Arvostelu: 64Audio U12t

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2018
• Hinta: 2000 USD (2200 €)
• Rakenne: suljettu, in-ear
• Elementtityyppi: 12 x balanced armature
• Impedanssi: 10 ohm
• Herkkyys: 108 dB / mW
• Liitintyyppi: 2 x 2-pin
• Kaapeli: 1,2 metrinen kaapeli 3,5 mm:n liittimellä
• Mukana tulee: pyöreä nahkakotelo, korvasovitteita (S, M, L), kolmet erilaiset Apex-moduulit (M20, M15, MX)

Arvostelukappaleen hankintatapa: Saatu lainaan harrastajalta

Kuulokenurkassa ei ole tähän mennessä keskitytty in-ear-kuulokkeisiin pääasiassa siksi, ettei rajallisesti käytössä oleva aika riitä yksinkertaisesti kaikkeen – myynnissä olevien in-ear-mallien lukumäärä on valtava ja niitä julkaistaan jatkuvasti lisää. Tämän vuoksi minun täytyykin rehellisesti myöntää, että tunnen nappikuulokkeiden markkinat melko huonosti. En uskaltaisi ostaa hintavampia kuulokemalleja etukäteen kokeilematta, vaan tuotekategorian opettelu on tehnyt mieli aloittaa edullisempien mallien kautta.

Tätä en kuitenkaan ole ehtinyt vielä tehdä, vaan pääsin sen sijaan hyppäämään in-ear-maailmassa suoraan syvään päätyyn saatuani eräältä kanssaharrastajalta lainaan 64Audion U12t-kuulokkeet. Noin 2200 euroa maksava U12t löytyy mielenkiintoisesti yli 1000 in-ear-kuulokkeet testanneen Crinaclen ranking-listalta sijalta 2, mikä puhuu varsin selkeästi sen erinomaisuuden puolesta. Itse olen vertaillut kuulokkeita ensisijaisesti omistamiini vastaavan hintaisiin over-ear-malleihin, mutta sain samalta harrastajalta lainaan myös Unique Melody Mest mk1 -kuulokkeet, joista kirjoitan heti seuraavassa jutussa.

Pakkaus ja lisävarusteet

64Audion U12t toimitetaan kuulokkeiden pieni koko huomioon ottaen varsin kookkaassa pahvilaatikossa, jonka kansi pysyy kiinni vahvalla magneetilla. Laatikon sisältä löytyy jääkiekkoa muistuttava nahkakotelo, jota voidaan käyttää kuulokkeiden säilyttämiseen ja mukana kuljettamiseen. Lisävarusteena on eri kokoisten korvasovitteiden lisäksi sylinterin muotoisia Apex-moduuleita (Air Pressure Exchange), joita vaihtamalla voidaan vaikuttaa kuulokkeiden tuunaukseen.

Rakenne ja mukavuus

U12t:n ulkokuori on tukevaa metallia, eivätkä kuulokkeet ole kooltaan kovin suuret tai ulkonäöltään erityisen huomiota herättävät. Valtaosa kalliista in-ear-kuulokkeista näyttää mielestäni naurettavan överiltä, joten pidän 64Audion hillitymmästä designista, joka yhdistelee eri harmaansävyjä.

Mainitsemani Apex-moduulit kiinnittyvät kuulokkeiden ulkoreunaan kuuntelijan korvakäytävän kohdalle. Moduulit on varsin helppo irrottaa kynsien avulla ulospäin vetämällä, mutta itsestään ne eivät kuulokkeista pois putoa. Tuunauksen hienosäätämisen lisäksi moduuleissa on venttiilit, jotka vähentävät korviin syntyvää painetta. En ole varma, onko asia tämän systeemin ansiota, mutta U12t:n käyttäminen on tavallista miellyttävämpää, ja pystyn unohtamaan niiden olemassaolon korvissani. Kuulokkeet vaimentavat myös yllättävän tehokkaasti ympäristön ääniä, joten ne soveltuisivat luultavasti melko hyvin esimerkiksi junassa käytettäviksi.

Kaapeli kiinnittyy kuulokkeisiin 2-pinnisellä liittimellä, joten se on tarvittaessa vaihdettavissa. 64Audion punottu muovipintainen vakiokaapeli on ihan käyttökelpoinen, mutta se tuntuu jokseenkin halvalta ja geneeriseltä kalliissa kuulokkeissa. Kaapelin 3,5 mm:n liitin on sentään miellyttävän jämäkkä. Monien muiden in-ear-kuulokkeiden tapaan U12t:n kaapeli on muotoiltu kulkemaan koukkumaisesti korvien yläpuolelta korvan taakse.

Sopivilla korvasovitteilla kuulokkeiden käyttäminen on mukavaa, enkä keksi käyttökokemuksesta mitään negatiivista sanottavaa. Kuulokkeet ovat kooltaan ja muodoltaan järkevät, joten en usko kenelläkään olevan suurempia ongelmia niiden mahduttamisessa korviin.

Elementtiratkaisu ja teknologia

In-ear-kuulokkeiden moninaiset elementtiratkaisut ovat aina huvittaneet itseäni. Pienten elementtien kokonaismäärä on monesti suuri ja niitä voi olla yksittäisissä kuulokkeissa monia erityyppisiä. Jotkin elementtityypit ovat myös sellaisia, joita ei käytetä over-ear-kuulokkeissa. Tämän selittänee se, että yksittäinen elementti toistaa usein in-ear-kuulokkeissa hyvin rajattua taajuusaluetta muiden elementtien hoitaessa jakosuotimien avulla loput. Esimerkiksi bassontoisto ja diskantti voidaan toteuttaa elementeillä, jotka suoriutuvat kyseisillä taajuusalueilla mahdollisimman hyvin.

U12t:stä löytyy nimensä mukaisesti peräti 12 balanced armature -elementtiä. jotka on säädetty neljällä passiivisella jakosuotimella seuraavasti:

• 1 ylätaajuudet
• 1 ylätaajuuksien ja keskitaajuuksien välinen alue
• 6 keskitaajuudet
• 4 alataajuudet

Valmistaja kutsuu kuulokkeiden patentoitua rakennetta nimellä ”tia” (Tubeless In-Ear Audio), ja sen kuvaillaan vähentävän haitallisia resonansseja sekä säröä. Täydellinen tia-systeemi muodostuisi valmistajan käyttämistä elementeistä, yksiputkisesta rakenteesta ja akustisista kammioista, joista U12t-malli sisältää kaksi ensin mainittua. Kuulokkeissa on myös LID-niminen piiri (Linear Impedance Design), joka varmistaa sen, että taajuusvaste pysyy samanlaisena riippumatta siitä, millaisella lähtöimpedanssilla olevaa äänilähdettä U12t:n kanssa käytetään. Patenteilla ja hienoilla termeillä ei ole itselleni juurikaan merkitystä, mutta 64Audio on selvästi panostanut tuotekehitykseen.

Äänenlaatu

Olen kuunnellut kuulokkeita niiden mukana tulevilla korvasovitteilla ja vakiona kiinni olevilla M15-moduuleilla. Äänilähteenä olen käyttänyt pääasiassa Qudelix 5K -yhdistelmälaitetta sekä bluetooth- että USB-yhteyksillä. Kuulokkeiden taajuusvasteen olen mitannut IEC711-standardit täyttävällä laitteella, josta löytyy ihmisen sisäkorvaa imitoiva rakenne. Laite on tarkka 10 kHz:iin saakka, joten sen yläpuolisissa taajuuksissa on jonkin verran heittoa esimerkiksi Crinaclen käyttämään kalliimpaan laitteistoon verrattuna.

Oma laitteeni mittaa lisäksi oman sisäisen resonanssinsa vuoksi in-ear-kuulokkeille aina jonkinasteisen diskanttipiikin 7–10 kHz:n välille riippuen kuulokemallista ja siitä, miten syvälle mittalaitteen korvakäytävään kuuloke työnnetään. Myös kalliimmissa laitteissa on sama ominaispiirre, mutta niissä sisäisestä resonanssista aiheutuva piikki on saatu siirrettyä ylemmille taajuuksille, missä se sotkee mittaustulosten tulkintaa vähemmän. U12t:n tapauksessa diskanttipiikki asettuu omalla laitteellani 10 kHz:n kohdalle, joten taajuusvaste on sillä kohtaa epätarkka.

Kuulokkeiden taajuusvaste:

Kun sain kuulokkeet ensimmäistä kertaa korviini, ne tekivät välittömän vaikutuksen. U12t on tyyliltään yhtä aikaa miellyttävän rennosti kuunneltava ja musiikin yksityiskohtia voimakkaasti esille tuova. Siinä on myös todella muhkea ja hauska bassontoisto. Kokonaisuus on niin erinomainen, että joudun vastentahtoisesti toteamaan useimmat over-ear-kuulokkeeni huonommiksi ja epätasapainoisemmiksi.

Basso:

Kuulokkeissa on voimakas bassontoisto, joka ei kuitenkaan tunnu missään tilanteessa yliampuvalta tai liikaa korostuvalta. Basso muistuttaa kaikuajaltaan (decay) dynaamisia elementtejä, sillä siihen muodostuu miellyttävän täyteläinen ja luonnollinen tekstuuri. Toisto pysyy myös kaikissa tilanteissa selkeänä ja yksityiskohtaisena, vaikka kuunnellussa kappaleessa olisikin paljon bassoa. Akustisissa soittimissa on aavistuksen korostuvan yläbasson ansiosta sopivan tuhti runko, minkä lisäksi alabasso toistuu bassomusiikissa erinomaisesti. Vaikken mielelläni totea mitään täydelliseksi, U12t:n bassontoistoa tekisi mieli kutsua sellaiseksi.

Keskitaajuudet:

Kuulokkeiden keskitaajuuksien tuunaus on luultavasti se osa-alue, joka jakaa eniten mielipiteitä. Omaan makuuni aavistuksen korostuvat alakeskitaajuudet ja rauhalliset yläkeskitaajuudet sopivat kuin nyrkki silmään. Toistossa on luonnollista lämpöä ja täyteläisyyttä, mutta silti juuri oikea määrä energiaa, jotta esitystapa on äärimmäisen selkeä. Kuulokkeiden taajuusvastetta katsomalla en itseasiassa uskoisi, miten raikkaalta ja yksityiskohtaiselta ne kuulostavat.

U12t ei koskaan kuulosta liian paksulta, valjulta tai aggressiiviselta, vaan todella sulavalta ja erottelevalta. Ääni ei särähdä korvaan edes huonolaatuista musiikkia kuunnellessa, koska siitä on lähes mahdotonta saada pomppaamaan esiin mitään epämiellyttävää.

En tunne tarkemmin balanced armature -elementtien ominaispiirteitä, mutta niiden tuottama ääni, ja ennen kaikkea äänenväri, kuulostaa U12t:ssä aidolta. Esitystyylissä on kauttaaltaan tietynlaista tosielämää muistuttavaa pehmeyttä, jota en osaa kunnolla selittää, koska yksityiskohdat toistuvat kuitenkin selväpiirteisesti. Lopputulos ei tunnu yksityiskohtaisuudestaan huolimatta liian laskelmoidulta ja konemaiselta, vaan elävältä. Esimerkiksi vokalistien laulusuoritukset herättävät itsessäni voimakkaita tunteita.

Mielipiteitä kuulokkeiden tuunauksessa voi kuitenkin jakaa se, että keskitaajuuksien ylemmät osat jäävät kokonaisuudessa hieman taka-alalle. Minun on helppo nähdä joidenkin pitävän rennosti kuunneltavan äänen sijaan hieman energisemmästä ja enemmän etualalle tulevasta toistosta. U12t kuulostaa aina kontrolloidulta ja aavistuksen pidättyneeltä, eikä se lähde revittelemään edes musiikissa, joka voisi sitä kaivata. Kuulokkeiden kuuntelu ei mielestäni olekaan bassontoistoa lukuun ottamatta erityisen innostavaa, vaan pikemminkin rauhallista nautiskelua.

Diskantti:

Jos kuulokkeiden bassontoisto hipoo täydellisyyttä, myös diskantintoisto on hyvin lähellä parasta, mitä olen koskaan kuullut. En käsitä, miten ylätaajuudet voivat olla yhtä aikaa täysin rasittamattomat, ilmavat ja fantastisen yksityiskohtaiset – tuunaus osuu luultavasti täydellisesti yhteen oman kuuloaistini kanssa. Toistossa ei ole laisinkaan huomiota herättävää sihinää tai kihinää, vaan diskantti on tasapainoista ja eräällä tapaa ”täyden” kuuloista. Yksityiskohtien erottelu on poikkeuksellisen selkeää – kuulen esimerkiksi rumpujen lautasissa pienimmätkin nyanssit äärimmäisen vaivattomasti.

Koska mittauslaitteeni ei luvata olevan tarkka 10 kHz:n yläpuolisilla taajuuksilla, hämmästelin aluksi mittauksissani näkyvää voimakasta korostumaa 13–20 kHz:n välillä. Se vaikuttaisi kuitenkin olevan yksi kuulokkeiden todellisista ominaispiirteistä, joka johtaa toiston ilmavuuteen ilman suurempia negatiivisia sivuvaikutuksia. Lopputulos on mielenkiintoinen, koska aistin toiston olevan ihailtavan ilmavaa, mutten varsinaisesti kuule ylädiskantissa mitään ärsyttävää. Vertailun vuoksi vastaavaa efektiä tavoitteleva Meze Empyrean kuulostaa mielestäni äärimmäisen rasittavalta, koska sen diskanttikorostus sijaitsee taajuuksilla, jotka 32-vuotiaat korvani kuulevat vielä voimakkaasti.

Äänikuva:

En ole koskaan ollut erityisen vaikuttunut in-ear-kuulokkeiden äänikuvasta, joka asettuu pitkälti kuuntelijan pään sisään. Myöskään U12t ei tunnu tältä osin erityisen vaikuttavalta kuuntelukokemukselta, mutta se on silti selvä parannus aiemmin kuulemiini edullisiin in-ear-malleihin verrattuna. Kuulokkeiden äänikuvassa on hyvin toteutetun diskantin ansiosta ilmavuutta ja avoimuutta, mitä tukee myös hieman taka-alalle jäävä keskitaajuuksien toisto. Äänikuvassa on lisäksi jonkin verran syvyyttä, joten lopputulos muistuttaa hieman over-ear-kuulokkeita. Parasta U12t:n äänikuvassa on mielestäni sen tarkkuus. Äänet ja niiden liikkeet sijoittuvat äänikenttään vaikuttavan tarkasti, joten kuulokkeiden kuuntelu tempaa sen osalta mukaansa.

Olisin luultavasti lopputuloksesta entistä vaikuttuneempi, ellei samaan aikaan lainaan saamani Unique Melody Mest -kuulokkeiden äänikuva olisi huomattavasti avarampi ja mielenkiintoisempi. Kerron tästä kuitenkin tarkemmin Mest:in arvostelun yhteydessä.

Erilaiset Apex-moduulit:

Testasin pikaisesti myös kuulokkeiden mukana toimitettavia erilaisia Apex-moduuleita. Hopeanväriset M20-moduulit lisäävät oletuksena kuulokkeissa kiinni oleviin M15-moduuleihin verrattuna hieman alabassoa – muutos on mitatussa taajuusvasteessa maltillinen, mutta kuitenkin bassomusiikkia kuunnellessa selvästi huomattavissa. Myös 3,5–5 kHz:n välinen taajuusalue muuttuu hieman, mutta tätä muutosta on vaikeaa huomata käytännössä. M20-moduulit ovat mielestäni paras valinta niille, jotka pitävät mahdollisimman voimakkaasta ja hauskasta bassosta.

Mustat MX-moduulit muuttavat ääntä toiseen suuntaan, koska niillä basson määrä putoaa 200 hertsistä alaspäin 2–6 desibeliä. Tämä tekee toistosta vakiomoduuleihin verrattuna entistä selkeämpää etenkin, kun moduulit voimistavat samanaikaisesti hieman myös yläkeskitaajuuksia ja alempaa diskanttia. MX-moduulit ovat paras valinta niille, jotka haluavat U12t:n kuulostavan mahdollisimman tekniseltä ja neutraalilta. Basson määrän pudottaminen avartaa myös kuulokkeiden äänikuvaa.

Jokaisessa moduulimallissa on omat hyvät puolensa, joten voisin nähdä itseni käyttävän vuorotellen niitä kaikkia riippuen siitä, kuuntelenko bassovoittoista musiikkia vai haluanko avarampaa ja mahdollisimman selkeää toistoa. MX-moduulien kanssa lopputulos muistuttaa varsin paljon perinteisiä hifi-kuulokkeita, joten saattaisin jopa pitää niistä pidemmässä käytössä kaikkein eniten. Jos joku ei pidä bassosta laisinkaan, kuulokkeiden kuuntelu ilman moduuleita on mielenkiintoinen vaihtoehto.

Yhteenveto

64Audion U12t antaa todella kovan vastuksen hintaville over-ear-kuulokkeille. Mikäli in-ear-kuulokkeet ovat oma juttu, U12t on mielestäni melko turvallinen ostos, koska en usko sen kuulostavan kenestäkään huonolta tai ärsyttävältä. Sen bassontoisto on hauskaa ja keskitaajuuksissa on miellyttävää aitoutta. Koska kuulokkeet erottelevat samaan aikaan yksityiskohtia uskomattoman selkeästi, ne ovat kokonaisvaltaisesti erinomainen tuote. Kuulokkeista onkin vaikeaa keksiä mitään negatiivista sanottavaa yläkeskitaajuuksien lievää pidättyneisyyttä lukuun ottamatta.

Vertailun vuoksi monissa kalliissa over-ear-kuulokkeissa on taajuusvasteen epätasaisuuteen ja fyysisen rakenteen aiheuttamiin heijastumiin liittyviä vikoja, joten U12t kuulostaa niihin verrattuna hienostuneemmalta. En ole aiemmin ymmärtänyt kalliita in-ear-kuulokkeita, mutta U12t saa minut vakuuttuneeksi siitä, että 2200 euroa ei ole over-ear-malleihin verrattuna liikaa pyydetty.

Niin erinomainen kuin U12t onkin, en silti välttämättä korvaisi sillä over-ear-kuulokkeitani. Tämä liittyy kuitenkin enemmän omiin mieltymyksiini kuin kuulokkeisiin itseensä. Olen itseasiassa tällä hetkellä innostuneempi edullisemmasta Unique Melody Mest mk1:stä, jossa on todella tilava ja uniikki äänikuva. Vaikka U12t onkin mielestäni selvästi parempi kuuloke kuin Mest, jälkimmäinen vetää minua enemmän puoleensa.

Luulenkin äänikuvan olevan lopulta se osa-alue, jonka vuoksi suosin edelleen suurempia kuulokkeita U12t:n sijaan. Kaikesta huolimatta kuulokkeet on niin vaikuttava kokonaisuus, että voin suositella niitä lähes varauksetta hyviä in-ear-kuulokkeita etsiville. Mieleni avartui sille, miten erinomaisia nappikuulokkeet voivat olla.

Plussat ja miinukset:

+ Yksityiskohtien erottelukyky päihittää monet vastaavan hintaiset over-ear-kuulokkeet
+ Rauhalliset ja aidot keskitaajuudet
+ Muhkea, lähes täydellinen bassontoisto
+ Helposti kuunneltava, ilmava ja erotteleva diskantti
+ Tarkka äänikuva
+ Tuntuu miellyttävältä korvissa
+ Vaimentaa varsin hyvin ympäristömelua
+ Tukeva ja laadukas alumiinirakenne
+ Ääntä voidaan säätää Apex-moduuleilla, joiden vaihtaminen on helppoa
+ Ei vaadi tehokasta vahvistinta

– Yläkeskitaajuuksien toisto voi olla joidenkin makuun liian hillittyä
– Mukana toimitettava kaapeli on halvan oloinen
– Kallis hinta