Kirjoittaja: Sword of Damocles
Huom !!
Valmistaja on hienosäätänyt kuulokkeiden äänenlaatua vuoden 2024 aikana, joten elokuusta eteenpäin myynnissä ollut Kaiku Tone kuulostaa aiempaa paremmalta. Uuteen kuulokeversioon sekä Kuulokenurkan rooliin sen kehittämisessä voit tutustua lukemalla julkaisemamme uutisen (28.8.2024).
Tietoja:
- Julkaisuvuosi: 2024
- Valmistusmaa: Suomi
- Puuvaihtoehdot: Koivu, Tammi, Pähkinä
- Hinta: 499 €
- Rakenne: Suljettu, on-ear (voi olla joillekin over-ear)
- Dynaamiset 40 mm:n elementit
- Ääniliitännät: Bluetooth 5.0 ja 3,5 mm
- Bluetooth-koodekit: Ei ilmoitettu
- Impedanssi: 32 ohm
- Herkkyys: 118 dB/mW
- Akun koko: 600 mAh
- Akunkesto: noin 30 h
- Latausliitin: USB-C
- Latausaika: 2–3 h
- Ominaisuuksia: 5 erilaista EQ-profiilia
- Paino: 280 g
- Varusteet: USB-latauskaapeli ja 3,5 mm:n kuulokekaapeli
Arvostelukappaleen hankintapa: Saatu valmistajalta
Tammikuun alussa 2024 näkivät kaikessa hiljaisuudessa päivänvalonsa Kuopiossa käsityönä valmistetut Kaiku Tone -Bluetooth-kuulokkeet, hinnaltaan kunnioitettavat 500 euroa. Moni ei varmasti kuulokkeista tai niiden taustalla vaikuttavasta Kaiku Acoustics:ista ole ennen tätä juttua kuullutkaan, sillä valmistaja ei ole vielä toistaiseksi pitänyt itsestään ääntä. Sen verkkosivuilla vieraileminen kuitenkin paljastaa, että kuulokkeet ovat todellakin tilattavissa ja vieläpä useina eri versioina – puutakin niistä löytyy. Mistä tällainen uusi suomalainen kuulokevalmistaja ilmestyi ja mistä oikein on kyse?
Kaiku Acoustics on pitkälti yhden miehen yritys. Kaiku Tone -kuulokkeet puolestaan ovat pohjimmiltaan kaupalliseksi tuotteeksi hiottu harrastusprojekti. Valmistajalla on ollut muiden päivätöidensä innoittamana tahto hyödyntää puuta kuulokkeiden materiaalina. Alussa ideana oli tehdä kuulokkeet itselle, mutta pikkuhiljaa suunnitelma jalostui myytäväksi tuotteeksi. Kehitystyö kesti valmistajan mukaan useita vuosia. Uutta opeteltavaa ja lukuisia prototyyppejä onkin varmasti riittänyt, koska taustalta ei varsinaisesti löydy audio- tai kuulokealan osaamista. Tämän vuoksi rohkeudesta alkaa kuulokevalmistajaksi täytyykin nostaa hattua – hurjia nuo kuopiolaiset.
Kaiku Tonen selvästi uniikein suunnitteluratkaisu on sen puinen pääpannan kaariosa. Ostaja voi valita ulkonäön koivun, tammen ja pähkinän väliltä. Omissa testikuulokkeissani on loimukoivua, joten tällainenkin versio saattaa jossakin vaiheessa tulla myyntiin. Koska kyseessä on Bluetooth-kuuloke, elektroniikka hankitaan odotetusti Kiinasta. Piirilevyjen juotokset ja kuulokkeiden kasaaminen tapahtuvat kuitenkin käsityönä Kuopiossa. Korkea 500 euron myyntihinta saattaa herättää kysymysmerkkejä, mutta pitkä kehitysaika, puuosien valmistus ja käsityö nostavat väkisin hintaa verrattuna kuulokkeisiin, joiden taustalla hyrrää niin sanotusti suurempi teollinen koneisto. Kaiku Acoustics pyrkii mielestäni oikeaoppisesti erottautumaan joukosta juuri käsityöllään ja kotimaisuudellaan. Verkkosivut tosin kaipaisivat vielä reilusti työtä, koska tämän lauseen kirjoitushetkellä niiltä puuttuvat muun muassa toimitus- ja takuuehdot – myös tekstit sisältävät kirjoitus- ja asiavirheitä.
Jos oletetaan, että suomalaiset ottavat kuulokkeet pian omakseen, niistä löytyy yksi merkittävä puute nykypäivän tarpeet huomioiden: tarjolla ei ole aktiivista vastamelutoimintoa. Tämän olettaisi rajaavan jonkin verran ostajajoukkoa, mutta se jää lopulta nähtäväksi. Jutellessani valmistajan kanssa hän kertoi kokeilleensa kuulokkeissa vastamelutoimintoa, muttei todennut sen toimivan tyydyttävällä tavalla ilman pidempää kehitystyötä. Enpä oikeastaan haluaisi itsekään kuulokkeisiini huonosti toimivaa tai kohisevaa vastamelutoimintoa vain sen vuoksi, että se sisältyisi ominaisuuslistalle. Puutteensa vuoksi Kaiku Tone kuuluu kuitenkin harvalukuiseen tavallisten Bluetooth-kuulokkeiden tuotekategoriaan. Toisaalta se on tuunattu oletusasetuksillaan täysin mekaanisesti, joten sitä voidaan käyttää myös suljettuna langallisena kuulokkeena taajuusvasteen pysyessä muuttumattomana. Bluetooh-yhteyttä hyödyntäessä tarjolla on lisäksi erilaisia ennalta määritettyjä EQ-profiileita.
Ennen eteenpäin siirtymistä haluan vielä mainita valmistajan antaneen kuulokkeensa Kuulokenurkalle kokeiltavaksi. Tähän mennessä olemme jo olleet yhteyksissä pidemmän aikaa palautteen ja kehitysideoiden merkeissä, mutta nyt arvioin Kaiku Tonea, kuten mitä tahansa muutakin tuotetta. Testaamani kuulokkeet ovat lisäksi järjestyksessään jo toiset, sillä alkuvuonna minulla oli kokeiltavana kuulokepari aiemmasta tuotantoerästä. Muutamissa asioissa onkin jo menty ilahduttavasti eteenpäin, joskin osittain äänenlaadun kustannuksella. Otetaan kuitenkin kaikesta selvää, kuten Kuulokenurkassa on tapana.
Tuotepakkaus
Kaiku Tone on pakattu mustaan magneetilla sulkeutuvaan pahvilaatikkoon, joten esillepano on tavallista parempi. Laatikosta löytyy kuulokkeiden lisäksi vapaana pyörimässä USB-latauspiuha ja kuulokekaapeli, joille olisi varmasti voitu tehdä pehmustevaahtoon omat kolotkin. Molemmat kaapelit ovat kuitenkin mielestäni astetta parempilaatuisia pehmeän kangaspäällysteensä myötä. Varustelu muutoin ei poikkea useimmista muista Bluetooth-kuulokkeista. Jonkinlainen säilytyskotelo tai vähintään säilytyspussukka olisi voinut olla mukava lisä, koska pienikokoisina kuulokkeita tulisi todennäköisesti kuljetettua mukana, jolloin niiden puista pääpantaa tekisi mieli suojata naarmuilta.
Rakenne ja käyttömukavuus
Kaiku Tone näyttää puisen pääpannan kaarensa, kulmikkaiden alumiinikuppiensa ja suurten peilipintaisten nimikirjaimiensa myötä todella persoonalliselta. Kupeista tulee jostakin syystä mieleeni ammattiympäristö, kuten studiot tai TV-lähetykset menneiltä vuosikymmeniltä. Jonkinnäköistä yhdennäköisyyttä muiden kuulokkeiden osalta löytyy esimerkiksi Avantone Planarista ja Marshal Major -”muotikuulokkeista”. Puuviilusta taivutettua pääpannan kaarta en kuitenkaan ole ennen kuulokkeissa nähnyt. Se on ylipäätään varsin epätavallinen, mutta tässä mittakaavassa yllättävänkin toimiva ratkaisu. Pelkkää puuta rakenne ei silti ole, vaan sen alapuolella kulkee jonkinlainen muoviosa, joka luultavasti auttaa pitämään sangan puristusvoiman halutunlaisena. Rakenteesta ja siihen kiinnitetystä, tuntumaltaan retkipatjaa muistuttavasta, pehmusteosasta kuuluu venyttäessä rutinaa, mutta kuulokkeiden yleinen näppituntuma on ihan jämäkkä.
Kaiku Tone painaa pienestä koostaan huolimatta 280 grammaa, mistä valtaosa selittyy metallisilla kupeilla. Pääpannan muoto sopii omaan päähäni hyvin, mikä onkin tärkeää, koska jäykkyyden vuoksi pannan ei ole esimerkiksi Focalin kuulokkeiden tapaan tarkoitus taipua juurikaan suuntaan tai toiseen. Puristusvoima oli alkuvuonna testaamissani kuulokkeissa selvästi lujempi, joten sitä on joko löysennetty tai se vaihtelee kuulokeyksilöiden välillä. Uudemmat kuulokkeet istuvat päässäni melko löysästi, mutta eivät ainakaan purista liikaa. Koska Kaiku Tone on pienten korvapehmusteidensa vuoksi ainakin itselleni on-ear-mallia, se painoi aiemmin korviani varsin lujaa. Uudemmissa kuulokkeissa korvapehmusteet sen sijaan ovat hieman suuremmat ja pehmeämmät, joten käyttömukavuus onkin parantunut, eikä siinä ole itselläni enää varsinaista huomautettavaa. Korkeuden säätövara tosin on rajallinen, joten kuulokkeet eivät välttämättä sovi kaikkein suuripäisimmille.
Vaikka kuulokkeissa äänenlaadun merkitys korostuukin, rakenne ja istuvuus ovat itseasiassa valmistajan näkökulmasta haastavampia osa-alueita saada kohdalleen. Etenkin pääpannan muoto ja sankarakenteen kestävyys ovat tuottaneet monille suuremmillekin valmistajille päänvaivaa, koska kuulokkeiden käyttäjät eroavat toisistaan niin pään muodoltaan, tottumuksiltaan kuin käyttäytymiseltäänkin. Yhdelle mukavat kuulokkeet eivät välttämättä ole sitä toiselle, ja osa kohtelee kuulokkeitaan melko kovakouraisesti ikään kuin käyttöesineenä. Kaiku Tonen tapauksessa rakenne on mielestäni saatu hiottua yksinkertaisuuteensa nähden toimivaksi ja tukevaksi. Puisen pääpannan kaaren kestävyyttä on vaikeaa ennustaa, mutta ilman suurempaa voimankäyttöä uskoisin senkin olevan pitkäikäinen. Kuppien välillä kulkeva välikaapeli puolestaan on melko ohut, joten sen kanssa kannattaa olla varovainen etenkin, kun sankarakenne painautuu herkästi sitä vasten kuppien yläreunaa sisäänpäin kääntäessä.
Kuulokkeiden liittimet ja metalliset painikkeet on sijoitettu oikeanpuolimmaiseen kuppiin. Bluetooth-yhteyttä käyttäessä voidaan säätää perinteiseen tapaan äänenvoimakkuutta ja ohjata musiikkisoitinta. Play/pause-painike toimii myös virtapainikkeena. Mikrofonin ansiosta kuulokkeilla hoituvat lisäksi puheluiden puhuminen ja ääniavustajan käyttäminen. Erikseen sijoitettua mikrofoninäppäintä kahdesti painamalla voidaan puolestaan vaihtaa kuulokkeiden EQ-profiilia viiden eri vaihtoehdon välillä – tällöin kuulokkeet ilmoittavat valinnan ääniviestillä ”two band EQ” ja niin edelleen. Mobiilisovellusta tai muita lisäominaisuuksia Kaiku Tone ei sisällä.
Käyttöön liittyviä havaintoja
Kuulokkeiden käyttäminen on ollut kaiken kaikkiaan suoraviivaista ja akkukin kestää hyvin. Bluetooth-parituksessa tai -yhteydessäkään ei ole esiintynyt mieleen jääviä häiriöitä yksittäistä Google Pixel 6 -puhelimellani esiintyvää bugia lukuun ottamatta. Jos kuulokkeilla kuunnellaan esimerkiksi kappaletta, jossa ääntä on miksattu kuulumaan vain toisesta elementistä (harvinaisempaa nykymusiikissa), vastakkaisen puolen elementti alkaa tuottaa samaan aikaan voimakasta suhisevaa häiriöääntä. Tätä ei kuitenkaan tapahdu, jos toiselta puolelta kuuluu samaan aikaan hiemankin ääntä, tai jos käytän kuulokkeita tietokoneeseen yhdistettynä. Sekä nykyisissä testikuulokkeissani että aiemmin testaamassani versiossa esiintyi samaa ilmiötä. Jospa bugi ei kuitenkaan olisi kovinkaan yleinen, vaan liittyisi jollakin tapaa yhteensopivuuteen puhelimeni kanssa. Taustakohinaa Kaiku Tonessa ei sen sijaan onneksi ole juuri laisinkaan.
Käytettävyyden osalta toivoisin vielä hienosäätöä painikkeisiin ja äänenvoimakkuudensäätöön. Takareunaan sijoitetut kolme litteää painiketta erottuvat sormella tunnustellessa melko huonosti toisistaan, koska niiden välissä ei ole selkeää rakoa. Etenkin keskimmäisen painikkeen painaminen on hankalaa. Toisekseen reunimmaiset painikkeet on määritetty vaihtamaan yhdellä painalluksella kappaletta ja vieläpä omasta mielestäni epäloogisesti siten, että alaspäin painallus vaihtaa seuraavaan kappaleeseen ja ylöspäin painallus palaa edelliseen. Tämä ei kuitenkaan ole suurempi murhe, vaan pitkälti makuasia.
Äänenvoimakkuutta puolestaan säädetään painamalla jompaa kumpaa painiketta pohjassa hieman pidempään. Tämän jälkeen volume lähtee kuitenkin vauhdilla ylös- tai alaspäin, joten yhden pykälän muuttaminen vaatii täydellistä ajoitusta. Muutoin riskinä voisi olla jopa kuulovaurio, koska muutaman pykälän nostaminen saa kuulokkeet soimaan ällistyttävän lujaa. Omalla Android-puhelimellani sopiva kuunteluvoimakkuus Tidal-suoratoistopalvelua käyttäessä on 5/25. Tästä eteenpäin kuulokkeet soivat aivan liian lujaa, joten äänenvoimakkuuden luulisi riittävän myös niille, jotka tykkäävät luukuttaa Bluetooth-kuulokkeitaan täysillä. Säädön karkeudesta johtuen sopivan äänenvoimakkuuden löytäminen on kuitenkin hankalaa, joten toivoisin, että valmistaja pystyy hienosäätämään tätä jatkossa piiritoimittajansa kanssa. Kuulokkeita puhelimella käyttäessä olen laskenut gain-tasoa Wavelet-sovelluksesta, minkä jälkeen äänenvoimakkuuden säätäminen onnistuu sulavammin.
Testasin myös kuulokkeisiin asennettua mikrofonia todeten sen laadultaan melko keskinkertaiseksi. Puheluita puhuessa vastapuolen mukaan taustalla kuuluu kohinaa ja ääneni vaikuttaa synkältä ja tukkoiselta. Odotukset kannattaa siis pitää maltillisina, mutta puhuminen kuitenkin onnistuu ainakin hiljaisessa ympäristössä.
Äänenlaatu
Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. Kaiku Tonen taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.
Kaiku Tonessa on mekaaninen tuunaus, joten sen taajuusvaste on oletuksena sama sekä Bluetooth-yhteydellä että kuulokekaapelilla, vaikka oletusääniprofiilin nimeksi onkin annettu ”pop”. Bluetooth-kuuntelussa ääntä voidaan säätää neljän erilaisen EQ-profiilin avulla bassovoittoisemmaksi (Bass Boost), diskanttipainotteisemmaksi (Treble Boost) tai yhtä aikaa molempiin suuntiin eli V-tyylisemmäksi (Rock). Neljäs tai laskentatavasta riippuen viides profiili on nimeltään Jazz, joka vaikuttaisi painottavan hieman enemmän keskitaajuuksia. Haluttu profiili täytyy aina valita uudestaan jokaisen käynnistyskerran jälkeen.
Kuulokkeet on suunniteltu pitkälti korvakuulolla valmistajan omaan makuun sopiviksi ja dynaamiset elementitkin on valittu subjektiivisen vertailun pohjalta suuresta määrästä erilaisia vaihtoehtoja. Voidaankin puhua todellisesta harrastusprojektista sen sijaan, että valmistaja olisi tavoitellut etukäteen kaupallisessa mielessä tietynlaista lopputulosta tai mitannut taajuusvastetta kehitystyön eri vaiheissa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että EQ-profiileita ei varsinaisesti ole säädetty juuri Kaiku Tonelle, vaan ne vaikuttavat ääneen yleisemmällä tasolla.
Taajuusvaste oletusasetuksilla Bluetooth-yhteydellä mitattuna:
En haluaisi olla julma, mutta minun täytyy kuitenkin olla arvostelijan roolissa rehellinen. Kaiku Tonen kilpailuvaltit löytyvät mielestäni hintaluokka huomioiden muualta kuin äänenlaadusta, ainakin jos basson lisäksi muidenkin taajuuksien olisi suotavaa olla kuultavissa selkeästi. Kuulokkeet painottavat oletusasetuksillaan todella voimakkaasti 50–400 hertsin taajuusaluetta, mikä tekee äänestä paksua ja löysästi kumisevaa. Erityisen voimakkaasti iskevää basso ei silti ole, koska alimmat bassotaajuudet vaimenevat pois (tai pikemminkin vuotavat ulos) kuulokkeiden pienten korvapehmusteiden ja on-ear-tyylisen istuvuuden vuoksi. Osa ihmisistä nauttii varmasti tällaisesta bassovoittoisesta esitystavasta, mutta 500 eurolla olisi mielestäni lupa odottaa hieman tasapainoisempaa lopputulosta. Tämä asettaa kuulokkeet hankalaan tilanteeseen, sillä niitä on vaikeaa nähdä oletusasetuksillaan erityisen kilpailukykyisenä vaihtoehtona omassa hintaluokassaan.
Alataajuuksien turvonneisuutta pahentaa entisestään se, että niin sanotulta ear gain -alueelta (1,5–4 kHz), puuttuu lähes kokonaan ihmisen kuuloaistin odottama energisyys, jolloin toisto jää väkisin verhoutuneen ja vaisun kuuloiseksi. Musiikin yksityiskohdat toistuvat harmillisen epäselvästi ja laulusuoritukset kuulostavat tukkoisen nuhaisilta. Myös diskantti toistuu omaan makuuni turhan vaimeasti muhkeaan bassokorostukseen nähden. Positiivisempana puolena ylätaajuudet ovat kuitenkin tasaiset, joten kuulokkeiden taajuuskorjaaminen on suhteellisen helppoa ilman, että ääneen jää kapeita korostumia tai vaimentumia.
Tuhti basso suljetulla rakenteella toteutetuissa kuulokkeissa ei lopulta yllätä suuremmin, koska se on eräällä tapaa odotettu lähtötilanne, josta taajuustasapainoa lähdettäisiin hienosäätämään muun muassa elementin ilmavirtausta, kuppirakennetta ja korvapehmusteita muokkaamalla. Kaiku Tonesta löytyvän DSP-piirin avulla sopivat säädöt voitaisiin tehdä myös digitaalisesti. Tutustutaankin seuraavaksi, mitä tarjolla olevat EQ-profiilit tekevät äänelle ja taajuusvasteelle.
EQ-profiilit
Bass Boost ja Treble Boost:
Kuulokkeista löytyy ensinnäkin erilliset profiilit basson ja diskantin voimistamiseen. Ensimmäiselle tuskin tulee missään tilanteessa tarvetta, koska se vain tekee äänestä entistä bassovoittoisempaa ja epäselvempää. Diskanttiasetus puolestaan raikastaa toistoa huomattavasti, mutta valitettavasti 8–15 kHz:n väli toistuu sitä käyttäessä liian räikeästi, vaikka tuhti basso tekeekin parhaansa tasapainottaakseen tilannetta. Tällainen V-tyylinen ääni saattaa kuitenkin olla joissakin tilanteissa hauskaa ja kuuntelisin sitä itsekin mieluummin verrattuna tummaan ja tukkoiseen lähtötilanteeseen. Tasapainoista lopputulosta tälläkään tavalla ei silti vielä saavuteta.
Rock ja Jazz:
Kaksi jälkimmäistä EQ-profiilia ovat saaneet nimikseen Rock ja Jazz eli ne voisivat tarkoittaa muutosten osalta lähes mitä tahansa. Kaiku Tonen tapauksessa Rock-asetus voimistaa sekä ala- että ylätaajuuksia ollen lopulta käyttökelpoinen kuulokkeita taajuuskorjatessa. Rock-tilassa kuulokkeiden taajuusvaste on 1,5 kHz:stä eteenpäin yllättävänkin oikeaoppinen, joten kevyttä musiikkia kuunnellessa ääni on jo paikoin suhteellisen normaalia. Jos taas kuunnellusta biisistä löytyy bassoa, se toistuu Rock-asetuksella niin yliampuvasti, että esitystapa muistuttaa sitä kuin ääni tulisi veden alta. Bassoa tulisi olla lähes 10 desibeliä vähemmän, jotta voitaisiin puhua puuroutumattomasta ja selkeästä toistosta.
Jazz-tila puolestaan on jonkinlainen kummajainen, koska se vaikuttaa muuttavan hieman kaikkea. Koska en kuitenkaan aisti alataajuuksien muuttuvan merkittävästi, asetuksen pääasiallinen vaikutusalue lienee 1–4 kHz:n välillä eli yläkeskitaajuuksissa. Toisinaan tämä asetus onnistuu kuulostamaan lähtötilannetta paremmalta, mutta useimmiten 1 kHz:n ympäristö toistuu turhan korostuneesti ja ääni on tietyllä tapaa valjua ja kailottavaa verrattuna Rock-asetuksen keski- ja ylätaajuuksiin. Mikään EQ-profiili ei täten tee kuulokkeista suoraan tasapainoista, vaan ne vaikuttavat melko satunnaisilta. Onkin harmi, ettei DSP-piiriä ole hyödynnetty enempää kuulokkeiden ongelmakohtien hienosäätämiseen. Jatkossa näin kannattaisi mielestäni tehdä, sillä uskoisin Kaiku Tonen olevan muokattavissa huomattavasti paremmaksi tuotteeksi.
Ehdottaisin itse esimerkiksi Bass Boost -asetuksen korvaamista uudella asetuksella, jossa alataajuuksien tasoa olisi laskettu suunnilleen 4 desibeliä 300 hertsistä alaspäin (alabassoa saisi toki samalla voimistaa), ja ylätaajuuksia olisi voimistettu vaikkapa suoraan Rock-asetuksen mukaisesti. Tällöin voitaisiin jo puhua riittävän tasapainoisista kuulokkeista, joita olisi mahdollista käyttää tilanteessa kuin tilanteessa. Kaikki mahdolliset tarkemmat hienosäädöt olisivatkin sitten jo plussaa. Jos Kaiku Acoustics onnistuu tässä, ääniprofiili kannattaisi vaihtaa aktivoitumaan oletuksena, jolloin kuulokkeet kuulostaisivat heti laatikosta napatessa optimaalisilta.
Taajuuskorjaaminen
Wavelet-sovelluksen ilmaisversio ja Rock-EQ-profiili:
Liikaa korostuvan basson vuoksi olen kuunnellut Kaiku Tonea Bluetooth-yhteydellä pääasiassa taajuuskorjattuna. Äänen säätämisen olen toteuttanut Wavelet-Android-sovelluksen ilmaisversiolla ottaen pohjaksi kuulokkeiden Rock-EQ-profiilin, jossa ylätaajuudet ovat valmiiksi melko oikeaoppiset. Wavelet mahdollistaa ylimääräisen basson poistamisen, jolloin kuulokkeiden äänestä tulee selkeää ja tasapainoista. Näin en enää löydä äänenlaadusta suurempaa huomautettavaa, vaan kuulokkeet sopivat monipuoliseen käyttöön. Totuuden nimissä omatoiminen säätäminen olisi kuitenkin todella vaikeaa, ellen sattuisi omistamaan tarkkaa mittauslaitetta. Koenkin tekeväni valmistajalle ja mahdollisille kuulokkeiden omistajille palveluksen tarjoamalla näin runsaasti tietoa tuotteen parantelua varten.
Squiglink-sivuston EQ-työkalu ja Qudelix 5K:
Koska Wavelet-sovelluksen ilmaisversio on säätöjen tarkkuudeltaan jokseenkin rajoittunut, olen myös kuunnellut kuulokkeita Qudelix 5K-mobiilivahvistimella kaapelia käyttäen. Kun hyödynnän laitteen LDAC-Bluetooth-yhteyttä, Kaiku Tone on edelleen ikään kuin puolilangaton, koska sitä ei tarvitse kiinnittää suoraan matkapuhelimeen.
Qudelix 5K:n kanssa olen pystynyt käyttämään Squiglink-sivuston automaattista taajuuskorjaustyökalua (muistuttaa Jaakko Pasasen AutoEQ-työkalua), jolla Kaiku Tonen taajuusvasteen saa muunnettua vastaamaan esimerkiksi Harmanin tavoitekäyrää. Asetukset voidaan syöttää sellaisinaan Qudelixin parametriseen taajuuskorjaimeen. Toki laitteesta löytyisivät suoraan listattuna myös AutoEQ-työkalun valmiit taajuuskorjausprofiilit, mutta ainakaan toistaiseksi mittaamaani uudempaa Kaiku Tonea ei vielä sieltä löydy. Alla olevan kuvan mukaiset säädöt olisi mahdollista ottaa käyttöön niin ikään tietokoneella esimerkiksi Equalizer APO -ohjelmistolla. Joustoa ja valinnanvaraa taajuuskorjaamiseen siis löytyy.
Omien mittausteni pohjalta Harmanin tavoitekäyrää mukailevaksi korjattu Kaiku Tone kuulostaa erinomaiselta – vielä paremmalta kuin Wavelet-asetuksillani. Tämä kertoo samalla itselleni, että mittaukseni ovat kohtuullisen tarkat. Valtaosa muutostarpeista kohdistuu alataajuuksille, kun taas ylätaajuudet on mahdollista saada kohdalleen muutamalla filtterillä. Aiemmin mainitsemani diskantin tasaisuus osoittaa tässä yhteydessä voimansa.
Taajuuskorjaamisen jälkeen Kaiku Tone kuulostaa suljetuksi kuulokkeeksi selkeältä ja puhtaalta, joten elementit vaikuttaisivat ottavan muutokset hyvin vastaan. Kanavatasapaino on myös testikuulokkeissani hyvä, enkä kuule suljetuista kupeista omituisia kaikuja (heheh) tai muutakaan poikkeuksellista. Säröarvot vaikuttavat niin ikään tavanomaisilta. Valmistaja itseasiassa mainitsi, että kuulokkeisiin valikoituneet elementit olivat lopulta useista vaihtoehdoista hintavimmat. Tätä voitaneen pitää hyvänä lähtökohtana, vaikkei tuunaus oletuksena ihan nappiin ole osunutkaan.
Ensimmäisen tuotantoerän potentiaali
Jotta tilanteesta saadaan vielä hieman mielenkiintoisempi, tammi-helmikuussa testaamani Kaiku Tone oli ääneltään selvästi tasapainoisempi ja selkeämpi. Olinkin jokseenkin hämmästynyt saadessani uudemmat kuulokkeet, joiden taajuusvaste oli muuttunut huomattavasti. Muutos johtui lopulta siitä, että ensimmäiset testaamani kuulokkeet olivat kirjaimellisesti ensimmäistä tuotantoerää, jossa käytettiin eräänlaisia prototyyppikorvapehmusteita. Uudemmat pehmusteet ovat mukavammat, mutta ne heikentävät valitettavasti taajuustasapainoa.
Ensimmäiset testaamani kuulokkeet olisivat saaneet itseltäni huomattavasti positiivisemman arvion, sillä niiden keskitaajuudet olivat muhkeaan basson määrään nähden riittävän selkeät. Tällöin taajuuskorjauksena olisi riittänyt maltillinen basson määrän pudotus ja diskantin pieni piristäminen. Toisaalta pidin kuulokkeista myös sellaisenaan, sillä ne muistuttivat ääneltään Modhouse Argon mk3:a ollen jopa hieman tasapainoisemmat. Voimakas basso yhdistettynä tilavaan äänikuvaan oli hauska yhdistelmä, joten kuulokkeista oli helpompaa innostua. Pieni joukko ihmisiä omistaa itseasiassa tällaisen Kaiku Tonen, koska kuulokkeita myytiin joitakin kappaleita kyseisillä korvapehmusteilla varustettuna.
Jos Kaiku Acoustics pystyy löytämään kuulokkeisiinsa jatkossa sopivat pehmusteet, sen tuotteella olisi potentiaalia olla parempi myös täysin mekaanisesti tuunattuna. Koska DSP-säädöt piiritoimittajan kanssa toteutettuna eivät välttämättä ole kaikkein helpoin tie, äänen säätäminen korvapehmusteiden avulla voisi jopa olla suoraviivaisempaa. Mahdollisesti tasapainoisemman lopputuloksen tarjoavia pehmusteita voitaisiin myös myydä erikseen kuulokkeiden aiemmille omistajille. En toki sano, mitä valmistajan tulisi tehdä, mutta haluaisin kovasti nähdä kaikkien palasten loksahtavan paikoilleen.
Yhteenveto
Kaiku Tone on erinomainen osoitus siitä, miten haastavaa hyvien kuulokkeiden kehittäminen lopulta onkaan, ja kuinka monta osa-aluetta siinä täytyy huomioida. Valmistajalle täytyy antaa pisteet rohkeudesta ottaen huomioon, että matkaan lähdettiin harrastuspohjalta. Näin on toki syntynyt rapakon toisella puolella monia nykyään arvostusta saaneita kuulokevalmistajia, kuten ZMF ja Dan Clark Audio. Kun otetaan huomioon, että nämä molemmat modasivat alussa Fostexin T50rp-planaarikuulokkeita, Kaiku Acoustics on jo nähnyt suuremman vaivan kehittäessään itse kuulokkeidensa rakenteen ja tehden niistä vieläpä Bluetooth-toimisen. Tämä huomioon ottaen valmistajalle ei kannata mielestäni olla tässä vaiheessa liian ankara, koska ensimmäiset tuotteet harvoin ovatkaan täydellisiä.
Jos yrittäjä lyöttäytyy yhteen muutaman muun osaavan ihmisen kanssa, sillä voi olla mahdollisuuksia kehittyä aikanaan varteenotettavaksi kuulokevalmistajaksi. Tulevaisuus näyttääkin, mitä saadun palautteen perusteella saadaan aikaan ja mihin suuntaan Kaiku Acoustics haluaa toimintaansa viedä. Keskittyykö se myymään nykyistä tuotettaan vai tähtääkö se suuremmaksi kuulokevalmistajaksi?
Vielä toistaiseksi kilpailuasetelma Kaiku Tonen kohdalla on ankara, sillä sen hinnalla saisi sekä hyviä vastamelukuulokkeita että perinteisempiä laadukkaita hifikuulokkeita. Monet varmasti ovat silti valmiita tukemaan kotimaista yritystä ja ovat jopa saattaneet odottaa Suomessa valmistettuja kuulokkeita. Toivonkin Kaiku Tonen menevän kaupaksi riittävän hyvin, jotta valmistaja pystyy halutessaan kehittämään siitä seuraavaa versiota ja vaikkapa hankkimaan sitä ennen jonkinlaisen mittauslaitteiston äänen säätämisen ja laaduntarkkailun tueksi. Kuulokkeisiin asennettua DSP-piiriäkin kannattaisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin taajuusvasteen hienosäätämiseen EQ-profiilien rinnalla, enkä pistäisi pahitteeksi, jos nykyinen kuulokeversio kuulostaisi korvapehmusteidensa osalta samalta kuin ensimmäinen tuotantoerä.
Työtä siis vielä riittää, mutta koska rakenne ja peruspaketti on jo toimiva, tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Näin alkuun lienee tärkeintä, että yrittäjä itse on tyytyväinen kuulokkeidensa valmistumisesta ja mahdollisuudesta myydä niitä. Olisin itsekin samassa tilanteessa todella innoissani. Kaiku Tonen ostajille suosittelen taajuuskorjaamista, sillä siten äänenlaatu saadaan hyvin kohdalleen. Toki äänestä saa tykätä myös sellaisenaan, koska ihmiset eroavat usein mieltymyksiltään reippaasti toisistaan.
Plussat ja miinuksset:
+ Taajuuskorjattavissa hyvän kuuloiseksi
+ Tasaisesta diskantista on hyötyä taajuuskorjatessa
+ Ensimmäisen kuulokeversion ääni oli selvästi tasapainoisempaa, joten kuulokkeilla on potentiaalia olla hyvät sopivilla korvapehmusteilla
+ Rakenne on toimiva ja käyttömukavuus kohdallaan
+ Tarjolla erilaisia EQ-profiileita
+ Pääpannan kaari on tehty innovatiivisesti puuviilusta
+ Ulkonäkö valittavissa useista eri puuvaihtoehdoista
+ Ei taustakohinaa
+ Mukana toimitettavat kaapelit ovat tavallista laadukkaammat
+ Valmistettu käsityönä Suomessa
+/- Persoonallinen ulkonäkö
– Ääni on oletuksena liian keskibassovoittoista ja turvonnutta
– Vaimeat keski- ja ylätaajuudet
– Heikko alabasso
– Mikään EQ-profiileista ei tee äänestä erityisen tasapainoista
– Äänenvoimakkuutta on hankalaa säätää kuulokkeiden painikkeilla
– Äänenvoimakkuudessa on vain vähän säätövaraa ennen kuin kuulokkeet soivat liian lujaa
– Laadultaan keskinkertainen mikrofoni
– Bluetooth-yhteyden äänibugi toistaessa ääntä yhdestä elementistä kerrallaan
– Korkea hinta kilpailijoiden tuotteisiin nähden
