Arvostelu: STAX SR-X1

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2024
• Valmistettu Japanissa
• Hinta: 695 €
• Rakenne: avoin, over-ear
• Pyöreät elektrostaattiset elementit
• Kapasitanssi: 110 pF (kaapelin kanssa)
• Impedanssi: 145 kΩ (kaapelin kanssa / 10 kHz)
• Herkkyys: 101dB / 100 Vrms / 1kHz
• Bias-jännite: 580V DC
• Paino: 234 g (ilman kaapelia) + kaapeli 145 g
• Liitintyyppi: 2 x 3-pin Stax Pro Bias
• Irrotettavissa oleva OFC-kaapeli: Pituus 2,5 m / plugi 5-pin Stax Pro Bias
• Lisävarusteet: Ei ole

Arvostelukappaleen hankintapa: Itse ostettu tuote

Taustoitusta

Japanilainen STAX tunnetaan elektrostaattisista kuulokkeistaan tai pikemminkin ”korvakaiuttimistaan”, jotka voidaan jakaa kuppien ulkomuodon perusteella neliskanttiseen Lambda-sarjaan ja pyöreään Omega-sarjaan. Näistä jälkimmäiset ovat perinteisesti maksaneet enemmän. Omega-sarjaa edelsi vuoteen 1985 saakka X-sarja, jonka valmistaja herätti yli 35 vuoden tauon jälkeen uudestaan henkiin SR-X9000-huippukuulokkeillaan. Nyt X-sarja sai jälleen jatkoa vuonna 2024 julkaistun SR-X1-mallin myötä.

SR-X1 (linkki tuotesivulle) on kiinnostava tuote erityisesti hinnoittelunsa osalta, sillä se maksaa ”vain” 700 euroa, kun taas seuraavaksi kalleimmasta pyöreästä STAX:ista täytyisi maksaa jo lähes 3000 euroa (SR-007 m2). Tähän mennessä alle 1000 eurolla on saanut vain eriskummallisia ja rakenteeltaan vanhentuneita Lambda-sarjan kuulokkeita, joten sirolla ja varsin tavanomaisella SR-X1:llä valmistajan olettaisi saavan jonkin verran uusia asiakkaita. Alkaisiko STAX jopa vihdoin uudistua?

Elektrostaattisten kuulokkeiden kohdalla täytyy kuitenkin aina huomioida, ettei niitä voida kuunnella tavallisella kuulokevahvistimella, vaan ne vaativat 580 voltin bias-jännitteensä vuoksi omanlaisensa ”energisoijan”, joka kansainvälisemmin termillä energizer tunnetaan (käytän kuitenkin sanaa vahvistin). Ja nämähän eivät tunnetusti ole erityisen halpoja, vaan maksavat edullisimmillaankin noin 450 euroa (esim. Topping EHA5).

STAX julkaisi itseasiassa SR-X1:n pariksi SRM-270S-vahvistimen, jota se myy kuulokkeiden kanssa SR-X1000-nimisenä pakettina 1350 eurolla. Piskuinen SRM-270S luultavasti riittää SR-X1:lle, mutta monet suosittelevat silti STAX:in valikoimasta järeämpiä ja parempia laitteita, joille kertyy nopeasti hintaa vähintään 1000–2000 euroa. Jokin hieman iäkkäämpi vahvistin käytettynä ostettuna on kuitenkin oiva vaihtoehto, kun halutaan pysytellä alle 1000 eurossa ja tavoitella pikkupurkkeja parempaa äänenlaatua. Elektrostaattisten kuulokkeiden hankintakustannus kasvaa joka tapauksessa tavallista korkeammaksi, ellei sopivaa vahvistinta löydy jo ennestään. Monet tuotekategoriasta pitävät sitoutuvatkin siihen pidemmäksi aikaa hankkien kerralla hyvän vahvistimen ja päivittäen sen jälkeen kuulokkeitaan – tai hankkien useita erilaisia kuulokemalleja. Muidenkin valmistajien elektrostaattiset kuulokkeet toimivat pääsääntöisesti STAX:in määrittämällä Pro Bias -vahvistinstandardilla.

Koska pidän SRM-270S:ää jokseenkin ylihintaisena, käytössäni on ollut SRM-T1-putkihybridivahvistin, joka julkaistiin vuonna 1987 eli jo ennen syntymääni. Jotakin menneiden vuosikymmenten elektroniikan laadusta kertoo kuitenkin se, ettei laite äänenlaadullisesti juuri uudemmille kalpene, vaikka se olikin itseasiassa kautta aikojen ensimmäinen STAX:in julkaisema putkivahvistin. Arvosteluni rakentuu siis jokseenkin huvittavasti valmistajan vanhimman putkilaitteen ja uusimpien kuulokkeiden ympärille. Tervetuloa mukaan oppimismatkalleni, sillä en ole ylipäätään arvostellut aikaisemmin elektrostaatteja, vaikka olenkin kokeillut muutamia niistä eri yhteyksissä. Aikanaan omistin myös SR-L300:n, kunnes minulla meni hermot sen katkeilevaan muoviseen pääpantaan.

En käy tässä yhteydessä läpi elektrostaattisten kuulokkeiden toimintaperiaatetta, sillä Roderick on esitellyt sitä riittävällä tarkkuudella aiemmin julkaisemassamme SR-L700-kuulokemallin arvostelussa.

Tuotepakkaus ja varustelu

SR-X1 toimitetaan pelkistetyssä pahvipakkauksessa, joka ei sisällä minkäänlaisia lisävarusteita. Itse toivoisin näkeväni esimerkiksi toiset korvapehmusteet, koska niiden saatavuus erikseen ostettuna on varsin kehno. Kuulokkeet ja kaapeli saavat kuitenkin tässä tapauksessa riittää.

Positiivisena asiana kaapeli on edullisimmista Lambda-malleista poiketen irrotettavissa, mikä helpottaa SR-X1:n varastointia ja huoltamista. Kaapeli on edelleen tyyliltään leveä ja litteä, ja se sopii 5-pinnisen STAX Pro Bias -liittimensä vuoksi vain kuulokkeille varta vasten suunniteltuihin vahvistimiin. Kuulokkeiden käyttäjä ei näin ollen tule kytkeneeksi niitä vahingossakaan vääränlaiseen laitteeseen. SR-X1:n kaapelilla on pituutta 2,5 metriä, eikä se ole epäkäytännöllisimmästä päästä. Kuulokkeet itse ovat tosin niin kevyet, että kaapeli vetää niitä 145 gramman painonsa myötä väkisin alaspäin käytön aikana. Yleensä kasaankin ylimääräisen kaapelin möykyksi syliini, jolloin vetoa syntyy vähemmän verrattuna siihen, että kaapeli roikkuisi pidemmän matkaa ilmassa.

Rakenne ja käyttömukavuus

Rakenteellisen suunnittelun osalta STAX pysyttelee edelleen tiukasti juurillaan. SR-X1 on yleistuntumaltaan 700 euron tuotteeksi melkoinen rimpula, sillä esimerkiksi kupit lähtisivät irti sangasta lähes vahingossa. Pääpannassa ei myöskään ole jostakin ihmeen syystä laisinkaan pehmustusta. Lamba-sarjan halvan muovin sijaan sanka on kuitenkin nyt tehty teräksestä samoin kuin pääpannan kaari. Kuppien muovimateriaalikin vaikuttaa ihan laadukkaalta, joten ei SR-X1:tä mielestäni tarvitse varsinaisesti hävetä muiden valmistajien tuotteiden rinnalla. Lambda-sarjaan nähden toteutus on selvästi järkevämpi ja modernimpi.

Positiivisimpana puolena SR-X1 painaa vain 234 grammaa, joten se tuntuu päässä melko huomaamattomalta. Aidosta nahasta tehdyt korvapehmusteet ovat myös varsin kelvolliset ja itselleni riittävän suuret. Pyöreän muodon ja simppelin kiinnitysmekanismin ansiosta kuulokkeissa voitaisiin käyttää niin ikään muita halkaisijaltaan 90 millimetrisiä pehmustemalleja. Lisäksi jos pääpanta painaa liikaa päälakea, ohuen teräskaaren muotoa voitaisiin taivutella helposti sopivammaksi.

Itseäni häiritsevät käytön aikana lähinnä kaapelin korkea paino (yli 60 % kuulokkeiden painosta) sekä suoraan alaspäin osoittavat kuulokeliittimet, joiden vuoksi kaapeli osuu kaulaani ja hartioihini. Litteiden kuppien vuoksi liittimet ja kaapeli asettuvat jo valmiiksi lähelle kaulaa. SR-X1:n käyttäminen ei siis olekaan aivan ihanteellista, vaikkei toisaalta mitenkään poikkeuksellisen häiritsevääkään. Tärkeintä itselleni on lopulta se, etteivät kuulokkeet purista liikaa päätäni tai korviani, eikä pehmustamaton pääpantakaan muodostu ongelmaksi. Istuvuudelle on tosin luonteenomaista löysyys, joten korvapehmusteet eivät asetu erityisen tiiviisti korvieni ympärille. Tämä saattaa olla tarkoituksenmukainen suunnitteluratkaisu, mutta se vaikuttaa joka tapauksessa kuulokkeiden bassontoistoon.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. SR-X1:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Huom. olen testannut kuulokkeita vain SRM-T1-putkihybridivahvistimella, joten lopputulos voisi olla hieman erilainen jollakin toisenlaisella vahvistimella. DAC:ina olen käyttänyt Topping Centaurusta, joka pohjautuu samaan R2R-piiriin kuin Holo Audion Cyan 2.

Taajuusvaste:

Havaintoja istuvuuden vaikutuksesta ääneen:

Koska SR-X1 istuu päässä suhteellisen löysästi, molemmat kupit täytyy asetella korville huolellisesti, jotta elementit tuottavat bassoa samalla tavalla. Esimerkiksi suun avaaminen saa herkästi basson korostumaan vähintään toisella puolella, koska ilmarako voimistaa välittömästi keskibassoa.

Elektrostaattiset kuulokkeet kykenevät toistamaan alabasson lineaarisesti 20 hertsiin saakka planaarikuulokkeiden tapaan, mutta monissa STAX:in kuulokemalleissa tämä jää toteutumatta kevyen istuvuuden ja varsin kehnojen korvapehmusteiden vuoksi. SR-X1 tuottaa hyvällä istuvuudella mainion määrän alabassoa, kun taas kevyellä istuvuudella basso pomppaa ylöspäin 50–80 hertsin välillä ja romahtaa sen jälkeen voimakkaasti alaspäin 20 hertsiä kohti. Omassa päässäni kuulokkeet istuvat siten, että toteutuva taajuusvaste asettuu kahden mittaamani taajuusvasteen välimaastoon. Basso on tiukkaa istuvuutta muhkeampaa, muttei kuitenkaan heikon istuvuuden kaltaista, sillä pehmusteita enemmän korvilta nostaessa murina lisääntyy edelleen. Pehmusteet tiukasti päähän painamalla bassosta tulisi puolestaan täysin viivasuoraa 20 hertsiin saakka ja 1-2 kilohertsin välinen korostuma tasoittuisi samalla parilla desibelillä. Erilaisella (lujempaa puristavalla) sankaratkaisulla SR-X1:stä oltaisiinkin saatu suunniteltua hyvin erilainen kuuloke.

Miltä uusi ”budjetti-STAX” kuulostaa?

SR-X1 on edelleen melko tyypillinen STAX vahvuuksineen ja heikkouksineen. Huomiota herättää eniten etualalle puskeva keskialue 1–2 kilohertsin välillä. Laulusuoritukset toistuvat sen seurauksena intiimisti ja erittäin selkeästi artikuloituina – nautin tästä piirteestä. Soittimissakin on energistä kuulautta, joten ääntä olisi helppo kuvailla keskitaajuuksien osalta yksityiskohtaiseksi ja eläväksi. SR-X1 sopisikin niille, jotka pitävät Harmanin tavoitekäyrää aiemmin koholle nousevasta ”ear-gainista”. Ihmiskorva ei yleensä koe tällaista energiatasoa täysin luonnolliseksi, mutta piirre piristää ja selkeyttää musiikkia etenkin, jos se on miksattu saman taajuusalueen osalta hieman vaisuksi. Esimerkiksi 2 kilohertsin ympäristöstä kuopalla oleviin Hifimanin planaarikuulokkeisiin verrattuna SR-X1 kuulostaa huomattavasti särmikkäämmältä ja läsnäolevammalta. Tähän totuttelun jälkeen Hifimanit saattavat kuulostaa entistä pehmeämmältä ja ”etäisemmältä”.

Itse koen SR-X1:n äänen pidemmän päälle hieman uuvuttavaksi, mutta yleisesti ottaen nautin keskitaajuuksien läsnäolevuudesta etenkin sopivina annoksina. Esitystapa ei tunnu ainakaan T1-putkivahvistimellani liian aggressiiviselta, koska SR-X1:n diskantti toistuu monia muita STAX-malleja rauhallisemmin. Toisto jää itseasiassa hieman hillityksi ja pehmennetyksi. Tässä piilee kuitenkin myös SR-X1:n viehätys, sillä se ei kuulosta omaan makuuni esimerkiksi SR-L700:n tapaan liian kailottavalta, vaan yllättävänkin normaalilta ja helposti omaksuttavalta. Yhtenä elektrostaateille tyypillisenä vahvuutena ylin diskantti on edelleen vaivattoman ilmavaa. Havaitsen toisinaan pientä rosoisuutta ja sihahtelua, mutta esimerkiksi korostunut sibilanssi loistaa poissaolollaan. Kuvailisinkin SR-X1:n diskanttia suhteellisen rasittamattomaksi.

SR-X1 on mielenkiintoisesti myös odottamaani bassovoittoisempi kuuloke, sillä lähelle asettuvien keskitaajuuksien lisäksi kiinnitän usein huomiota alataajuuksien tukevuuteen. Tiukemmalla istuvuudella basso toistuu selkeämmin, kun taas pehmusteiden sulkevuuden heikentyessä siitä tulee turvonneempaa ja jopa hieman kumahtelevaa. SR-X1 toistaa joka tapauksessa Lambda-sarjaa hauskemmin alabassoa sisältävää musiikkia. Toisaalta elektrostaateille (tai niille ominaiselle tuunaukselle) tyypillisesti basso on edelleen jokseenkin muovista ja monotonisesti jumputtavaa, koska iskut ovat nopeita ilman luonnollista jatkumoa ja jälkisointia. Bassorumpu potkaisee esimerkiksi varsin tuhdisti, mutta äänen runko sen jälkeen haipuu nopeasti pois. En tosin ole varma, tuottaisiko jokin transistorilaite erilaista ääntä käyttämääni putkivahvistimeen verrattuna. Vastaavaan ominaispiirteeseen törmäsin kuitenkin myös SR-L300:n kohdalla.

STAX:in uutuuskuulokkeet ovat jokseenkin poikkeukselliset myös äänikuvaltaan, sillä vasen-oikea-suuntainen stereoerottelu on todella tarkkaa, mutten aisti äänessä juurikaan syvyyttä, vaan se toistuu pitkälti pääni sisällä. Tämä ei haittaa suuremmin, mutta yleensä avoimet kuulokemallit kuulostavat hieman avarammalta. Toisaalta esitystavassa on edelleen eräänlaista suuruutta, joka tekee intiimistä äänestä jopa melko vaikuttavaa. Lähelle asettuva äänikuva johtuu varmasti pääosin keskitaajuuksien tuunauksesta ja diskantista ”puuttuvista” paloista, mutta elektrostaattiset elementit ovat lisäksi perusrakenteeltaan melko suljettuja, koska ääniaallot joutuvat kulkemaan staattoreiden pienten reikien läpi.

Kokonaisuutena SR-X1 on mielenkiintoisen omaperäinen kuuloke, koska alle 1000 euron hintaluokasta ei löydy vastaavalla tavalla tuunattuja kuulokemalleja. Tältä osin STAX:ia voitaisiin verrata Gradoon, koska molemmat ovat säilyttäneet oman tyylinsä useita vuosikymmeniä välittämättä suuremmin siitä, millaisia tuotteita kilpailijat tekevät. En jaksaisi kuunnella SR-X1:ssä korostuneen etualalla toistuvia keskitaajuuksia montaa tuntia putkeen, mutta parhaimmillaan esitystapa on kiehtova. Pidänkin STAX:in uutuusmallista odottamaani enemmän, koska se tuo ennen kaikkea vaihtelua muille tavanomaisemmille kuulokkeille.

Kevyet ja sirot kuulokkeet 700 eurolla: STAX SR-X1 vai Focal Hadenys?

SR-X1 poikkeaa muista hintaluokkansa kuulokkeista siinä määrin, että sitä voitaisiin verrata tasaväkisesti lähinnä STAX:in omaan Lambda-sarjaan, kuten SR-L300:aan. Muutoin vertailutilanteessa on kyse pääasiassa siitä, ovatko erikoisvahvistimen vaativat elektrostaattiset kuulokkeet järkevä vaihtoehto tavanomaisemmille kuulokkeille. Laitehankinnat huomioituna SR-X1 kilpailee mielestäni pikemminkin 1000–1500 euron hintaluokassa kuin 500–1000 euron välillä. Päätin kuitenkin rakentaa vertailutilanteen, jossa en varsinaisesti huomioi oheislaitteiden hintatasoa, vaan selvitän, missä määrin SR-X1 eroaa niin ikään 700 euroa maksavasta ja siron rakenteen omaavasta Focal Hadenysista.

Kaksikon välittömin ero tulee vastaan käytettävyydessä, sillä Hadenys tarvitsee vain ohuen kaapelin, kun taas STAX:in kaapeli on paksu ja käytön aikana varsin kömpelö. Vastaavasti Hadenysia voidaan käyttää mobiililaitteilla, joten se päässä on mahdollista liikkua kuuntelun aikana – kotelon ansiosta se kulkee myös helposti mukana. Elektrostaattisille kuulokkeille on kyllä tehty akkutoimisia mobiilivahvistimia, mutta Kingsound M-03 maksaa 450 euroa ja STAX SMR-D10 1000 euroa. Esimerkiksi Hadenysille riittävään 60 euron hintaiseen iFi Go Link:iin verrattuna rahallisen panostuksen täytyy siis olla SR-X1:n kohdalla selvästi suurempi vastaavaa käyttötarkoitusta ajatellen. Toki kuulokkeiden siroudesta on hyötyä myös kotikäytössä, joten STAX-mallin ei tarvitsekaan olla mobiilikuuloke.

SR-X1 on kaksikosta pelkkä kuulokkeiden paino huomioituna 60 grammaa kevyempi (234 vs. 294 g), mutta kaapeleiden paino huomiotuna Hadenys painaa lopulta 50 grammaa vähemmän (327 vs. 379 g). Molempien kuulokkeiden sanka on tehty metallista, joka tosin on STAX:in tapauksessa ohutta. SR-X1:n rakenne tuntuu muutoinkin heppoiselta Hadenysin rinnalla, joten Focal vie voiton yleisessä laatuvaikutelmassa. Koska puhutaan kuitenkin kevyistä ja siroista kuulokkeista, käyttömukavuudessa ei ole kaksikon välillä suurta eroa siitäkään huolimatta, että Hadenysin pääpanta on paremmin pehmustettu. Kuulokkeet puristuvat kuitenkin päähän tiukemmin, joten mahdollisimman kevyestä istuvuudesta pitävät saattaisivat suosia SR-X1:tä.

Valtaosa STAX-mallin hinnasta selittyy varmasti elektrostaattisilla elementeillä, jotka ovat kieltämättä toimintaperiaatteeltaan kiehtovammat Hadenysin dynaamisiin elementteihin verrattuna. Johtaako eksoottisempi teknologia kuitenkaan parempaan äänenlaatuun?

Taajuusvasteet:

Halusin vertailla kuulokkeita oikeastaan juuri siksi, että ne kuulostavat todella erilaisilta. Hadenys on hyvä esimerkki modernista tuotteesta, joka tarjoaa pienin lisämaustein Harmanin tavoitekäyrää mukailevaa ääntä. Siispä se on mielestäni mainio yleiskuuloke, jolla minkäänlainen musiikki ei kuulosta huonolta, vaan esitystapa on suhteellisen normaali hauskaa bassontoistoa unohtamatta. Hadenys kuulostaa SR-X1:een nähden fyysisemmältä, mikä on voimakkaamman alabasson ansiota. Alataajuudet ovat tyyliltään täyteläisemmät, kun taas SR-X1 ei muodosta iskujen ympärille jälkikaikua tai ”värähtelevää lämpöä”. Itse koen SR-X1:n bassontoiston hieman monotoniseksi, mutta se pysyy tiukemmin kasassa Hadenysiin nähden.

Bassontoistoa enemmän kuulokkeet eroavat kuitenkin keskitaajuuksiltaan. SR-X1 puskee 1–2 kilohertsin välin tavallista lähemmäs kokonaisuudessa, kun taas Hadenys painottaa enemmän 3–4 kilohertsiä – jopa korostuneesti. Tämän seurauksena Hadenysin ääni on avarampaa ja raikkaampaa. Koska myös diskantti toistuu terävämmin, lopputulos on mielestäni realistisempi.

SR-X1:n ääni jää puolestaan alemman diskantin osalta hillitymmäksi, joten toisto on selvästi rennompaa ja vähemmän kuuloaistia aktivoivaa. Äänikuva asettuu myös pitkälti pääni sisään, kun taas Hadenys on onnistuu kuulostamaan avoimemmalta siitäkin huolimatta, ettei sen ylin diskantti ole yhtä ilmavaa. SR-X1:n tapa toistaa vokalisti ja useimmat soittimet energisesti lähestulkoon iholla on kuitenkin mielestäni vaikuttava ja samalla kuulokkeiden suurin myyntivaltti. Hadenysilla etenkin vokalisti tuntuu etäisemmältä, eikä toisto muutoinkaan herätä yhtä suuria tunteita.

Jos joku pitää nimenomaan intiimistä äänestä ja keskitaajuuksien korostetusta, mutta samalla rauhallisesta läsnäolevuudesta, SR-X1 perusteleekin olemassa olonsa hyvin Hadenysin tapaisten kuulokkeiden rinnalla. Hadenys on toistoltaan tasapainoisempi ja tilavaikutelmaltaan luonnollisempi, mutta SR-X1:n erilaisuus tuntuu positiiviselta asialta. STAX:in kuulokkeet toistavat myös vaivattomammin ja erotellummin ylintä diskanttia, kun taas Hadenysin ääni on jokseenkin tummaa. Molemmissa diskantin esitystavoissa on silti omat etunsa musiikkimausta ja kuuntelijan kuuloaistista riippuen.

Summa summarum STAX:in kuulokkeet tarjoavat uniikin kuuntelukokemuksen, jota on kuitenkin vaikeampaa suositella niin sanotusti sokkona. Useimmille Hadenys tai jokin muu vastaava kuuloke olisi edelleen turvallisempi ja käytännöllisempi vaihtoehto. En osaa arvioida, kuinka moni molempia kuulokkeita kokeileva suosisi lopulta SR-X1:n omintakeista ääntä, mutta erikoiseen Lambda-sarjaan verrattuna STAX:in uutuusmalli tarjoaa joka tapauksessa varsin kilpailukykyisen vaihtoehdon kilpailijoilleen.

Yhteenveto

STAX SR-X1 on kevyt ja rakenteeltaan Lambda-sarjaa helpommin omaksuttava (toivottavasti myös kestävämpi) elektrostaattinen kuuloke, jonka kiinnostavimmaksi piirteeksi muodostuu muista saman hintaluokan kuulokevaihtoehdoista poikkeava ääni. Erilaisuudelle on nähdäkseni edelleen tilaa markkinoilla. Etualalle puskeva keskialue ei missään nimessä kuulosta täysin luonnolliselta, mutta siitä on löydettävissä hyviä puolia. Ylätaajuudet kuulokkeissa ovat myös melko harmittomat (ainakin putkivahvistimellani), joten olettaisin SR-X1:n sopivan niille, jotka eivät halua diskanttipainotteista elektrostaattia. Toisaalta alabasson määräkin riittää ihan hyvin nykymusiikille, joten kuulokkeet ovat varsin monipuoliset ja pienin varauksin jopa modernit. Samalla on toki menetetty osa STAX:in omalaatuisuudesta, eikä käytettävyys yllä edelleenkään järeän kaapelin vuoksi huipputasolle.

Näkisin SR-X1:n ensisijaisesti mielenkiintoisena tuotteena niille, jotka ovat hyppäämässä elektrostaattisten kuulokkeiden maailmaan ensimmäistä kertaa. Toisaalta vahvistimien korkea hintataso johtaa edelleen herkästi tilanteeseen, jossa parempia ja rakenteeltaan arvokkaamman tuntuisia kuulokkeita saa SR-X1:tä halvemmalla. Se tai vahvistimen samassa paketissa sisältävä SR-X1000 eivät välttämättä olekaan parhaita valintoja hintatietoisille harrastajille. Mikään ei siis suuremmin ole muuttunut, eikä STAX:in kuulokkeista varmasti tule valtavirtaa jatkossakaan. Itse olen kuitenkin odottanut valmistajalta juuri tällaista uudistumista Lambda-sarjaan nähden, joten se saa minulta varovaiset suosionosoitukset. SR-X1 pääsee myös osaksi pysyvämpää kuulokekokoelmaani tuomaan vaihtelua muiden valmistajien tuotteille.

Plussat ja miinukset:

+ Mielenkiintoisen läsnäolevat keskitaajuudet
+ Basso toistuu mukavan rotevasti
+ Ilmava ja vaivaton diskantti
+ Lambda-sarjaa laadukkaampi rakenne
+ Kevyt paino ja hyvä käyttömukavuus
+ Irrotettava kaapeli
+ STAX:in mittapuulla maltillinen hinta

+/- Intiimi äänikuva

– Korostuneet keskitaajuudet eivät kuulosta täysin luonnollisilta ja aiheuttavat pidemmän päälle uupumusta
– Alempi diskantti voisi kaivata pientä piristystä
– Basso on tyyliltään hieman monotonista
– Sangan löysä puristusvoima hankaloittaa sopivan bassontoiston toteutumista
– Pääpannasta puuttuu pehmustus
– Painava kaapeli vetää kuulokkeita alaspäin käytön aikana
– Vahvistimien korkea hintataso heikentää kuulokkeiden hinta-laatusuhdetta