Sony 1000X The ColleXion: Luksusta synttäreiden kunniaksi

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2026
• Valmistusmaa: Vietnam
• Värivaihtoehdot: Musta ja valkoinen
• Hinta: 649 €
• Ostettavissa Suomesta: Kyllä
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• 30 mm dynaamiset elementit (hiilikuitukomposiittikalvot)
• Ääniliitännät: Bluetooth 6.0 ja 3,5 mm
• Bluetooth-koodekit: LDAC, LC3 (Bluetooth LE), AAC ja SBC
• Latausliitin: USB-C
• Akunkesto (ANC ON/OFF): 24 h / 32 h
• Latausaika: 3,5 h (Tukee pikalataamista: 5 minuutissa 1,5 tuntia käyttöaikaa)
• Vastamelutoiminto: Päällä / Pois päältä / Läpikuuluvuustila
• Paino: 320 g
• Ominaisuuksia: Multipoint, Google Fast Pair, ääniavustaja (Google Assistant/Siri/Alexa), 360 Upmix -tilaääni, Gaming Audio Profile (GMAP), korvatunnistin ja puhelinsovellus taajuuskorjaimella
• Lisävarusteet: Kuljetuskotelo ja kuulokekaapeli (1,2m)
• Takuu: 24 kk

Arvostelukappaleen hankintatapa: Saatu lainaan valmistajalta

Kuulokenurkan muutettua kesällä onnistuneesti uuteen osoitteeseen meillä on vihdoin tarkastelussa Sonyn uusi vastamelukuuloke 1000X The ColleXion tai perinteisemmin ilmaistuna WH-1000XX, kumpi nimistä sitten istuukaan paremmin suuhun. Kyseessä on WH-1000X-vastamelukuulokesarjan 10-vuotisjuhlajulkaisu, jolla Sony haluaa samalla kokeilla siipiään hintavampien premium-tuotteiden sarjassa. Nyt ei tavoitella arkista järkevyyttä, vaan tunnetta luksuksesta.

The ColleXionin pohjana toimii vuonna 2025 julkaistu WH-1000XM6, jota kuitenkin on muokattu melko rankalla kädellä arvokkaamman tuntuiseksi muun muassa kokonaan metallisen sangan ja keinonahalla kauttaaltaan päällystettyjen kuppien avulla. Muutosten myötä hinta asettuu 650 euroon eli noin 200 euroa XM6:n nykyhinnan yläpuolelle, mutta kuitenkin 100 euroa niin ikään laatu edellä suunnitellun Bowers & Wilkins PX8 S2:n alapuolelle. Vanhempia Sonyn kuulokkeita The ColleXion ei kuitenkaan tule syrjäyttämään, vaan se nimenomaan laajentaa valikoimaa ylempään hintaluokkaan.

Sain arvostelukappaleen tuttuun tapaan lainaan suoraan Sonylta, joka ilahduttavasti panostaa PR-asioihin myös täällä pohjolassa. Kiitos jälleen yhteistyöstä!

Tuotepakkaus ja varustelu

Jotkut arvostelijat ovat saaneet käsiinsä mustan pakkauksen, jonka kierrettävä lukitusmekanismi esittelee WH-1000X-sarjan kuulokemalleja vuosien varrelta. Itselleni kuulokkeet saapuivat kuitenkin Sonylle tyypillisessä valkoisessa kierrätyspahvikotelossa, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että hienompia pakkauksia jaetaan arvostelijoille vain Euroopan ulkopuolella. Juhlava ensivaikutelma jäi siis toteutumatta, mutta toisaalta pahvipakkaus kuvastaa paremmin sitä, miten kuluttajatkin tulevat kuulokkeensa kaupasta ostaessa saamaan.

Päivitetyn rakenteen myötä The ColleXion ei taitu WH-1000XM6:n tapaan nivelillä kasaan, joten kuljetuskotelo on jälleen kasvanut leveyssuunnassa, joskaan ei aivan vastaavasti suunnitellun WH-1000XM5:n kokoluokkaan. Paksuus jopa alittaa XM6:n kotelon, koska uutuuskuulokkeiden kupit ovat hieman aiempaa hoikemmat. Testikuulokkeeni ovat valkoiset, joten kotelon kangasverhoilu mukailee samaa väriteemaa ja saattaa siten olla melko likaantumisherkkä mustaan kuulokeversioon verrattuna.

Eniten keskustelua uudessa kotelossa on herättänyt yläreunaan puhkaistu kantokahva, joka helpottaa ensisijaisesti kuulokkeiden käsittelyä. Kadulla en usko kenenkään tulevan vastaan kuulokkeitaan käsilaukun tai kahvakuulan tapaan kantaen, koska tämä ei ottanut tuulta alleen myöskään AirPods Maxin kohdalla. Tutumpana piirteenä Sonyn kotelon puolikkaat pysyvät yhdessä vetoketjun sijaan magneettiläpällä, mikä sujuvoittaa käyttöä huomattavasti. Pystyn operoimaan kuulokkeet koteloonsa ja sieltä pois yhdellä kädellä.

Muu varustelu osoittautuu minimaaliseksi, sillä mukana tulee vain ohut AUX-kaapeli langallista kuuntelua varten. USB-latauskaapelia Sony ei siis enää toimita laisinkaan, mikä ei kuitenkaan itseäni haittaa, koska aiempi lyhyt kaapelinpätkä lähinnä haaskasi luonnonvaroja. Valtaosa 650 euroa maksavien kuulokkeiden ostajista varmasti omistaa puhelimen, jonka USB-kaapelilla hoituvat kaikki lataamistarpeet. Osittain USB-kaapelin puuttumista selittänee se, ettei Sonyn kuulokkeita tälläkään kertaa voida sellaisella kuunnella. Pohtikaamme kuitenkin tätä heikkoutta lisää hieman tuonnempana.

Merkittävimmät muutokset WH-1000XM6:een nähden:

1. Kantokahvallinen kotelo on mitoiltaan hieman litteämpi ja leveämpi
2. Mukana ei toimiteta USB-latauskaapelia

Rakenne ja käyttömukavuus

Sony on mielestäni onnistunut The ColleXionin rakenteellisessa suunnittelussa erinomaisesti. Kuulokkeet ovat kupeiltaan aiempaa sirommat samalla kun eri kiiltävyysastein hiottu alumiinisanka kohottaa laatuvaikutelman uudelle tasolle. Ulkonäkö varmasti puree tyylitietoisiin. Kestävyydenkin näkisin nyt olevan kunnossa, koska halkeilevista muoviosista ja heiveröisistä saranoista on päästy eroon. Näppituntuma ainakin on luottamusta herättävän jämäkkä.

Valmistaja on toisaalta päällystänyt muovikuppien ulkoreunan pehmeällä keinonahalla, jonka pitkäaikainen kestävyys epäilyttää. Tällainen materiaali tuntuu ja näyttää kieltämättä uutena miellyttävältä, mutta se alkaa yleensä halkeilla muutamassa vuodessa, eikä sitä voida vaihtaa tai korjata. Valkoiset kuulokkeet myös oletettavasti likaantuvat melko helposti. Sony itse kertoo kehittäneensä materiaalia parin vuoden ajan mahdollisimman kestäväksi, joten tilannetta täytyy seurailla. Ennen premium tarkoitti kestävyyttä, mutta nykyään mielikuvia ja hienoa ulkonäköä rakennetaan usein juuri sen kustannuksella.

Koska pehmusteosat on päällystetty samanlaisella keinonahalla, kuulokkeiden ulkopinnat ovat yhtenäiset, eikä niissä esiinny laisinkaan kovaa muovia. Muutos edullisempiin WH-1000XM-sarjan kuulokkeisiin nähden on siis huomattava, mihin Sony varmasti on pyrkinytkin. Muotoiluun mallia on saatettu ottaa esimerkiksi Sonos Acesta, kun taas nahkamateriaalit tuovat mieleeni Bowers & Wilkinsin kuulokkeet – ihan hyviä esikuvia.

Vaikka The ColleXion painaakin neljäsosan enemmän kuin WH-1000XM6 (320 vs. 254 g), se tuntuu ilahduttavasti päässäni huomattavasti mukavammalta. Parannusta on tapahtunut useammallakin eri osa-alueella. Korville on ensinnäkin enemmän tilaa pehmusteiden sisällä Sonyn siirrettyä elementit syvemmälle kuppien sisälle (aukon koko 65 x 38 x 18–30 mm). Toisekseen sanka puristaa aiempaa kevyemmin ja pääpannan pehmuste on riittävän paksu ilman, että se varsinaisesti näyttäisi muhkealta. Kun kuulokkeet asetetaan päälaelle, pehmuste levenee painuessaan kasaan. Nyt en enää tunne rakenteen hiostavuutta lukuun ottamatta minkäänlaista epämukavuutta, vaan The ColleXion yltää pitkäaikaisessa käyttömukavuudessa yllättävän lähelle Bosen mainiota QuietComfort-kuulokesarjaa.

Yhteenvetona The ColleXion siis näyttää mielestäni hienolta ja arvokkaalta, ja sen käyttäminen on mukavaa. Aika kuitenkin näyttää, miten keinonahkamateriaali vanhenee, sillä ainoastaan korvapehmusteet ovat helposti vaihdettavissa.

Merkittävimmät muutokset WH-1000XM6:een nähden:

1. Sanka metallia ja kuppien pinta keinonahkaa
2. Rakenne ei taitu kasaan, mutta kupit saadaan kuitenkin vaakatasoon
3. Kupit hieman sirommat, mutta sisällä silti enemmän tilaa korville
4. Pääpanta pehmustettu paremmin
5. Puristaa kevyemmin

Ohjaimet ja toiminnot

Kuppien keinonahkapinta ei ole estänyt Sonya sijoittamasta oikeaan kylkeen yhä hipaisutoimintoja. Ne toimivat yhtä hyvin kuin WH-1000XM6:ssa toimintojen ollessa niin ikään vastaavat. Suurempaa valittamista minulla ei olekaan etenkään, kun muiden valmistajien hipaisutoteutukset tuntuvat epäkäytännöllisemmiltä ja epävarmemmilta. Esimerkiksi Sennheiserin Momentum-sarjan kuulokkeissa ja HDB 630:ssa virhepainallukset ovat omalla kohdallani selvästi yleisempiä. The ColleXionin käytettävyyttä parantavat yllättävän paljon hoikistuneet kupit, koska kämmeneni sisäosa ei enää yhtä herkästi osu hipaisualueelle samalla, kun pidän kiinni kuppien reunoista esimerkiksi asettaessani kuulokkeita päähäni.

Sony markkinoi yhtenä uutena ominaisuutena 360 Upmix -tilaäänivaihtoehtoja, joten se haluaa käyttäjien pääsevän niihin käsiksi mahdollisimman helposti. Täten virta- ja vastamelupainike ovat saaneet kaverikseen fyysisen tilaäänivalitsimen. Kärjistäen äänenlaatu päästään nyt pilaamaan yhdellä napinpainalluksella, mutta eivätköhän jotkut koe ominaisuuden hyödylliseksi esimerkiksi elokuvia katsellessa tai pelejä pelatessa.

The ColleXionin metalliset painikkeet yleisesti ottaen tuntuvat laadukkailta, mutta niiden painallustuntuma on kuitenkin ihmeellisen tunnoton ja muhjuinen. Elleivät komennot menisi kaikesta huolimatta perille luotettavasti, en edes uskoisi painaneeni painikkeita onnistuneesti. Tältä osin premium-fiilis jää aavistuksen vajaaksi.

Merkittävimmät muutokset WH-1000XM6:een nähden:

1. Painikkeet tehty erilaisesta materiaalista
2. Uusi tilaäänipainike

Bluetooth-tekniikka ja akunkesto

Bluetooth 6.0 tekee tuloaan ja on löytänyt tiensä myös Sonyn uutuuskuulokkeisiin. The ColleXion tukee Sonyn korkealaatuisen LDAC-koodekin lisäksi Bluetooth LE:tä (Low Energy) ja siihen sisältyvää LC3-koodekkia. Hiljattain kuulokkeisiin lisättiin firmware-päivityksellä tuki myös GMAP-peliprofiilille (Bluetooth LE:n uusi toimintamuoto), joka toimiessaan pudottaa Bluetooth-yhteyden viiveen 20–40 millisekunnin välille eli käytännössä huomaamattomaksi. Harmillisesti GMAP-yhteensopivuus löytyy kuitenkin tällä hetkellä natiivisti vain hyvin harvoista laitteista, eikä toimiviksi todettuja Bluetooth-erillislähettimiäkään vaikuttaisi vielä olevan olemassa.

Esimerkiksi omistamani Sennheiser BTD 700 -lähetin tukee kyllä Bluetooth LE:tä, muttei GMAP-toimintamuotoa tai ylipäätään Sonyn kuulokkeita muutoin kuin Bluetooth Classic -tilassa (käytettävissä vain peruskoodekit). Myöskään hiljattain hankkimani Creative BT-W6 ei toimi The ColleXionin kanssa Bluetooth LE -tilassa (ei toista ääntä), vaikka lähetintä markkinoidaankin lähes maailman ainoana laitteena GMAP-yhteensopivaksi. Päättelisin yhteensopivuusongelmien johtuvan siitä, ettei Sonyn kuulokkeissa ole Qualcommin piirisarjaa, jolle useimmat tällaiset lähettimet on ensisijaisesti suunniteltu. Täten GMAP lieneekin enemmän tulevaisuuden juttu kuin nykypäivää.

Google Pixel 9 -puhelimellani kuitenkin totesin Bluetooth LE -tilan ja LC3-koodekin kuulokkeissa toimiviksi, kunhan aktivoin ne Sonyn mobiilisovelluksen kautta. Toki kuulokkeet tukevat tuttuun tapaan myös AAC- ja SBC-koodekkeja sekä Google Fast Pair -ominaisuutta. Multipoint toimii niin ikään pomminvarmasti, eikä langattoman yhteyden vakaudessa tai kantamassa ole ollut huomauttamista. Näillä osa-alueilla Sonylta ei nähdä huteja.

Sen sijaan akunkesto The ColleXionissa on hieman lyhentynyt vanhempiin WH-1000XM-sarjalaisiin nähden. Nyt käyttöajaksi luvataan vastamelutoiminto päällä 30 tunnin sijaan 24 tuntia, mikä tuntuu omituiselta kehityssuunnalta ylemmän hintaluokan tuotteessa. Tähän asti Sony päihitti Bose QuietComfort-kuulokesarjan ja Apple Airpods Maxin, mutta nyt se asettuu niiden tapaan markkinoiden häntäpäähän. Toisaalta jos hieman säännöllisempi lataamistarve ei haittaa, The ColleXionin käyttöaika riittää edelleen muutamaksi päiväksi. Tällä kertaa Sony mainitsee 5 minuutin pikalataamisen lisäävän käyttöaikaa 1,5 tunnilla. Tehokkaalla laturilla kuulokkeet latautuvat omien kokemusteni perusteella täyteen 1–2 tunnissa ja niitä voidaan myös ilahduttavasti käyttää lataamisen aikana normaalisti, vaikka latauspiuha voikin samalla hieman häiritä.

Sony on luultavasti joutunut pienentämään akkukapasiteettia toteuttaakseen muut rakenteelliset tavoitteensa. Koska kupit ovat aiempaa litteämmät ja korville on enemmän tilaa niiden sisällä, suuremmat akut eivät välttämättä tule kyseeseen. Toisaalta positiivisena uudistuksena kaksi oikeanpuolimmaisen kupin reunoille muovikoteloihin asennettua akkua olisivat suhteellisen helposti vaihdettavissa, koska niiden kiinnitykseen on käytetty ruuveja ja irrotettavissa olevia liittimiä. Erikseen Sony ei vaihtamismahdollisuutta mainosta, mutta nähdäkseni toimenpide ei ole juurikaan monimutkaisempi kuin uudessa Sennheiser Momentum 5:ssä, kunhan vara-akkuja ylipäätään ilmaantuu tarjolle.

Merkittävimmät muutokset WH-1000XM6:een nähden:

1. Bluetooth-versio päivittynyt versiosta 5.3 versioon 6.0
2. Käyttöaika lyhentynyt vastamelu päällä 30 tunnista 24 tuntiin

Mobiilisovellus ja lisäominaisuudet

Koska Sonyn mobiilisovellus ja sen sisältämät lisäominaisuudet ovat jo pitkälti tuttuja WH-1000XM6:sta, en käsittele niitä tällä kertaa syvällisemmin. Monipuolinen ominaisuuskattaus toimii joka tapauksessa yhä valmistajan myyntivalttina. Jokainen saisi räätälöityä The ColleXionista omaan arkeensa sopivan, kunhan melko sekavaa käyttöliittymää ollaan valmiita sietämään edes yhden kerran. Puolivillainen suomennos sekä sovelluksen ja kuulokkeiden välillä katkeileva yhteys myös hankaloittavat jonkin verran käyttöä, mutta jälkimmäinen piirre voi olla jokin Android-käyttöjärjestelmän virransäästökeino, joka olisi kytkettävissä pois päältä.

Uusia ominaisuuksia The ColleXioniin Sony on lisännyt kaksi. 1) DSEE Ultimate -äänenparannusteknologia korvaa DSEE Extremen sisältäessään entistä enemmän tekoälyä. 2) Aiemmin mainitsemani 360 Upmix -tilaääniprofiilit — Music, Cinema ja Game — ovat niin ikään uusia. Kuulokkeiden painikkeen lisäksi ne löytyvät listattuna myös sovelluksesta lisätietojen kera.

Äänenlaadun hienosäätämisen näkökulmasta 10-kanavainen taajuuskorjain kiinnostanee monia eniten, koska valmiiksi määritetyt ääniprofiilit ovat mitä ovat. Kenties itse toivoin Sonyn muuttaneen taajuuskorjaimensa parametriseksi, mutta XM6:n tapaan säädettävissä olevat taajuudet on kuitenkin valittu ja lukittu, joten vain niiden voimakkuutta voidaan muuttaa 6 desibeliä ylös- tai alaspäin. Q-arvona on yhä 0.9 kaikille muille paitsi 16 kilohertsin säätimelle, joka toimii Q-arvolla 0.4. Säätöjen vaikutusalue on siis turvallisen laaja, mutta samalla kapeammalle taajuusvälille sijoittuvat muutokset eivät ole mahdollisia.

Uudet ominaisuudet WH-1000XM6-een verrattuna:

1. DSEE Ultimate (aiemmin DSEE Extreme)
2. 360 Upmix -tilaäänet: Music, Cinema ja Game

Vastamelutoiminto

Kuppirakenteen muutosten ja kepeämmän istuvuuden vuoksi The ColleXionin melunvaimennusteho on testien mukaan laskenut hitusen WH-1000XM6-malliin nähden, mutta eipä asialla suurta käytännön merkitystä ole. Melu kun edelleen vaimenee erinomaisen tehokkaasti, joten pääsen monista halvemmista vastamelukuulokkeista poiketen omaan miellyttävän hiljaiseen kuplaani lujemmankin melun keskellä. Taustakohinakin puuttuu käytännössä kokonaan, joskin hiljaisuuden myötä taustalla kyllä kuuluu lievää elektronista siritystä. Äänisisältöä toistaessa sekin kuitenkin katoaa, joten The ColleXion edustaa vastamelultaan ehdottomasti markkinoiden kärkipäätä. Omistamani ensimmäisen sukupolven Bose QuietComfort Ultra suoriutuu melko vastaavasti, joskin se kohisee enemmän.

Myös The ColleXionin päpikuuluvuustila tuottaa hyvän ja selkeän lopputuloksen. Maksimiasetuksella kaikenlaisia kahinoita, koneellisen ilmanvaihdon suhinaa ja ihmisten puheen s-kirjaimia terävöitetään turhankin paljon, mutta sopivammalla läpikuuluvuustasolla lopputuloksesta tulee melko luonnollinen. Tällöin esimerkiksi palaverien aikana olen tottunut omaan ääneeni läpikuuluvuustila päällä. Yhtenä mielenkiintoisena nostona läpikuuluvuus saadaan aktivoitua tuttuun tapaan hetkellisesti pitämällä kämmentä kupin hipaisualueen päällä.

Sovelluksen kautta kuulokkeet voidaan asettaa myös ANC OFF -tilaan, jossa ne eristävät ympäristöääniä vain passiivisesti ilman läpikuuluvuutta. Tästä voisi olla apua tuulisella säällä ulkona liikkuessa, sillä Sonyn kuulokkeiden vastamelutoiminto ei mielestäni torju kaikkein tehokkaimmin tuulen aiheuttamia rutinoita.

Merkittävimmät muutokset WH-1000XM6:een nähden:

1. Vastamelun teho hieman laskenut

Mikrofonin äänenlaatu

The ColleXionin mikrofonikonfiguraatio vastaa XM6:ta, joten uutuusmalli tuottaa puhuessa samaan tapaan selkeää ääntä onnistuneella taustamelunvaimennuksella. Tuuli ja muutkin kohinat vaimentuvat varsin onnistuneesti pois, joten kuulokkeet sopivat hyvin puhumiseen. Itse käytin niitä testijakson aikana joitakin kertoja Teams-palavereissa, jolloin ääneni kuulosti muiden mukaan luonnolliselta. Jostakin syystä mikrofonin mykistäminen vastamelupainiketta kahdesti painamalla ei kuitenkaan toiminut, vaikka tuotetietojen perusteella sen tulisi olla XM6:n tapaan mahdollista. Kenties muissa sovelluksissa ominaisuus pelaa paremmin.

Kuulokkeisiin lisätty GMAP-toimintamuoto toisi selvän parannuksen kaksisuuntaiseen Bluetooth-äänenlaatuun, sillä kuulokkeet pystyisivät samanaikaisesti vastaanottamaan esimerkiksi korkealaatuista peliääntä ja lähettämään kristallinkirkasta puheääntä mikrofonin kautta. GMAP ei enää kärsi monien tuntemasta ”lankapuhelinefektistä” (hands-free-tila), joka tavanomaisella Bluetooth-yhteydellä johtuu siitä, että kuulokkeet joutuvat tinkimään toistetun äänen laadusta, jotta kaistaa riittää samaan aikaan mikrofonilla tallennetulle äänelle. Vaikka GMAP onkin suunnattu pelaamiseen, se parantaisi myös etäpalavereiden äänenlaatua. Nyt vaan odotellaan, että tätä ominaisuutta päästään joskus tulevaisuudessa hyödyntämään.

Kuulokkeiden äänenlaatu

Aiemmista WH-1000X-sarjan vastamelukuulokkeista poiketen The ColleXion ei enää toimi ilman akkuvirtaa, kun sitä kuunnellaan kaapelilla. Tämä voi rajoittaa jonkin verran käyttöä etenkin vaatimaton akunkesto huomioiden, mutta kukaan ei toisaalta tule kuunnelleeksi kuulokkeita siten, etteivät digitaaliset säädöt (DSP) olisi parantamassa äänenlaatua. Edelleen kuulokkeita vaivaa kuitenkin tuttu heikkous: ääniprofiilit, taajuuskorjain tai 360 Upmix -tilaäänet eivät toimi kaapelia käyttäessä, vaikka virran ollessa päällä niin voitaisiin olettaa. Tämän myötä etenkin pelaamiseen suunnatut ääniasetukset menevät pitkälti hukkaan, koska nähdäkseni kuvan ja äänen välisen viiveen vuoksi vain harvat pelaavat Bluetooth-yhteydellä ennen kuin GMAP alkaa yleistyä.

USB-kuuntelukaan ei Sonyn kuulokkeissa ole mahdollista, mikä alkaa olla anteeksiantamaton puute premium-tason tuotteessa. Kilpailijoista Sennheiser, Bowers & Wilkins, Bose ja Apple ovat asian ymmärtäneet, kun taas Sony painottaa niin paljon oman LDAC-koodekkinsa merkitystä, ettei häviöttömälle kuuntelumahdollisuudelle ole ollut tilaa. Osin valmistaja toki yrittää kompensoida tilannetta DSEE Ultimate -ominaisuudella, joka tekoälyavusteisesti pyrkii tekemään pakatusta musiikista ja äänisignaalista laadukkaampaa. Havaitsen itse DSEE Ultimate aktivoituna pienen sävyeron diskantissa, mutten osaa sanoa, onko se parannus vai pelkästään muutos.

Dynaamiset elementit ovat 30 milliset eli vastamelukuulokemarkkinoiden pienimmät (ellei nappikuulokkeita lasketa). Sony kertoo päivittäneensä elementtien akustista rakennetta XM6:een verrattuna, kun taas kalvon materiaalina käytetään yhä jäykkää hiilikuitukomposiittia joustavaan reunukseen yhdistettynä.

XM5- ja XM6-malleihin verrattuna elementtien muovinen kehys on pienentynyt selvästi ja elementit on nyt sijoitettu syvemmälle kuppien pohjalle eli kauemmas korvasta. Oman silauksensa lopputulokseen antavat uudet prosessorit (vastamelu & D/A-muunnos), joiden suurimmat hyödyt tosin piilevät 360 Upmix -tilaäänen toistossa. Jälleen kerran Sony on myös osallistanut kehitystyöhön ja äänenlaadun virittämiseen samoja palkittuja ääniteknikoita, jotka eivät vielä XM6-mallin kohdalla onnistuneet kehuttavasti. Kenties toinen kerta kuitenkin toden sanoo.

Merkittävimmät muutokset WH-1000XM6:een nähden:

1. Ei toimi enää passiivisesti virta pois päältä
2. Elementit sijaitsevat kauempana korvasta ja tuottavat erilaisen taajuusvasteen

Mittaustulokset

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset tehtiin IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tälle laitteistolle optimoitua Harman-tavoitekäyrää (2018 versio), joka on tieteellisen tutkimuksen mukainen yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa.

Harman-tutkimus toteutettiin silikonikorvilla, jotka ”kuulevat” äänen hieman eri tavalla kuin nykyään myytävät korvatyypit. Tämän vuoksi Kuulokenurkan käyttämä tavoitekäyrä pohjautuu KB501X-korvien oman HRTF-siirtofunktion mukaiseen diffuusikenttävasteeseen (Diffuse Field), johon on kuitenkin sovitettu Harman-tutkimuksen ydinhavainnot suodattimien avulla. Käytännössä lopputulos vastaa yhä Harman-tutkimuksen osoittamaa ihannetaajuustasapainoa, mutta siten kuin Kuulokenurkan käyttämä laitteisto sen ominaisakustiikkansa pohjalta ”kuulisi”. Näin ollen kuulokkeiden taajuusvasteesta on mahdollista tehdä 2–20 kilohertsin välillä tarkempia havaintoja kuin puhdasta Harman 2018 -käyrää vertailupohjana käyttäessä.

Lisätietoa mittauslaitteistosta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. The ColleXionin taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Kuuloketestaajan näkökulmasta Sonyn kuulokkeiden korvatunnistin aiheuttaa haasteita, koska vastamelu aktivoituu virtaa säästääkseen vain ihmisen korvilla, jolloin taajuusvasteen mittaaminen tässä tilassa vaatii alumiinifolion palasen sijoittamisen vasemman kupin sisälle. Tämä hämää korvatunnistinta siten, että vastamelu pysyy päällä myös mittauslaitteessa.

Netistä löytyy enimmäkseen mittauksia, joissa vastamelu on ollut pois päältä, vaikka mittaaja onkin olettanut sen olevan päällä. Itse olen varmistunut asiasta mittauksia tehdessä seuraamalla vastamelutoimintoa Multipoint-yhteyden välityksellä mobiilisovelluksesta. Oletuksena kuulokkeet mittauslaitteen silikonikorville sijoittaessa sovellus kertoo vastamelutoiminnon olevan pois päältä, kun taas omilla korvillani vastamelu aktivoituu normaalisti. Foliopalan kanssa saan kuitenkin siirrettyä kuulokkeet omasta päästäni laitteeseen siten, ettei vastamelutoiminto lähde välissä pois päältä.

Taajuusvaste (ANC ON vs. OFF):

The ColleXion kuulostaa alataajuuksiltaan odotetusti hieman erilaiselta riippuen vastamelutoiminnon päällä olosta (läpikuuluvuustila vastaa ANC ON -tilaa). Useimmat käyttänevät kuulokkeitaan vastamelu päällä, jolloin alabasso toistuu lineaarisemmin, mutta yhä lujaa, jos sopivana mittarina pidetään Harman-käyrän tapaista toistoa. Lähtökohtaisesti basson määrän voidaan olettaa miellyttävän niitä, jotka toivovat voimakasta jytinää. Tällaisesta tuunauksesta on hyötyä myös meluisassa käyttöympäristössä. Sonyn bassokorostus ei kuitenkaan ole markkinoiden rajuimmasta päästä, vaan vastamelukuulokkeissa sitä voidaan kutsua jopa melko tavanomaiseksi niin hyvässä kuin pahassakin mielessä.

Alakeskitaajuudet puolestaan soivat vastamelu päällä WH-1000XM6:n tapaan voimistetusti aina 500 hertsiin saakka, mikä on objektiivisesti arvioituna The ColleXionin suurin yksittäinen heikkous. Tällainen korostus tekee lähes poikkeuksetta äänestä paksua ja pehmeää, ja sitä myötä epäselvää. Muutoin tuunaus ei kuitenkaan poikkea nykyopeista liikaa, vaan se seuraa Harman-käyrää ikään kuin energiatasoltaan rentoutettuna. Kokonaisuutena toiston voidaan kuvailla olevan lämpöistä ja varsin rauhallista, ellei jopa hitusen tummaa. Sony lienee tavoitellut leppoisaa ja rasittamatonta kuuntelukokemusta, joka erottuu erilaisuudellaan edullisemmasta XM6-mallista. Vastamelun pois päältä kytkeminen selkeyttää The ColleXionin alempaa keskialuetta, joten suuremmasta basson määrästä huolimatta tämä tila soveltuisi paremmin kriittiseen kuunteluun.

1000X The ColleXion vs. WH-1000XM6:

The ColleXion ja WH-1000XM6 on tuunattu yllättävän erilaisiksi, vaikka basson osalta tyylisuuntaus onkin sama. Uusi malli kuulostaa tuhdimmalta ja rennommalta, koska sen ylätaajuudet toistuvat kauttaaltaan rauhallisemmin. XM6:ssa tasapainoa heikentävät eniten keskialueen sekaan vuotavat alataajuudet ja 10 kilohertsin ympäristön korostuneisuus. The ColleXion sortuu niin ikään ensin mainittuun piirteeseen, kun taas pahimmat diskantin epätasaisuudet siitä on korjattu. Äänen tulisikin kuulostaa sulavammalta. Toisaalta rakenne muodostaa aiempaa voimakkaamman vaimentuman 7 kilohertsin ympärille, joten ylätaajuuksissa riittäisi vieläkin viilattavaa, jos niistä haluttaisiin mahdollisimman luonnolliset.

Vakioasetukset huomioiden tyylillinen muutos kaksikon välillä on niin suuri, ettei kumpaakaan voida kutsua yksiselitteisesti paremmaksi. XM6:n diskanttikorostuman ja tietynlaisen rosoisuuden häiritessä energialataukseltaan kesympi The ColleXion saattaisi kuulostaa luonnollisemmalta. Jos kuitenkin äänen halutaan olevan selkeää, vetäisi XM6 pidemmän korren, koska se toistaa 2–6 kilohertsin välin oikeaoppisemmin. Kumpikin hyötyy taajuuskorjaamisesta, joka The ColleXionin tapauksessa on helpompaa.

Selkeämpää ääntä taajuuskorjaamalla:

Katsotaanpa heti alkuun asetukset, joilla The ColleXion saadaan soimaan vastamelu päällä tasapainoisemmin ja selkeämmin menettämättä viihdyttävää bassoa:

Kuulokkeiden säätäminen on varsin suoraviivaista jo korvakuulolla, koska neutraalimpaan ääneen tottuneet varmasti huomaavat alataajuudet korostuneiksi ylätaajuuksiin nähden. Siispä näiden taajuusalueiden tasapainoa kannattaa pyrkiä parantamaan, mikä onkin XM6-mallia helpompaa, koska The ColleXionin taajuusvasteesta puuttuvat yhtä jyrkät paikalliset korostumat.

Asetukseni toimivat hyvänä turvallisena lähtökohtana, josta ääntä on vielä mahdollista hienosäätää omaan makuun sopivammaksi. Bassoa kannattaa tarpeen mukaan lisätä tai vähentää kolmella alimmalla säätimellä ja diskanttia kahdella ylimmällä säätimellä. Keskitaajuuksien tulisi olla melkolailla kohdallaan, mutta niitä voidaan rentouttaa vähentämällä energiaa 1 kilohertsin kohdalta tai terävöittää lisäämällä energiaa 4 kilohertsin kohdalle.

Havaintoja äänestä

The ColleXion tarjoaa Sonyn määrittämillä tehdasasetuksilla alataajuuspainotteisen tummahkon soundin, jonka lämpöisessä ja rennossa sävyssä on oma viehätyksensä äänen selkeyden kustannuksella. Ylimpiä bassotaajuuksia on muiden WH-1000XM-sarjan kuulokkeiden tapaan korostettu niin yleisöönmenevästi, ettei toiston tarkkuudesta tai yksityiskohtaisuudesta ole jäänyt paljoa kerrottavaa. Tuhti basso toimii tyydyttävästi lähinnä matalalla äänenvoimakkuudella, mutta jo hieman lujempaa kuunneltaessa meno muuttuu nopeasti turvonneeksi ja puuroutuneeksi. Joku voisikin kutsua Sonyn pehmeää perussoundia tutuksi ja turvalliseksi, mutta mitään suurta muutosta parempaan ei ole tapahtunut.

Tällainen esitystapa ei varsinaisesti ärsytä minua kasuaalissa taustakuuntelussa, varsinkaan kun ylätaajuudet toistuvat sulavammin kuin WH-1000XM6:ssa, jota en saanut edes taajuuskorjaamalla täysin luonnolliseksi. Pidemmän päälle The ColleXion kuulostaa kuitenkin melko tylsältä ja uuvuttavan epäselvältä. Musiikki soi verhoutuneesti ikään kuin paksun peiton takana, ja äänikuvakin tuntuu ahtaalta ja suljetulta. Omaan makuuni keski- ja ylätaajuuksissa tulisi olla enemmän energiaa, jotta jatkuvasti kumahtelevat alataajuudet eivät jyräisi niitä alleen. Todellisuudessa asia ratkeaa kuitenkin helpoiten basson määrää vähentämällä.

Sonyn kuulokkeiden kohdalla ihmettelen vuodesta toiseen, miksei alataajuuksia voida virittää puhtaammiksi. Haluaako tavoiteltu kohdeyleisö oikeasti näin paksua ja löysää soundia tiukasti iskevän basson sijaan? The ColleXionin kohdalla puhutaan kuitenkin jo 650 euron tuotteesta, jonka voitaisiin olettaa kuulostavan vakioasetuksillaan tasapainoisemmalta. Tämä tekisi taajuuskorjaamisestakin helpompaa.

Onneksi The ColleXion vastaa silti taajuuskorjaukseen hyvin. Pudottamalla alataajuuksien määrää sekä voimistamalla sopivasti ylempiä taajuuksia äänestä saadaan huomattavasti raikkaampaa ja yksityiskohtaisempaa. Laulusuoritukset ja soittimet pääsevät vihdoin oikeuksiinsa kuulostaen luonnollisilta, ja äänikuvakin avartuu huomattavasti ilman tarvetta keinotekoisille tilaäänitoiminnoille. Kokeilin kuulokkeita toki myös Sonyn 360 Upmix -tilaäänen kanssa, mutta se teki musiikista ainoastaan hirvittävän onttoa ja räikeää. En siis näkisi uutta tilaääniominaisuutta varsinaisena myyntivalttina tai harkitsisin ainakin käyttäväni sitä vain elokuvia katsellessa.

Kokonaisuutena kuulokkeille täytyy moitteistani huolimatta antaa pienet kehut, sillä taajuuskorjattuna (ja etenkin LDAC-koodekilla) en ole tähän mennessä kuullut Sonyn WH-1000XM-sarjassa yhtä laadukasta ääntä, eikä The ColleXionissa ole suurempaa huomautettavaa myöskään muiden valmistajien tuotteisiin verrattuna. Optimaalisessa tilanteessa diskantti toki saisi olla tasaisempaa tai sellaiseksi korjattavissa, sillä 7 kilohertsin kuoppa ja 12 kilohertsin tuntumassa aistimani pieni korostuma ilmoittavat välillä itsestään. Onneksi en kuitenkaan koe näitä heikkouksia läheskään yhtä häiritseviksi WH-1000XM6:n diskanttiin verrattuna, joten Sonyn 10-kanavainen taajuuskorjain pelastaa tällä kertaa tilanteen onnistuneemmin. Mutainen lähtötilanne huomioiden korjauksilla saavutettu parannus kuuntelunautinnossa mitattuna on suorastaan huikea.

Tiivistettynä The ColleXion on siis kriittisemmän kuulokeharrastajan näkökulmasta vakioasetuksillaan melko keskinkertainen tuote, joka ei tarjoa kummoista äänenlaatua. Omalla vaivannäöllä siitä on kuitenkin mahdollista saada irti miellyttävää ääntä, joten taajuuskorjaamisen kannattaa tulkita olevan lähes pakollista. Kunhan säätöihin ollaan valmiita syventymään, The ColleXionin äänenlaatu ei enää erityisemmin kalpene kilpailijoiden vastaaville tuotteille tai juurikaan edes Kuulokenurkan Kunniaseinällä näkyville suosituksille. Täten Sonyn kuulokkeiden hankintapäätös ratkaistaankin muilla osa-alueilla, joilla 650 euron hinta lienee lopulta paremmin perusteltavissa.

Muista hintavista vastamelukuulokkeista pidän yhä hieman enemmän Focalin Bathys-malleista paremman tehdastuunauksen ansiosta. Sen sijaan Bowers & Wilkinsin voimakkaasti väritetty PX8-sarja ja Bang & Olufsenin ökykallis H100 eivät mielestäni kuulosta laisinkaan yhtä hyvältä kuin Sonyn kuulokkeet. Yhden sopivan verrokin sain metsästettyä mukaan tähän juttuun osoittaakseni, ettei The ColleXion itse asiassa ole laisinkaan hullumpi.

Vertailu: The Collexion vs. Bowers & Wilkins PX8 S2

Hinnat: 650 € vs. 750 €

Bowers & Wilkins on profiloitunut premium-henkisyyttä huokuvien vastamelukuulokkeiden valmistajaksi, joten Sonyn voidaan nähdä pyrkivän The ColleXion -mallillaan samalle reviirille. Siispä valitsin verrokiksi 750 euron hintaisen PX8 S2:n, jonka sanka on Sonyn tapaan metallia. Muissa pinnoissa B&W on ymmärtänyt käyttää aitoa nappanahkaa The Collexionin heiveröisemmän keinonahan sijaan, minkä myötä PX8 S2 tuntuu vieläkin arvokkaammalta. Vastamelukuulokkeet silti ovat aina paljon muutakin, joten vertaillaanpa tätä kaksikkoa tärkeimpien ominaisuuksien ja äänenlaadun osalta.

Molemmat kuulokkeet painavat saman verran ja toimivat ergonomisesti hieman erilaisesta sangastaan huolimatta yhtä hyvin. Saan istuvuuden nopeasti kohdalleen, enkä tunne epämukavuutta päälaellani tai korvillani. PX8 S2 tosin puristaa kaksikosta lujempaa joka suunnasta, joten The ColleXion tuntuu lopulta pidemmän päälle hieman lempeämmältä tippumatta silti yhtään helpommin päästä. Koska Sonyn kotelo on myös käytännöllisempi ja kuulokkeiden vastamelutoiminto selvästi PX8 S2:ta tehokkaampi, The ColleXion olisi kaksikosta parempi matkakuuloke. Sekään ei haittaa, että Sonyn mikrofoni blokkaa paremmin pois taustahälyn puheluita puhuessa.

Sony vetää pidemmän korren myös sovelluksen monipuolisuudessa, vaikka käyttöliittymä sekavampi onkin. Taajuuskorjain muun muassa sallii kymmenen eri taajuuden säätämisen B&W:n korjaimen ollessa vain 5-kanavainen. Jotkut varmasti myös arvostaisivat The ColleXionin tilaäänivaihtoehtoja, jotka ovat niin ikään monipuolisemmat PX8 S2:een verrattuna. Vaikka moitinkin 360 Upmix -tilaääntä epäluonnolliseksi, Bowers & Wilkinsin oma tilaääni onnistuu kuulostamaan vielä monta kertaa kauheammalta sopien lähinnä kidutusvälineeksi. Akunkestossa B&W sen sijaan päihittää tuoreen kilpailijansa vastamelu päällä noin 6 tunnilla eli PX8 S2:n 30 tunnin käyttöaika vastaa Sonyn WH-1000XM6:ta, kun taas The ColleXionissa akunkesto on lyhentynyt 24 tuntiin.

Bluetooth-koodekkipuolella valmistajat luottavat eri teknologioihin jo siitäkin syystä, että LDAC-koodekki on Sonyn itsensä kehittämä. PX8 S2 puolestaan pystyy toistamaan ääntä AptX-koodekkiperheen turvin aina häviöttömään AptX Lossless -vaihtoehtoon saakka. Maksimaalista langatonta äänenlaatua tavoitellessa Bowers & Wilkins siis ainakin teoreettisesti voittaisi, kunhan äänilähdekin AptX Losslessia tukee. Nykyään yleistyvää Bluetooth LE:tä ja LC3-koodekkia molemmat kuulokkeet tukevat, ja luonnollisesti Applen ekosysteemiä ja vanhempia laitteita varten löytyy tuki myös AAC:lle ja SBC:lle.

Langattomien yhteyksien lisänä PX8 S2:ta voidaan kuunnella häviöttömästi USB-kaapelilla, mikä ei edelleenkään ole mahdollista Sonyn kuulokkeissa. Passiivisesti kumpikaan kuulokkeista ei toimi, vaan virta täytyy käynnistää analogista kuulokekaapelia käyttäessä. Tämän etuna äänisignaali kulkee aina DSP-piirin kautta, jolloin valmistajien määrittämät äänisäädöt tulevat käyttöön. PX8 S2:n taajuuskorjaaminen onnistuu langallisessa käytössä toisin kuin The ColleXionin.

Molemmat valmistajat luottavat mielenkiintoisesti hiilikuidusta tehtyihin elementteihin. PX8 S2:n elementit ovat hieman suuremmat (40 vs 30 mm), mutta äänenlaadullisesti tärkeämpään rooliin nousee se, millaiseksi kumpikin valmistaja on kuulokkeidensa ääniprofiilin valinnut virittää. Modernien DSP-piirien tarjoamat säätömahdollisuudet ovat jo lähes rajattomat, joten hyvä tai kehno äänenlaatu menee aina ensisijaisesti valmistajien osaamisen ja tehtyjen valintojen piikkiin. Sonyn taustalla vaikuttavat suuremmat resurssit, kun taas Bowers & Wilkinsin olisi mahdollista asemoitua lähemmäs hifiharrastajia.

Taajuusvasteet:

PX8 S2 ei eroa ääneltään juurikaan edullisemmasta PX7 S3:sta, vaan Bowers & Wilkins on virittänyt molemmat aggressiivisiksi ja loudness-tyylisiksi. Basso jyskyttää kovaa etualalla samalla kun räikeät diskanttikorostumat vetävät huomiota itseensä. Terävästä ja metallisesta äänestä tulevat mieleeni Beyerdynamicin kylmäsävyiset studiokuulokkeet, joissa esiintyy vastaavia jyrkkiä diskanttipiikkejä. Bowers & Wilkinsin uutuuskuulokkeissa nämä ovat markkinoiden murhaavimmasta päästä, joten kohderyhmänä lienee iäkkäämpi väestönosa, joka ei enää kuule ylimpiä taajuuksia yhtä hyvin kuin nuorempana.

Kun itse kuuntelen PX8 S2:ta, se korostaa aina laulajien sibilanssia ja saa esimerkiksi rumpujen lautaset kuulostamaan epäluonnollisen räiskyviltä. Bassokin on usein ilmiselvästi turvonnutta, joskin irtonaisemmin iskevää kuin Sonyn kuulokkeissa. Jonkinasteisiksi eduiksi The ColleXioniin nähden voitaisiin laskea PX8 S2:n esitystavan ilmavuus ja tietynlainen tilavuuden tuntu. Jos joku pitää toiston dynaamisesta luonteesta ja erittäin kirkkaasta diskantista, PX8 S2:n kuuntelu voikin olla selvästi innostavampaa The ColleXioniin verrattuna. Bowers & Wilkinsin kuulokkeet tavallaan huijaavat olevansa yksityiskohtaisemmat, koska ylätaajuudet soivat niin epäluonnollisen korostuneesti.

Sonyn kuulokkeissa huomioni suuntautuu sen sijaan ensimmäisenä ylitäyteläisiin alataajuuksiin varsinkin, kun diskantti toistuu samalla keskimääräistä rauhallisemmin. Ero kirkkaudessa on vertailemani kaksikon välillä 6 kilohertsistä eteenpäin valtava, paikoin jopa yli 15 desibeliä. Rennomman ja sulavamman äänen ansiosta jaksaisin kuunnella The ColleXionia pidempään. Kuulokkeet pyrkivät myös olemaan edes jossain määrin luonnolliset toisin kuin PX8 S2, jota kuunnellessa täytyy unohtaa, miltä musiikin tulisi kuulostaa. Toisaalta kummankaan kuulokemallin keskialue ei ilman taajuuskorjaamista kuulosta erityisen selkeältä, joten on lopulta makuasia, millaiset värittymät uppoavat paremmin eri ihmisten mieltymyksiin. PX8 S2:n häpeilemätöntä V-tyylisyyttä suosiessa PX7 S3 ajaisi mielestäni täysin saman asian. Kumpikaan Bowers & Wilkinsin kuulokkeista ei kuitenkaan tarjoa The ColleXionin lämpöisyyttä, joten ainakin kuluttajille löytyy vaihtoehtoja, joista valita.

Itse en voi sietää PX8 S2:ta tai en ainakaan ymmärrä sen arvoa, koska elementtien sijoittaminen suljettuihin kuppeihin ilman taajuusvasteen hienosäätämistä tuottaa yleensä juuri tällaisen lopputuloksen, jossa yläbasso kumisee ja diskanttiin muodostuu hurjia rakenteellisia korostumia. Myös Sonyn WH-1000XM6 edustaa pienin varauksin tätä tyylisuuntausta, kun taas The ColleXionin kohdalla valmistaja tuntuu välittävän lopputuloksesta hieman enemmän. Sen ansiosta tilanne kääntyy Sonyn eduksi, kun kuulokkeita lähdetään taajuuskorjaamaan.

PX8 S2:n diskanttikorostumat eivät ole korjattavissa Bowers & Wilkinsin tarjoamalla työkalulla, enkä saa äänestä muutoinkaan yhtä tasapainoista ja laadukasta kuin The ColleXionissa, jonka lineaarisempi tuunaus sopii melko hyvin yhteen Sonyn suunnitteleman taajuuskorjaimen kanssa. Alla näkyvän kuvan mukaisilla säädöillä PX8 S2 soi sentään hieman lähtötilannetta luonnollisemmin, mutten silti käytännössä haluaisi kuunnella sitä, jos voisin valita taajuuskorjatut Sonyn kuulokkeet. Bowers & Wilkinsin kuulokkeiden selkeimmiksi eduiksi jäävätkin lopulta aidot nahkamateriaalit, USB-kuuntelumahdollisuus ja hieman pidempi akunkesto. Muutoin Sony on mielestäni onnistunut premium-luokassa paremmin ja sen kuulokkeet ovat kaiken lisäksi edullisemmatkin.

Yhteenveto

Sonyn 1000X The ColleXion -juhlamalli osoittautui lopulta varsin suoraviivaiseksi tuotteeksi. Valmistaja on selvästi halunnut luoda aiempaa arvokkaamman, premium-henkisen vastamelukuulokkeen, joka säilyttää WH-1000X-sarjasta tutut monipuoliset ominaisuudet ja perustekniikan. Hienompi ulkonäkö, metallinen sanka ja kohentunut käyttömukavuus ovat kiistatta uutuusmallin parasta antia – Sony todellakin vältti XM6:n heikkoudet materiaalivalintojen ja istuvuuden osalta. Kuulokkeet näyttävät, tuntuvat ja (taajuuskorjattuna) myös kuulostavat hyvältä.

Uudistusten sekaan mahtuu kuitenkin valitettavia heikennyksiä ja menetettyjä mahdollisuuksia. Akunkesto on pykälän aiempaa lyhyempi (joskaan ei kriittisessä määrin), eikä kuulokkeita voida vieläkään kuunnella USB-kaapelin kautta. Myöskään uusi 360 Upmix -tilaääni ei tuo merkittävää lisäarvoa, vaan se kuulostaa musiikilla luonnottomalta. Lisäksi jää nähtäväksi, miten kuppien keinonahkaverhoilu kestää aikaa, sillä mikään valmistaja ei ole vielä kehittänyt vastaavaa materiaalia, joka ei alkaisi vuosien saatossa halkeilla – sepä vasta olisi tämän hintaluokan luksustuotteessa sääli. Materiaalien pitkäikäisyyden suhteen esimerkiksi Bowers & Wilkinsin kuulokkeet tuntuvat hieman varmemmalta valinnalta, vaikka alkuperäisessä PX8:ssa onkin omat ongelmansa pannan nahkaosan liimauksen kanssa. Nurinkurisesti kaikkein kestävimmät kuulokkeet löytynevät lopulta muualta kuin premium-luokasta.

Onko The ColleXion sitten 650 euron hintalappunsa arvoinen? Arjessa sen heikkoudet ovat häirinneet vähemmän kuin etukäteen oletin. Samalla tehokas vastamelu ja kattavat lisäominaisuudet pitävät kuulokkeet yhä monien kilpailijoidensa yläpuolella. Useimmat meistä tulevat toimeen arkisemmilla 200–400 euron vastamelukuulokkeilla, kuten Sonyn omalla WH-1000XM6:lla, mutta The ColleXion onkin suunnattu niille, jotka ovat valmiita maksamaan extraa luksuksesta ja tietynlaisesta eksklusiivisuudesta. Koska Sonyn lippulaiva on muutamista takapakeistaan huolimatta onnistunut kokonaisuus, minun olisi lopulta varsin helppo suositella sitä premium-hinnoiteltujen langattomien kuulokkeiden joukosta. Valmistajalla riittää yhä työtä ja tehtävää, mutta se antaa joka kerta itselleni vähemmän aihetta kritiikkiin.

Kuulokenurkan puolesta myönnän Sonyn kuulokkeille erityismaininnat rakenteen laatuvaikutelmasta ja käyttömukavuudesta. Kunniaseinälle asti The ColleXion ei kuitenkaan tällaisenaan aivan yllä, koska sitä varten äänenlaadun tulisi olla tehdasasetuksilla näin korkeassa hintaluokassa parempi. Vaihtoehtoisesti Sonyn tulisi tarjota sovelluksessaan valmis ääniprofiili tasapainoisempaa kuuntelukokemusta varten. Mielestäni sellaista voitaisiin jo 650 eurolla odottaa, varsinkin kun valmistaja osallistaa tuotteidensa kehittämiseen musiikkialan ammattilaisia. Jatkossa toivon siis edelleen parannuksia tällä saralla. Sonyn kokoisen yrityksen resurssit huomioiden ilahtuisin lisäksi, jos 1000X-sarjan edullisemmatkin kuulokkeet tehtäisiin tulevaisuudessa The ColleXionin tapaisella kestävämmällä ja mukavammalla rakenteella. Kalliit koristelut saa tottakai jättää väliin.

Plussat ja miinukset:

+ Luonnollisempi ääni kuin WH-1000XM6-mallissa (pienin varauksin)
+ Hyvä äänenlaatu taajuuskorjattuna
+ Vihdoin Sonyn kuulokkeet tuntuvat laadukkaalta ja kestävältä
+ Selvästi XM6-mallia parempi käyttömukavuus
+ Tehokas vastamelutoiminto ja selkeä läpikuuluvuustila
+ Ei taustakohinaa
+ Mikrofonin tavallista parempi äänenlaatu meluisassa ympäristössä
+ Monipuolinen ohjelmisto ja lisäominaisuudet
+ Käytännöllinen kotelo

+/- Mukana ei tule latauskaapelia
+/- Kuppien keinonahkapinta tuntuu kivalta, mutta se saattaa kulua tai murentua
+/- GMAP-peliprofiili on tärkeä pelinavaus, vaikka sitä tukevia laitteita ei juurikaan tällä hetkellä markkinoilta löydy

– Ylituhdit alataajuudet saavat musiikin kuulostamaan mutaiselta ja epäselvältä
– 360 Upmix -tilaäänen epäluonnollisuus
– Ei USB-kuuntelumahdollisuutta
– Taajuuskorjain ja muut äänisäädöt toimivat vain Bluetooth-kuuntelussa
– Sovelluksen käyttöliittymän sekavuus ja kehno suomennos
– Vaatimaton akunkesto moniin kilpailijoihin nähden
– Tunnottomat painikkeet