Arvostelu: Cambridge Audio Melomania P100

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Arvostelun osiot:

Tuotepakkaus ja varustelu
Rakenne ja käyttömukavuus
Bluetooth-tekniikka ja akunkesto
Puhelinsovellus
Vastamelutoiminto
Käyttöön liittyvät havainnot
Mikrofonin äänenlaatu
Kuulokkeiden äänenlaatu
Taajuuskorjaaminen
Vertailut muihin kuulokemalleihin (VMK25 & PX7 S2e)
Yhteenveto

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2024
• Suunniteltu Britanniassa ja valmistettu Kiinassa
• Värivaihtoehdot: Musta, valkoinen
• Hinta: 279 €
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset 40 millimetrin elementit (3-layer composite: PEEK+PU+PEEK)
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.3 ja USB-C
• Bluetooth-koodekit: AptX Lossless, AptX Adaptive, AptX, AAC ja SBC
• Latausliitin: USB-C
• Akun koko: 980 mAh
• Akunkesto: vastamelu päällä 60h ja ilman vastamelua jopa 100h
• Latausaika: < 2,5h (5 minuutin pikalataamisella 4h käyttöaikaa)
• Akku on omistajan vaihdettavissa
• Vastamelutoiminto ja läpikuuluvuustila
• Ominaisuuksia: Class A/B -vahvistus, korvatunnistus (wear detection), Google Fast Pair, Voice Assistant, Multipoint ja puhelinsovellus taajuuskorjaimella
• Paino: 330 g
• Varusteet: Kuljetuskotelo, USB-C—USB-C-kaapeli, USB-C—3,5 mm -kaapeli

Arvostelukappaleen hankintapa: Itse ostettu tuote

Langattomat vastamelukuulokkeet valtaavat koko ajan markkinoita perinteisiltä langallisilta hifikuulokkeilta, mikä näkyy myös Kuulokenurkassa julkaistujen arvosteluiden lukijamäärissä. Koska vastamelukuulokkeista luetaan moninkertaisesti langallisiin kuulokkeisiin verrattuna, niitä todennäköisesti myös myydään paljon. Tähän peilaten ei olekaan suurempi yllätys, että uusia kuulokemalleja putkahtelee ulos tasaista tahtia niin tunnetuilta kuin hieman tuntemattomammiltakin valmistajilta. Brittiläinen Cambridge Audio kuuluu vielä kuulokevalmistajana jälkimmäiseen joukkoon, vaikka se onkin ehtinyt julkaista erilaisten laitteidensa ja kaiuttimiensa seassa muutamat in-ear-kuulokkeet. Tällä kertaa käsittelemäni Melomania P100 (linkki valmistajan tuotesivulle) on kuitenkin sen ensimmäinen over-ear-vastamelukuuloke.

Melomania P100 maksaa valmistajan omassa verkkokaupassa 279 euroa ja se vaikuttaa muutaman vuoden otannalla hyvin tavanomaiselta. Värivaihtoehdot musta ja valkoinen ovat nekin hyvin tuttuja ja turvallisia. Uutena tekijänä Cambridge Audio pyrkii kuitenkin erottautumaan massasta parilla osa-alueella. Se on ensinnäkin toteuttanut kuulokkeidensa sisäisen vahvistuksen Class A/B -periaatteella. Tätä voidaankin pitää loogisena panostuskohteena juuri vahvistinvalmistajalta. Langallisten kuulokkeiden tapaan laadukas sisäänrakennettu vahvistus voi tuoda langattomissa malleissa oman mausteensa ääneen, vaikka sen vaikutusta lopputulokseen onkin vaikeaa todentaa. Cambridge Audion tapauksessa tämä on kuitenkin epäsuorasti saattanut motivoida sitä tekemään kokonaisvaltaisesti hyvät kuulokkeet, koska muutoin se näyttäisi huonolta myös vahvistinvalmistajana.

Toisekseen Melomania P100:n akun tulisi olla omistajan vaihdettavissa, mikä on vielä toistaiseksi vastamelukuulokkeissa hyvin harvinaista. Akun vaihtaminen vaatii kuulokkeiden avaamisen, mutta Cambridge Audio tarjoaa siihen ohjeet ja sopivat työkalut uuden akun ostamisen yhteydessä. Ratkaisu ei yllä helppoudessa Fairbuds XL -kuulokkeiden tasolle, mutta on silti selkeähkö myyntivaltti. Tämä sai ainakin itseni kiinnostumaan Melomania P100:sta siinä määrin, että hankin sen Kuulokenurkkaan arvioitavaksi. Vastamelukuulokkeissa voi aina mennä monta asiaa pieleen, joten otetaanpa selvää, miten Cambridge Audio on uutena valmistajana onnistunut.

Tuotepakkaus ja lisävarusteet

Pakkauksen osalta Melomania P100 noudattaa perinteistä linjaa, sillä kuulokkeet toimitetaan tukevassa kuljetuskotelossa, josta löytyvät myös tarvittavat kaapelit. Varusteiden väritys vastaa onnistuneesti valittua kuulokeversiota, ja kaapeleiden kengännauhamainen kangaskuori tekee niistä lisäksi selvästi laadukkaammat tavanomaisiin kumikaapeleihin verrattuna.

USB-C-liittimen kautta tapahtuvan lataamisen lisäksi kuulokkeita voidaan myös kuunnella tämän liittimen kautta joko USB-yhteydellä tai 3,5 millimetrin analogisella liitännällä. Jälkimmäistä käyttötapaa varten Cambridge Audio toimittaa kaapelin, jonka kuulokkeisiin kiinnittyvässä päässä on USB-C-liitin ja äänilähteeseen kiinnittyvässä päässä 3,5 millimetrin liitin. Tämän hyödyntäminen vaatii kuitenkin kuulokkeiden virran käynnistämisen, joten Melomania P100:aa ei voida käyttää missään tilanteessa passiivisesti ilman virtaa.

Kuljetuskotelossa ei ole suurempaa mainittavaa lukuun ottamatta sitä, että se on hieman suurempi ja paksumpi kuin esimerkiksi Bowers & Wilkins:in PX7-sarjan kotelo. Kaapeleille on varattu runsaasti tilaa erilliseen magneeteilla sulkeutuvaan lokeroon.

Rakenne ja käyttömukavuus

Rakenteellisesti Cambridge Audion kuulokkeet ovat toimivat ja laatuvaikutelmaltaan pitkälti hintaluokkansa mukaiset. Ovaalin muotoisten kuppien vaalea osa on tehty muovista ja hopeiset osat korkeudensäädön jatkeosia lukuun ottamatta alumiinista – noin puolet materiaaleista ovat kierrätettyjä. Yleinen muotokieli muistuttaa monia muita markkinoilta ennestään löytyviä premium-tyylisiä vastamelukuulokkeita, kuten vaikkapa Bowers & Wilkinsin tuotteita. Melomania P100 tuntuu niin ikään hieman arvokkaammalta kuin alle 200 euron kuulokemallit. Painoa kokonaisuudelle on kertynyt 330 grammaa eli hieman enemmän markkinoiden kevyimpiin vaihtoehtoihin nähden. Tämä on kuitenkin materiaalivalinnat huomioiden täysin hyväksyttävää.

Hieman mielipiteitä jakavana piirteenä kuulokkeiden suunnittelussa näkisin sen leveän pääpannan, jonka vuoksi osa sangasta törröttää käytön aikana kaukana pään sivulla. Useimmat muut vastamelukuulokkeet asettuvat pään myötäisesti, eivätkä siten herätä yhtä paljoa huomiota sivullisten silmissä. En sanoisikaan Melomania P100:aa erityisen katu-uskottavaksi, mutta jokainen voi toki arvioida tätä itse.

Leveä, mutta ohut panta tekee myös kuulokkeiden istuvuudesta aavistuksen kiikkerän etenkin, jos päätä heilutetaan käytön aikana. Istuvuus yleisesti ottaen on kuitenkin itselleni hyvä käyttömukavuuden näkökulmasta. Korville ei muodostu liikaa puristusta, eikä päälaelle liikaa paineentunnetta, joten kuulokkeiden pidempiaikainen käyttö on mukavaa. Korkeuden säätövara ja osien liikeradat ovat myös laajat kuppien kääntyessä vaakatasoon molempiin suuntiin.

Nykyisessä rakenteessa pysytellessä parannettavaa löytyisi lähinnä pääpannan kankaalla päällystetystä pehmusteesta, joka on jokseenkin omituisen ja halvan tuntuinen. Kankaan alla ei ole totutusta poiketen vaahtoa, vaan kovalta tuntuva kumikerros, joka joustaa vain vähän sisäänpäin. Pääpehmustetta tuntuukin pikemminkin päätuelta. Onneksi saan kuitenkin aseteltua kuulokkeet helposti päähän siten, että panta hipaisee vain kevyesti päälakeani. Valkoisen kuulokeversion kohdalla suosittelisin huomioimaan kankaan mahdollisen likaantumisen ja tummumisen. Tämän vuoksi musta versio saattaakin säilyä siistinä pidempään, vaikka sen olettaisinkin keräävän enemmän sormenjälkiä. Minkäänlaisena urheilukuulokkeena en Melomania P100:aa näkisi.

Korvapehmusteet ja pääpannan yläosa kuulokkeissa on tehty pehmeästä keinonahasta. Omille korvilleni pehmusteiden sisällä saisi olla tilaa hieman enemmänkin, mutten kuitenkaan koe niitä epämukaviksi. Korva-aukko syvenee monien muiden vastamelukuulokkeiden tapaan takareunaansa kohti, ja elementin päälle on liimattu paksuhko vaahtokerros, joka estää korvia painautumasta mitään kovaa materiaalia vasten. Pehmusteet lähtevät irti vetämällä muovihakasistaan, joten kuluneiden pehmusteiden vaihtaminen tulee olemaan aikanaan helppoa.

Melomania P100:aa ohjataan kuppien takaosaan sijoitetuilla fyysisillä painikkeilla, jotka istuvat tiiviisti koloissaan ja tarjoavat napakan painallustuntuman. Painikkeet erottuvat myös hyvin toisistaan tunnustelemalla, koska virtapainike on toteutettu liukukytkimellä ja play/pause-painike äänenvoimakkuuspainikkeita selvästi pienempänä ja sormin tunnusteltuna terävämpänä.

Melomania P100 sisältää myös ”korvatunnistimen” (sijoitettu vasempaan kuppiin), joka katkaisee toiston automaattisesti kuulokkeet pois päästä ottaessa. Tämä toimi alussa poikkeuksellisen huonosti ja hitaasti, mutta parin firmware-päivityksen jälkeen sekä toiston katkaisu että aloitus ovat hoituneet vertailukelpoisesti kilpailijoiden tuotteisiin nähden. Ensimmäiset Melomania P100:n omistajat saivat periaatteessa keskeneräisen tuotteen, mutta onneksi Cambridge Audio vaikuttaa sitoutuneen sen jatkokehittämiseen.

Bluetooth-tekniikka ja akunkesto

Kuulokkeiden Bluetooth-toteutus tottelee modernia versionumeroa 5.3, ja koodekkituki nojaa AptX:n suuntaan. AptX Adaptiven ja perus-AptX:n lisäksi tuettuna on signaalin laadultaan parempi AptX Lossless -vaihtoehto, jota tosin pääsevät hyödyntämään tällä hetkellä lähinnä Sony-, Asus- tai Vivo-merkkisen Android-matkapuhelimen omistajat. Apple-käyttäjille puolestaan löytyy tuttu AAC-koodekki ja vanhemmille laitteille SBC. Melomania P100 tukee Googlen Fast Pair -ominaisuutta, joten Bluetooth-paritus hoituu kädenkäänteessä. Myös Multipoint-tuki kuulokkeista löytyy, joten ne voidaan yhdistää samanaikaisesti kahteen laitteeseen. Tarjolla on lisäksi erikseen aktivoitava Gaming Mode, joka saattaa alentaa hieman Bluetooth-yhteyden viivettä. En ole havainnut minkäänlaisia yhteysongelmia tai signaalin pätkimistä, vaan kaikki vaikuttaisi olevan siltäkin osin kunnossa. Google Pixel 6 -puhelimeeni kuulokkeet yhdistyvät itseasiassa tavallista nopeammin.

Yksi Melomania P100:n suurimmista vahvuuksista on sen 60 tunnin akunkesto vastamelutoiminto päällä käytettynä. Ilman vastamelutoimintoa akku kestäisi puolestaan jopa 100 tuntia. Molemmat luvut yltävät helposti markkinoiden kärkipäähän ja saavat esimerkiksi Sonyn ja Bosen 20–30 tunnin akunkeston näyttämään erittäin huonolta. Melomania P100:n testijakson selvittäminen yhdellä ainoalla lataamiskerralla oli melkoista luksusta. Lataamisnopeudessakaan ei ole mitään poikkeuksellista, ja saadaanpa kuulokkeisiin myös perinteiseen tapaan useita tunteja lisää käyttöaikaa muutaman minuutin pikalataamisella.

Mainitsinkin jo kuulokkeiden akun olevan vaihdettavissa. Se tapahtuisi ostamalla uusi akku Cambridge Audiolta, jolloin mukana tulisi ohjeiden ja työkalujen lisäksi ilmeisesti myös uudet korvapehmusteet. Kuulokkeiden elinkaaren pidentämismahdollisuus on kerrassaan mainio asia, joten siitä täytyy antaa Cambridge Audiolle pisteet. Toisaalta en ole aivan varma, kuinka helppoa akun vaihtaminen todellisuudessa on, sillä kuulokkeet omatoimisesti avaamalla ja kaikki ruuvit irrottamalla en keksinyt tapaa päästä käsiksi elementin ja kupin väliin, missä akku sijaitsee. Osa ruuveista vaati myös erikoismeisselin tähdenmuotoisella päällä. Vielä tässä vaiheessa itselleni syntyy vaikutelma, että akun vaihtaminen ei välttämättä olisi sen helpompaa kuin monissa muissakaan kuulokkeissa, mutta kilpailijoista poiketen Cambridge Audio ylipäätään myy akkuja varaosina ohjeistuksen kera.

Puhelinsovellus ja taajuuskorjain

Cambridge Audio tarjoaa kuulokkeilleen Melomania-nimisen puhelinsovelluksen, jolla hoituu firmware-version päivittämisen ja asetusten muuttamisen lisäksi taajuuskorjaaminen. Kuulokkeet rekisteröimällä on myös mahdollista pidentää niiden takuuaikaa puolella vuodella. Sovellus on yleisesti ottaen pelkistetty, mutta toimiva, koska se kommunikoi nopeasti kuulokkeiden kanssa, eikä kaatuile. Se ei myöskään vaadi monista kilpailijoista poiketen minkäänlaista käyttäjätunnuksen luomista tai sisäänkirjautumista.

Perussäädöistä mainittakoon korvatunnistimen päältä pois ottaminen, Gaming Mode:n aktivoiminen ja valmiustilan keston määrittäminen. Myös vastamelutoiminto ja läpikuuluvuustila ovat säädettävissä. Hauskimpana juttuna pidän puolestaan ilmoitusäänten kielenvalintalistalta löytyvää Southwark:in (suth-erk) aksenttia. Cambridge Audion pääkonttori sijaitsee sattumoisin samalla alueella Keski-Lontoossa, joten tämä vitsi tuo kuulokkeisiin pientä persoonallisuutta Valcon möreän miesäänen tapaan. Halutessa puhutut ilmoitukset voidaan vaihtaa myös lempeisiin piippauksiin tai kytkeä ilmoitusäänet kokonaan pois päältä.

Muutaman valmiiksi määritetyn ääniprofiilin hyödyntämisen lisäksi käyttäjä voi luoda ja tallentaa sovelluksella enintään viisi kustomoitua taajuuskorjausta liukusäätimien avulla. Säädettävissä olevia taajuusalueita ei kuitenkaan ole ilmaistu tarkemmin, eikä säätöjen suuruuskaan selviä muutoin kuin kokeilemalla. Toisaalta kukin 7 säätimestä vaikuttaa niin laajalle alueelle, ettei niitä olisikaan helppoa nimetä selkeästi.

Mittasin kunkin säätimen vaikutusalueen sekä minimi- että maksimiasennossa:

Säätövara ylöspäin on hyvin rajallinen, mutta laajojen taajuusalueiden vaimentaminen onnistuisi jopa turhankin tehokkaasti bassoa lukuun ottamatta. Käytännössä suuremmat säädöt kannattaa kuitenkin jättää väliin, koska useimmat niistä eivät osu yhteen Melomania P100:n taajuusvasteen kanssa, vaan muodostavat lähinnä ei-toivottuja korostumia taajuusvasteeseen tai tekevät äänestä epäselvää. Tämän vuoksi pidän Cambridge Audion kehittämää taajuuskorjaustyökalua melko turhana. Onkin helpotus, ettei Melomania P100 erityisemmin tarvitse taajuuskorjaamista.

Vastamelutoiminto (ANC)

Kuulokkeet sisältävät melko perinteisen aktiivisen vastamelutoiminnon, jonka tehokkuus on valittavissa kolmen vaihtoehdon (low, medium ja high) väliltä. Vastamelu voidaan myös kytkeä kokonaan pois päältä, jolloin akku kestää pidempään. Kolmantena vaihtoehtona tarjolla on ympäristöääniä sisään päästävä läpikuuluvuustila, joka on sekin säädettävissä kolmiportaisesti. Low- ja high-vaihtoehdot ovat yksiselitteisiä, kun taas Voice Focus -tila voimistaa ympärillä olevien ihmisten puheääntä vaimentaen samalla lisää ympäristöääniä. Läpikuuluvuustila ei aivan vedä vertoja äänen luonnollisuudessa tai selkeydessä esimerkiksi Bowers & Wilkins PX7 S2e:lle tai Bose QuietComfort SE:lle, mutta päihittää kuitenkin Valco VMK25:n, jossa on digitaalisempi vivahde. En enää omista Sennheiser Momentum 4:ää, mutta se saattaisi kuulostaa hieman luonnollisemmalta Cambridge Audion kuulokkeisiin verrattuna.

Vastamelutoiminto päälle laittaessa Melomania P100:n tasainen taustakohina kielii siitä, ettei kyseessä ole teknisesti markkinoiden kärkituote. Musiikkia kuunnellessa kohina ei ole mielestäni tasaisuutensa ja miellyttävän sävynsä myötä erityisen häiritsevää, mutta se kyllä erottuu kappaleiden rauhallisemmissa kohdissa. Muun toimivuuden osalta jouduin kertaalleen kirjoittamaan tämän osion uudestaan, sillä meinasin jo lytätä kuulokkeiden vastamelutoiminnon kaikenlaisista häiriöäänistään, mutta viimeisin firmware-päivitys lievensi pahimpia ongelmia.

Firmware-versio 0.1.43:

Melomania P100:n vastamelutoiminto oli todella herkkä kuulokkeiden liikuttelulle sekä paineenvaihteluille kuppien sisällä. Kuulokkeiden siirtäminen korvilla, pään nopea heilauttaminen tai suun avaaminen aiheuttivat herkästi napsahtelua ja räsähtelyä. Myös kuppien kopsauttaminen käytön aikana johti voimakkaaseen poksahdukseen. Jysähtelyä syntyi myös askeleista siinä määrin, ettei kuulokkeet päässä tehnyt mieli kävellä edes kotona paljain jaloin.

Firmware-versio 0.1.48:

Nyt kuulokkeiden liikuttelu tai muukaan oheistoiminta ei enää aiheuta erityisen voimakkaita sivuääniä. Kävellessäkään ei kuulu poikkeuksellista jysähtelyä, minkä firmware-päivitys kertoikin korjaavansa. Toisaalta kuulokkeiden kopsauttamisesta käytön aikana lähtee edelleen tavallista lujempi napsahdus, mutta yksinään en laskisi sitä suuremmaksi miinukseksi. Yhtenä miellyttävänä parannuksena vastamelutoiminto tuntuisi muodostavan vähemmän paineentunnetta korviin, vaikkei Melomania P100 vieläkään ole lempeimmästä päästä etenkään, jos se istuu korvilla hieman löysästi. Se kannattaakin asetella päähän mahdollisimman tiukasti. Melunvaimennusalgoritmia on kuitenkin jo saatu optimoitua hyvinkin nopealla aikataululla, joten saapa nähdä, vieläkö tilanne paranee entisestään seuraavien päivitysten myötä. Tällaisenaan olen jo toimivuuteen ihan tyytyväinen.

Tuulta Melomania P100 osaa torjua ihan kelvollisesti, sillä pään asettaminen esimerkiksi pöytätuulettimen tai ilmastointilaitteen eteen ei saa vastamelutoimintoa tuottamaan erityisen voimakasta häiriöääntä. Cambridge Audio kertookin Melomania P100:n sisältävän wind reduction -ominaisuuden, joka on jatkuvasti aktiivisena.

Ympäristömelun vaimentamisessa Melomania P100 oli jo aiemmalla firmware-versiollaan yllättävän tehokas, sillä totesin sen vaimentavan kaiuttimilla tuotettua 80–85 desibelin lentokone- ja kahvilamelua sekä ihmisten puhetta tehokkaammin kuin B&W:n PX7 S2e ja Valcon VMK25. Äänimaailma Bosen QuietComfort SE:llä oli edelleen hieman rauhallisempi, mutta Melomania vaimentaa etenkin puhetta lähes vertailukelpoisesti. Aiempien muistiinpanojeni pohjalta sanoisin Melomania P100:n olevan lähellä Sennheiser Momentum 4:ää, kun taas Sonyn WH-1000X-mallit olisivat Bosen kuulokkeiden tapaan jonkin verran tehokkaampia ja varmatoimisempia melunvaimentajia. Cambridge Audion kuulokkeet itseasiassa huijaavat hieman, sillä ne tekevät melusta vähemmän huomiota herättävää valkoisen kohinansa avulla. Low- tai medium-tilojen en havainnut heikentävän vaimennustehoa juuri laisinkaan, mutta kohinan sävy muuttuu hieman.

Kaiken kaikkiaan olen kuulokkeiden melunvaimennuskyvystä jopa varovaisen vaikuttunut, vaikka kohinasta ja tavallista suuremmasta paineentunteesta täytyykin antaa pientä miinusta. Nyt kun pahimmat tekniset häiriöt on kuitenkin saatu korjattua, tuote on ylipäätään käyttökelpoinen.

Muita käyttöön liittyviä havaintoja

Muun käytettävyyden osalta minulla on tarvetta mainita vain äänenvoimakkuuden säätämisestä, koska se on tavallista tasaisempaa. Säätöpykälät eivät ole yhtä karkeita (hypyt äänenvoimakkuudessa suuria) kuin esimerkiksi Focal Bathys:issa. Olenkin huomannut löytäväni helposti sopivan kuunteluvoimakkuuden ilman, että kuulokkeet soisivat liian lujaa tai turhan hiljaa. Tämä lienee hyvin subjektiivista ja voi riippua myös äänilähteestä, mutta säätövara vaikuttaa joka tapauksessa tavallista paremmin optimoidulta suhteessa kuulokkeiden vahvistustehoon. Haluan uskoa, että Cambridge Audio on pyrkinyt vahvistinvalmistajana tähän tarkoituksella.

Mikrofonin toimivuus ja äänenlaatu

Tälläkään kertaa en ole testannut kuulokkeiden mikrofonia ääriolosuhteissa melun keskellä, mutta toimistoympäristöstä kotiin soittaessa ääneni kuulostaa vastaanottajan mukaan oikein selkeältä ja luonnolliselta verrattuna moniin halvempiin kuulokemalleihin. Pöytätuulettimen suhinakaan ei kantaudu läpi millään tapaa ärsyttävästi, vaikka itse pientä häiriötä kuulokkeiden sisällä puhelun aikana kuulenkin. Melomania P100:lla hoituu siis puhuminen siinä missä monilla muillakin kuulokkeilla, vaikka Youtube:sta kuulemieni testinauhoitusten perusteella melunvaimennusalgoritmi ei olekaan markkinoiden parhaasta päästä.

Kuulokkeiden äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. Melomania P100:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Melomania P100:aa voidaan kuunnella Bluetooth-yhteyden lisäksi myös USB-kaapelilla, jolloin signaali kulkee edelleen sisäänrakennetun DAC:in ja Class A/B -vahvistimen kautta. Kuulokkeita ei siis voida käyttää passiivisesti virta pois päältä, mutta hyvä akunkesto ja akun vaihtamismahdollisuus huomioiden en laske sitä tällä kertaa suuremmaksi miinukseksi. Ratkaisun positiivisena puolena valmistajan määrittämät digitaaliset äänisäädöt (DSP) ovat aina käytettävissä, joten taajuusvaste on sama signaalin siirtotavasta riippumatta. Vastamelutoiminto ja sovelluksen kautta määritetty taajuuskorjaus toimivat niin ikään kaikissa tilanteissa.

Äänenlaadullisesti USB-kaapelilla kuuntelu tarjoaa monien muiden vastamelukuulokkeiden tapaan pienen edun, koska signaalin laatu on hieman korkeampi Bluetooth-yhteyteen verrattuna. Olen käyttänyt äänenlaatua arvioidessani Melomania P100:aa pääasiassa Bluetooth-yhteydellä, mutta kannattaa huomioida, että sen ääni on hitusen selkeämpää ja kontrolloidumpaa kaapelin kanssa. Vastamelutoiminnon pois päältä ottaminen voimistaa puolestaan reippaasti bassoa, joten kuuntelukokemus ei ole objektiivisesti arvioituna yhtä hyvä kuin ANC päällä.

Haluan myös mainita kuunnelleeni Melomania P100:aa firmware-versioilla 0.1.43 ja 0.1.48. Tämä on tärkeää, sillä niitä edeltäneellä tehdasversiolla ääni oli suoraan sanottuna hirveää. Basso oli muhjuista, keskitaajuudet vaimeat ja diskantti niin räikeää, että se suorastaan säröytyi. Päivitys 0.1.43 korjasi kuitenkin nämä ongelmat, joten arvelisin, ettei Cambridge Audion määrittämä DSP-profiili ollut alun perin laisinkaan aktivoituna, vaan se oli saatettu kehittää valmiiksi vasta ensimmäisen kuuloke-erän valmistamisen jälkeen. Unohdin harmillisesti mitata taajuusvasteen ennen ensimmäistä päivitystä, mutta eipä siinä olisi ollut kehumista. Versiolla 0.1.48 Cambridge Audio ansaitsee jo itseltäni reippaan peukun etenkin, kun yksi version 0.1.43 helposti piiloon jäävistä heikkouksista on saatu korjattua. Tästä kuitenkin lisää bassontoiston yhteydessä.

Taajuusvaste vastamelutoiminto päällä ja pois päältä:

Vastamelukuulokkeissa eniten huomiota herättävä piirre on yleensä korostunut bassontoisto, eikä myöskään Melomania P100 tee tähän poikkeusta. Etenkin vastamelutoiminto pois päältä pidettynä bassoa on niin paljon, ettei toiston kannata odottaa pysyvän selkeänä. Onneksi vastamelutoiminnon aktivoiminen pudottaa kuitenkin alataajuudet järkevämmälle tasolle, minkä jälkeen kuulokkeista tulee pääasiallisessa käyttötarkoituksessaan yllättävänkin neutraalit ja tasapainoiset. Tärkeimmiltä taajuusalueilta ei löydy merkittäviä korostumia tai vaimentumia, vaan Melomania P100:ssa on vastamelukuulokkeiden mittapuulla poikkeuksellisen luonnolliset keskitaajuudet ja pääpiirteittäin sopiva määrä diskanttia. Pientä viilailtavaakin tuunauksesta toki löytyisi, mutta kuuntelukokemus on joka tapauksessa sellaisenaan hyvä. Harmanin tavoitekäyrää riittävästi kunnioittava taajuusvastekin tämän paljastaa.

Useimmissa kilpailijoiden tuotteissa on suurempaa epätasaisuutta keskitaajuuksissa, sillä nykytrendin mukaisesti etenkin 1–3 kHz:n taajuusväli jää usein reilusti kuopalle. Tällöin voimakas bassontoisto peittää herkästi musiikin tärkeimmät osa-alueet allensa tehden sekä soittimista että vokalistista heikon kuuloiset. Lineaarisemmin tuunattu Melomania P100 sen sijaan onnistuu kuulostamaan selkeältä, vaikka sekin korostaa voimakkaasti alinta bassoa ja luo musiikin sekaan ylimääräistä äänenpainetta. Ääntä puurouttavan keskibassokorostuksen puuttumisesta voimme kuitenkin nousta antamaan Cambridge Audiolle aplodit. Miksi sama on muille valmistajille niin vaikeaa?

Tiivistettynä kuvailisin siis Melomania P100:aa luonnollisen kuuloiseksi kuulokkeeksi, jossa on korostuneen tukeva alabasso ja pientä ylimääräistä terävyyttä preesensalueella 5–6 kHz:n välillä. Koska muita taajuusvasteen epätasaisuuksia on vaikeampaa havaita kuuntelun aikana, joudun tosissani miettimään, saako alle 300 eurolla paremmalta kuulostavia vastamelukuulokkeita. Kilpailijoiden tuotteita voitaisiin toki taajuuskorjata, mutta alan jo kyllästyä keskinkertaisiin oletustuunauksiin. Arvostankin todella paljon sitä, että Melomania P100 kuulostaa suoraan hyvältä ja helposti omaksuttavalta. En odottanut, että kaikista valmistajista juuri Cambridge Audio saa näin hyvin juonesta kiinni.

Basso:

Tässä vaiheessa haluan mainita firmware-versioon 0.1.43 liittyneestä ongelmasta, joka olisi estänyt minua suosittelemasta kuulokkeita. Vaikkei asia näykään julkaisemissani taajuusvastemittauksissa, Melomania P100:n alabasso nousi aiemmin käsittämättömät 15 desibeliä ylöspäin 10–20 hertsin välillä. Ihmisen kuuloaisti ei ulotu 10 hertsiin saakka, mutta kehomme pystyy silti aistimaan muulla tavoin näin matalia infrataajuuksia. Melomania P100:n tapauksessa voimakas korostuma olisi saattanut vaurioittaa tietyissä olosuhteissa kuuloa tai vaikuttaa muutoin terveyteen. Itselleni kuulokkeet aiheuttivat varsin nopeasti uupumusta ja huonoa oloa. Toiston taustalla tuntui usein matalaa ja kuormittavaa ”huminaa”. Tätä ei ollut myöskään mahdollista taajuuskorjata pois valmistajan sovelluksen kautta.

Syylliseksi asiaan paljastui lopulta kuulokkeiden vastamelutoiminto, jonka virheellinen toimivuus vaikutti tuottaneen äänen sekaan ylimääräistä 10–20 hertsin mölyä. Samasta syystä korviin syntyi varmasti nykyistä enemmän painettakin, mikä pahensi entisestään kuunteluväsymystäni. Valmistaja hienosääti kuitenkin firmware-versiossa 0.1.48 vastamelutoimintoaan häiriöäänten osalta, mikä madalsi samalla 10 hertsin korostumaa noin 7 desibelillä. Muutos vähentää selvästi Melomania P100:n kuormittavuutta, joten kuulokkeiden kuuntelu on nyt rennompaa ja luultavasti myös terveellisempää. Taajuusvasteen näkökulmasta vastamelutoiminnon hienosäädöt muuttivat bassontoistoa aavistuksen verran muillakin taajuuksilla, mutta kokemus on silti kuultavien taajuuksien osalta hyvin samanlainen kuin aiemminkin. Toisin sanoen alabassoa on edelleen todella runsaasti.

Voisin kehaista kuulokkeita erittäin hauskoiksi bassomusiikin kuunteluun ja kaikenlaiseen popitteluun. Melomania P100 jytää parhaimmillaan sellaisella voimalla, että saan suorastaan kylmiä väristyksiä. Samalla se välttyy kuulostamasta liian löysältä tai kumisevalta, koska sen basso painottuu oikeaoppisesti alimmille taajuuksille, eikä 150–300 hertsin välille. Kilpailijoista Sony korostaa mielellään bassoa jo 300 hertsin kohdalla, mikä rikkoo täysin keskitaajuuksien selkeyden. Niin ikään Bowers & Wilkinsin kuulokkeet sekä Sennheiser Momentum 4 aloittavat bassokorostuksensa voimakkaammin yläbasson puolelta, jolloin basso ja keskitaajuudet ikään kuin kilpailevat huomiosta keskenään.

Jos kuulokkeissa kerran täytyy olla paljon bassoa, toivoisin sen tapahtuvan juuri Melomania P100:n tapaan. Sen basso pysyy riittävän onnistuneesti erillään keskitaajuuksista, eikä oikeastaan ilmoita liikaa korostuneisuudestaan, ellei kuunneltu musiikki sisällä paljoa alimpia taajuuksia. Toisinaan löytyy toki kappaleita, jotka kuulostavat yhtä korostuneella bassolla väkisinkin ylituhdilta ja epätasapainoiselta. Tämän vuoksi olisikin mukavaa, jos Cambridge Audion taajuuskorjain mahdollistaisi 20–60 hertsin säätämisen alaspäin ilman, että 200 hertsin ympäristö painuu samalla liikaa kuopalle.

Keskitaajuudet:

Voisin taputtaa Cambridge Audiolle sen kunniaksi, että se on päättänyt toteuttaa kuulokkeet luonnollisilla ja selkeillä keskitaajuuksilla. Ear-gain-alue nousee oikeaoppisesti korkeimmalle tasolleen 3 kHz:n kohdalla, mistä ihmisen korva niin sanotusti tykkää. Pieni ”rauhoitus” 1,5–2,5 kHz:n välillä on oikeastaan juuri sopiva ilman, että ääni pehmenisi liikaa – maltillinen kohouma 1 kHz:n kohdalla saattaa hyvinkin kompensoida tilannetta. Toisto on selkeää ja miellyttävän läsnäolevaa. Oikein toteutettuna rauhallisemmin toistuva 2 kHz:n alue lisäisi toki ääneen tilavuuden tunnetta, mutta Melomania P100:n tapainen lineaarisempi tuunaus kuulostaa kaikkein luonnollisimmalta, jos kuulokkeita verrataan kaiuttimiin.

En keksikään kuulokkeiden keskitaajuuksista oikeastaan mitään huomautettavaa, vaan ne ovat nappisuoritus. Niin vokalistit kuin soittimetkin kuulostavat itseltään ilman, että niiden energia puskisi liikaa naamalle tai jäisi liian etäiseksi. Ainoastaan tukeva basso onnistuu ajoittain viemään liikaa huomiota itseensä, jolloin esitystapa ei ole aivan niin vaivaton ja raikas kuin optimaalisessa tilanteessa toivoisin.

Diskantti:

Melomania P100:n diskantissa on jonkin verran epätasaisuutta, jonka vuoksi se ei kuulosta kaikkein laadukkaimmalta. Kapeammat kuopat ihmisen aivot osaavat kuitenkin tasoittaa kuuntelun aikana melko hyvin pois, joten ne eivät pomppaa ilmiselvästi esiin. Koenkin ajoittain ärsyttäväksi vain 5–6 kHz:n lievän korostuman, joka lisää ääneen hitusen ylimääräistä terävyyttä ja sähinää. Tätä ei kuitenkaan esiinny läheskään jokaisen kappaleen kohdalla, eikä se aiheuta myöskään sibilanssia. Muutoin diskanttia on omaan makuuni sopivasti. Se on kirkasta ja raikasta, muttei räikeää tai epäluonnollisen säihkyvää. Ylätaajuudet hoitavat tavallaan asiansa tulematta liikaa esiin kokonaisuudessa. Tämä on niin sanotusti turvallinen vaihtoehto, mutta uskoisin monien pitävän myös hieman kirkkaammasta diskantista etenkin, jos aiemmat kuulokekokemukset painottuvat V-tyylisesti tuunattuihin malleihin.

Muita havaintoja:

Jokseenkin yliampuvaa alabassoa ja taustakohinaa lukuun ottamatta Melomania P100:sta on lopulta vaikeaa keksiä juurikaan äänenlaadullista moitittavaa. Kuulokkeissa on hintaan nähden varsin tarkka ääni ja sopusuhtainen äänikuva, jossa keskiöön tarkoitetut osa-alueet, kuten vokalisti, toistuvat oikealla paikallaan, ja muiden äänten liikkeitä on mahdollista seurata riittävän erillään toisistaan. Suljettu rakenne huomioiden erityisen avointa ja vaikuttavaa äänimaisemaa ei kuitenkaan kannata odottaa, vaan kuuntelukokemus on pikemminkin lähellä kuuluvaan ääneen fokusoitunut. Tämä ei kuitenkaan haittaa, vaan siinä on oma viehätyksensä. Esimerkiksi 500 eurolla Melomania P100 ei tuntuisi kovinkaan erityiseltä, mutta alle 300 eurolla se on mainio. USB-kaapelilla kuunnellessa bassosta tulee tiukempaa ja äänikuva tuntuu hieman avarammalta – ääni ikään kuin avautuu paremmin ja on vähemmän kasaan puristettua. Tätä kannattaakin vähintään kokeilla, vaikka Bluetooth-yhteys tekeekin elämästä helpompaa.

Yritin myös arvioida, kuuluisiko Cambridge Audion Class A/B-vahvistus jollakin tapaa Melomania P100:n äänessä, mutta sitä on käytännössä mahdotonta arvioida. Pitkän akunkeston perusteella kuulokkeiden sisäänrakennettu vahvistin ei ainakaan syö paljoa virtaa, joten toteutuksesta tuskin saadaan helposti täyttä selvyyttä.

Onko ääntä mahdollista parantaa valmistajan taajuuskorjaimella?

Kuten jo mainitsinkin, Cambridge Audion tarjoama taajuuskorjain ei ole mielestäni kovinkaan hyvä tai hyödyllinen. Muilta osin Melomania P100 ei oikeastaan vaadi taajuuskorjaamista, mutta toivoisin bassosäätimien toimivan paremmin. Nyt ne madaltavat jopa enemmän ylempiä bassotaajuuksia kuin alabassoa, jota itse haluaisin säätää alaspäin. Olenkin joutunut tyytymään vain hyvin maltillisiin säätöihin, jottei kuulokkeiden ääni muutu liian rungottomaksi. Pienikin basson madaltaminen auttaa kuitenkin tilanteissa, joissa keskitaajuudet meinaavat hieman hukkua basson jytkeen sekaan. Olen myös voimistanut hieman ylimpää diskanttia, koska totesin lisäilmavuuden kompensoivan hyvin toiston tukevuutta.

** Pieni päivitys: Kuulokkeita lisää käytettyäni olen todennut diskantin lisäämisen olevan paras lääke voimakkaan alabasson tasapainottamiseen. Äänestä saadaan kauttaaltaan raikkaampaa, kun kaikkia kolmea ylätaajuuksiin vaikuttavaa liukusäädintä siirretään ylöspäin suunnilleen saman verran kuin olen tehnyt yksittäiselle säätimelle seuraavassa kuvassa.

Melomania P100 kuulostaa mielestäni näillä muutoksilla hitusen paremmalta, muttei loppujen lopuksi kovinkaan erilaiselta kuin jo valmiiksi. Suurempia muutoksia täytyisikin hakea jollakin toisella taajuuskorjaimella, vaikka subjektiivisista lähtökohdista ääntä voitaisiin toki värittää eri suuntiin myös Cambridge Audion työkalulla.

Vertailuja muihin kuulokkeisiin

Melomania P100 vs. Valco VMK25 (”2024”)

Hinnat: 279 € vs. 199 €

Meistä suomalaisista Internetin käyttäjistä vain harva lienee välttynyt Valcon hassun hauskoilta mainoksilta, joten sen VMK20- ja VMK25-kuulokemallitkin lienevät suhteellisen tuttuja. Uudempi VMK25 on ollut arvosteluhetkestään eteenpäin Kuulokenurkan luetuin kuuloke, ja onpa se myös pyörähtänyt monesti verrokkina muille vastamelukuulokkeille. 200 euron hinta tekee siitä oikeastaan vaikeasti sivuutettavan, koska se ei ole merkittävästi kalliimpi kuin markkinoiden edullisimmat vastamelukuulokkeet, mutta kuitenkin jonkin verran halvempi kuin monien suurempien firmojen tekeleet. Tähän mennessä olen hyödyntänyt Roderickin saamaa arvostelukappaletta vuodelta 2023, mutta tällä kertaa pääsen käyttämään omia kuulokkeita, jotka Valco ystävällisesti antoi käyttööni. Mainitsenkin alkuun pienistä yllätyksistä.

Käyttöön liittyviä eroja:

Nykyään myytävässä VMK25:ssa on hieman erilaiset korvapehmusteet kuin vielä viime vuoden puolella. En ole varma, missä välissä pehmusteet ovat vaihtuneet, mutta ne ovat aiempaa muhkeammat ja pehmeämmät, ja sen myötä itselleni mukavammat. Ne myös sulkevat korvani tiukemmin sisäänsä, joten melunvaimennuskyky tuntuu hieman paremmalta. Taajuusvaste ja sitä myötä äänikin on kokenut pienen muutoksen, mutta tästä lisää hetken kuluttua. Kaikessa hiljaisuudessa tapahtuneista muutoksista ei mielestäni tarvitse nostaa suurempaa haloota, mutten halua asiaa salatakaan. Nykyisen VMK25:n päässä pitäminen on todella mukavaa, joten se päihittää omalla kohdallani Cambridge Audion Melomania P100:n käyttömukavuudessa sekä istuvuuden tukevuudessa. Valcon kuulokkeet näyttävät myös päässä sirommalta ja virtaviivaisemmalta, ja painavat noin 40 grammaa vähemmän.

Rakenteellisesti pidän muutoin Melomania P100:aa hieman arvokkaamman oloisena metalliosien ansiosta, mutta hintaakin kuulokkeilla on toki 80 euroa enemmän. Valcon käyttämä mattapintainen ”soft touch” -pinta tuntuu mukavalta, mutta muuttuu käytössä hieman nuhjuisen ja öljyisen näköiseksi. Monien makuun arkisempi ulkoasua saattaa toki sopia selvästi paremmin kuin Melomania P100:n pyrkimys näyttää tyylikkäältä.

Ominaisuuksiensa osalta Melomania P100 on monipuolisempi ja akunkestoltaan aavistuksen parempi, mutta esimerkiksi sovelluksesta löytyvää taajuuskorjainta en laske suuremmaksi eduksi. Ylimääräisten säätömahdollisuuksien puuttuminen tekee Valcon kuulokkeiden käyttämisestä erittäin suoraviivaista, joka palvelee varmasti valmistajan tavoittelemaa kohdeyleisöä. Akun vaihtamismahdollisuus voisi teoriassa olla yksi Melomania P100:n suurimmista eduista, mutta meille suomalaisille Valcon tarjoama huoltopalvelu ajaa käytännössä helppoudessaan saman asian. Vastamelutoiminto VMK25:ssa ei aiheuta Melomania P100:n tapaisia häiriöääni tai yhtä paljoa paineentunnetta, mutta Cambridge Audion kuulokkeet vaimentavat melua tehokkaammin. Molemmista kuulokkeista kuuluu jonkin verran taustakohinaa, joka on VMK25:ssä vaimeampaa, mutta sävyltään terävämpää.

Äänenlaadullisia eroja taajuusvasteista alkaen:

Kaksikko eroaa toisistaan eniten bassontoiston ja yläkeskitaajuuksien osalta. VMK25:ssä on hyvin oikeaoppinen määrä bassoa, mikä riittää useimpiin tilanteisiin hyvin. Jos joku on kuitenkin tottunut korostettuun bassontoistoon, Valcon kuulokkeet saattavat kuulostaa aavistuksen kevyeltä Melomania P100:n tapaisen bassotykin rinnalla. Tasapainoista ja selkeää toistoa tavoitellessa se on sen sijaan esimerkki hyvistä kuulokkeista. Melomania P100 sen sijaan jytisee ja potkii hauskemmin bassomusiikkia kuunnellessa, mutta voi kuulostaa aika ajoin liiankin tukevalta, jos kuuntelija ei halua keskittyä bassoon.

Valcon kuulokkeiden keskitaajuudet ovat muuttuneet hieman erilaisten korvapehmusteiden myötä. Nykyään myytävässä kuulokeversiossa 1,5 kHz:n ympäristö toistuu hieman aiempaa energisemmin ja 3–5 kHz:n väli puolestaan vaimeammin. Tämä tekee toistosta hieman epätasaisempaa ja etenkin naisvokalisteista hieman verhoutuneet, joten suosinkin kaksikosta Melomania P100:aa, joka toistaa keskitaajuudet energisemmin ja puhtaammin. Sen myötä ääni on luonnollisempaa ja läsnäolevampaa kuin VMK25:lla. Esimerkiksi pienet vivahteet soittimissa ja vokalistin äänessä tulevat Melomanialla selkeämmin esille. Äänten sijoittelu tilassa tuntuu myös tarkemmalta. Toisaalta voimakas bassokorostus vie koko ajan oman osuutensa huomiosta, joten esitystapa on Valcon kuulokkeisiin nähden vähemmän raikas. Ohuemman ja pehmeämmän äänensä vastapainona VMK25 tarjoaa rennompia kuunteluhetkiä ja tilavammalta tuntuvan äänikuvan. Kuuntelisinkin molempia kuulokkeita lopulta oikein mielelläni.

Kevyemmän bassonsa ja rauhallisempien yläkeskitaajuuksiensa myötä VMK25 painottaa kaksikosta enemmän diskanttia, ja kuulostaa sen myötä hieman kirkkaammalta ja säihkyvämmältä. Tämä luo mielikuvan neutraalimmasta toistosta, vaikka Cambridge Audion kuulokkeet omaavatkin energisemmät keskitaajuudet. Kokemukseeni vaikuttaa oikeastaan paljon se, että VMK25:tä kuunnellessa tunnen havainnoivani ääntä hieman kauempaa siten, etteivät yksittäiset äänet herätä automaattisesti huomiotani samoin kuin Melomania P100:lla. Uudet korvapehmusteet vaikuttaisivat madaltaneen hieman VMK25:n diskantin tasoa, minkä koen itse äänenlaadullisena parannuksena. Enää kuulokkeet eivät tunnu itsestäni lievästi kirkkailta, vaan juuri sopivasti rennommilta. Molempien kuulokkeiden ylätaajuuksissa on kuitenkin jonkin verran epätasaisuutta, joten eri ihmiset voivat kokea ne hyvinkin eri tavalla riippuen, miten korostumat asettuvat omaan kuuloaistiin nähden.

Kummankaan kuulokkeen värittymät eivät ole pidemmän päälle erityisen häiritseviä, joten paremmuus saattaa vaihdella kuunnellusta musiikista riippuen. Pidän VMK25:n äänen raikkaudesta ja tilavuudesta sekä järkevämmästä määrästä alabassoa. Melomania P100 puolestaan kuulostaa keskitaajuuksiltaan luonnollisemmalta ja uskottavammalta, joten huomaankin suosivani kaksikosta sitä. Annan kuitenkin myös VMK25:lle tuttuun tapaan peukun, koska se kuulostaa niin ikään paremmalta kuin useimmat vastaavan hintaiset kilpailijansa. Optimaalisessa tilanteessa yhdistäisin VMK25:n bassontoiston ja Melomania P100:n keskitaajuudet.

Melomania P100 vs. Bowers & Wilkins PX7 S2e

Hinnat: 279 € vs. 429 € (nykyinen markkinahinta 300–350 €)

Nykyään edullisimmillaan 300 euroa maksava PX7 S2e on Melomania P100:lle kova vastus, koska Bowers & Wilkins on pidemmän kokemuksensa turvin saanut hiottua kuulokkeiden teknisen puolen kuntoon. Sen kuulokkeissa on myös vastaavaa premium-fiilistä, joten olettamani kohderyhmä kaksikolle lienee pitkälti sama. On jopa yllättävää, miten samanlaisella otteella kaksi Brittifirmaa vastamelukuulokemarkkinoille ponnistaa. Siksi ne ovatkin mielenkiintoinen vertailupari.

Käyttöön liittyviä eroja:

Edullisemmasta Melomania P100:sta löytyy jopa hieman yllättäen enemmän metallia, koska PX7 S2e:n sanka on tehty kokonaan muovista, ja ainoastaan kuppien kyljet alumiinista. Painossa tämä ei kuitenkaan suuremmin näy, vaan Melomania P100 painaa vain reilu 20 grammaa enemmän. Molempien ulkonäöllä on varmasti omat faninsa, mutta päässä PX7 S2e näyttää mielestäni paremmalta ja sirommalta. Se istuukin tukevammin, kun sanka ei ulkone yhtä paljoa pään sivulle. Käyttömukavuuden osalta tilanne on kuitenkin tasainen. Pidän enemmän PX7 S2e:n pääpannasta, kun taas Melomania P100:n korvapehmusteiden aukko on suurempi, joten korvani eivät osu reunoihin. Korvakontaktin vuoksi PX7 S2e päässä tiedostan selkeämmin käyttäväni kuulokkeita.

Kaksikko vastaa ominaisuuksiltaan pitkälti toisiaan, vaikka Melomania P100:sta löytyykin säätömahdollisuuksia hieman enemmän. Sovellusten osalta suosin Cambridge Audiota, koska se ei edellytä turhaa käyttäjätilin luomista. Totesinkin jo Melomania P100:n vastamelutoiminnon hieman PX7 S2e:tä tehokkaammaksi, mutta jonkin verran häiriöherkemmäksi. Taustakohinaa B&W:n kuulokkeissa on vähemmän ja läpikuuluvuustilakin tuottaa luonnollisemman lopputuloksen. Niin ikään taajuuskorjaimellakin olen saanut aikaiseksi järkevämpiä parannuksia ääneen, joten Bowers & Wilkins vie mielestäni voiton käyttökokemuksen sulavuudessa. Tällä osa-alueella Cambridge Audiolla riittää vielä pientä parannettavaa.

Äänenlaadullisia eroja taajuusvasteista alkaen:

Käytän yleensä PX7 S2e:tä valmistajan sovelluksen kautta tehdyllä taajuuskorjauksella, joka madaltaa basson tasoa 300 hertsistä alaspäin ja tekee siten toistosta objektiivisesti arvioituna tasapainoisempaa. En nähnytkään tarvetta palata lähtötilanteeseen, koska en pidä todennäköisenä, että monikaan hyvää äänenlaatua arvostava kokisi entistä muhkeampaa keskibassoa selkeänä vahvuutena Melomania P100:aa vastaan. B&W:n kuulokkeet ovat joka tapauksessa edelleen hieman V-tyylisemmät eli niillä keskitaajuudet sijoittuvat vähemmän etualalle bassoon ja diskanttiin nähden. Tämä johtuu pitkälti tuhdisti toistuvasta yläbassosta sekä yläkeskitaajuuksien kuopasta 2 kHz:n kohdalla. PX7 S2e:n toistossa on sekä tuhtia potkua että tilallista avaruutta, mutta se on samalla pehmeämmän ja vähemmän läsnäolevan kuuloinen kuin Melomania P100.

Monet saattaisivat kokea PX7 S2e:n yläbasson jonkin verran kumisevaksi, mutta omaan makuuni se omaa miellyttävän lämpöisen sävyn ja pysyy riittävän tiukkana etenkin, kun alabasso ei ala jyskyttää yhtä voimakkaasti kuin Melomania P100:ssa. Pidän myös kuulokkeiden suhteellisen tasaisesta diskantista, jossa ei ole Melomania P100:n tapaista vaihtelua 3,5–7 kHz:n välillä. Tämän ansiosta PX7 S2e:n toisto on hieman sulavampaa ja laadukkaampaa. Muutoin kaksikko ei eroa kirkkaudeltaan merkittävästi toisistaan.

Melomania P100 kuulostaa keskitaajuuksiltaan hieman selkeämmältä ja innostavammalta, kun taas PX7 S2e:n selkein etu on mielestäni realistisempi tilavaikutelma ja äänten avarampi erottelu. Koen itse kuulokkeiden äänikuvan syvemmäksi, sillä esimerkiksi vokalisti asettuu kokonaisuudessa miellyttävästi hieman etupuolelleni. Intiimisti ääntä toistava Melomania P100 puolestaan kuulostaa tavanomaisemmalta suljetulta kuulokkeelta. Yksinään tämän eron vuoksi luokittelisin PX7 S2e:n hieman kalliimmaksi kuulokkeeksi, mitä se todellisuudessa onkin. Kokemus ei kuitenkaan todennäköisesti ole täysin vastaava muille, joten yleisesti ottaen kutsuisin Melomania P100:n lineaarisempia keskitaajuuksia ja tyyliltään selkeämpää bassontoistoa parannuksiksi B&W:n kuulokkeisiin nähden. Vahvuudet jakautuvatkin kaksikon välillä melko tasan.

Vaikka PX7 S2e:n värittymät jakanevatkin enemmän mielipiteitä, se vetää minua kuitenkin lopulta enemmän puoleensa. Etenkin avarammaksi ja erotellummaksi kokemani äänikuva, vähemmän yliampuva alabasso ja laadukkaampi diskantti nostavat äänenlaadun hiuksenhienosti Melomania P100:n edelle. Toisaalta ilman PX7 S2e:hen tekemääni taajuuskorjausta Melomania P100 olisi kaksikosta sellaisenaan parempi, joten pienillä lisäsäädöillä tilanne voisi kääntyä miten päin vain.

Yhteenveto

Cambridge Audio julkaisi selvästi Melomania P100:n jokseenkin keskeneräisenä, joten vielä pari viikkoa sitten en olisi voinut suositella kuulokkeiden hankkimista erinäisten bugien vuoksi. Sittemmin tilanne on kuitenkin jo parantunut, joten kuulokkeiden ehtiessä myyntiin Suomeen asti ne ovat todennäköisesti vieläkin valmiimmat – onneksi näin, sillä pahimmassa tapauksessa valmistaja olisi jättänyt jatkokehityksen tekemättä. Tämän vuoksi täysin uuden tuotteen ostaminen ensimmäisten joukossa on aina pieni riski.

Nyt kun pahimmat lapsentaudit on saatu hoidettua kuntoon, alan lämmetä Melomania P100:lle siinä määrin, että pystyisin suosittelemaan sen hankkimista ainakin vähemmän liikkuvaan käyttöön. Kuulokkeiden vastamelutoiminto on keskimääräistä tehokkaampi ja akku kestää todella pitkään. Istuvuus päässä ei ole aivan täydellinen, mutta käyttömukavuus on silti ainakin itselleni oikein hyvä. Rakenteestakaan en löydä ilmiselviä heikkoja kohtia, vaan laatuvaikutelma vastaa onnistuneesti myyntihintaa.

Kuulokkeissa tärkeintä itselleni on kuitenkin äänenlaatu, joka sattuu olemaan Melomania P100:n suurin vahvuus, vaikka taustakohina hieman harmittaakin. Cambridge Audio on tuunannut kuulokkeensa todella hyvin, mitä en täysin osannut odottaa. Erityisesti keskibassokorostuksen puuttuminen ja luonnolliset keskitaajuudet tekevät itseeni vaikutuksen. Alabasson toivoisin korostuvan vähemmän, mutta se pysyy kuitenkin useimmissa tilanteissa riittävän hyvin omalla tontillaan. Diskanttikaan ei kuulosta ärsyttävältä. Melomania P100 onkin mielestäni äänenlaadullisesti yksi parhaista kuulemistani alle 300 euron vastamelukuulokkeista. Akun vaihtamismahdollisuus voi hyvinkin tehdä siitä monille pitkäikäisen hankinnan. Kiirehtiä ei silti kannata, koska Cambridge Audiolla riittää vielä tuotteessaan pientä viilailtavaa. Siksi en aivan vielä pystykään nostamaan sitä Kuulokenurkan kunniaseinälle – lähellä kuitenkin ollaan.

Plussat ja miinukset:

+ Luonnolliset keskitaajuudet ja yllättävän neutraali tuunaus
+ Ei keskibassokorostusta, vaan voimakas alabasso
+ Laadukkaan oloinen rakenne
+ Hyvä käyttömukavuus
+ Tehokkuudeltaan kilpailukykyinen vastamelutoiminto
+ Tasainen äänenvoimakkuudensäätö
+ Erinomainen akunkesto
+ Akun vaihtamismahdollisuus
+ Tavallista laadukkaammat kaapelit
+ Järkevä myyntihinta

+/- Näyttää varsin tyylikkäältä, mutta leveältä päässä
-/+ Kuulokkeet sisälsivät alussa paljon bugeja, mutta valmistaja vaikuttaa korjaavan niitä ahkerasti

– Ylilujaa soiva alabasso jytisee toisinaan liikaa
– Diskantissa on pientä epätasaisuutta
– Sovelluksen sisältämä taajuuskorjain ei ole erityisen käyttökelpoinen
– Taustakohina
– Kova pääpanta ja aavistuksen kiikkerä istuvuus
– Vastamelutoiminto aiheuttaa tavallista herkemmin häiriöääniä ja jonkin verran painetta korviin