Meze Audio POET: Vähälle huomiolle jäänyt laatukuuloke

Kirjoittaja: Sword of Damocles (osa kuvista valmistajan kuvapankista)

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2025
• Valmistusmaa: Romania
• Hinta: 2000 €
• Rakenne: Avoin, over-ear
• 92 x 63 mm planaarielementit (Rinaro Isodynamic Hybrid Array MZ6) + AMTS-teknologia (lisensoitu Dan Clark Audiolta)
• Impedanssi: 55 Ohm
• Herkkyys: 101 dB/mW
• Paino: 405 g
• Liitintyyppi: 2x 3,5 mm
• Kaapeli: Pituus 2 m / liitin 6,35 mm
• Lisävarusteet: Kotelo ja kaapelipussi
• Takuu: 2 vuotta

Arvostelukappaleen hankintatapa: Saatu lainaan maahantuojalta

Kuulokenurkassa emme ole pariin vuoteen arvioineet Meze Audion kuulokkeita, mutta tällä kertaa tilanne helpottuu valmistajan POET-kuulokemallin myötä. Sen ostaja saa 2000 eurolla avoinrakenteisen planaarikuulokkeen LIRIC-sarjan kokoluokassa. POET:iin romanialaisvalmistaja on lisäksi istuttanut vaikutteita Dan Clark Audion (DCA) kuulokkeista pääpannan rakentuessa samaan tapaan kahdesta ohuesta metallitangosta. Vieläkin selkeämpänä esimerkkinä näiden kahden valmistajan yhteistyöstä toimii elementtien etuvaimennukseen DCA:lta lisensoitu AMTS-teknologia, jota muistuttavaa QWRM-ratkaisua Meze Audio ehti jo hyödyntää aiemmin suljetussa LIRIC 2 -kuulokemallissaan.

Kiinnostavuudestaan huolimatta POET on kuitenkin jäänyt melko vähälle huomiolle, mikä voi selittyä osittain kuulokkeiden hinnoittelulla. Useimpien valmistajien kiinnostavimmat huippumallit maksavat nykyään vähintään 4000 euroa, kun taas kilpailu on koventunut eniten alle 1000 euron hintaluokassa. Siispä tällainen 2000 euron kuuloke voi tuntua herkästi jopa hieman väliinputoajalta. Sen tulisi pystyä perustelemaan olevansa tosi hyvä, mutta samalla kiinnostaa kuulokeharrastajaa riittävästi, jottei hän hyppää ostohousut jalassa samalla kertaa niihin todellisiin High-end-malleihin. Tarkastellaanpa siis POET:ia juuri tästä näkökulmasta. Millainen on nykyään 2000 euron kuuloke?

POET saapui testilainaan kotimaiselta maahantuojaltamme Simexiltä, joten annetaan kaikki peukut ja kiitokset heidän suuntaan!

Tuotepakkaus ja varustelu

Meze Audio halusi aikanaan tehdä maksimaalisen vaikutuksen toimittamalla Empyrean-kuulokkeensa suuressa alumiinisalkussa, joka kuitenkin sittemmin joutui kutistuskuurille vaihtuessaan hieman kompaktimpaan salkkuun Empyrean 2:n kohdalla. Näitä edullisempi POET sen sijaan toimitetaan mustassa boksissa, joka muistuttaa suurta eväslaatikkoa. Itse näkisin tämän enemmän kotisäilytysratkaisuna kuin kuljetuskotelona, vaikka se siihenkin pidemmillä matkoilla soveltuisi.

Kuulokkeiden ostaja saa lisäksi mustaan keinonahkapussukkaan pakatun premium-kuparikaapelin (Furukawa PCUHD Copper), jota pidän erittäin hienona, mutta omaan ”työpöytäkäyttööni” turhankin pitkänä. Monille muille 2,5 metrin pituus lienee kuitenkin melko optimaalinen, sillä se ulottuu pidemmälle kuin puolitoistametrinen kaapeli, muttei kuitenkaan ole aivan yhtä kömpelö kuin kolmemetrinen hyppynaru. Erikseen ostettuna tällainen Romaniassa käsin punottu 8-säikeinen kaapeli maksaisi pituudesta riippuen 250 tai 350 euroa, mikä voi kuulostaa hurjalta, mutta on ihan linjassa markkinoiden muun tarjonnan kanssa. Vaikkei kaapeleilla noin yleisesti ottaen äänenlaadullista merkitystä olekaan (herättää toki väittelyä), Meze Audio varmistaa POET:in tuntuvan kokonaisvaltaisesti erityiseltä. Ja sattuuhan tämä kaapeli olemaan myös erinomaisen notkea ja ”hyväkäytöksinen”.

Pienenä harmistuksena valmistaja ei POET:in kohdalla salli liittimen valitsemista ostovaiheessa, vaan kaapelissa on kiinteästi 6,35 millimetrin plugi. Kuulokekuppeihin kaapeli napsahtaa puolestaan kiinni 3,5 millimetrin liittimillä. Vaihtokaapelivalikoimaa siis onneksi löytyy, koska samat variantit sopivat esimerkiksi Hifimanin ja Fiion kuulokkeisiin. Kokeilujeni perusteella myös leveän rungon omaavat 3,5 millimetrin liittimet mahtuvat kiinnittymään POET:in kuppeihin.

Rakenne ja käyttömukavuus

Meze Audio valmistaa hienoja ja poikkeuksellisen laadukkaita kuulokkeita, joita voisi mielestäni ostaa jo pelkän ulkoisen olemuksen vuoksi. Tämä toki näkyy myös kuulokkeiden korkeana hintatasona, mutta useimmista muista valmistajista poiketen Meze Audio pystyy tarjoamaan selkeähköt perusteet sille, miksi sen Empyrean 2 maksaa 3000 euroa ja POET 2000 euroa. Äänenlaatu yksin harvoin tuottaa valtavaa omistamisen iloa, jos rakenne on tasoa ”menneiden vuosien Hifiman”.

Koska POET pohjautuu LIRIC-sarjan runkoon, se on kooltaan Empyrean-sarjaa kompaktimpi ja noin 50 grammaa kevyempi. Kuulokkeiden tarkasti työstetyssä rakenteessa yhdistellään harmaata magnesiumia ja mustaa muovia, joita piristävät väriltään kupariset Meze-ritilät ja korkeuden säätämiseen tarkoitetut putket. Pääpanta puolestaan koostuu kahdesta titaanitangosta (soivat tökkäistessä), jotka tuovat mieleeni Dan Clark Audion kuulokkeet (esim. Noire X). Kokonaisuus ei omiin silmiini näytä täydellisen yhtenäiseltä, muttei siinä varsinaisia säröjäkään ole. Kyllä POET:ia ehdottomasti kehtaa muille esitellä ja täytyyhän Empyrean-sarjan edelleen näyttää vieläkin paremmalta.

Räjäytyskuvien ja esille jätettyjen ruuvien perusteella POET olisi tuttuun tapaan helposti korjattavissa osa kerrallaan, mistä täytyy antaa Meze Audiolle tunnustusta. Myös korvapehmusteet irtoavat äärimmäisen vaivattomasti, koska ne pysyvät kiinni kupeissa magneeteilla Empyrean-sarjan tapaan. Toisaalta jos pehmusteet halutaan vaihtaa, se tulee nopeasti kalliiksi. Uudet korvapehmusteet maksavat nimittäin 145 euroa ja mokkanahkainen pääpanta peräti 165 euroa. Kyllä on katteet kohdallaan.

Kuulokkeita käsitellessä minua harmittaa lievästi vain pieni naksuminen, joka aiheutuu kuppien ja sangan väljästä kiinnityksestä. Joku saattaisi myös kutsua rakennetta hieman löysäksi, koska kupit pääsevät pyörimään ympäri 360 astetta. POET:ia ei esimerkiksi kannata pidellä käsissä yhdestä kupista roikottamalla, vaan siisti käsittely vaatii aina kaksi kättä. En kuitenkaan laskisi tätä suuremmaksi miinukseksi ainakaan sen jälkeen, miten mukavaksi olen kuulokkeet todennut käytön aikana.

POET on omassa painoluokassaan hyvin lähellä mukavinta koskaan kokeilemaani kuuloketta. Se ei ensinnäkään ulkone päästä yhtä kauas kuin Empyreanit. Valmiiksi pään muotoon prässätty nahkapanta puolestaan mukailee kupuani niin saumattomasti, etten oikeastaan tunne kuulokkeita päälaellani laisinkaan. Syvät ja korkeat korvapehmusteetkin ovat sekä kooltaan että tuntumaltaan optimaaliset. Korvani eivät osu mihinkään, enkä tarvitsisi myöskään enempää tilaa, jos se tarkoittaisi samalla sitä, että pehmusteiden reunat ulottuisivat lähemmäs leukaluutani.

Jotakin istuvuuden tasaisuudesta kertoo se, että voin avata suuni täysin auki ilman, että kuulokkeet liikahtaisivat korvilla yhtään. Pään ravistaminenkaan ei tuota ongelmia, vaan istuvuus pysyy lempeyteensä nähden hämmästyttävän tukevana. Käyttökokemus on siis itselleni täysin häiritsemätön riippumatta siitä, kuinka pitkäksi kuuntelusessioni venähtää. Tässä kompaktimpi POET päihittää mielestäni Empyrean-sarjan.

Äänenlaatu

Isodynamic-elementit

Meze Audion planaarikuulokkeet tunnetaan ukrainalaisen Rinaron suunnittelemista elementeistä, joissa johtimet on aseteltu kalvolle omaperäisesti. Elementin korvaa lähemmäs asettuva alareuna on spiraalin muotoinen, kun taas yläosassa johtimet muodostavat suurempia lenkkejä. Magneettirakenne on myös tämän muodon mukainen eli varsin poikkeuksellinen.

POET-kuulokemallin elementit ovat hieman pienemmät Empyrean-sarjaan nähden, mutta uudistuksena magneettirakenteen keskelle on lisätty Dan Clark Audiolta lisensoitu AMTS-rakenne (Acoustic Meta Material Tuning System). Sen avulla Meze Audio on strategisesti sulkenut osan magneettirakenteen aukoista, jolloin pahimmat diskanttipiikit jäävät toteutumatta ja ääni tuntuu sulavammalta. Toisaalta kaikkien kohdalla tämä ei vaikuta toimivan aivan odotetusti, vaan käyttäjäkokemukset vaihtelevat keskimääräistä enemmän samaan tapaan kuin Dan Clark Audion kuulokkeista.

Impedanssimittaukset ja vahvistustarve

POET ei käyttäydy aivan samalla tavalla kuin 95 prosenttia markkinoiden muista planaarielementeistä ovat osoittaneet, koska impedanssikäyrä on jonkinlaisen tuunaukseen käytetyn elektronisen filtterin vuoksi epätasainen. Meze Audion ilmoittama nimellisimpedanssi, 55 ohmia, toteutuu vain 20–1000 hertsin välillä, kun taas siitä ylöspäin tiputaan aina 33 ohmiin saakka.

Käytön kannalta tämä tarkoittaa sitä, että vahvistimen korkea lähtöimpedanssi voi muuttaa kuulokkeiden taajuusvastetta, koska tällöin koholla oleva impedanssialue vahvistuu suhteellisesti muita taajuuksia enemmän. POET:in tapauksessa tämä aistittaisiin ylätaajuuksien vaimentumisena, kun vahvistimen lähtöimpedanssi on 10 ohmia tai enemmän. Esimerkiksi joidenkin putkivahvistimien 100 ohmin lähtöimpedanssi rauhoittaa ylätaajuuksia 2–3 desibelin verran.

Jos siis POET:in diskantti vaikuttaa olevan hukassa, kannattaa varmistaa, ettei oman vahvistimen lähtöimpedanssi sitä aiheuta. Kun laitteen tiedoissa lukee <1 ohmia (valtaosa moderneista transistorivahvistimista), muutoksia ei tapahdu. Harrastajan käsissä tällaisesta erityispiirteestä voisi toki olla äänen hienosäätämisessä hyötyäkin.

Muutoin vahvistusteholtaan POET lukeutuu helppoihin kuulokkeisiin, koska sen korkea herkkyys (101 dB/mW) mahdollistaisi kuuntelun niin mobiilivahvistimilla kuin muillakin pienitehoisilla laitteilla. Vertailun vuoksi Hifimanin kuulokkeet ovat hieman haastavampia toistettavia hintaluokkaa katsomatta.

Taajuusvastemittaukset

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. POET:in taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Taajuusvaste:

Meze Audio ei tuunaa kuulokkeitaan kovinkaan neutraaleiksi tai mahdollisimman yleispäteviksi, vaan se on tähän mennessä pyrkinyt erottumaan joukosta omanlaisella ”house soundillaan”, johon kuuluvat rotevat alataajuudet ja ilmava diskantti. Myös POET noudattaa tätä tyylivalintaa, mutta se vie äänimaisemaa jälleen pykälän verran turvallisempaan suuntaan muistuttaen enemmän Empyrean 1:tä kuin 2:ta.

Alataajuudet toistuvat avoimille planaarikuulokkeille tyypilliseen tapaan melko lineaarisesti vain pienellä ripauksella Meze-tyylistä korostumaa (100–400 Hz). Alkuperäisen Empyreanin ja ELITE:n tuhdista äänestä on siis sorvattu pois noin puolet etenkin, kun samalla energialataus niin sanotulla ear-gain-alueella (1 kHz:stä eteenpäin) nousee POET:issa jo varsin neutraalille tasolle. Harman-käyrän yläpuolelle ei tosin missään kohtaa nousta. Vertailun vuoksi useimmat kiinalaiset planaarit Hifiman Edition XV:tä lukuun ottamatta ovatkin edelleen ääneltään POET:ia energisempiä. Näiltä serkuiltaan POET lainaa kuitenkin äänikuvaa avartavan ”rauhoituksen” 2 kilohertsin kohdalle.

Mielipiteitä jakavin piirre POET:issa esiintyy taajuuksilla, jotka monet kalliista kuulokkeista haaveilevat oletettavasti kuulevat jo hieman heikentyneesti. Ylintä diskanttia on korostettu noin 12 kilohertsistä eteenpäin reilusti. Toisaalta kuulokkeiden istuvuus ja AMTS-rakenteen asemoituminen korvaan nähden vaikuttavat ylimpien taajuuksien lopulliseen määrään, mikä luultavasti selittää jyrkän vaihtelun kuulokkeiden saamissa arvioissa.

Pieni asennon muutos aiheuttaa myös mittaustilanteessa 10 desibelin suuruisia muutoksia 12–20 kilohertsin välille. Julkaisemani taajuusvaste kuvastaa keskiarvoa, mutta tietyssä asennossa diskanttia voi olla vielä muutama desibeli enemmän tai se voi asettua jopa melko lähelle Harmanin käyrää. Muilla taajuusalueilla vaihtelu jää sen sijaan pienemmäksi, koska POET:in rakenne on avoin ja akustinen impedanssi pienehkö – ainakin suljettuihin kuulokkeisiin nähden.

POET vs. muut Meze-mallit:

POET on Meze Audion nykyään myymistä avoimista planaarikuulokkeista melko selvällä marginaalilla normaalein, sillä se asettuu energiatasoltaan Empyrean 2:n ja Empyrean ELITE:n välimaastoon. Etenkin keskialueen POET toistaa kaikkein lineaarisimmin ilman merkittäviä korostuksia tai kuoppia. Empyrean-malleista näitä löytyy sekä alataajuuksilta että 1 kilohertsin tuntumasta. Oletuspehmusteillaan Empyrean 2 kuulostaa jossakin määrin V-tyyliseltä, kun taas ELITE toistaa äänen tuhdisti ja rauhallisesti. Kaikissa valmistajan kolmessa kuulokkeessa on kuitenkin nähtävissä ylimpien taajuuksien korostus, joka tuo ääneen oman mausteensa.

Havaintoja äänestä

POET:in arvioimista häiritsi jonkin verran sen herkkyys päähänasettelulle. Kuuntelun alussa lopputulos voi olla toteutuvasta diskantin määrästä riippuen lähes mitä tahansa tumman ja lämpöisen sekä liian säihkyvän äänen väliltä. Korvat sopivaan kohtaan pehmusteiden sisälle saatuani huomasin kuitenkin pitäneeni kuulemastani, vaikka monet muut itseni tapaan kriittiset arvostelijat ovatkin suhtautuneet kuulokkeisiin melko nihkeästi.

POET tuntuu alkuperäisen Empyreanin sielunveljeltä, koska sen äänessä yhdistyvät samaan tapaan täyteläiset alataajuudet, rauhallinen diskantti (4–10 kHz) ja päälle liimattu säihkyvyys (>10 kHz). Nyt balanssi on kuitenkin omaan makuuni onnistuneempi, koska ala- ja ylätaajuudet ovat lähestyneet toisiaan, jolloin lopputulos ei kuulosta enää mielestäni liian paksulta ja pehmeältä.

Meze Audio on siis saanut säilytettyä tietynlaisen rentouden ja ”musikaalisuuden” (vastakohta studiotyyppiselle tarkkailutyökalulle), mutta samalla voisin jo luonnehtia ääntä kohtalaisen neutraaliksi. Kuunnellessa minulle ei ainakaan synny vaikutelmaa, että musiikki kuulostaisi koskaan häiritsevän värittyneeltä tai epäluonolliselta. Pikemminkin rennon yleisotteen ja tukevan rungon omaava POET on miellyttävää vaihtelua monille moderneille planaareille, jotka painottavat äänessään selkeyttä ja tarkkuutta. Ei olisi väärin kutsua Meze Audion kuulokkeita hyvässä mielessä hieman vanhanaikaisiksi. Yhteisiä piirteitä löytyy esimerkiksi alkuperäisten Audeze LCD-sarjalaisten suuntaan. Tuoreemmista tulokkaista Hifiman Edition XV on samaa tyylilajia, joskin sen ylin diskantti toistuu jonkin verran rauhallisemmin.

POET:in äänen tietynlainen rotevuus syntyy pääosin alempien ja ylempien keskitaajuuksien välisestä suhteesta, sillä Empyrean-kuulokesarjasta poiketen basso yksinään ei juurikaan korostu. Joka tapauksessa soittimissa on odottamaani painavuutta ilman, että kokisin äänen turvotetuksi. Esimerkiksi rummut tömähtävät jykevämmin ja bassokitara toistuu tukevammin kuin monilla muilla planaarikuulokkeilla. Toisaalta alabasso jää melko vaisuksi, joten POET ei kunnolla pysty synnyttämään paineentunnetta elektroniseen bassomusiikkiin, peleihin tai elokuviin. Harmi, mutta varsin odotettua avoin rakenne huomioiden.

Keskialueen POET toistaa luonnollisesti ja sulavasti, joskin hieman vääränlaisella päähänasettelulla on mahdollista havaita myös aggressiivisuutta ja ylimääräistä sibilanssia. Tavallisesti soittimien tai laulusuoritusten terävyys ei kuitenkaan omalla kohdallani puske iholle, vaan pehmennettyä ääntä on helppo kuunnella. Äänikuvakin tuntuu yläkeskialueen ”rauhoituksen” ja ilmavan diskantin myötä varsin avoimelta, joskin koen toiston ennemmin intiimiksi kuin suureksi.

Moniin Hifimaneihin verrattuna pidän siitä, ettei POET:in taajuusvaste notkahda 1,5 kilohertsin kohdalla yhtä paljoa alaspäin. Koen laulusuoritukset esimerkiksi Edition XV:llä aavistuksen epäselviksi, kun taas POET toistaa ne hieman energisemmin ja läsnäolevammin, mutta muutoin samanlaisella hunajaisella sävyllä. Molemmat kuulokkeet painottavat ihmisen äänessä alempaa osaa, kun taas artikulaation selkeys jää hieman pyöristetyksi. POET:in erityispiirre laulusuoritusten toistamisessa on ilmava diskantti, joka lisää rentoon tyyliin raikkautta. Esimerkkinä mainittakoon testijakson aikana julkaistu Melissa Bonnyn sooloalbumi Cherry Red Apocalypse, jonka kuuntelu Meze Audion kuulokkeilla oli miellyttävää.

Huomiohakuinen ylin diskantti on lopulta piirre, jota POET:issa joko ihaillaan tai paheksutaan riippuen siitä, millaisen määrän AMTS-teknologialla kesytetyt elementit sitä kullekin tarjoilevat, ja ulottuuko kuulo vielä 12 kilohertsin tuolle puolen. Jotkut ovat moittineet POET:ia ärsyttävän kirkkaaksi, mutta itse en kutsuisi kuulokkeiden ääntä varsinaisesti kirkkaaksi. Voi toki olla, että omalla anatomiallani 6–9 kilohertsin väli toistuu monia muita ihmisiä tasaisemmin. Koen esimerkiksi vanhemmat Hifimanit melko selvästi kirkkaammiksi, koska niiden äänessä esiintyy enemmän terävyyttä ja paikallista vaihtelua.

POET:issa 12 kilohertsin yläpuolelle painottuva säihkyvyys ei yksin riitä tekemään äänestä kovinkaan kirkasta, vaan oikeammat adjektiivit olisivat ilmava ja säihkyvä. Meze Audion kuulokkeista 109 Pro:n, 105 Silvan ja LIRIC 2:n diskantti kuulostaa minusta epäluonnollisen levottomalta, kun taas POET tuntuu selvästi sopivammalta ja sulavammalta.

Kunhan en lähde revittelemään äänenvoimakkuuden kanssa, POET:in ylätaajuudet eivät rasita minua lähes laisinkaan edes pidempään kuunneltuna. Pikemminkin säihke elävöittää ääntä ja estää kuulokkeita olemasta liian pidättyväiset ja ”uneliaat”, mitä ne muutoin voisivat olla. Esimerkiksi symbaalien ilmavuus ja eri tehosteäänet pomppaavat tarkkarajaisesti esiin muutoin rennon äänen seasta. Monet muut kuulokkeet eivät samalla tavalla vedä huomiota näihin tiettyihin yksityiskohtiin, joten POET tekee varmasti vaikutuksen. Välillä voimistettu ”sähinä” toki kuulostaa hieman keinotekoiselta ainakin 35-vuotiailla korvillani, mutta se ei oikeastaan silti haittaa. Tilanne luultavasti myös helpottaisi iän myötä, jolloin POET:in pariin palatessani saattaisin jopa toivoa tällaista korostusta.

Mahdollisia heikkouksia listatessa en kutsuisi POET:ia rennon äänensä vuoksi erityisen dynaamiseksi tai innostavaksi kuulokkeeksi. Ei sen toisto ole energisempiin kilpailijoihin nähden (esim. lähes kaikki Hifimanit, Fiio FT7, XK-Audio Fluxion, Modhouse Tungsten) myöskään kovinkaan selkeää tai eroteltua. Tämän vuoksi ymmärrän, jos 2000 euroa tällaisista kuulokkeista tuntuu hieman liikaa pyydetyltä samoin kuin 3000 euroa alkuperäisestä Empyreanista. Meze Audion kuulokkeet loistavat kuitenkin yhdellä yllättävällä osa-alueella.

POET:ia on ollut poikkeuksellisen mukavaa kuunnella samalla, kun keskityn johonkin muuhun, kuten lukemiseen tai kirjoittamiseen. Energiataso asettuu todella optimaaliselle keskitielle, jolloin tavallaan huomioin koko ajan kuulemani, mutten aktivoidu siitä liikaa, jotta menettäisin keskittymiskykyni muihin asioihin. En ole varma, onko mikään muu kuuloke onnistunut samassa kuulostaen yhtä hyvältä. Kyllä POET tarjoaa riittävästi virikkeitä myös aktiivisempaan kuunteluun, mutten kuitenkaan arvottaisi sitä tällaisissa käyttötilanteissa yhtä korkealle, vaan suosisin hieman suurempaa energialatausta ja äänten terävämpää erottelua. POET sopii parhaiten rentoon nautiskeluun.

Vahvistinvalinnalla vähänlaisesti väliä

Kuuntelin testijakson aikana POET:ia muutamalla eri vahvistimella todeten laitevalinnan vähemmän merkitykselliseksi verrattuna siihen, miten asettelin kuulokkeet korvilleni. Kuitenkin samassa käyttöasennossa Topping Centaurus & Gold Note HP-10 -yhdistelmä tuotti hieman tukevampaa ja rennompaa ääntä kuin Cayin iHA-6 vahvistimeksi vaihtaessa tai hiljattain hankkimani JDS Labs Element IV valitessa. Neutraali Element IV sopi kuitenkin POET:ille erinomaisesti, minkä perusteella en usko kuulokkeiden olevan kovinkaan nirsot laitevalinnoille. Toisaalta en myöskään suosittelisi näin kalliin tuotteen kuuntelua suoraan kannettavan tietokoneen kuulokeliittimestä, vaikka sekin Macbook Air:illani (M1) onnistui. Laitetaan nyt vähintään jonkinlainen 100 euron dongle väliin.

Lisäkokeiluna Cayin HA-3A-putkivahvistin toimi myös mainiosti sitoessaan eri taajuusalueet vielä hieman yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi. Vahvistustehoa kuulokkeet eivät ainakaan paljoa tarvitse, vaan valitsemani äänenvoimakkuusasetukset mukailivat monia herkiksi toteamiani dynaamisia kuulokemalleja.

Vertailu: POET vs. Hifiman Edition XV

Hinnat: 2000 € vs. 409 €

Mainitsin jo ohimennen POET:in ja Edition XV:n samankaltaisuudesta ja toisaalta myös pienestä erilaisuudesta, joten kerrataanpa vielä tilanne. Vaikka Hifiman onkin onnistunut nostamaan uusimpien alle 1000 euron hintaluokkaan sijoittuvien kuulokkeidensa laatuvaikutelmaa, tekee Meze Audion tuotteiden rakenne yhä suuremman vaikutuksen. Pidän kaksikosta POET:ia myös hieman mukavampana ja käytännöllisempänä, koska se painaa vähemmän, puristuu päähäni lempeämmin ja mahdollistaa kuppien kääntämisen vaaka-asentoon. Varustelukin on Edition XV:tä kattavampi, joten viisinkertaisen summan maksamalla saa näiltä osin odotetusti paremmat kuulokkeet.

Jos joku kuitenkin mielii saavansa melko saman tyylistä äänenlaatua hieman turvallisemmalla diskantilla, Hifiman-malli toimisi erinomaisena vaihtoehtona POET:ille. Joiltakin osin Edition XV kuulostaa jopa paremmalta, joten hintaero ei kerro kaksikosta läheskään kaikkea.

Edition XV kuulostaa vieläkin täyteläisemmältä ja sulavammalta kuin POET, sillä muutoin samankaltainen taajuusvaste pysyy rauhallisempana 1,5 ja 5 kilohertsin ympärillä. Tämän myötä koen POET:in esitystavan hieman läsnäolevammaksi ja neutraalimmaksi, joten esimerkiksi laulusuoritukset toistuvat jonkin verran terävämmin. Edition XV:n suurempi ”energiavajaus” ylätaajuuksilla siirtää huomioni melko automaattisesti alataajuuksille, joten mittaukset eivät paljasta sitä, miten paljon fyysisemmältä Hifimanin kuulokkeet todellisuudessa kuulostavat. Edition XV potkii tiukemmin ja suuremmin, ja äänenpaine alimmilla taajuuksilla säilyy niin ikään voimakkaampana. Tähän verrattuna POET:in basso tuntuu rotevuudestaan huolimatta aika kesyltä.

Vaimeammasta diskantistaan huolimatta Edition XV on lopulta kaksikosta myös yksityiskohtaisempi. Sitä kuunnellessa kiinnitän ihan eri tavalla huomiota äänten erotteluun ja äänikuvassa tapahtuvaan liikehdintään. POET puolestaan ei aktivoi aistejani yhtä paljoa, joten sitä olisi helpompaa kuunnella samalla, kun keskityn tekemään jotakin ajattelua vaativaa. Toisaalta molemmat kuulokkeet ovat omalla tavallaan rennot, koska Edition XV:stä puuttuu POET:in ylimpään diskanttiin lisätty säihkyvyys. Meze Audion kuulokkeiden diskantti toistuu elävämmin, mutta samalla se on tyyliltään jossakin määrin levotonta Hifimanin kuulokkeisiin nähden.

Osa Edition XV:n tarkemmasta erottelukyvystä selittyy suuremmalla äänikuvalla, jossa musiikilla on enemmän tilaa hengittää. Koen toistossa enemmän syvyyttä ja kerroksellisuutta. Ääni avautuu myös sivuttaissuunnassa avarammaksi, kun taas POET kuulostaa aina melko intiimiltä. Ehkä tämä johtuu kuulokkeiden suljetummasta rakenteesta ja pehmusteiden pienemmästä koosta. Verrokkina toimivan Edition XV:n äänikuva tekee joka tapauksessa itseeni suuremman vaikutuksen.

Kokonaisuutena Edition XV tuntuu siis omaan makuuni vielä hieman toimivammalta ja monipuolisemmalta kokonaisuudelta. Toisaalta yleisääneltään kaksikko on silti hyvin lähellä toisiaan verrattuna siihen, että vertailuun nostettaisiin jokin kirkkaampi ja energisempi planaarikuuloke. Täten molemmat kuulokkeet palvelevat pitkälti samaa kohdeyleisöä, joka toivottavasti löytää ne omikseen.

POET perustelee lisähintansa laadukkaammalla rakenteella ja lempeämmällä istuvuudellaan, mutta äänenlaadullisesti pidän lopulta Edition XV:stä enemmän, koska sen kuuntelu on mielenkiintoisempaa. Joku toinen saattaisi aivan hyvin päätyä aavistuksen neutraalimpaan ja elävämpään POET:iin, koska onhan Hifiman-malli ääneltään jo melkoisen tumma.

Vertailu: POET vs. XK-Audio Fluxion

Hinnat: 2000 € vs. 500–1000 € (riippuu ostopaikasta)

Kiinalainen XK-Audio Fluxion toimikoon tässä arvostelussa ääneltään raikkaampana ja neutraalimpana planaarikuulokeverrokkina. Alle 1000 euron hinnoittelusta huolimatta tämä kuuloke voisi äänenlaatunsa myötä maksaa POET:ia enemmän, mutta ehkäpä bulkkiosista ja 3D-tulostetuista kupeista koottu rakenne ei siihen lopulta oikein taipuisi. Fluxionilla ei ole mitään saumaa Meze Audion tuotesuunnittelua tai tarkkaa valmistusmenetelmää vastaan, eikä käyttömukavuuskaan yllä yhtä erinomaiselle tasolle. Tässäkin yhteydessä POET perustelee siis lisähintansa korkealla laatuvaikutelmallaan.

Tuunaukseltaan Fluxion ottaa melkoisen hypyn eri tyylisuuntaan, joskin se voitaisiin myös nähdä eräänlaisena tavoitetilana, josta Meze Audio on tarkoituksella halunnut poiketa siirtäessään osan ylätaajuuksien energiasta alataajuuksille.

Fluxion päähän asettaessa käy nopeasti ilmi, mistä POET:in kaltaisen rennomman ja kesymmän kuulokkeen kanssa jäädään paitsi. Vaikka itse kuvailenkin Meze Audion kuulokkeiden esitystapaa yhä melko neutraaliksi, on Fluxion lopulta kaikessa selkeydessään ja tarkkuudessaan kaksikosta se totuudenmukaisempi näkemys neutraaliudesta. Energisempi ja tyyliltään ohuempi keskialue tarjoaa enemmän yksityiskohtaisuutta ja tilallista erottelua. Innostun Fluxionin kuuntelusta enemmän ja tunnen pääseväni lähemmäs musiikin informaatiosisällön ydintä. Toisto suorastaan rullaa eteenpäin nopeammin. POET:ia kuunnellessa tahti puolestaan hidastuu ja huomaan siirtyväni eräänlaiseen lepotilaan. Keskiössä ei ole enää toiston tarkkuus tai realistisuus, vaan rento kuuntelukokemus. Ei huono juttu tämäkään.

Objektiivisesti arvioituna Fluxion tuntuu kuitenkin paremmalta kuulokkeelta, koska se toistaa alabasson fyysisemmin ja ylätaajuudet äänitteille uskollisemmin. Ylimmän diskantin ilmavuuskin on tasaisempaa ja helpommin ennakoitavaa, koska se ei POET:ista poiketen riipu juurikaan kuulokkeiden käyttöasennosta.

Jos Meze Audion kuulokkeilta lähdetään odottamaan vastaavaa suoriutumista, ne on helppo julistaa varsin keskinkertaisiksi. Siksi niin ei mielestäni pitäisikään tehdä, koska valmistaja ei ole tavoitellut täydellistä ääntä. Joidenkin mielestä Fluxionin tapaiset kuulokkeet voivat kuulostaa liiankin neutraaleilta ja konemaisilta, jolloin POET:in alataajuuksien rotevampi tyyli ja diskantin pehmeys voivat tuntua miellyttävämmältä ja helpommin samaistuttavalta. Molemmat kuulokkeet loistakoon siis omilla vahvuusalueillaan, koska ne lienee suunnattu erilaisille ihmisille tai toisiaan täydentämään.

Fluxion on tällaiseksi kirkkaammaksi planaarikuulokkeeksi jossakin määrin epäreilu verrokki, koska se toistaa ylimmät taajuudet esimerkiksi monia Hifimaneja tasaisemmin. Jos toistossa esiintyisi voimakkaampia paikallisia korostumia, POET:in sulavuus pääsisi paremmin oikeuksiinsa.

Yhteenveto

Meze Audio POET kannattaa mieltää hienoksi ja mukavaksi premium-kuulokkeeksi, joka on suunnattu rentoihin kuunteluhetkiin. Toisaalta säihkyvä diskantti jakaa selvästi mielipiteitä, vaikka itse totesinkin pitäväni siitä enemmän kuin monissa muissa valmistajan kuulokemalleissa. Kokonaisuutena POET tuntuu ikään kuin kooltaan pienemmältä, hinnaltaan edullisemmalta ja ääneltään neutraalimmalta versiolta alkuperäisestä Empyrean-kuulokkeesta. Ainakin paperilla tässä on ideaa.

Laajemmin ajateltuna kyseessä ei ole uutuusarvoltaan kaikkein mullistavin tuote, eikä välttämättä ykkössuositukseni 2000 euron hintaluokassa, mutta POET toimii kuitenkin mielestäni onnistuneena pysähdyspaikkana edullisempien kuulokemallien ja todellisten lippulaivakuulokkeiden välillä. Jos joku haluaa selkeämpää ja erotellumpaa planaaritoistoa, sitä saa jo 500 euron budjetilla. Sen sijaan monet nähdäkseni etsivät POET:in ominaispiirteitä hintavammista huippumalleista, kuten juuri Empyreanista, joten kuulokkeet kannattaisi ehdottomasti koekuunnella. Voi olla, ettei tätä kalliimpien kuulokkeiden hankkimiselle olekaan enää tarvetta.

Markkinoita vaivaa tällä hetkellä eräänlainen planaarikuulokeähky. Niitä julkaistaan paljon, eikä joukosta ole helppo erottua niin loisteliaasti, etteivätkö tuoreimmat mallit aina veisi kuluttajien huomiota. Toisin päin ajateltuna valikoimaa tällaisten kuulokkeiden faneille toisaalta riittää. Siinä missä monet valmistajat pyrkivät mahdollisimman yksityiskohtaiseen toistoon, Meze Audio tarjoaa niille rennomman vaihtoehdon. Yrityksenä romanialaisvalmistaja tuntuu myös huomattavasti kiinnostavammalta kuin vaikkapa Hifiman, joka julkaisee niin paljon uusia kuulokkeita, ettei yksittäisiin malleihin synny enää minkäänlaista tunnesidettä. POET:in muistan vielä tämän arvostelun jälkeenkin. Useimmilla muilla valmistajilla on reilusti kirittävää näin laadukkaiden kuulokkeiden suunnittelussa.

Plussat ja miinukset:

+ Roteva ja sulava ääni sopii mainiosti rentoihin kuunteluhetkiin
+ Neutraalimpi näkemys alkuperäisestä Empyreanista
+ Pitkäaikainen käyttömukavuus
+ Hieno ja laadukas rakenne
+ Korjattavuus
+ Ei tarvitse tehokasta vahvistinta
+ Premium-kaapeli

– Ylimmän diskantin säihkyvyys voi ärsyttää joitakin
– Asettelu korvilla muuttaa tavallista enemmän diskantin toistumista
– Ääni ei ole kovinkaan yksityiskohtaista
– Rakenteesta kuuluu käsitellessä pientä naksumista
– Kaapelin liitin ei valittavissa ostovaiheessa
– Kalliit lisävarusteet

Mikäs se tämä on?

Aion jatkossa myöntää kuulokkeille neljällä osa-alueella erityismainintoja, jos ne suoriutuvat tavallista paremmin. Tähden puuttumaan jääminen ei tarkoita, että esimerkiksi äänenlaatu olisi automaattisesti huono tai rakenne heikkoa tekoa, vaan lähtökohtaisesti odotan jokaisen tuotteen olevan hyvä ja toimiva. Kun odotukseni täyttyvät, erityismainintoja ei vielä heru. Jos taas tuote tekee jollakin osa-alueella kilpailijoihinsa nähden suuren vaikutuksen, haluan osoittaa sen tähtimerkinnällä.

Tällä palkitsemistavalla on täysin ok, jos tuote saa tähden erinomaisesta äänenlaadusta, muttei esimerkiksi 5000 euroa maksaessaan ole mielestäni erityisen houkutteleva ostos. Vastaavasti toinen tuote voi olla edullinen ja tavallista fiksummin suunniteltu, jolloin se voisi olla hyvä ostos, vaikken äänenlaadulle erityismainintaa antaisikaan. Tähtiä ei siis kannata odottaa tai niiden puuttumisesta harmistua, sillä tulen jakamaan niitä harkiten.