hypetetty tuote, joka monien arvostelijoiden mukaan päihittää suurin piirtein kaikki kilpailijansa.

Meillä Suomessa monia on vaikuttanut kiinnostavan, arvioiko myös Kuulokenurkka HDB 630:n – tässä kohtaa asiaa tiedustelleet saavat myöntävän vastauksen. Otetaan selvää, mikä kaikki kuulokkeissa todella on hypetyksen arvoista, ja missä olisi vielä 500 euron hintaan nähden parannettavaa. Ei unohdeta myöskään vertailua muutamiin muihin hyvänä pitämiini vastamelukuulokkeisiin sekä Audeze Maxwelliin.

Tuotepakkaus ja lisävarusteet

Kolme vuotta vanhan Momentum 4:n geenit alkavat näkyä HDB 630:ssa välittömästi, sillä varustelu on BTD 700-lähetintä lukuun ottamatta ennestään tuttu. Nyt tosin jykevän kotelon ulkopintana toimii kankaan sijaan synteettisempi materiaali ja lisävarusteille on tehty sisään hieman erilaisia kiinnityspisteitä. Pienikokoinen BTD 700 esimerkiksi sujahtaa kätevästi omaan pieneen taskuunsa, jossa sen tulisi pysyä tallessa. Hieman harmittelen kuitenkin sitä, ettei Sennheiser ole lisännyt lähettimelle AKG N9 Hybridin tapaista säilytyslokeroa suoraan kuulokkeiden rakenteeseen.

Kaapeleiden osalta HDB 630:n mukana toimitetaan 1,2 metrinen USB-C-kaapeli sekä vastaavan pituinen analoginen kuulokekaapeli, joka kiinnittyy äänilähteeseen 3,5 millimetrin liittimellä ja kuulokkeisiin pienemmällä 2,5 millimetrin liittimellä. Tämä kaapeli osoittautui ohueksi hiirenhännäksi, kun taas kuminen USB-kaapeli tuntuu jäykältä siihen nähden, että Sennheiser odottaa useimpien kohderyhmäänsä kuuluvien ihmisten kuuntelevan HDB 630:aa juuri sen avulla häviöttömästi. Ehkäpä valmistaja olisikin voinut jättää pakkaukseen sisältyvän lentokonesovittimen pois ja parantaa siten muutamalla eurolla kaapeleidensa laatua.

Sennheiserin kotelo on noin sentin paksumpi moniin kilpailijoiden tuotteisiin nähden, joten HDB 630 ei tunnu aivan yhtä luontevalta matkakumppanilta kuin vaikkapa kasaantaittuvalla rakenteella toteutetut Sony WH-1000XM6 ja Bose QuietComfort Ultra. Toisaalta Sonysta ja Bosesta poiketen Sennheiserin kuulokkeiden virta katkeaa automaattisesti, kun kuulokkeet asetetaan koteloonsa. Vastaavasti virta myös käynnistyy kuulokkeet ulos nostaessa, joten ominaisuus sujuvoittaa käyttöä sikäli, kun koteloa käytetään säännöllisenä säilytysratkaisuna.

Rakenne ja käyttömukavuus

Momentum 4 Wireless näyttää mielestäni etenkin mustan värisenä melko tylsältä kuulokkeelta, joten olisin toivonut HDB 630:n kohdalla jonkinlaista uudistumista. Ei ulkonäössä toki varsinaisesti mitään vikaa ole, muttei kyllä mitään mielenkiintoistakaan. Hopeiset haarukkaosat sentään hieman piristävät kokonaisuutta, mutta nekin ovat tavallista muovia, kuten koko rakenne muutoinkin (luulin aikanaan virheellisesti Momentum 4:n sisältävän metallia).

Vaikka näppituntuma huokuukin osien paksuuden myötä kestävyyttä, monet ovat aivan syystä moittineet HDB 630:aa halvan tuntuiseksi. Sama rakenne 200–250 euron Momentum 4:ssä tuntuu vielä tarkoituksenmukaiselta, mutta 500 eurolla pitäisi jo pystyä tarjoamaan jonkinlaista premium-fiilistä esimerkiksi Bowers & Wilkinsin kuulokkeiden, kuten PX7 S3:n tapaan. HDB 630:n laatuvaikutelmaa ei paranna myöskään natina, joka aiheutuu painellessa kuppien ja haarukoiden liitoskohtia. Kaikki eivät tosin tällaisista asioista piittaa, koska kuulokkeet päässä ne jäävät pitkälti huomaamatta.

Ulkoisesti HDB 630 eroaa Momentum 4:stä pannan erilaisen koristemateriaalinsa (sileä keinonahka vs. karhea kangas), korvapehmusteiden muotonsa sekä hieman paksumpien kuulokekuppiensa osalta. Akustinen kammio elementtien takapuolella on nyt aiempaa suurempi, minkä myötä HDB 630 näyttää vastamelukuulokkeeksi melko jykevältä. Onneksi paino pysyttelee kuitenkin maltillisessa 311 grammassa, joten esimerkiksi Focal Bathys painaa 40 grammaa enemmän. Toisaalta kilpailijat, kuten Sony WH-1000XM6, Bose QuietComfort Ultra ja AKG N9 Hybrid painavat vähemmän ja tarjoavat mielestäni laadukkaammalta tuntuvan rakenteen.

Uusilla keinonahkaisilla korvapehmusteilla lienee ensisijassa äänenlaadullinen tarkoitus, mutta samalla ne asettuvat hieman Momentum 4:ää tiiviimmin korvien ympärille. Toisaalta korva-aukko (5,6 x 3,8 x 1,9–2,5 cm) tuntuu silti nykymittapuulla varsin ahtaalta, joten korvanlehteni osuvat koko ajan pehmusteiden reunoihin. Tämä onkin ollut yksi kuluttajien suurimmista moitteista, enkä menisi itsekään sanomaan HDB 630:aa erityisen huomaamattomaksi.

Joidenkin kovaksi kuvaileman pääpannan kanssa tulen kuitenkin toimeen, minkä lisäksi kuulokkeet puristavat päätäni melko sopivasti, elleivät jopa hieman Momentum 4:ää kevyemmin. Jokin sangan muotoilussa silti omalla kohdallani hieman mättää, koska kupit kääntyvät herkästi korvieni takaosaa kohti muodostaen sinne eniten painetta. Esimerkiksi suun avaaminen rikkoo tavallista herkemmin pehmusteiden sulkevuuden ja vastamelun toimivuuden korvieni etupuolella.

HDB 630:n käyttäminen ei siis ole itselleni varsinaisesti mukavaa, joskin edelleen ihan siedettävää. Pystyn aivan hyvin pitämään kuulokkeitani päässä esimerkiksi 2–3 tuntia, joten en olisi käyttömukavuudesta liian huolissani. Suuremman pettymyksen itselleni tuottaa lopulta geneerinen rakenne, joka on lainattu halvemmaksi kuulokkeeksi suunnitellusta Momentum 4:stä. Osien kierrättämisessä ei ole mitään väärää, mutta hinnoittelun ja laadun välinen ristiriita herättää väkisin negatiivisia tunteita, kuten nyt pääsee käymään. Asiaa pahentavat myös ärsyttävät hipaisutoiminnot oikean kupin kyljessä.

Hipaisutoiminnot

Momentum 4:n omistajille tutut hipaisueleet ja toiminnot, kuten vastamelun ja läpikuuluvuuden välisen suhteen muuttaminen kahdella sormella nipistämällä, lienevät positiivinen juttu. Kaikille muille voi kuitenkin tulla yllätyksenä, miten verkkaisesti komennot rekisteröityvät, ja miten helposti kosketusaluetta tulee hipaistua vahingossa samalla, kun kuulokkeita liikutellaan päässä. Sama ongelma vaivasi jo Momentum 4:ää, mutta HDB 630:n paksumpien kuppien myötä kuulokkeista on lähes mahdotonta ottaa kiinni tauottamatta tai jatkamatta samalla äänentoistoa. Minun olikin lähes pakollista kytkeä hipaisutoiminnot sovelluksen kautta pois päältä, jotten automaattisesti inhoaisi HDB 630:aa. Tällöin joudun toki käyttämään äänilähdettä kuulokkeiden ohjaamiseen, koska tarjolla ei ole virtapainiketta lukuun ottamatta muita paineltavia painikkeita.

Rasittavien hipaisutoimintojen lisäksi HDB 630:n korvatunnistin toimii melko hitaasti, joten käyttökokemus jää lopulta kauas esimerkiksi vastaavilla ominaisuuksilla varustetuista Sonyn WH-1000XM-sarjan kuulokkeista. Sennheiser luottaa jostakin syystä täysin Momentum 4:n tekniikkaan, eikä se ole tehnyt kolmeen vuoteen tällä saralla havaittavaa tuotekehitystä.

Bluetooth-tekniikka ja akunkesto

Niin ikään Bluetooth-toteutus vastaa Momentum 4:ää, sillä Bluetooth-versio on aavistuksen vanhentunut 5.2 ja koodekkituki identtinen, eikä kilpailijoista poiketen Google Fast Pair -ominaisuutta vieläkään tarjota. Tällä kertaa erillisen BTD 700-lähettimen ansiosta yhä useammat pääsevät kuitenkin hyödyntämään HDB 630:n kanssa AptX Adaptive -koodekkia, sillä se toimisi jopa Applen laitteissa. Jotkut varmasti joutuvat edelleen turvautumaan Android-maailmassa USB Audio Player Pro -sovellukseen, mutta suosittelen muutoinkin sen ostamista, jos maksimaalinen Android-äänenlaatu kiinnostaa. Windows- ja Apple-ympäristössä BTD 700:lle voidaan puolestaan asentaa Sennheiser Dongle Control -sovellus, jolla Bluetooth-tila ja -koodekit ovat hallinnoitavissa. Toisaalta erillislähettimen käyttäminen ei ole pakollista, vaan HDB 630 toimii myös ilman sitä esimerkiksi suoraan matkapuhelimeen yhdistettynä.

Vaikkei AptX Adaptive eroakaan bittivirraltaan merkittävästi vanhemmasta AptX HD:sta, käytettävissä on vaihtoehtoisesti BTD 700:lla matalan viiveen tila, joka soveltuu hyvin esimerkiksi pelaamiseen. Ainakaan rennommassa pelailussa en jäljelle jäävästä 30 millisekunnin viiveestä häiriinny. Tähän tilaan päästään painelemalla BTD 700:n painiketta kolmesti, jolloin lähettimen valo muuttuu vihreäksi ja äänisignaalin suurin sallittu näytteenottotaajuus putoaa tietääkseni hieman alaspäin. Yhteys on ollut kaikissa tilanteissa vakaa ja erillislähettimen käyttö helppoa. Myös Multipoint toimii hyvin, kun kuulokkeet on yhdistetty samanaikaisesti BTD 700:aan ja johonkin perinteisempään Bluetooth-äänilähteeseen, kuten matkapuhelimeen.

Sennheiser on siis onnistunut tekemään Bluetooth-käyttökokemuksesta poikkeuksellisen sulavan, mikä on yksi HDB 630:n suurimmista vahvuuksista kilpailijoiden tuotteisiin nähden. Vaihtoehtoisesti BTD 700:n saa toki ostettua myös erikseen 50 eurolla, jolloin esimerkiksi niin ikään AptX Adaptive -koodekkia tukevan Momentum 4:n omistajat pääsisivät käsiksi samoihin etuihin – jos siis näin hoksattaisiin tehdä, mitä suuresti epäilen. Annetaankin Sennheiserille tunnustusta siitä, että lähetin sisältyy valmiiksi HDB 630:n varusteluun. Sen sijaan hieman erikoisena pidän sitä, miksi tällaiset äänenlaatu edellä suunnitellut kuulokkeet eivät tue häviötöntä AptX Lossless -koodekkia, jota päästäisiin käyttämään nimenomaan BTD 700:lla. Onneksi häviötön kuuntelu onnistuu kuitenkin tarvittaessa USB-kaapelilla.

Momentum 4:n tapaan yksi HDB 630:n vahvuuksista on myös pitkä akunkesto, sillä vastamelutoiminto päällä toteutuva 60 tuntia yltää edelleen markkinoiden kärkikastiin, joskin äänisignaalin laatu maksimoidessa jäädään todellisuudessa hieman maltillisempaan 45 tuntiin. Lyhyellä 10 minuutin lataamisella saavutetaan joka tapauksessa jo 7 tuntia lisää käyttöaikaa, joten akun loppuminen muodostunee harvinaiseksi ilmiöksi. Lataaminen onnistuu myös käytön aikana. Erona Momentum 4:ään nähden HDB 630 ei kuitenkaan enää toimi passiivisena kuulokkeena virta pois päältä. Sennheiser haluaa luultavasti välttää tilanteet, joissa ihmiset pettyisivät uutuusmallin ääneen DSP-korjausten puuttuessa. Negatiivisena puolena akun tai elektroniikan hajoaminen toki tekee kuulokkeista käyttökelvottomat, mutta pidän lopulta tärkeämpänä sitä, että tällainen tuote toimii optimaalisella tavalla ollessaan kunnossa kuin että sitä voitaisiin edelleen käyttää osittaisen hajoamisen jälkeen.

Havaitsin USB-käyttöön liittyen erikoisen ongelman, sillä Sennheiser on määrittänyt USB-yhteyden siten, että kuulokkeet lataavat aina itseään matkapuhelimeen liitettynä. Koska tätä ei ole mahdollista muuttaa asetusten kautta, eikä tarjolla ole Focal Bathys -kuulokkeiden tapaista USB-DAC-tilaa, puhelimen akku tyhjenee nopeasti. Tällaista käyttöä kannattaakin ainakin toistaiseksi vältellä ja jättää USB-kuuntelu tietokoneiden yhteyteen.

Mobiilisovellus ja lisäominaisuudet

HDB 630:n tarpeisiin kehitetty SmartControlPlus-sovellus sisältää uusina ominaisuuksina Crossfeed-toiminnon ja parametrisen taajuuskorjaimen. En myöskään muista vanhemman sovelluksen sisältäneen signaalitien esittävää infonäkymää, mikä on kuunteluun intohimoisesti suhtautuville audiofiileille ihan mukava lisä. Muut ominaisuudet sen sijaan ovat jo Momentum 4:stä tuttuja eli käyttäjä pääsee muuttelemaan muutamia asetuksia, säätämään vastamelutoimintoa ja määrittämään käyttötiloja erilaisiin kuunteluympäristöihin. Parametrisen taajuuskorjaimen lisäksi sovellus sisältää edelleen myös yksinkertaisemman graafisen taajuuskorjaimen, eikä valmiiksi määritettyjä ääniprofiileitakaan ei ole unohdettu, joten säätömahdollisuudet ovat kattavat.

Sennheiserin parametrinen korjain on yksi markkinoiden parhaista, sillä se sallii viisi täysin vapaavalintaista filtteriä, jotka voivat olla Peak, Low Shelf tai High Shelf -tyyppisiä. Taajuus ja Q-arvo ovat niin ikään täysin vapaasti valittavissa, mutta muutoksen voimakkuus on rajattu enintään kuuteen desibeliin ylös- tai alaspäin. Tämä onkin ihan järkevää, jottei kuulokkeiden vahvistimesta lopu teho kesken.

Mukavana lisänä sovellus mahdollistaa kahden eri taajuuskorjauksen A-B-vertailun tai kullakin hetkellä määritettyjen muutosten vertaamiseen vakioasetuksiin. Vertailutilanteessa tarvitsee vain pitää sormea nappulan päällä ja äänenvoimakkuuskin tasataan kahden vaihtoehdon välillä, jolloin eroista saa täydellisen tilannekuvan. Tällaisia ominaisuuksia ei olla totuttu näkemään vastamelukuulokkeissa, joskaan parametrinen taajuuskorjain itsessään ei ole uusi keksintö. Esimerkiksi Nothing Headphone (1):n sovellus sisältää vieläkin kattavamman 10-kanavaisen korjaimen, joka tosin ei ole aivan yhtä vapaasti määritettävissä kuin Sennheiserin 5-kanavainen vastine.

Crossfeed-toiminto sekoittaa vasenta ja oikeaa kanavaa keskenään tavoitteena luoda kaiutinmaisempi äänikuva. Lopputulos onkin juuri tällainen, mutta omaan makuuni vain Low-asetus olisi käyttökelpoinen ilman, että ääni alkaa vääristyä liikaa. Esimerkiksi vanhempaa pelkästään kaiuttimille tuotettua musiikkia kuunnellessa Crossfeed-toiminnolla päästään näppärästi eroon pelkästään vasemmalle tai oikealle puolelle miksatuista äänistä, jotka kuulokkeilla muutoin olisivat varsin ärsyttävää kuunneltavaa. Näkisinkin ominaisuuden pidemmän päälle hyödyllisemmäksi kuin monet puolivillaisesti toteutetut tilaäänet, jotka lähinnä sotkevat äänikuvaa ja vääristävät ääntä. Sennheiser pysyttelee vielä toistaiseksi tämän leikin ulkopuolella.

Vastamelutoiminto

Valmistajan mukaan HDB 630:n vastamelutoiminto vastaa pitkälti Momentum 4:ää, mikä näkemieni mittausten perusteella pitää paikkansa. Joku voisikin kysyä, miksei Sennheiser ole kehittänyt vastamelutoimintoaan kolmessa vuodessa? Toisaalta uudenlaiset korvapehmusteet vaikuttaisivat tekevän istuvuudesta aiempaa tiiviimmän, joten HDB 630 voi hyvinkin vaimentaa melua hieman paremmin kuin Momentum 4 – ainakin jos kupit istuvat korvilla tasaisesti.

HDB 630:n vastamelutoiminto ansaitsee plussaa olemattomasta taustakohinastaan. Sen myötä mielikuva laadukkaasta äänestä ei romutu heti alkuunsa, vaan elektroniikka pysyttelee ikään kuin piilossa. Melunvaimennuksen tehokkuus sen sijaan jää melko kauas Sonyn ja Bosen kuulokkeista, mutta on kuitenkin nykymittapuulla hyvää keskitasoa. Esimerkiksi meille tuttu Valco VMK25 tarjoaa hyvin samanlaisen käyttökokemuksen pienin sävyeroin. Myös ylemmän hintaluokan Focal Bathys MG vastaa kokeilujeni perusteella melunvaimennusteholtaan HDB 630:aa niin läheisesti, ettei mahdollisilla eroilla olisi suurempaa käytännön merkitystä. Joissakin tilanteissa eroja on vaikeaa havaita, mutta pienenä voittona totesin Sennheiserin kuulokkeiden vaimentavan tästä kolmikosta parhaiten simuloitua lentokonemelua.

Läpikuuluvuustilan luokittelisin niin ikään melko tavanomaiseksi, sillä ympäristö ei kuulosta kaikkein selkeimmältä ja luonnollisimmalta, muttei häiritsevästi vääristyneeltäkään. Sovelluksen tai hipaisujen kautta vastamelun tehokkuutta voitaisiin säätää, joskin keskityin itse arvioimaan sitä täydellä teholla. Luultavasti adaptiivinen tila saattaisi kuitenkin olla helpoin vaihtoehto, jos haluaisin melunvaimennuksen keventyvän automaattisesti hiljaisemmassa käyttöympäristössä. Ulkokäyttöä varten vastamelutoiminnolle voidaan aktivoida tuulisuojaus, jonka totesin vähentävän ilmavirrasta aiheutuvia häiriöääniä ja rutinoita todella tehokkaasti. Tämä asetus pois päältä otettuna rutinaa ja pulputusta sitten piisaakin.

Mikrofonin äänenlaatu

Tunnen jo tässä kohtaa toistelevani itseäni, mutta viimeinen Momentum 4:n tasolla pysynyt ominaisuus HDB 630:ssa on mikrofonin äänenlaatu, jota kuvailisin varsin hyväksi hiljaisessa käyttöympäristössä. Melun ja tuulen keskellä kuulokkeet eivät yritä suodattaa häiriöitä pois yhtä voimakkaasti kuin kilpailijoiden edistyneemmät tuotteet, mistä on sekä hyötyä että haittaa. Positiivisena puolena puhujan ääni ei leikkaannu pois melunsuodatusten yhteydessä, mutta toisaalta vastaanottaja kuulee myös ei-toivotut äänet hieman tavallista lujempaa. Ehkäpä tilannetta voitaisiin jopa kutsua realistiseksi.

Sennheiser julkaisi hiljattain passiivisille HD 500 -sarjan kuulokkeilleen BAM-erillismikrofonin, joka kiinnittyy 2,5 millimetrin liittimeen kuulokekaapelin yhteydessä. Tämä mikrofoni ei kuitenkaan tiettävästi ole yhteensopiva HDB 630:n kanssa, koska sen 2,5 millimetrin liitin on vääränlainen puuttuvan lukitusmekanismin vuoksi. Vaikkei moni parempaa mikrofonia välttämättä kaipaisikaan, yhteensopivuusongelma lähes samaan aikaan julkaistujen tuotteiden välillä on hämmentävä. Miksei Sennheiser ylipäätään voisi käyttää tavallisia 3,5 millimetrin liittimiä?

Kuulokkeiden äänenlaatu

Pienten uudistusten sekä lukuisten Momentum 4:stä periytyneiden piirteiden jälkeen pääsemme vihdoin äänenlaatuun, josta HDB 630:n kohdalla lopulta pääasiassa maksetaan. Ostajan kannattaa huomioida, että kuulokkeet toimivat vain virta käynnistettynä, jolloin niitä voidaan kuitenkin kuunnella Bluetooth-yhteyden lisäksi mukana tulevalla kuulokekaapelilla. Myös USB-kaapelilla kuuntelu onnistuu kuulokkeiden sisältämän DAC:in ansiosta. Näin käytettynä äänisignaali on häviötön, kunhan äänilähteen asetukset on määritetty oikein. Kilpailijoista esimerkiksi Sony ei tarjoa USB-kuuntelumahdollisuutta, joten Sennheiserilla on tässä etu puolellaan. Sama pätee myös Bose QuietComfort Ultraan, muttei enää siitä hiljattain julkaistuun uuteen versioon, josta USB-tuki jälleen löytyy.

HDB 630:n äänenlaadun ja taajuusvasteen näkökulmasta vastamelutoiminnon aktivoiminen kuuntelun ajaksi tuottaa kaikkein lineaarisimman lopputuloksen alataajuuksilla, kun taas ilman vastamelua ylemmät bassotaajuudet toistuvat hieman korostuneemmin. Ero näiden kahden käyttötavan välillä jää silti monia muita kuulokemalleja pienemmäksi. Vastamelun voimakkuusasetus ei myöskään vaikuttaisi muuttavan ääntä, eikä taajuusvasteeseen synny eroja langattoman ja langallisen kuuntelun välillä. HDB 630:n käyttäminen on täten suoraviivaista ja jokaisen tulisi saada siitä irti paras mahdollinen äänenlaatu asiaa suuremmin miettimättä.

Mittaustulokset

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. HDB 630:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokemallien kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Taajuusvaste (ANC ON & OFF):

Vastamelu vaikuttaa aina jonkin verran kuulokkeiden taajuusvasteeseen, joten valmistajat optimoivat yleensä lopullisen äänen sillä oletuksella, että ominaisuus pidetään päällä. Tämä toteutuu myös HDB 630:n kohdalla, koska siinä 70–150 hertsin väli toistuu vastamelun pois päältä ollessa korostuneemmin, mistä ei ole objektiivisesti arvioituna hyötyä sikäli, kun Harmanin käyrän muotoa pidetään toivottuna lopputuloksena.

Sennheiser on joka tapauksessa säätänyt kuulokkeidensa äänen monia muita vastamelukuulokkeita tasapainoisemmaksi, koska keski- ja ylätaajuuksien määrä on oikein sopiva neutraalia toistoa silmällä pitäen, eikä bassokaan toistu älyttömän korostuneesti. Toki tuunausta voitaisiin edelleen kutsua tukevuuteen tähtäävien alataajuuksien myötä kuluttajatyyppiseksi, mutta tällaisessa tavallista meluisammassa ympäristössä kuunneltavaksi suunnatussa tuotteessa pidän ratkaisua ihan järkevänä. Basson määrää saadaan tarvittaessa liikuteltua helposti eri suuntiin valmistajan hyvällä taajuuskorjaimella.

Ylempien taajuusalueiden pieni epätasaisuus vaikuttaisi olevan jossakin määrin mittauslaite- ja käyttäjäkohtaista eli pomppujen ja kuoppien sijainti todennäköisesti hieman vaihtelee. Yhtenä varsin ilmiselvänä piirteenä diskantti 10 kilohertsin yläpuolella nousee kuitenkin varsin voimakkaasti koholle, mikä voi mahdollisesti häiritä joitakin. Silti kaiken kaikkiaan kuulokkeet on viritetty oikein järkevästi kohti luonnollista toistoa, mihin monet muutkin Sennheiserin HD 500- ja HD 600-sarjan kuulokkeet tähtäävät.

HDB 630 vs. Momentum 4 Wireless:

Sekä HDB 630 että Momentum 4 mittautuvat hieman eri tavoin eri laitteistoilla, mutta yleistetysti uutuusmallin voidaan todeta tarjoavan tasaisemman ja läsnäolevamman keskialueen sekä vähemmän bassoa ja diskanttia. Taajuusvaste on siis suorempi ja ääni siten ehkäpä vähemmän innostavaa, mutta toisaalta lähempänä sitä, miltä musiikki itsessään kuulostaisi täysin neutraalisti esitettynä. Momentum 4 vaikuttaa lopputulokseen selvästi enemmän, mikä ei ole äänenlaadun kannalta toivottavaa etenkään musiikkia ajatuksen kanssa kuuntelevilta ihmisiltä, kuten itseltäni kysyttäessä. HDB 630 onkin tehty juuri kriittiseen makuun, kun taas Momentum 4:n jykevämpi basso ja kirkkaammat ylätaajuudet saattaisivat saada tanssijalan vipattamaan nopeammin rennommassa kuuntelussa.

Maltillinen taajuuskorjaukseni:

Koska Sennheiser tarjoaa HDB 630:lle erinomaisen taajuuskorjaimen, olen hyödyntänyt sitä äänen hienosäätämiseen. Mainittakoonkin jo tässä kohtaa, millaisilla asetuksilla pääsen vakioasetuksia miellyttävämpään lopputulokseen. En kuitenkaan lopulta lähtenyt Sennheiserin tekemää pohjatyötä suuresti muuttamaan.

Havaintoja äänestä

Sennheiser HDB 630:sta saisi tarvittaessa kerrottua lyhyesti, koska se kuulostaa pohjimmiltaan luonnolliselta kuulokkeelta, jossa on kuitenkin samalla tukeva basso. Nähdäkseni vain harvat keksisivät vakioasetusten mukaisesta esitystavasta suurempaa huomautettavaa, kunhan tavoitteena ei ole saavuttaa kliinistä neutraaliutta tai Bowers & Wilkinsin uusimpien kuulokemallien tapaista basson ja diskantin yliannostusta. HDB 630 on päinvastoin melko rauhallinen ja jopa aavistuksen pehmeä-ääninen kuuloke – ainakin itselleni. Sitä kuunnellessa sekä laulajista että soittimista saa helposti selvää, ja kaikki kuulostaa ylipäätään hyvässä mielessä normaalilta. Toisaalta tietynlainen kuulaus ja pikkutarkkuus kuitenkin uupuu, joten energisyyden ja maksimaalisen yksityiskohtaisuuden sijaan rento kuuntelukokemus nousee tärkeämpään rooliin.

Taajuusvastemittausteni perusteella basson voisi olettaa jossakin määrin korostuneeksi, mutten kuitenkaan lopulta koe sen nousevan liikaa esiin verrattuna Harmanin tavoitekäyrää mukaileviin kuulokemalleihin. Basso ei myöskään juurikaan vuoda keskialueen sekaan, vaikka huomasinkin pienen taajuuskorjauksen selkeyttävän toistoa lisää. Vakioasetuksilla paksuksi tuotettu musiikki (esim. tietyt modernit rock-genret) voi kuulostaa ajoittain hieman pehmeältä, kun taas kevyempi musiikki kuulostaa näin todella hyvältä. Lisäksi kaikenlainen elektroninen bassomusiikki ja bassovetoinen pop potkii miellyttävän lujaa voimakkaan alabasson ansiosta. Monet muut vastamelukuulokkeet painottavat toistossaan selvästi enemmän ylempiä bassotaajuuksia, jolloin esitystavasta tulee ikään kuin mutainen, eikä siitä irtoa samanlaista fyysisyyttä kuin HDB 630:sta. Vakavahkosta audiofiili-luonteesta huolimatta kyseessä onkin erinomainen bassokuuloke, johon saataisiin tarvittaessa taajuuskorjaamalla tai Bass Boost:illa jytkettä vielä lisääkin. Totesin häviöttömän USB-kuuntelun tekevän bassosta hieman tiukempaa ja kontrolloidumpaa Bluetooth-yhteyteen verrattuna.

Keskialueen koen tuovan melko uskollisesti esiin kuuntelemani musiikin tärkeimmät piirteet, joskin 3,5 kilohertsin ympäristö kuulostaa itselleni aavistuksen hyökkäävältä, joten tykkään rauhoittaa sitä taajuuskorjaamalla. Tämä kuitenkin tekee toistosta lähinnä vieläkin luonnollisempaa sen sijaan, että ääni olisi oletuksena jollakin tapaa ärsyttävää. Muutoin kokemukseni on hyvä sellaisenaan, joten en tuijottaisi HDB 630:n mittaustuloksia liian tarkasti etenkään, kun ne vaihtelevat eri sivustojen välillä juuri 1–3 kilohertsin kohdalla. Itse asettaisin kuulokkeet jonnekin selkeän ja rennon äänen välimaastoon eli toisto ei ole liian kesyä, muttei tunne pakotetun energiseltäkään. Itselleni tutut biisit kuulostavat pitkälti siltä, mihin olen muilla hyvänä pitämilläni passiivisilla kuulokkeilla tottunut. Esimerkiksi Sennheiserin oma HD 620S ei mielestäni kuulosta keskialueeltaan yhtä miellyttävältä kuin HDB 630.

Diskantin osalta HDB 630 ei sen sijaan lopulta ole aivan onnistunein, koska tottumuksiini nojautuen toivoisin äänen olevan hieman kirkkaampaa ja ”kirpeämpää”, mutta toisaalta koen 10 kilohertsin yläpuoliskon ajoittain häiritseväksi. Esimerkiksi rumpujen lautasissa esiintyy ylimääräistä karkeutta ja sihahtelua, mikä on tyypillistä myös esimerkiksi Hifimanin avoimille planaarikuulokkeille tai jossakin määrin Audeze Maxwell:ille. HDB 630:ssa tällainen korostunut ilmavuus ei varsinaisesti tuo toistoon yksityiskohtaisuutta tai avoimuuden tuntua, joten olen korjannut tilanteen High Shelf -tyyppisellä filtterillä samalla hieman 6–8 kilohertsin väliä voimistaen. Sen jälkeen en enää aisti ylätaajuuksilla mitään poikkeuksellista, vaan kaikki eri taajuudet ovat lievästä pehmeydestä huolimatta sopivasti edustettuna. USB-yhteyttä hyödyntäessä diskantista saadaan vielä hieman selkeämpää ja erotellumpaa, mutta suurempana hyötynä Bluetooth-yhteyteen nähden pidän äänikuvan avartumista.

Vakioasetuksilla kutsuisin tilavaikutelmaa melko ahtaaksi ja suljetuksi etenkin Bluetooth-yhteydellä, mutta taajuuskorjaukseni vaikuttaisi hieman helpottavan tilannetta. Ainakaan suhteellisten pienten säätöjen jälkeen en enää kiinnitä äänikuvan ahtauteen yhtä paljoa huomiota. Suosittelenkin kuulokkeiden omistajia vähintään kokeilemaan äänen hienosäätämistä. Monet ovat hyvästä syystä kuvailleet kuulokkeita ikään kuin tyhjäksi kankaaksi, jota voidaan värittää oman maun mukaan. Perusta on suhteellisen väritön ja työkalut ammattitasoa.

Monet hyvät kuulokkeet kuulleena en välttämättä lähtisi hypettämään HDB 630:n äänenlaatua, mutta pidän sitä joka tapauksessa todella onnistuneena langattomana kuulokkeena. Suurimmaksi eduksi kilpailijoihin nähden muodostuu tasapainoinen ääni vakioasetuksilla, jolloin ilmiselvien virheiden korjaamisen sijaan kuulokkeiden käyttäjä voi keskittyä hienosäätämään lopputulosta entistä paremmin omaan makuunsa sopivaksi. Vertailun vuoksi Valco on uskaltanut tehdä VMK25:stä vieläkin neutraalimman, kun taas HDB 630 tuntuu mielestäni eräänlaiselta toimivalta välimuodolta neutraaleista ja kuluttajatyyppisistä kuulokkeista. Näin ollen sen ei pitäisi karkottaa luonnollisiin keskitaajuuksiin, eikä myöskään voimakkaaseen bassoon tottuneita, vaikkei taajuuskorjaimeen koskettaisikaan.

Haetaan kuitenkin vielä tilanteeseen lisäperspektiiviä muutamien vertailujen kautta.

Vertailu: Sennheiser HDB 630 vs. Bose QuietComfort Ultra

Hinnat 500 € vs. 350 € (edullisimmillaan alennuksessa 300 €)

Bose ja sen QuietComfort Ultra -kuulokkeet ovat yksi Sennheiserin kovimmista kilpailijoista erityisesti vastameluominaisuuksien saralla. Nykyään Bose myy kuulokkeistaan 2nd Gen -versiota 400–500 eurolla, kun taas alkuperäisen QuietComfort Ultran voi ostaa itselleen 300–350 eurolla. Tykästyin itse kuulokkeiden mukavuuteen, tehokkaaseen vastameluun ja äänenlaadulliseen potentiaaliin.

Heti vertailun alkuun on mainittava, ettei Sennheiser HDB 630 tunnu päässäni yhtä huomaamattomalta ja mukavalta kuin QuietComfort Ultra. Bosen kasaantaittuva, sirompi ja kevyempi rakenne on myös fiksumpi mobiilikäyttöä ajatellen, ja metallisen sangan ansiosta yleinen laatuvaikutelmakin nousee Sennheiser-mallia korkeammaksi. Toisaalta ei HDB 630 lopulta paljoa jää näillä osa-alueilla jälkeen. Vastamelun tehokkuuden kohdalla paremmuudesta ei sen sijaan ole kaksikon välillä minkäänlaista epäselvyyttä, vaan QuietComfort suoriutuu huomattavasti paremmin, joskin voimakkaamman taustakohinan kera.

Bosen kuulokkeet ovat mielenkiintoiset tukiessaan AptX Lossless -koodekkia, jota Sennheiser ei ole ottanut käyttöön omissa kuulokkeissaan. Edullisimmillaan 300 eurolla ostettu QuietComfort Ultra ja 50 eurolla erikseen ostettu BTD 700 -lähetin tarjoaisivatkin noin 350 euron hintaan häviötöntä langatonta ääntä, mihin uudempi ja äänenlaatu edellä kehitetty HDB 630 ei 500 eurolla kykene. Yksinään tämä ei tietenkään äänenlaatua ratkaise, mutta ero saa väkisin kyseenalaistamaan Sennheiserin osaamista. Onneksi HDB 630 kompensoi kuitenkin tilannetta USB-kuuntelumahdollisuudella. Se myös sisältää paremman taajuuskorjaimen ja tarjoaa noin kaksinkertaisen akunkeston QuietComfort Ultraan nähden. Pienin varauksin HDB 630:aa on lisäksi hieman sujuvampaa käyttää hipaisutoiminnoin, koska Bosen painikkeet ovat pienet ja tuntumaltaan kehnot.

Äänenlaadun osalta ei ole syytä unohtaa sitä, että BTD 700 -lähetin sisältyy HDB 630:n pakkaukseen, jolloin kuluttaja saa suoraan kaiken tarvitsemansa. Bosen kohderyhmän en sen sijaan usko tietävän Bluetooth-koodekeista erityisen syvällisesti, joten erillislähettimen hyötyjä ei välttämättä tiedosteta. Näin ollen sellainen suurella todennäköisyydellä jää hankkimatta, minkä myötä kuuntelu tapahtunee AAC- tai SBC-koodekilla HDB 630:n parempien AptX-vaihtoehtojen sijaan. Toisaalta Bosen kuulokkeet ovat älykkäämmät mitatessaan käyttäjän korvien akustisen impedanssin ja optimoidessaan ääntä sen pohjalta. Lisäksi kuulokkeet säätävät myös basson ja diskantin tasoa dynaamisesti kuuntelun aikana. Tämän vuoksi seuraavia QuietComfort Ultran taajuusvastemittauksia ei kannata ottaa liian kirjaimellisesti, koska suurella todennäköisyydellä vaste on hieman erilainen jokaisen eri ihmisen korvilla.

Taajuusvasteet vakioasetuksilla:

Taajuusvasteet korjausten jälkeen:

Vakioasetuksia ei nähdäkseni tarvitse käsitellä yhtä lausetta enempää, sillä QuietComfort Ultran basso on aivan liian korostunutta, jotta ääni olisi selkeää tai millään muullakaan tapaa kunnollista. Jos joku ei aio asentaa Bosen mobiilisovellusta ja tehdä tilanteelle jotakin, kaksikosta kannattaisi ehdottomasti ostaa tasapainoisempi ja paremmalta kuulostava HDB 630.

Yksinkertaisella taajuuskorjauksella Bosen kuulokkeet saadaan kuitenkin alataajuuksiltaan Sennheiser-mallin kaltaiseksi. Tällöin QuietComfort Ultran energisemmät keskitaajuudet saatettaisiin mausta riippuen kokea parannukseksi rennompaan HDB 630:aan nähden. Molempien kuulokkeiden ääni vaihtelee joka tapauksessa käyttäjäkohtaisesti, joten erot saattavat hyvinkin olla pienempiä ta jopa suurempia omiin kokemuksiini ja mittaustuloksiini nähden. Itse en aisti QuietComfort Ultran ylätaajuuksia erityisen epätasaisiksi, mutta HDB 630 kuulostaa kuitenkin hieman hiotummalta, joskin samalla pehmeämmältä. Bose-mallin ääni on raikkaampaa ja tyyliltään menevämpää. Monipuolisemman taajuuskorjaimen ansiosta Sennheiserin kuulokkeista saadaan toisaalta tehtyä suoraviivaisemmin juuri oman maun mukaiset, kun taas QuietComfort Ultran kohdalla rajat tulevat nopeasti vastaan ilman jotakin kolmannen osapuolen sovellusta.

Yhdeksi merkittäväksi eroksi kaksikon välillä muodostuu omalla kohdallani äänikuva etenkin Bluetooth-kuuntelussa, sillä koen QuietComfort Ultran äänen syvemmäksi ja erottelultaan tilavammaksi. HDB 630:n äänikuvasta en ole millään saanut yhtä immersiivistä, vaan se tuntuu myös dynamiikaltaan aavistuksen tasapaksulta. En oikeastaan odottaisi tällaista eroa, mutta huomaan QuietComfort Ultran innostavan minua enemmän. Sitä etenkin AptX Lossless -koodekilla kuunnellessa ero hiljaa ja lujaa kuuluvien äänten välillä on suurempi ja realistisempi. Jos taas joudun tyytymään SBC- tai AAC-koodekkiin, HDB 630 kuulostaa melko ilmiselvästi kontrolloidummalta ja selkeämmältä.

Käyttötapa ratkaiseekin mielestäni paremmuuden kaksikon välillä, sillä molemmat pystyvät tarjoamaan tiettyjä parannuksia toisiinsa nähden. Sennheiserin kuulokkeet ovat helpommat valmiiksi kohdallaan olevien vakioasetusten myötä, mutta niitä voidaan myös säädellä monipuolisemmin. Parhaimmillaan QuietComfort Ultra saattaa silti tehdä osaavissa käsissä jopa suuremman vaikutuksen etenkin äänikuvallaan. Lopputulemani onkin se, että HDB 630:n kannattaisi maksaa nykyistä vähemmän, jotta kokonaispaketti vetäisi vertoja QuietComfort Ultralle. Koen Bosen kuulokkeiden hinta-laatusuhteen vielä tällä hetkellä paremmaksi.

Vertailu: Sennheiser HDB 630 vs. AKG N9 Hybrid

Hinnat: 500 € vs. 400 € (edullisimmillaan noin 200 €)

Toinen hyväksi toteamani ja nykyään selvästi HDB 630:aa edullisempi vastamelukuuloke tulee Samsungin omistamalta AKG:ltä. Sen N9 Hybridiä voidaan käyttää verkkoyhteyteen pohjautuvan USB-lähettimen myötä HDB 630:n tapaan monipuolisesti. Samalla Harman laboratorion virittämänä ääni peittoaa oikeaoppisuudessa monien hakoteillä olevien kilpailijoiden tekeleet. Kysymys kuuluukin, pystyykö Sennheiser tarjoamaan kaksinkertaiseen hintaan minkäänlaisia merkittäviä parannuksia.

N9 Hybrid tuntuu ensinnäkin metalliosiensa myötä hieman laadukkaammalta kuulokkeelta, mutta käyttömukavuuden osalta tilanne on tasainen. Valtaosa luultavasti kokee AKG:n avarammat korvapehmusteet hieman mukavammiksi, kun taas Sennheiserin paksummin pehmustettu pääpanta saattaa sopia toisille paremmin. Olen oikeastaan nähnyt molemmista kahdenlaisia arvioita, mutta itse käyttäisin N9 Hybridiä hieman mieluummin. Tätä tuntemusta saattaa tosin vahvistaa myös kuulokkeiden parempi käytettävyys, koska tarjolla on Sennheiserin hipaisutoimintojen sijaan kunnolliset painikkeet. Akunkestoltaan kaksikko ei sen sijaan eroa juurikaan toisistaan, eikä varustelussakaan ole merkittävää eroa.

Molempien kuulokkeiden viive saadaan pudotettua langattomassa kuuntelussa pieneksi mukana tulevia USB-lähettimiä käyttämällä, joten kaksikko kelpaisi vaikkapa pelaamiseen. Bluetooth-yhteyksien osalta Sennheiser luottaa AptX Adaptive -koodekkiin, kun taas AKG tarjoaa LDAC-tuen. Kaikenlaisia lisäominaisuuksia löytyy enemmän AKG:n sovelluksesta mikrofonisäädöt mukaan luettuna. N9 Hybrid onkin suunniteltu myös palaverikäyttöön, minkä myötä oma puhe toistuu sen kautta selkeämmin kuin HDB 630:lla. Vastamelutoiminto puolestaan toimii Sennheiserin kuulokkeissa hieman suoraviivaisemmin ilman AKG:n oikkuja, mutta vaimennusteholtaan kaksikko ei eroa merkittävästi toisistaan, eikä kummastakaan kuulu kohinaa. Taajuuskorjaintenkin osalta päädytään tasapeliin, sillä HDB 630:n parametrinen korjain on monipuolisempi, mutta N9 Hybridin 10-kanavaisella korjaimella päästään lopulta yhtä hyviin tuloksiin.

Taajuusvasteet vakioasetuksilla:

Taajuusvasteet korjausten jälkeen:

N9 Hybrid on viritetty vakioasetuksillaan kuluttajatyyppisemmäksi eli sen äänessä painottuvat basso ja diskantti enemmän kuin HDB 630:ssa. Toisaalta samalla myös yläkeskitaajuudet toistuvat energisesti, joten N9 Hybrid kuulostaa hauskuuteen tähtäävästä esitystavastaan huolimatta jopa hieman selkeämmältä kuin HDB 630 vakioasetuksillaan. Sennheiserin kuulokkeet ovat tasapainoisemmat, mutta samalla ääneltään lämpöisemmät ja pehmeämmät. Päädyn hieman 50:50 tilanteeseen paremmuutta arvioidessani, mutta lopulta N9 Hybridin diskanttikorostuma 8 kilohertsin paikkeilla tuntuu virheeltä, joka vaatii enemmän korjailua kuin mikään HDB 630:n ominaispiirre. AKG-malli toistaa sibilanssin voimistettuna, ja jos tarkkoja ollaan, omaan makuuni myös sen basso jytisee hieman liikaa ja keskitaajuudet jäävät tyyliltään turhan ohuiksi. Sennheiser-malli kuulostaa siis kriittisesti arvioituna tässä kohtaa hieman paremmalta.

Kattavan taajuuskorjaimen ansiosta olen kuitenkin saanut säädettyä N9 Hybridin likipitäen Harmanin tavoitekäyrän mukaiseksi, jolloin pienet heikkoudet jäävät kaukaiseksi muistoksi. Koska mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, taajuuskorjattujen kuulokkeiden vertaaminen toisiinsa on aina jossakin määrin hölmöä. Suoraviivaisinta reittiä päädytään silti tilanteeseen, jossa kaksikko kuulostaa melkolailla yhtä hyvältä. HDB 630:n ääni on hieman lämpöisempää ja keskitaajuuksien sävy itselleni miellyttävämpi. N9 Hybrid puolestaan toistaa diskantin kirkkaammin ja yksityiskohtaisemmin, ja ehkäpä juuri siitä syystä tilavihjeetkin realistisemmin. Täten ääni soi avoimemmin ympäröivässä tilassa, kun taas HDB 630:n äänikuva ei ole aivan yhtä vaikuttava, ellei sen diskanttia lähdettäisi muokkaamaan lisää.

Sennheiserin kannalta on ongelmallista, että sen HDB 630 maksaa tuplasti N9 Hybridiin nähden, mutten voi sanoa sitä varsinaisesti paremmaksi muutoin kuin tarkastellessani äänenlaatua vakioasetuksilla. Tältä osin mahdollisimman helppoja kuulokkeita etsivä saattaisi saada lisähinnalle jonkinlaista vastinetta. Muutoin AKG tarjoaa yksinkertaisesti enemmän. Vielä pari vuotta sitten 500 euroa HDB 630:sta olisi tuntunut sopivammalta, mutta nykyisessä markkinatilanteessa sen tulisi tarjota muutakin kuin hyvä tehdastuunaus perustellakseen kilpailijoitaan korkeamman hintatason.

Vertailu: Sennheiser HDB 630 vs. Focal Bathys MG

Hinnat: 500 € vs. 1200 € (edullisimmillaan 930 €)

Laitetaan Sennheiserin kuulokkeet äänenlaadultaan vieläkin kovempaan seuraan 1200 euron hintaisen Focal Bathys MG:n verrokiksi. Vaikken fanitakaan Focalin ahnetta hinnoittelua, olen joka tapauksessa pitänyt Bathys MG:tä tähän mennessä yhtenä parhaista kuulemistani vastamelukuulokkeista, kunhan lämpöiset vakioasetukset vaihdetaan hieman tasapainoisempaan Dynamic-äänitilaan. Toisaalta niin ikään tasapainoista ääntä tarjoava HDB 630 maksaa peräti 700 euroa vähemmän, joten sen olisi mahdollista osoittaa Focal-malli täysin ylihintaiseksi. Tätä ainakin itse etukäteen toivoin, koska hyviä kuulokkeita on mukavaa saada halvemmalla.

Rakenteellisesti Bathys MG tuntuu tukevammalta ja metalliosiensa ansiosta selvästi arvokkaammalta. Ulkonäkökin herättää enemmän kiinnostusta, joskin pelkistetympiin kuulokkeisiin mieltyneet arvostaisivat luultavasti HDB 630:n hillitympää tyyliä. Käyttömukavuuden osalta minun on vaikeaa nähdä kenenkään suosivan HDB 630:aa, koska Focal-mallin korvapehmusteet ovat selvästi tilavammat ja pääpantakin vähintään yhtä pehmeä. Bathys MG ei myöskään paina paljoa enempää, joskin 40 grammaa saattaisi silti olla joillekin ratkaiseva ero. Tällä rakenteella Focal pystyy joka tapauksessa veloittamaan Bathys MG:stä yli 1000 euroa, kun taas Sennheiserille se ei HDB 630:n muovisuuden vuoksi olisi mahdollista ilman, että yritys vaikuttaisi seonneen.

Vastamelun tehokkuuden osalta tilanne on hyvin tasainen ja kallistuu ainoastaan hieman HDB 630:n suuntaan. Akunkestossa Sennheiser-malli päihittää sen sijaan Focalin selvemmällä erolla langattomassa käytössä (45–60 vs 30 h), joskin USB-DAC-tilassa Bathys MG yltää 42 tuntiin. Molemmat kuulokkeet tukevat AptX Adaptive -koodekkia, mutta vain HDB 630:n mukana tulee sen mahdollistava USB-lähetin. Vielä toistaiseksi harvat mobiililaitteet tukevat tätä koodekkia natiivisti, joten useimmat ”joutuvat” kuuntelemaan Bathys MG:tä AptX Classic- tai AAC-koodekilla. Toisaalta USB-kuuntelussa Focal-malli toimii fiksummin, koska se voidaan asettaa USB-DAC-tilaan, jossa kuulokkeet eivät lataa itseään äänilähteen kautta samaan tapaan kuin HDB 630. Kaksikosta Sennheiser-malli soveltuu täten paremmin langattomaan käyttöön, kun taas Bathys-MG:llä on etu langallisessa käytössä tavoitellessa maksimaalista äänenlaatua. Jos kuulokkeita kuitenkin halutaan säätää, Sennheiserin sovellus ja taajuuskorjain ovat monipuolisemmat.

Taajuusvasteet vakioasetuksilla:

Taajuusvasteet korjausten jälkeen:

Focal Bathys MG tarjoaa kaksi erilaista esitystapaa riippuen siitä, kuunnellaanko sitä vakioasetuksilla vai Dynamic-äänitilassa. Oletuksena kuulokkeet toistavat 200-600 hertsin välin korostuneen tuhdisti, joten ääni on tyyliltään paksua ja aavistuksen tunkkaista, mutta kuitenkin hauskan voimakkaan ja fyysisen tuntuista. Dynamic-äänitilassa kuulokkeista tulee puolestaan HDB 630:n tyyliset eli alataajuudet säilyttävät lämpönsä, mutta eivät enää vedä liikaa huomiota itseensä. Täten tasapaino on mielestäni parempi, joskin olen vielä tehnyt MIMI-kuulotestin ja asettanut sen kautta määrittyvälle personoidulle taajuuskorjaukselle voimakkuudeksi 15 prosenttia. Omalla kohdallani tämä piristää ylätaajuuksia.

Vakioasetukset huomioiden HDB 630 tarjoaa siis mielestäni sopivasti kevyemmän ja tasapainoisemman kuuntelukokemuksen, kun taas Bathys MG:n vahvuudet tulevat parhaiten esiin Dynamic-äänitilassa. Tällöinkin kuulokkeet ovat luontaisesti energiatasoltaan hieman Sennheiser-mallia rauhallisemmat ja tummemmat erityisesti preesensalueella (4–6 kHz), mutta toisto on Focalille tyypillisesti elävää ja dynaamista. Yksinään kuunneltuna HDB 630 kuulostaa taajuuskorjauksillani erinomaiselta, mutta kun vaihdan korvilleni Bathys MG:n, en oikeastaan haluaisi enää palata takaisin. Jouduin aikani pohtimaan syitä tähän, mutta tilanne oli lopulta selkeä.

Bathys MG saa minut innostumaan musiikista enemmän, koska se lataa jokaiseen soittimeen enemmän voimaa toistaessaan äänten alut räjähtävämmin. Tällaisen elävän ja täsmällisen toiston rinnalla HDB 630 tuntuu dynamiikaltaan melko pehmeältä, ellei jopa hieman verhoutuneelta. Bathys MG:n basso on fyysisempää ja ylätaajuuksissa on tietynlaista irtonaisuutta ja särmikkyyttä, jota koen HDB 630:sta puuttuvan.

Bathys MG:n äänikuvaan muodostuu myös enemmän kerroksellisuutta ja syvyyttä, koska vokalisti rajautuu tarkemmin omalle paikalleen, ja muutkin instrumentit erottuvat helpommin toisistaan. HDB 630 sen sijaan toistaa ääntä yhtenäisempänä tasona, minkä koen vähemmän mielenkiintoiseksi. Bathys MG:llä huomaan enemmän äänikuvaan liittyviä yksityiskohtia siellä-täällä, kun taas HDB 630:aa kuunnellessa tunnen saavani ”vain” erittäin tasapainoisesti toistetun version samasta biisistä ilman mitään extraa. Kaiken tämän ansiosta Focal-malli imaisee minut voimakkaammin mukaansa etenkin, kun kuulokkeet tuntuvat päässäni mukavammalta kuin HDB 630.

Sennheiser-mallin eduksi jää kuitenkin hieman luonnollisempi taajuustasapaino, sillä se kuulostaa ikään kuin iloisemmalta hieman tummemman Bathys MG:n jälkeen. Erityisesti keskialueella Focal-mallin äänessä ei ole vastaavaa vaivattomuutta ja sulavuutta, vaan se jää tyyliltään aavistuksen kovemmaksi. Esimerkiksi laulusuoritukset toistuvat Bathys MG:llä tyyliltään hieman pidättyväisemmin. Kutsuisinkin HDB 630:aa kaksikosta neutraalimmaksi, mikä voi olla sen kohderyhmälle tärkeä piirre. Focal pyrkii tekemään kuulokkeillaan vaikutuksen ääntä hieman värittämällä. Itseeni tämä puree, koska haluankin yli 1000 euron kuulokkeiden tarjoavan jotakin mieleenpainuvaa pelkän neutraalin äänen sijaan. Bathysin pieni omalaatuisuus ei siis estä minua nauttimasta sen vahvuuksista.

Molemmat kuulokkeet edustavat joka tapauksessa äänenlaadultaan vastamelukuulokkeiden parhaimmistoa. Minun on helppo todeta 700 euroa edullisempi HDB 630 järkevämmäksi valinnaksi, mutta toisaalta lisäpanostus Focalin kuulokkeisiin ei mene aivan hukkaan. En tosin tiedä, paljonko tällaisille melko subjektiivisille ja osin vaikeasti havainnollistettaville eroille voidaan määrittää rahallista arvoa. Sennheiser on säätänyt äänen erinomaisen tasapainoiseksi, mutta HDB 630:lla on kuitenkin vielä matkaa ollakseen yhtä mieleenpainuva ja vaikuttava kuuloke kuin Bathys MG. Lopuksi en silti malta olla mainitsematta, että Focalin kuulokkeiden hinnalla saisi ostettua HDB 630:n lisäksi myös jonkin 700 euron avoinrakenteisen passiivisen kuulokemallin, jolloin kokonaishyöty kasvaisi kaikkein suurimmaksi. Tämän vuoksi yli 1000 euron vastamelukuulokkeet ovatkin melko hankalasti suositeltava tuotekategoria.

Vertailu: Sennheiser HDB 630 vs. Audeze Maxwell

Hinnat: 500 € vs. 400 € (usein alennuksessa 300 eurolla)

Audeze Maxwell on suunniteltu ensisijaisesti pelikuulokkeeksi, eikä se sisällä vastamelutoimintoa, mutta olen silti mennyt kutsumaan sitä parhaaksi 400 euron langattomaksi kuulokkeeksi. Suurelta osin tämä pitää edelleen paikkansa, koska äänenlaatu on valmiiksi priimaa, mihin useimmat saman hintaiset vastamelukuulokkeet eivät ole kyenneet. Nyt HDB 630 kuitenkin astuu samaan kuvaan vastamelunsa ja kevyemmän rakenteensa kanssa.

Puolen kilon Maxwell painaa peräti 180 grammaa enemmän kuin HDB 630, mutta tähän on saatu sisällytettyä laadukkaammat materiaalit ja huomattavasti suuremmat korvapehmusteet. Koska itseäni suurehko paino ei juurikaan häiritse, pidän kotioloissa Maxwellia mukavampana. Se päässä istun myös töissä useita tunteja putkeen, kun taas HDB 630:n ahtaat pehmusteet alkaisivat vastaavassa tilanteessa ärsyttää enemmän. Kaksikko on kuitenkin suunnattu eri käyttötarkoituksiin, joten Sennheiser-mallin pienempi koko ja vastamelutoiminto osoittavat etunsa, kun kuulokkeita lähdetään kuljettamaan paikasta toiseen tai ne päässä liikutaan esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä.

Molempien kuulokkeiden mukana toimitetaan USB-lähetin sillä erotuksella, että Maxwellissa tiedonsiirto toteutetaan verkkoyhteydellä, kun taas Sennheiserin BTD 700 on tavanomaisempi Bluetooth-lähetin. Siispä ainakin teoriassa Audezen kuulokkeiden langaton äänisignaali on laadukkaampi etenkin, kun Maxwellin tukema LDAC-koodekki päihittää jo valmiiksi Sennheiserin valitseman AptX Adaptiven. Lisäksi Maxwell voittaa HDB 630:n vielä akunkestossa ja mikrofonin äänenlaadussa (sisältää hyvän puomimikrofonin taustamelun vaimennuksella), eikä sen 10-kanavainen taajuuskorjainkaan tunnu juurikaan rajoittuneemmalta kuin Sennheiserin 5-kanavainen parametrinen vastine. Yhtenä etuna ääniprofiilia saadaan vieläpä vaihdettua lennosta kuulokkeiden painikkeilla, jotka muutoinkin ovat käytännöllisemmät HDB 630:n hipaisutoimintoihin verrattuna. Maxwell tuntuu siis monin paikoin paremmalta langattomalta kuulokkeelta, jos joku ei tarvitse nimenomaan pienempiä ja kevyempiä vastamelukuulokkeita.

Entäs sitten äänenlaatu?

Taajuusvasteet vakioasetuksilla:

Molempia kuulokkeita voitaisiin kehua samoista vahvuuksista, sillä ne kuulostavat langattomiksi ja DSP-korjatuiksi tuotteiksi todella hyvältä ja tasapainoiselta vakioasetuksillaan. Jos minulta kysytään, Maxwell kuulostaa kuitenkin vielä hieman paremmalta. Sen ääni on omaan makuuni yläkeskitaajuuksilla juuri sopivasti energisempää ja alataajuuksiltaan selkeämpää eli ikään kuin hifi-tyylisempää. HDB 630 sen sijaan toistaa ääntä pehmeämmin ja täyteläisemmin, mikä käynee ilmi myös taajuusvasteita vertaillessa.

Molemmissa kuulokkeissa itseäni häiritsee eniten ylimmän diskantin korostunut energisyys, josta minun tekee mieli päästä eroon, koska se on helposti mahdollista. Muutoin koen Maxwellin ylätaajuudet hieman tasaisemmiksi ja sen äänikuvankin avarammaksi. Audeze on ylipäätään virittänyt äänen laadukkaiden passiivisiten kuulokkeiden tyyliseksi, kun taas Sennheiser on halunnut varmistaa, että basso toistuu riittävän tukevasti meluisammassa kuunteluympäristössä. Myös kuluttajien bassovoittoiset tottumukset lienevät ohjanneet kehitystyötä.

Pienten taajuuskorjausten jälkeen Maxwell kuulostaa edelleen selkeämmältä (vähemmän pehmeältä), erottelukykyisemmältä ja suuremmalta, koska vastaavan lopputuloksen saavuttaminen HDB 630:lla vaatisi järeämpiä säätöjä. Kaksikko on kuitenkin suunnattu niin erilaiseen käyttöympäristöön, ettei niistä mielestäni samanlaisia tarvitse tehdäkään. Äänenlaatu on lopulta siinä määrin vertailukelpoista, etten pohjaisi valintaani pelkästään tähän, vaan ensisijaisesti kuulokkeiden muihin ominaisuuksiin. Jos vastamelulle ei ole tarvetta, Maxwell on mielestäni edelleen varteenotettava vaihtoehto jopa Focal Bathys MG:n tasoisille kuulokkeille. Kaikki tässä arvostelussa mukana olleet verrokit HDB 630 mukaan lukien ovatkin olleet omalla tavallaan hyviä, joten niiden välillä olisi vaikeaa tehdä huonoa valintaa.

Yhteenveto

Sennheiser HDB 630 tekee elämästä moniin kilpailijoiden tuotteisiin nähden helpompaa: äänenlaatu on valmiiksi hyvin kohdallaan ja BTD 700 mahdollistaa laadukkaan Bluetooth-kuuntelun kaikenlaisilla laitteilla. Koska valtaosa ihmisistä käyttänee kuulokkeitaan juuri vakioasetuksilla, Sennheiserin ”avaimet käteen” -tyylinen lähestymistapa on kannustettava ja samalla tärkein peruste sille, miksi HDB 630:sta kannattaisi maksaa 500 euroa. Tällainen selkeys ja suoraviivaisuus ovat vahvuuksia niin ikään kotimaisen Valcon kuulokkeissa, mutta niistä puuttuvat toistaiseksi HDB 630:n harrastajille tarjoamat lisäominaisuudet, kuten erinomainen taajuuskorjain sekä crossfeed. Kokonaisuutena HDB 630 tuntuukin äänenlaadullisesti juuri sellaiselta tuotteelta, jota tähän tuotekategoriaan on odotettu.

Mutta…

Hintaan on silti lurahtanut mukaan reilusti audiofiililisää, sillä ulkoisesti ja teknisesti vastaavaa Momentum 4:ää myydään jo edullisimmillaan alle 200 eurolla. Tasapainoisempi tuunaus, pakkaukseen sisällytetty BTD 700-lähetin ja sovelluksen pari lisäominaisuutta eivät vielä mielestäni täysin oikeutakaan 300 euron hintaeroa näiden kahden kuulokemallin välillä. Toki HDB 630 kuulostaa hintansa arvoiselta, mutta samalla silmät tulisi ummistaa melko halvalle laatuvaikutelmalle, tylsähkölle ulkonäölle ja jossakin määrin puutteelliselle käyttömukavuudelle. Hipaisutoiminnotkin itseäni lähinnä ärsyttävät.

Sopivampi hinta tällaiselle osittain vanhentuneelle tuotteelle voisikin olla 350 euroa. Tällöin Sennheiser alkaisi jo todennäköisemmin ohjata vastamelukuulokemarkkinoita kohti parempaa äänenlaatua sen sijaan, että kilpailijoiden kuulokemallit tuntuisivat hinta-laatusuhteeltaan paremmilta. Osaava kuulokekuuntelija saa säädettyä esimerkiksi Bose QuietComfort Ultran tai AKG N9 Hybridin äänen täysin vertailukelpoiseksi, joten suhtaudun lopulta Sennheiser-uutuuteen melko maltillisesti ylitsevuotavan hypetyksen sijaan. Se on oikein hyvä ja suosittelemisen arvoinen langaton kuuloke, muttei sentään kokonaisuus huomioiden mullistava ilmestys. Jätetäänkin asia tähän ja seuraillaan, miten kilpailijat reagoivat HDB 630:n saamiin kehuihin ja ilmeisen hyviin myyntilukuihin. Jospa samalla Sennheiserin kuulokkeiden markkinahintakin asettuisi houkuttelevammalle tasolle.

Plussat ja miinukset:

+ Erittäin tasapainoinen ääni vakioasetuksilla
+ Järkevä määrä bassoa
+ Hyvä parametrinen taajuuskorjain
+ Crossfeed-toiminto päihittää muiden valmistajien tilaäänet
+ Pakkaukseen sisältyy AptX Adaptive -koodekkia ja matalaa viivettä tukeva Bluetooth-lähetin
+ Pitkä akunkesto
+ Vastamelu ei häiriinny pahemmin tuulesta

+/- Ääni on jossakin määrin pehmeää ja kesyä
+/- Tylsä ulkonäkö

– Ylin diskantti korostuu ajoittain häiritsevästi
– Muovinen rakenne ei vastaa myyntihintaa
– Tekniikka ja vastamelutoiminto on lainattu suoraan halvemmasta Momentum 4:stä
– Ahtaat korvapehmusteet ja mahdolliset istuvuusongelmat
– Ärsyttävät hipaisutoiminnot
– Kuulokkeita ei voi estää lataamasta itseään matkapuhelimeen liitettynä
– Ei tukea AptX Lossless -koodekille, jota BTD 700 tukisi
– Korkea hinta kilpailijoihin nähden