Sony WH-1000XM6: Uudella taajuuskorjaimella voittoon?

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2025
• Valmistusmaa: Malesia
• Värivaihtoehdot: Musta, valkoinen ja sininen
• Hinta: 469 €
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• 30 mm:n dynaamiset elementit (hiilikuitukomposiittikalvot)
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.3 ja 3,5 mm
• Bluetooth-koodekit: LDAC, LC3, AAC ja SBC
• Latausliitin: USB-C
• Akun koko: 1050 mAh
• Akunkesto (ANC ON/OFF): 30 h / 40 h
• Latausaika: 3,5 h (Tukee pikalataamista: 3 minuutissa 3 tuntia käyttöaikaa)
• Adaptiivinen vastamelutoiminto: Päällä / Pois päältä / Läpikuuluvuustila
• Ominaisuuksia: Multipoint, Google Fast Pair, ääniavustaja (Google Assistant/Siri/Alexa), tilaääni, korvatunnistin ja puhelinsovellus taajuuskorjaimella
• Paino: 254 g
• Lisävarusteet: Kuljetuskotelo, lyhyt USB-latauskaapeli ja kuulokekaapeli (3,5mm)

Arvostelukappaleen hankintapa: Saatu lainaan valmistajalta

Sony tunnetaan Bosen ja Applen ohella yhtenä vastamelukuulokemarkkinoiden jättiläisistä. Kun joku kolmikosta julkaisee uuden tuotteen, mediahuomio on moniin muihin valmistajiin verrattuna moninkertainen. Niin lienee markkinointibudjettikin. Lisäksi testaajille etukäteen jaettujen arvostelukappaleiden runsas määrä varmistaa, että uutuustuotteesta on heti julkaisupäivänä tarjolla reilusti tietoa ja kokemuksia.

Sonyn hiljattain tapahtunut WH-1000XM6-mallin (valmistajan tuotesivu) julkistus oli hyvä esimerkki tällaisesta kuulokemarkkinoiden kohokohdasta. Lukuisilla sivustoilla tuotetta etukäteen huhuiltiin, sitten oltiin jo tietovuotojen pohjalta ominaisuuksista varmoja, ja vielä lopulta käytiin viralliset speksit läpi juurta jaksaen ikään kuin kertauksena. Kun julkaisuhetki koitti ja salassapitosopimus raukesi, nettiin tupsahti valtava määrä arvosteluita, joista useimmat vieläpä ylistäviä – uusi Sony on saapunut ja se on parempi kuin koskaan. Perinteisten langallisten kuulokkeiden valmistajat voivat vain haaveilla samanlaisesta näkyvyydestä.

Sittemmin 470 euroa maksavasta WH-1000XM6:sta on jo ehditty lausua muutama kriittisempikin sana, mikä on Sonyn äänenlaadullinen historia tuntien varsin odotettua. En itsekään ole ollut valmistajan keskibassovoittoisen ja jokseenkin nuhaisen äänen ystävä, eikä tilannetta tähän mennessä ole voitu täysin korjata sovelluksesta löytyvin työkaluin. Kuten otsikkonikin kertoo, yksi WH-1000XM6:n suurimmista uudistuksista on kuitenkin selvästi monipuolisempi taajuuskorjain. Lisäksi Sony on paikannut monia muitakin kolme vuotta täyttäneen WH-1000XM5:n heikkouksia ja parannellut vastamelutoimintoaan lisää, joten olenkin ollut uutuusmallin kohdalla poikkeuksellisen toiveikas. Vaikka lukuisat arvostelijat ovatkin jo ehtineet kertoa mielipiteensä tuotteesta, pääsen vihdoin itsekin laittamaan lusikkani soppaan. Olkoon tämä yksi kattavimmista WH-1000XM6:n arvosteluista.

Kiitän testikappaleen lainaamisesta Sonyn suomalaista PR-edustajaa!

Tuotepakkaus ja varustelu

WH-1000XM6 toimitetaan WH-1000XM5:n tapaan pikemminkin tuotetiedot sisältävässä pahvikuoressa kuin varsinaisessa tuotepakkauksessa. Eipä erikoisemmalla laatikolla toisaalta juurikaan mitään enää avaamisen jälkeen tee, vaan sen sisältö on tärkeämpi. XM6:n rakenne taittuu edeltäjästään poiketen jälleen kasaan, kuten XM4, joten kuljetuskotelokin on taas kutistunut käytännöllisen kompaktiksi. Sony on siis kuunnellut kuluttajien palautetta. Kotelon avaamiseen ei myöskään enää tarvita vetoketjua, vaan kuoret pysyvät toisiaan vasten näppärällä magneettikiinnityksellä. Läppä ei aukea, vaikka koteloa ravistettaisiin melko lujaakin, joten Sonyn design toimii hyvin. Tämä on ehdottomasti yksi lempikoteloistani.

Muihin lisävarusteisiin sisältyy lyhyt USB-C–USB-A-latauskaapeli ja 3,5 millimetrin liittimillä varustettu kuulokekaapeli. Ilmeisesti normaalin ja käyttökelpoisen pituista USB-kaapelia ei saada millään sisältymään 470 euron hintaan, joten omistajan luultavasti oletetaan turvautuvan esimerkiksi puhelimen mukana tulevaan pidempään latauskaapeliin. Tavallaan ymmärrän luonnonvarojen säästämisen, mutta lyhyt pätkä menee lopulta enemmän hukkaan kuin pidempi kaapeli, jota voitaisiin käyttää muihinkin tarkoituksiin.

Rakenne ja käyttömukavuus

Kasaantaittuva sankarakenne saa WH-1000XM6:n tuntumaan ikään kuin oikealta WH-1000XM5:ltä, jota emme kolme vuotta sitten saaneet. Sony on lisäksi tehnyt XM6:n pääpannasta hieman leveämmän ja rakenne tuntuu nyt huomattavasti tukevammalta, joten kuulokkeita ravistaessa XM5:n lötköydestä ei ole enää tietoakaan. Kun vielä kuppien karkea kierrätysmuovikin on vaihtunut sileämpään soft touch -laatuun, pidän WH-1000XM6:ta aidosti laadukkaan tuntuisena. Liikkuvien osien kasvanut määrä toisaalta herättää hieman epäilyksiä, sillä aiempien Sony-mallien muovinen sanka on ollut herkkä halkeilemaan ja jopa katkeamaan. XM6:n saranat ovat onneksi osittain metalliset, mutta ympäröivät osat on yhä tehty hauraasta muovista. Pitäkäämme siis sormet ristissä, että valitut materiaalit kestävät tällä kertaa paremmin rasitusta. Kuulokkeiden huoltamisen ainakin tulisi olla hieman helpompaa kuin aiemmin.

Ulkonäöllisesti uutuusmalli jatkaa edeltäjänsä hillittyä linjaa näyttäen ikään kuin tavalliselta muoviselta kuulokkeelta. Useimpia tämä tuskin haittaa, ellei julkisilla paikoilla ole nimenomaan tarkoitus herättää huomiota erikoisia kuulokkeita päässä pitämällä. Esimerkiksi Dyson OnTrac olisi täydellinen vastakohta Sonyn kuulokkeille. Luksuslookki puolestaan saavutettaisiin vaikkapa Bowers & Wilkinsin PX-sarjalla. Ovat WH-1000XM6:n jäätelöveneen muotoiset kupit toki melko suuret ja pään sivulta ulkonevat, joten ei sekään kaikkein huomaamattomin ole. Ainoaksi varsinaiseksi kauneusvirheeksi laskisin kuitenkin vain mattamustassa kuulokeversiossa silmiinpistävästi näkyvät sormenjäljet ja öljytahrat. Ostaisinkin itse jonkin muista värivaihtoehdoista, jotta kuulokkeeni eivät näyttäisi koko ajan nuhjuiselta.

Pienistä rakenteellisista muutoksista huolimatta paino on pysynyt noin 250 grammassa, joten siltä osin kukaan tuskin kokee epämukavuutta pidemmässäkään käytössä. Korvanlehteni mahtuvat myös ihan hyvin ohuiden pehmusteiden sisälle, koska kuppirakenteen sisällä on lisää tyhjää tilaa elementin ympärillä. Vaikka korvani hipaisevatkin pohjakangasta, fiilis pehmusteiden sisällä on pienin varauksin jopa varsin tilava XM5-malliin nähden. Onkin harmi, että kuulokkeet hiostavat samalla hurjasti, koska lämpö ei pääse pakoon tiiviin rakenteen ja pehmusteiden muovisen pintamateriaalin sisältä. Enää 25 asteen lämpötilassa en haluaisi kuulokkeita käyttää, joten oleskelupaikasta on parempi löytyä kesällä ilmastointi.

Rakenteellisilla ratkaisuilla on toki positiivinen vaikutus sekä passiiviseen että aktiiviseen äänieristykseen. WH-1000XM6:n sanka puristaa lisäksi päätä melko lujaa, joten Sony on tältäkin osin pyrkinyt painottamaan istuvuuden tukevuutta ja tiiviyttä parhaan mahdollisen käyttömukavuuden sijaan. Kuulokkeita ei saa tippumaan päästä lähes millään.

XM5-mallissa korvapehmusteet asettuvat taivasta kohti, jos kuulokkeet lasketaan kaulalle. XM6:ssa kääntösuunta on jälleen vaihtunut rintakehää kohti, mikä lienee parempi vaihtoehto esimerkiksi vesisateessa. Uutuusmallin sanka on kuitenkin muotoiltu siten, että kaulalle laskettuna kuulokkeet kuristavat minut, jos käännän kupit vaakatasoon. Oletusasennossaan kuppien alareunat puolestaan painautuvat lujaa toisiaan vasten, jolloin pehmusteet menevät samalla ruttuun. En ole varma tämän vaikutuksesta käyttöikään, mutta säilyttäisin mieluiten kuulokkeita pidempiaikaisesti samassa asennossa, jossa ne on tarkoitus asetella koteloonsa. Toisaalta pehmusteiden vaihtaminen olisi tällä kertaa suorastaan lastenleikkiä, koska ne irtoavat nykäisemällä huomattavasti pienemmällä voimalla kuin monista muista kuulokkeista.

Leventymisestään huolimatta pääpanta on lopulta käyttömukavuuden näkökulmasta XM6:n suurin heikkous. Tahtoisinpa tietää, miksi päälaelleni asettuu kova vaakasuora kapula sen sijaan, että pannassa olisi vaahtoa enemmän kuin pari milliä ja sen muoto vastaisi ihmisen päätä. Tällaiset pääpannat tunnetaan yleisesti kaikkein epämukavimpina, joten Sonyn suunnitteluratkaisu on kohteliaasti ilmaistuna yllättävä. Valmistajan kannattaisikin mielestäni suunnata jatkossa katseensa WH-1000XM4:n ja ULT Wear:in suuntaan, sillä ne tuntuvat pääpannaltaan fiksummilta tuotteilta, kun taas XM6 pyrkii olemaan ensisijaisesti jotakin muuta kuin mukava.

Päälaelleni muodostuvan voimakkaan paineen. lujan puristuksen ja nopean hiostavuuden vuoksi XM6 muuttuu itselleni pidempään käytettynä varsin epämukavaksi, joskin tilannetta helpottaa hieman pannan säätäminen mahdollisimman ylös. Tällöin se ainoastaan hipaisee päätäni samalla, kun sangan luja puristusvoima pitää kupit edelleen tiukasti korvillani. Näin käyttömukavuus nousee kelvolliselle tasolle, kunhan otan kuulokkeet välillä pois päästäni. Kilpailijoiden tuotteista esimerkiksi Bose QuietComfort Ultra on päässäni selvästi huomaamattomampi, enkä oikeastaan keksi toista vastamelukuuloketta, jossa olisi yhtä kova pääpanta kuin Sonyn uutuusmallissa. Kannattaa toki huomioida, että monet muut sanovat XM6:ta mukavaksi, joten ehkä oma pääni on vain jonkinlainen poikkeustapaus.

Ohjaimet ja toiminnot

Pidän uudesta pyöreästä virtapainikkeesta, joka löytyy kupin pohjasta helposti. Muista nappuloista sen ei oikeastaan tarvitsisi edes erottua, koska niitä on vain yksi: vastamelutoiminnon ja läpikuuluvuustilan välinen vaihtaja (+ pari muuta toimintoa). Tämä painike on mielestäni turhankin huomaamaton, koska se jää lähestulkoon samalle tasolle kupin reunan kanssa. Myös lähellä sijaitseva mikrofoniaukko on saman muotoinen, joten välillä tulen hieroneeksi sitä, mikä ei kuulosta vastamelutoiminto päällä erityisen kivalta.

Oikean kupin kylkeen tuttuun tapaan asennetut hipaisutoiminnot toimivat paremmin kuin missään muussa tietämässäni kuulokemallissa. Esimerkiksi äänenvoimakkuuden muuttaminen ei aiheuta suuria hyppyjä, vaan pystyn nykimään volumea tarkasti yksittäisiä pykäliä ylös- tai alaspäin (kokeillut käyttöjärjestelmät: Android, Windows 10 ja macOS). Muiden kuulokkeiden kohdalla puhuttaisiin pikemminkin 2–5 pykälän pompuista, joten lähes täydellisestä tasaisuudesta iso peukku Sonylle. Välillä kuulokekuppeja paremmin korvilleni asetellessa tulen tosin vahingossa aktivoineeksi eri toimintoja, koska hipaisualue on niin laaja. Pystyn kuitenkin tämän hyväksymään, koska muutoin homma pelaa hyvin. Kämmen kupin pinnalle asettamalla saadaan käynnistettyä hetkellisesti läpikuuluvuustila vaikkapa lyhyen keskustelun tai kuulutuksen kuuntelun ajaksi. Toisaalta Speak to Chat -toiminto hoitaa saman asian ilman, eikä käsikään rasitu samalla. Tämä ei tosin sovi niille, jotka tykkäävät laulaa ääneen kuulokkeita kuunnellessaan.

Sonyn kuulokkeista löytyy edelleen myös korvatunnistin, joten toisto saadaan tauottumaan ja jatkumaan automaattisesti käyttötilanteen mukaan. Korvatunnistin ohjaa niin ikään vastamelutoimintoa, joten kuulokkeet pois päästä ottaessa sekin menee automaattisesti pois päältä, eikä siten kuluta turhaan akkua. Sony on kaiken kaikkiaan saanut hiottua WH-1000XM6:n käytettävyyden huipputasolle, jos emme huomioi puhelinsovellusta, josta kerron kohta tarkemmin.

Bluetooth-tekniikka ja akunkesto

Bluetooth-versio 5.3 on tällä hetkellä vastamelukuulokkeissa yleisin ja myös Sonyn valinta. WH-1000XM6 tukee niin ikään odotetusti korkealaatuista LDAC-koodekkia, jonka Sony itse on kehittänyt. Koska LDAC:ista on pikku hiljaa tullut Android-laitteiden eräänlainen vakiokoodekki, sitä päästäänkin hyödyntämään useammin kuin parhaita AptX-vaihtoehtoja (AptX Lossless ja Adaptive). Jos taas kuuntelulaite ei tue LDAC:ia, XM6 toimii tavanomaisilla AAC- ja SBC-koodekeilla. Tulevaisuuden tarpeita varten kuulokkeista kuitenkin löytyy tuki myös LE Audiolle ja LC3-koodekille, joiden olisi aikanaan tarkoitus syrjäyttää ikääntynyt SBC.

Google Pixel 9 puhelimellani sain pienen ihmettelyn jälkeen kokeiltua LE Audio:ta ja LC3:a, koska ne on mahdollista aktivoida Sonyn sovelluksen kautta (Bluetooth-yhteyden laatu → Lyhyt viive). Tämä tosin vaati kuulokkeiden uudelleenparituksen ja ominaisuus vaikuttaa olevan vasta Beta-tasolla. En osannut havaita merkittävää eroa viiveessä, mutta se ilmeisesti puolittuu LDAC:iin verrattuna. Ääni puolestaan muuttui LC3:lla ylätaajuuksien osalta jonkin verran rakeisemmaksi, mutta tämä oli joka tapauksessa ensimmäinen kosketukseni koodekkiin, joten en tiedä, kuinka optimaalisesti se Sonyn kuulokkeissa toimii. Sen kuitenkin voin kertoa, että Multipoint ja Google Fast Pair toimivat hyvin, eikä LDAC-koodekissa esiinny pätkimistä 660 kbps laatuisella bittivirralla. Pixel 9:llä korkein 990 kbps:n bittivirta jää kuitenkin monien muiden kuulokkeiden tapaan haaveeksi.

Koska Sony tunnetaan myös Playstation-pelikonsolistaan, on varsin harmillista, etteivät sen kuulokkeet toimi langattomasti Playstation 5:n kanssa, vaan pelaajan täytyy turvautua kuulokekaapeliin. Yleensä yritysten tavoitteena on tukea omaa laite-ekosysteemiään, joten Sony olisi varmasti voinut kehittää jonkinlaisen langattoman USB-lähettimen etenkin, kun WH-1000XM6:n vihjataan soveltuvan myös pelaamiseen. Valmistaja on kuitenkin missannut tämän mahdollisuuden toisin kuin esimerkiksi AKG, jonka N9 Hybrid -vastamelukuulokkeisiin sisältyy PS5-yhteensopiva lähetin. Toisaalta Sonyn tavoitteena lienee myydä pelikonsolinsa omistajille erikseen langattomat pelikuulokkeet, joita se kehittää yhteistyössä Audezen kanssa.

XM6:n akku kestää edeltävien Sony-mallien tapaan vastamelutoiminto päällä noin 30 tuntia ja ilman vastamelua 40 tuntia. Tämä riittää hyvin, mutta monet kilpailijoiden tuotteet tarjoavat 50–100 prosenttia pidemmän käyttöajan. Toisaalta Bosen kuulokkeiden akku kestää vain noin 24 tuntia, joten Sony päihittää edelleen yhden tärkeimmistä kilpailijoistaan. WH-1000XM6:ta voidaan myös kuunnella lataamisen aikana tai käyttää hätätapauksessa passiivisesti ilman virtaa toisin kuin Bose QuietComfort Ultraa.

Puhelinsovellus ja lisäominaisuudet

Jos jokin osa-alue Sonyn kuulokkeissa voisi kaivata suuremman uudistuksen, se olisi Sound Connect -puhelinsovellus. Kaikenlaiset lisäominaisuudet vaativat ensinnäkin käyttäjätilin rekisteröimisen ja alussa käyttäjän täytyy ylipäätään hyväksyä harvinaisen monta käyttöehtosopimusta ja taistella muitakin ponnahdusikkunoita vastaan. Kuulokkeet kaiken lisäksi menettävät yhteyden sovellukseen muutamassa minuutissa ja yhdistyvät uudelleen erittäin verkkaisesti. Tämä tekee esimerkiksi taajuuskorjauksen hienosäätämisestä todella rasittavaa, koska usein muutokseni eivät mene perille, vaan joudun tekemään ne kahteen kertaan. En ole törmännyt vastaavaan ongelmaa muiden Sonyn kuulokkeiden tai kilpailijoiden tuotteiden kohdalla.

Sovelluksen käyttöliittymä on myös sekava, koska siihen on lisätty vuosien varrella liikaa uusia ominaisuuksia sinne-tänne. Eräänlaisena kauniimpana kerroksena toimii yleisimmät toiminnot tarjoava kotinäkymä, josta joudutaan kuitenkin usein siirtymään syvemmälle asetusten puolelle. Tällöin tarjolla on samat asiat toiseen kertaan, mutta laajennettuna. Joidenkin toimintojen muuttaminen vaatii täten ylimääräisiä painalluksia ja valikoissa seikkailemista. Kotinäkymästä voidaan esimerkiksi vaihtaa ääniprofiilia, mutta taajuuskorjaimeen sitä kautta ei päästä. Sonyn kannattaisi mielestäni aloittaa puhtaalta pöydältä ja suunnitella sovellus kokonaan uudestaan. Ehkei eri kieliversioitakaan kannattaisi tarjota, ellei käännöksiä tehdä kunnolla. Monet suomenkieliset ilmaisut ovat täysin mystisiä, joten en arvaisi, mitä mikäkin toiminto tekee.

Uusi taajuuskorjain:

Monipuolisuudesta voin kuitenkin sovellusta kehua, sillä tarjolla on suuri määrä erilaisia säätöjä ja lisäominaisuuksia, jotka ovat tuttuja jo Sonyn muistakin kuulokkeista. Merkittävimmän uudistuksen on kokenut taajuuskorjain, joka on nyt 10-kanavainen. Aiemmin tarjolla on ollut vain 5-säätökanavaa ja erillinen Clear Bass -asetus, josta on luovuttu kokonaan. Laajentuneiden säätömahdollisuuksien ansiosta bassotaajuuksiin voidaan joka tapauksessa vaikuttaa aiempaa monipuolisemmin. Onkin harmi, ettei Sony aio mahdollistaa paremman taajuuskorjaimensa käyttöä XM4- ja XM5-malleissaan, vaikkei sille minkäänlaista teknistä rajoitetta nähdäkseni pitäisi ollakaan.

WH-1000XM6:lle on määritetty tuttuun tapaan myös valmiita ääniprofiileita, joista yhden Sony on tarkoittanut pelaamiseen esimerkiksi vastustajien askeleiden havaitsemista helpottamaan. Idea on hyvä, mutta DSP-toiminto sijaitsee harmillisesti Bluetooth-piirin puolella, joten peliprofiilia tai muitakaan taajuuskorjauksia ei voida käyttää kuulokekaapelin kanssa (ääni oletus-DSP-profiilin mukaista). Bluetooth-yhteyden viive puolestaan on aina korkeahko, joskin matalampaan viiveeseen tähtäävä LE Audio -tila saattaa tehdä myös peliprofiilista jossakin määrin hyödyllisen.

Muut profiilit säätävät valittuja taajuusalueita eri suuntiin ilman suurempia innovaatioita. Valmistaja ei siis uudesta taajuuskorjaimestaan huolimatta ole hyödyntänyt mahdollisuutta esimerkiksi mahdollisimman neutraalin ääniprofiilin luomiseen. Vaikka XM6:n onkin varmasti tarkoitus miellyttää ensisijaisesti suurimpia kuluttajaryhmiä, erilaisella vaihtoehtoisella ääniprofiililla kohderyhmää saataisiin helposti laajennettua. Vai onko tätä kohtuutonta odottaa Sonyn kokoiselta yritykseltä?

Sovellukseen sisältyy myös ”Löydä taajuuskorjaimesi” -niminen toiminto, jossa käyttäjä voi kuunnella valitsemaansa biisiä ja valita kahdelta välilehdeltä itseään eniten miellyttävän äänivaihtoehdon. Tämä toimii itseasiassa yleisellä tasolla varsin näppärästi, koska omien mieltymysteni pohjalta kuulokkeet osasivat hienosäätää alataajuuksia varsin oikeaoppisesti. Toisaalta monet muut toivomani muutokset täytyisi edelleen tehdä manuaalisesti, koska pelkistetty prosessi ei siinä kykene auttamaan. Peruskäyttäjille tästäkin lienee silti apua, koska työkalun käyttäminen on tehty helpoksi.

360 Reality Audio:

Hieman vähemmän helpolta sen sijaan tuntuu 360 Reality Audion käyttöönotto. Esimerkiksi Bose QuietComfort Ultrasta ja Sonos Ace:sta poiketen Sonyn tilaääni ei ole universaalia eli äänisisällöstä riippumatonta, vaan se vaatii nimenomaan 360 Reality Audio formaatin ja muutamia etukäteismäärityksiä sovelluksesta. Android-päänseurantaa en esimerkiksi saanut toimimaan laisinkaan, joten kokemus jäi puolittaiseksi.

360 Reality Audio Live -palvelussa (tarjolla japanilaista musiikkia) sisältö tuntui parhaimmin optimoidulta, koska lopputulos muistutti binauraalisia äänitteitä. Tämä palvelu ja Sonyn sovellus kommunikoivat itseasiassa keskenään, joten oletinkin testimateriaalin olevan kunnollista. Sen sijaan Amazon Music -suoratoistopalvelussa tarjottua 360 Reality Audio -sisältöä ei saada optimoitua erikseen Sonyn kuulokkeille, vaan se kuulostaa samalta muidenkin valmistajien tuotteilla. Täten lopputulos WH-1000XM6:lla ei ole laisinkaan hyvä, vaan äänimaailma tuntuu kolkon epäluonnolliselta ja monien laulajien ääni muuttuu ohueksi ja teräväksi. En siis ryhtyisikään Amazon Music -tilaajaksi tämän tilaääniformaatin vuoksi, mutta palvelusta löytyvä Dolby Atmos -sisältö kuulostaa sen sijaan paremmalta. 360 Reality Audiosta jää valitettavasti mielikuva eräänlaisena ”nichenä”, koska formaattiin ei pääse käsiksi oikeaoppisesti niissä suoratoistopalveluissa, joita valtaosa ihmisistä käyttää.

Oikeastaan WH-1000XM6 tukee myös universaalimpaa ”tilaääntä”, koska sen sovelluksesta voidaan vaihtaa kuuntelutilaksi elokuvateatteri, joka levittää ääntä kauemmas pään sisältä. Toisena vaihtoehtona stereoäänelle löytyisi ”taustamusiikki”, joka vaimentaa nimensä mukaisesti äänisisällön kuulumaan rauhallisesti ikään kuin taustalle. Tähänkin löytyy muutama erilainen vaihtoehto. Nämä tilaääniefektit eivät kuulosta mielestäni luonnolliselta, mutta lisäominaisuutena ne menettelevät.

Vastamelutoiminto

Sony on parantanut vastamelutoimintonsa tehokkuutta lisäämällä mikrofonien määrää neljällä (8 → 12) ja kasvattamalla vastameluprosessorin tehon jopa seitsenkertaiseksi WH-1000XM5-malliin nähden. WH-1000XM4:ssä mikrofoneja on puolestaan neljä. Koko taajuuskaistan yhteenlaskettu vaimennusteho vaikuttaakin mittausten mukaan kasvaneen uutuusmallissa parilla desibelillä, mutta nähdäkseni vastamelutoiminnon adaptiivisuuteen ja reagointikykyyn liittyvät parannukset ovat lopulta merkittävämpiä.

XM5-malli reagoi varsin verkkaisesti äkillisiin melulähteisiin, joten se ikään kuin laskee tiettyjä häiriöääniä läpi. Ilmeisesti kuulokkeissa on muutaman sekunnin viive ennen kuin ne mukautuvat ympäristön melutasoon, eikä niin tapahdu välttämättä sittenkään. Tämän vuoksi vanhemman WH-1000XM4:n vastamelu on edelleen monissa arkipäiväisissä käyttötilanteissa tehokkaampi, mitä tukevat esimerkiksi RTINGS-sivuston mittaukset. WH-1000XM6:ssa viive on sen sijaan saatu pudotettua lähes olemattomaksi, joten vastamelu toimii fiksummin ja kaikenlaiset XM5:n omituisuudetkin ovat samalla poistuneet. Täten uskallan kutsua Sonyn uutuusmallia erinomaiseksi, vaikka XM4 vaimentaakin edelleen bassotaajuudet paremmin. XM6:lla saavutetaan kuitenkin jopa 7 desibeliä tehokkaampi keskitaajuuksien vaimennuskyky, josta on hyötyä esimerkiksi toimistoympäristössä. Kuulokkeilla pääsee ylipäätään omaan hiljaiseen kuplaan pakoon kaiken tyyppiseltä melulta, eikä taustakohinaakaan esiinny juuri laisinkaan.

Perinteiset vastamelutestini (lentokone- ja kahvilamelu sekä ihmisen puhe) suoritettuani totesin WH-1000XM6:n tähän mennessä tehokkaimmaksi testaamakseni melunvaimentajaksi. Osittain tämä johtuu Bose QuietComfort Ultraa paremmasta ylätaajuuksien passiivisesta vaimennuksesta, mutta myös alemmilla taajuuksilla Sonyn kuulokkeet ovat hieman tehokkaammat. Merkittävää käytännön eroa näiden kahden kuulokemallin välille ei synny, mutta paras on aina paras. Henkilökohtaisesti pidän Bosen vastamelua hieman lempeämmän tuntuisena korvilleni, muttei Sony-mallikaan tuota minkäänlaista painetta tai kipua, joten sitä käyttää mielellään.

Sonyn vastamelutoiminto nojaa tälläkin kertaa täysin adaptiivisuuteensa, joten vaimennusteho ei ole säädettävissä sovelluksen kautta. Toisaalta läpikuuluvuustilan ja vastamelun välistä suhdetta voidaan säätää, joten se ajanee ikään kuin saman asian. Läpikuuluvuustila täysillä jäljitelmä ympäristön äänimaisemasta kuulostaa lähes yliluonnollisen selkeältä. Voisinkin aivan hyvin elää kuulokkeet päässä (jos ne olisivat mukavammat), koska mitään ei jäisi kuulematta. Oma ääneni kuulostaa korviini hieman ohuelta, mutta muutoin läpikuuluvuustila ansaitsee kehut.

WH-1000XM6:n vastamelutoiminnon ainoaksi heikkoudeksi muodostuvat tuulen aiheuttamat häiriöäänet, joita ei saada vähennettyä minkäänlaisella lisäasetuksella. WH-1000XM4 käyttäytyy tuulessa selvästi paremmin, kun taas XM5-mallista eteenpäin Sony ei ole enää panostanut asiaan – miksiköhän?

Mikrofonin äänenlaatu

Tuulesta aiheutuvat häiriöt jäävät onneksi vain kuulokkeiden käyttäjän riesaksi, sillä puhetta tallentaessa mikrofonit osaavat sen sijaan blokata tuulen ja melun onnistuneesti pois, kunhan olosuhteet eivät ole täysin järjettömät. Itse sain pysymään ääneni ymmärrettävänä ja suhteellisen selkeänä simuloidun melun ja ilmavirran keskellä, mutta tästäkin löytyy päinvastaisia esimerkkejä, joissa taustamelunvaimennus blokkaa pois myös puheen. Jos testaamani vastamelukuulokkeet laitetaan kuitenkin paremmuusjärjestykseen, oikeastaan vain AKG N9 Hybrid antaa Sonylle vastuksen, kun taas toisessa ääripäässä Bose QuietComfort Ultran mikrofoni ei selviydy yhtään haastavammista olosuhteista.

Teknisellä tasolla WH-1000XM6:n 12 mikrofonista kuutta hyödynnetään puheen tallentamiseen, kun taas WH-1000XM5:ssä sama hoidetaan neljällä mikrofonilla. Toisena mielenkiintoisena uudistuksena XM6:n vastamelupainiketta voidaan käyttää mikrofonien mykistämiseen esimerkiksi etäpalaverin aikana. Tämä tapahtuu klikkaamalla painiketta kahdesti.

Kuulokkeiden äänenlaatu

WH-1000XM6 toistaa ääntä joko Bluetooth-yhteyden tai analogisen kuulokekaapelin kautta, mutta USB-kuuntelu ei vieläkään onnistu toisin kuin monissa kilpailijoiden tuotteissa. Toisaalta sama puute vaivaa myös Bose QuietComfort Ultraa. Kuulokekaapelilla ääni saadaan kulkemaan Sonyn kuulokkeisiin joko aktiivitilassa tai passiivitilassa. Jälkimmäisessä käyttötapauksessa akkuvirtaa ei tarvita, mutta digitaaliset korjaukset ovat poissa käytöstä, jolloin äänenlaatu jää erittäin heikoksi ja vääristyneeksi. Kuulokekaapelia käyttäessä WH-1000XM6:n virta onkin järkevintä käynnistää, jos vaan mahdollista. Hämmentävää kyllä, tällöin Sonyn sovelluksen kautta valittu ääniprofiili tai manuaaliset taajuuskorjaukset eivät kuitenkaan toimi, vaan ne on rajattu piirisuunnittelussa Bluetooth-yhteyden jatkeeksi. Langallisessa käytössä ääni on toisin sanoen aina vakioasetusten mukaista, kun taas langattomassa käytössä sitä on mahdollista hienosäätää sovelluksen avulla.

Sony vihjaa panostaneensa entistä enemmän kuulokkeidensa äänenlaatuun osallistamalla kehitystyöhön omien ääni-insinööriensä lisäksi useita huippuartistien taustalla vaikuttavia masterointi-insinöörejä. WH-1000XM6:n julistetaan tarjoavan studiokelpoista tarkkuutta ja juuri sellaista toistoa kuin artistit ovat halunneet ja tarkoittaneet. Pidän väitteitä rohkeina etenkin omalla nimellä ja naamalla esitettynä, koska ammattilaisilla on maineensa pelissä ja he edustavat lopulta vain muutamia artisteja ja musiikkityylejä. Lisäksi monet muutkin valmistajat käyttävät samoja kulahtaneita mainoslauseita, joten ne ovat vuosien varrella menettäneet täysin merkityksensä. Ääni voi olla artistien tarkoittamaa ja silti lähes mitä tahansa.

Sony kosiskelee tällä kertaa myös audiofiilejä mainitsemalla hyödyntäneensä kuulokkeiden sisäisessä johdotuksessa kultaa ja piiripuolella huippukomponentteja. Ääntä tuottavat puolestaan edeltävän XM5-mallin tapaan pienet 30 millimetriset dynaamiset elementit, joissa on hiilikuitukomposiitista valmistettu kalvo ja kuminen reunus. Muiden valmistajien vastamelukuulokkeissa on yleensä 40 millimetriset elementit, joten Sony tekee tässä poikkeuksen. Ainakin teoriassa pienemmästä kalvosta voisi olla tietynlaista hyötyä, mutta kuppirakenteeseen ei välttämättä mahtuisi elektroniikan sekaan suurempia elementtejä muutoinkaan.

Mittaustulokset

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. WH-1000XM6:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Taajuusvaste passiivitilassa:

Passiivitilassa nähdään ja kuullaan WH-1000XM6:n akustisen suunnittelun heikkoudet. Ääni ilman digitaalisia korjauksia (DSP) on vuoristoratamaista ja epäluonnollista, joten eipä siitä sen enempää. Kyllä kuulokekaapelilla voidaan akun loputtua esimerkiksi äänikirjaa kuunnella, mutta musiikin kuunteluun tämä käyttötapa ei kunnolla sovellu, ellei rimaa aseteta matalalle. Suosittelenkin virran käynnistämistä kaapelia käyttäessä, jolloin ääni vastaa seuraavia mittauksia.

Taajuusvaste (ANC ON vs. OFF):

Ei saatu luvattua studiotarkkuutta tai artistien tarkoittamaa toistoa, mutta aiempiin XM-sarjalaisiin verrattuna WH-1000XM6:n taajuusvaste vaikuttaa jo ihan hyvältä. Toisaalta tutuksi ongelma-alueeksi muodostuvat ylempi basso sekä alakeskitaajuudet, jotka toistuvat toivottua tuhdimmin. Vaikka ilman vastamelua basso korostuukin entistä enemmän, notkahdus 400–800 hertsin välillä voi auttaa keskitaajuuksia toistumaan selkeämmin kuin vastamelutoiminto aktivoituna.

Ylätaajuudet pysyvät samanlaisina riippumatta vastamelun päällä olosta. Kehotan kiinnittämään huomiota etenkin 10 kilohertsin paikkeille, sillä tällä kohtaa tulisi sijaita taajuusvasteessa omalla laitteistollani mitattuna kuoppa, mutta WH-1000XM6:ssa vaste on pikemminkin koholla Harmanin tavoitekäyrään nähden. Piirre käy paremmin ilmi omalle mittauslaitteistolleni räätälöidystä pyöristämättömästä Harmanin käyrästä, joka osoittaa tarkemmin, millä tasolla 10 kilohertsin seudun tulisi olla, jottei se kuulostaisi korostuneelta. WH-1000XM6:ssa on ylimääräistä energiaa noin 5 desibelin verran.

Taajuuskorjailua:

En kuvaile äänenlaatua enempää vielä tässä kohtaa, mutta jos WH-1000XM6:sta halutaan mahdollisimman tasapainoinen, se vaatii aiempien Sony-mallien tapaan melko järeää taajuuskorjailua. Basson määrää etenkin kannattaa vähentää 100–300 hertsin välillä ja yläkeskitaajuudetkin saattavat vaatia pientä rauhoittamista. Nämä muutokset onnistuvat Sonyn sovelluksesta helposti. Liiallisesta keskibassosta päästään XM-kuulokesarjan historiassa ensimmäistä kertaa eroon! Suurimmaksi haasteeksi muodostuu sen sijaan mainitsemani 10 kilohertsin korostuma, jota ei voida korjata Sonyn sovelluksesta suoraan, koska liukusäätimet on asetettu 8 ja 16 kilohertsiin – harmillinen moka.

Diskanttia on kuitenkin mahdollista vähentää 10 kilohertsin kohdalta voimistamalla kaikkia muita taajuuksia, minkä vuoksi suunnittelemani taajuuskorjaus saattaa näyttää hieman hassulta. Kun lopputulos kohdistetaan Harmanin tavoitekäyrälle, muutos on lopulta oikeanlainen. Taajuuskorjaukseeni voidaan lisätä myös helposti bassoa nostamalla alinta 31 hertsin liukusäädintä ylöspäin oman maun mukaan. Sonyn sovelluksessa jokaisen säätimen Q-arvo on 0.9 lukuun ottamatta 16 kilohertsin säädintä, joka noudattaa Q-arvoa 0.4.

Taajuuskorjausta vakioasetuksiin vertaillessa kannattaa huomioida, että mukautetut ääniprofiilit pudottavat äänenvoimakkuutta 3 desibelillä. Oma useita taajuuksia ylöspäin nostava taajuuskorjaukseni ei muuta kokonaisäänenvoimakkuutta juurikaan, mutta jos muutokset olisivat pienempiä tai ne tapahtuisivat alaspäin, vakioasetukset saattavat äkkiseltään kuulostaa paremmalta lujemman äänenvoimakkuutensa vuoksi. Ero äänenvoimakkuudessa tulisikin huomioida vertailutilanteessa.

Havaintoja äänestä

Sonyn vastamelukuulokkeille tyypillisiä piirteitä ovat tuhti basso ja pehmeät keskitaajuudet, joista on jopa muodostunut eräänlainen universaali tunnusmerkki massamarkkinoille suunnatuille tuotteille. Ehkä tämän vuoksi Sony ei olekaan halunnut uudistaa konseptiaan suuremmin, vaikka sillä olisi rahaa ja osaamista tehdä oikeaoppisempiakin kuulokkeita – valmistajan studiokuulokkeet toimivat tästä esimerkkinä. Löysästi murisevasta bassosta nauttimisessa ei ole mitään väärää, mutta väitän, että monet meistä kyllä osaisivat arvostaa myös tasapainoisempaa ja luonnollisempaa ääntä. Tätä Sony ei tarjoa lupauksistaan huolimatta vieläkään, mutta sen WH-1000XM6 on jo kuitenkin askel oikeaan suuntaan. Aloitetaan siis hyvistä uutisista.

Yläkeskitaajuudet toistuvat nyt oikeaoppisen ear-gain-alueen (1,5–6 kHz) ansiosta varsin sopivalla energiatasolla eli tältä osin instrumentit kuulostavat melko selkeiltä ja läsnäolevilta. Kaipasin XM5-mallin ääneen lisää ilmavuutta, jota XM6 myös ilahduttavasti tarjoaa 12–15 kilohertsin välillä. Ylimpien taajuuksien lisäenergia keventää mukavasti esitystapaa ja jatkaa tavallaan jokaisen äänen paremmin loppuu asti, jolloin äänikuvakin tuntuu aiempaa avarammalta. Positiivisten muutosten sarja saa jatkoa myös bassotaajuuksilla, sillä XM4:n ja XM5:n ”keskibassomöykky” on vaihtunut XM6:ssa lineaarisemmaksi bassoprofiiliksi. Täten basso toistuu hieman kontrolloidummin, eikä sillä ole enää yhtä negatiivista vaikutusta muiden taajuusalueiden selkeyteen tai puhtauteen. Pystynkin julistamaan WH-1000XM6:n kiistatta paremman kuuloiseksi kuin edeltäjänsä. Yleisellä tasolla äänenlaadussa ei ole suurempaa moitittavaa, vaan voisin jopa harkita kuuntelevani kuulokkeita vakioasetuksillaan, kun haluan vain ottaa rennosti.

Sitten ne huonommat uutiset. WH-1000XM6 on yhä esimerkki peittoilmiöstä kärsivästä kuulokkeesta, jossa basso jyrää liikaa kaiken muun päälle tehden toistosta mutaista ja tukkoista. Esitystapa kyllä tuntuu mukavan lämpöiseltä ja rennolta, mutta minusta tuntuu koko ajan siltä, etten saa äänestä kunnolla selvää. Tämä johtuu suoraan useamman desibelin bassokorostuksesta, joka jatkuu 600 hertsiin saakka eli pitkälle keskitaajuuksien puolelle. Kuulokkeet toistavat täten väärin säädetyn subwooferin tapaan bassona sellaisetkin taajuudet, jotka eivät ole bassoa.

Kun soittimien runkoa ja laulajan äänen alkuosaa paisutetaan, loppuosa äänestä alkaa peittyä tämän alle. Alataajuudet kumahtelevat yhtenäisenä massana sen sijaan, että rumpujen iskuista tai bassokitaran nuoteista saisi optimaalisesti selvää, tai että basso edes kuulostaisi voimakkaalta. Laulusuorituksiin tulee puolestaan nuhainen ja nasaali sävy, jota saattaa voimistaa entisestään hyökkäävältä kuulostava korostuma 2–3 kilohertsin paikkeilla. Lisäksi valtaosa musiikin sisältämistä pienemmistä yksityiskohdista jää käytännössä kuulematta, joten toistosta puuttuu tarttumapintaa ja mielenkiintoisuutta. Jotkut käyttävät Sonyn kuulokkeista pilkallisesti nimitystä ”mutatykki, missä on valitettavasti perää.

En ymmärrä, ketä tällainen tuunaus palvelee, koska jo 150–300 hertsin keventämisellä esitystavasta saataisiin heti selkeämpi ja yksityiskohtaisempi, minkä jälkeen bassokin potkisi innostavammin. Toisaalta yläbassokorostuksen tehtävä voi olla 10 kilohertsin paikkeilla esiintyvän diskanttikorostuman lieventäminen. XM6:n ylätaajuudet ovat tämän yksittäisen piirteen vuoksi sävyltään kuivat ja karkeat, joten ne kuulostavat mielestäni jokseenkin heikkolaatuisilta. Myös laulajien sibilanssi puskee välillä tavallista enemmän etualalle, kun taas syvä kuoppa 8 kilohertsin kohdalla syö musiikista pois elävyyttä.

Tasapainoiseen ääneen tottuneet huomaavatkin todennäköisesti WH-1000XM6:n esitystavan välittömästi värittyneeksi, mutta kaikille mainitsemani heikkoudet eivät välttämättä ole täysin ilmiselviä etenkään, jos pohjalla ei ole kokemusta laadukkaista langallisista kuulokkeista. Päin vastoin XM6:n erikoisuudet ovat jopa melko helposti omaksuttavaa sorttia, kunhan kuulokkeiden ei odoteta olevan hifiä. Täten ymmärränkin, jos Sonyn tavoittelema kohdeyleisö on lopputulokseen ihan tyytyväinen. Haluan muistuttaa edustavani itse kriittisempää kuuntelijaa, joten odotukseni ovat 470 euroa maksavan kuulokemallin kohdalla suuremmat. Siksi olenkin ottanut aiempaa paremman taajuuskorjaimen ilolla vastaan.

Alataajuuksien korjaaminen oikeaoppisiksi on tällä kertaa erittäin vaivatonta, mutta sen jälkeen 10 kilohertsin korostuma ja 2 kilohertsin paikkeilla esiintyvä aggressiivisuus puskevat herkästi liikaa esiin kokonaisuudessa. Kuulokkeiden omistaja joutuukin käärimään hihansa, jotta pahin räikeys selättyy. Vaikkei diskantista harmillisesti saada säätämälläkään kaikkein tasaisinta, WH-1000XM6 kuulostaa asetuksillani huomattavasti lähtötilannetta selkeämmältä ja tasapainoisemmalta. Minusta tuntuu siltä kuin musiikin edestä olisi poistettu paksu verho. Vokalistista ja muista instrumenteista saa helposti selvää, eikä luonnollisen äänenvärin kannalta herkimmille taajuusalueille jää enää merkittäviä poikkeamia, jotka häiritsisivät minua. Lopputulos tuottaa sekä nautinnollisen innostavia kuunteluhetkiä että yhden aiheellisen kysymyksen: ovatko mainitut musiikkialan ammattilaiset oikeasti osallistuneet kehitystyöhön vai pelkästään markkinointiin?

Vertailut

Sony ei tietenkään ole ainoa vastamelukuulokkeiden valmistaja, joten markkinatilanne vaatii hieman laajemman tarkastelun. Tällöin WH-1000XM6 pärjää kaikille kilpailijoilleen useimmilla osa-alueilla erittäin hyvin, eikä se itseasiassa myöskään kuulosta hullummalta edes vakioasetuksillaan. Vaikka tämä kertookin enemmän monien kuulokkeiden keskinkertaisuudesta, Sony on mielestäni kirinyt uutuusmallillaan äänenlaadullista eroa kiinni kilpailijoiden tuotteisiin nähden. Omasta mielestäni WH-1000XM6 kuulostaa tasapainoisemmalta kuin esimerkiksi Sonos Ace ja Bowers & Wilkinsin uusi PX7 S3 – jälkimmäinen tosin hurmannee monet basso- ja diskanttipainotteisella äänellään. Suoraan sanottuna kuuntelisin WH-1000XM6:ta myös mieluummin kuin Noble Audio Fokus Apolloa, jonka korostumat ylätaajuuksilla ovat varsin ikäviä, vaikka kuulokkeet muutoin päihittävätkin WH-1000XM6:n helposti toiston selkeydessä.

Taajuuskorjaukset huomioituna suosisin entistä selvemmin XM6:ta kaikkiin yllä mainitsemiini kuulokemalleihin nähden. Cambridge Audio Melomania P100, Bowers & Wilkins PX7 S2e ja Sennheiser Momentum 4 sen sijaan vertautuisivat Sonyn kuulokkeisiin melko tasaväkisesti, joten hyvän taajuuskorjaimen ansiosta XM6 voidaan nostaa samaan keskusteluun, jolloin sen tehokas vastamelutoimintokin saa lisää painoarvoa. Sonyn kuulokkeita ei enää hankita vain kilpailijoita tehokkaamman vastamelun ja monipuolisten ominaisuuksien ansiosta, vaan niistä saadaan omalla vaivannäöllä myös hyvän kuuloiset. Tämä kuitenkin edellyttää osaamista taajuuskorjaimen käyttöön, kun taas monien muiden kuulokkeiden säätäminen on helpompaa. Sonyn tulisikin mielestäni panostaa lähtötilanteeseen vielä selvästi lisää etenkin, kun sen kuulokkeet maksavat iäkkäämpiä kilpailijoitaan enemmän.

Tehdäänpä seuraavaksi pari tiivistä parivertailua.

Vertailu: Sony WH-1000XM6 vs. Bose QuietComfort Ultra

Hinnat: 470 € vs. 500 € (usein alennuksessa hintaan 350 €)

Keskeisimmät edut:

• WH-1000XM6:
  – Akku kestää pidempään
  – Omaa helppokäyttöisemmät painikkeet ja tarkemmat hipaisutoiminnot
  – Parempi passiivinen äänieristys
  – Hieman tehokkaampi vastamelutoiminto
  – Vastamelutoiminto voidaan ottaa pois päältä (jos tälle tarvetta)
  – Hieman selkeämpi läpikuuluvuustila
  – Ei taustakohinaa
  – Mikrofoni vaimentaa selvästi paremmin taustamelua
  – Kaapelilla kuuntelu onnistuu virta pois päältä
  – Enemmän lisäominaisuuksia ja monipuolisempi taajuuskorjain
  – Tukee Android-maailmassa yleisempää LDAC-koodekkia
  – Magneettiläppä tekee kotelosta helppokäyttöisemmän
• QuietComfort Ultra:
  – Parempi käyttömukavuus (etenkin pääpanta)
  – Hiostaa vähemmän
  – Materiaaleiltaan laadukkaampi ja sirompi rakenne
  – Vastamelutoiminto häiriintyy vähemmän tuulesta
  – Käyttöliittymältään selkeämpi puhelinsovellus
  – Taajuuskorjainta voidaan käyttää kaapelilla kuunnellessa
  – Järkevämpi ja monikäyttöisempi tilaäänitoteutus
  – Tukee häviötöntä AptX Lossless -koodekkia
  – Mukana tulee pidempi latauskaapeli
  – Edullisempi markkinahinta

Yleinen käytettävyys, parempi mikrofoni ja taustakohinan puuttuminen ovat Sonyn selkeimpiä etuja Bosen kuulokkeisiin nähden, kun taas QuietComfort Ultran suurin vahvuus on huomattavasti parempi käyttömukavuus. Monilla osa-alueilla kaksikko pärjää siinä määrin tasaväkisesti, ettei eroilla ole suurempaa käytännön merkitystä. Molempien tulisikin nähdäkseni maksaa suurin piirtein saman verran eli WH-1000XM6:sta täytyy tällä hetkellä maksaa ylimääräistä vain siksi, että se on uusi tuote.

Äänenlaadun osalta minulla on suosikkini, vaikkei toinen parhaimmillaan jääkään jälkeen kuin piirun verran.

Taajuusvasteet vakioasetuksilla (ANC ON):

Taajuusvasteet taajuuskorjattuna:

Koska WH-1000XM6 toistaa keskitaajuudet vakioasetuksillaan QuietComfort Ultraa energisemmin ja basson maltillisemmin, äänen olettaisi olevan selkeämpää. Silti Bose-malli kuulostaa kaksikosta puhtaammalta ja paremmalta, koska sitä vaivaa lähinnä basson löysä jytinä ja liiallinen määrä. Sonyn kuulokkeissa turvonnut murina peittää lisäksi allensa keskitaajuuksien yksityiskohdat, joten esitystapa on tylsän epäselvä. Jos joku pitää voimakkaasta bassosta, QuietComfort Ultra olisi myös siltä osin parempi valinta. Itse en kuitenkaan haluaisi kuunnella kumpaakaan kuulokemallia näin, koska niistä saadaan parempia taajuuskorjaamalla.

Sen jälkeen erot jäävät jopa varsin merkityksettömiksi, jos kuuntelen QuietComfort Ultraa AAC-koodekilla ja WH-1000XM6:ta LDAC:illa. Tällöin Sony-mallin basso toistuu kontrolloidummin ja vaikuttavammin, kun taas Bose-mallin ylätaajuudet ovat raikkaammat ja ääni siten hieman vaivattomampaa. Yleisesti ottaen molemmat kuitenkin toistavat vokalistin ja valtaosan soittimista melko luonnollisesti, joten eroihin ei tule kiinnitettyä valtavasti huomiota. Jos kuitenkin käytän QuietComfort Ultran kanssa Sennheiser BTD 700 -USB-lähetintä ja pääsen hyödyntämään AptX Lossless -koodekkia, WH-1000XM6 jää äänenlaadussa kakkoseksi.

QuietComfort Ultran äänikuva on uskottavampi, koska kirkkaamman diskantin ansiosta äänten loppuosa soi ympäröivässä tilassa realistisemmin. WH-1000XM6 puolestaan kuulostaa äänikuvaltaan jossakin määrin elottomalta, koska vastaava jatkumo jää osin puuttumaan 8 kilohertsin kuopan vuoksi. Jotkut mainitsevat avaran tilavaikutelman elinehdoksi pienen vajauksen 10 kilohertsin kohdalla, mistä WH-1000XM6 on edelleen taajuuskorjattuna päinvastainen esimerkki. Voi täten olla, että tämäkin piirre saa Sonyn kuulokkeet tuntumaan suljetummalta ja yksiulotteisemmalta, kun taas Bosen kuulokkeiden kallistetut elementit voivat lisätä äänikuvaan havaitsemaani syvyyttä ja immersiivisyyttä. Tällaiset havainnot ovat kuitenkin hyvin subjektiivisia, joten suosittelen huomioimaan ensisijaisesti eron diskantin määrässä. WH-1000XM6:sta ei saada yhtä raikasta ja ilmavaa kuin Bosen kuulokkeista. Vaikka QuietComfort Ultra näyttääkin mittausten pohjalta epätasaisemmalta, koen sen diskantin varsin luonnolliseksi etenkin Sony-malliin verrattuna.

Pidän lopulta QuietComfort Ultraa äänenlaadullisesti parempana, koska huomaan innostuvani musiikista enemmän tunnetasolla. Esimerkiksi hyvät vokalistit kuulostavat paremmalta kuin WH-1000XM6:lla ja äänikuvassa ”tapahtuu” enemmän, joten kuuntelu on siltäkin osin mielenkiintoisempaa. Ei Sonynkaan kuulokkeissa silti ole taajuuskorjauksen jälkeen suurta moitittavaa, koska musiikki kuulostaa yleisellä tasolla helposti samaistuttavalta, enkä paheksu rentoa yleisfiilistä. Tämä on puolustusvoitto Boselle ja vain pieni tappio Sonylle. Koska kuulokkeita voitaisiin kuitenkin taajuuskorjata monellakin eri tavalla, lopputulos voisi olla mausta riippuen myös toisenlainen.

Vertailu: Sony WH-1000XM6 vs. AKG N9 Hybrid

Hinnat: 470 € vs. 400 € (edullisimmillaan 280 €)

Keskeisimmät edut:

• WH-1000XM6:
  – Painaa hieman vähemmän
  – Parempi passiivinen äänieristys
  – Selvästi tehokkaampi vastamelutoiminto
  – Hieman luonnollisempi läpikuuluvuustila
  – Tarkempi äänenvoimakkuuden säätö
  – Enemmän lisäominaisuuksia
  – Vähemmän käyttöön liittyviä oikkuja
  – Hipaisutoiminnot (jos joku pitää näistä)
  – Pienempi kotelo
• N9 Hybrid:
  – Akku kestää selvästi pidempään
  – Parempi käyttömukavuus
  – Hiostaa vähemmän
  – Materiaaleiltaan laadukkaampi rakenne
  – Ei kerää juurikaan sormenjälkiä
  – Vastamelutoiminto häiriintyy vähemmän tuulesta
  – Käyttöliittymältään selkeämpi puhelinsovellus
  – Taajuuskorjainta voidaan käyttää kaapelilla kuunnellessa
  – Mukana tulee langaton USB-lähetin (häviötön ääni ja matalampi viive pelaamiseen)
  – Mukana tulee pidempi latauskaapeli
  – Selvästi edullisempi markkinahinta

AKG:n N9 Hybridiin verrattuna WH-1000XM6 erottuu edukseen selvästi tehokkaammalla vastamelutoiminnollaan ja hienosäädetymmällä käytettävyydellään. Sovelluksesta löytyy myös enemmän erilaisia ominaisuuksia, jos ne ohjaavat jonkun ostopäätöstä. Samalla Sony kuitenkin osoittaa, ettei se oikeastaan ole uudistunut kolmessa vuodessa laisinkaan. N9 Hybridin akku kestää huomattavasti pidempään ja sen mukana tulee häviöttömän ja pieniviiveisen toiston mahdollista langaton USB-lähetin. Hieman nurinkurisesti AKG:n kuulokkeet olisivatkin Sonyn tuotetta paremmat Playstation-pelikonsolin kaveriksi. N9 Hybrid tuntuu myös päässä mukavammalta, eikä sen vastamelutoiminto häiriinny tuulesta. LDAC-tuki, hyvä mikrofonitoteutus ja 10-kanavainen taajuuskorjain löytyvät molemmista kuulokkeista. Ilman tehokasta vastamelutoimintoaan WH-1000XM6 saisikin kysymään, mistä sen kohdalla oikein maksetaan edullisimmallaan 280 euron hintaiseen N9 Hybridiin verrattuna.

Entäs sitten äänenlaatu?

Taajuusvasteet vakioasetuksilla (ANC ON):

Taajuusvasteet taajuuskorjattuna:

Vakioasetuksillaan N9 Hybrid onnistuu välttämään WH-1000XM6:n suurimmat heikkoudet, joten siinä on voimakkaampi basso, selkeämmät keskitaajuudet ja luonnollisempi diskantti. On silti sanottava, että basso ja diskantti toistuvat omaan makuuni hieman liian korostetusti, joten myöskään AKG:n kuulokkeet eivät ole sellaisenaan huippuhyvät. Toisaalta siltä ne kaikesta huolimatta tuntuvat Sonyn epäselvän ja turvonneen tuunauksen rinnalla. Näkisin WH-1000XM6:n kaksikosta paremmaksi valinnaksi lähinnä silloin, kun joku pitää läsnäolevammista keskitaajuuksista, eikä niiden selkeydellä ole merkitystä. Ehkä joku voisi myös suosia Sonyn rennompia ylätaajuuksia N9 Hybridin räväkän 8 kilohertsin korostuman rinnalla. Tällöin WH-1000XM6 kuulostaa tosin itse epäluonnolliselta 10 kilohertsin korostumansa vuoksi. Taajuuskorjaamisesta on siis hyötyä molemmin puolin.

Säätöjen jälkeen Sony pääsee jo paljon lähemmäs N9 Hybridiä jääden epäluonnollisemman kuuloiseksi lähinnä ylätaajuuksilla. WH-1000XM6:n Syvä kuoppa 8 kilohertsin kohdalla vaikuttaisi syövän yllättävän paljon pois toiston innostavuutta ja elävyyttä, kun taas N9 Hybrid kuulostaa taajuuskorjattuna erinomaisen lineaariselta ja laadukkaalta. Kuunneltu musiikki saa tasaisemmasta diskantista ikään kuin viimeisen silauksen, joka Sonyn kuulokkeista jää puuttumaan. Tältä tuntuu siirtymä hyvistä kuulokkeista erinomaisiin kuulokkeisiin. Sony ei kuitenkaan ole enää kaukana, jos se saisi ylätaajuudet toistumaan tasaisemmin. Nykyinen 10-kanavainen taajuuskorjain ei vielä riitä kaikkien virheiden korjaamiseen.

WH-1000XM6 on siis äänenlaadultaan ihan hyvä, muttei kuitenkaan parhaimpien kilpailijoiden, kuten AKG N9 Hybridin, veroinen. Kokonaisuus huomioiden Sonyn kuulokkeet sopivat paremmin melunvaimennukseen ja mukana kuljetteluun, kun taas N9 Hybrid olisi parempi kuuloke niin musiikin kuunteluun, pieniviiveiseen pelaamiseen kuin pienin varauksin myös työkäyttöön kattavampien puhesäätöjensä ansiosta. Voi kunpa joku saisi yhdistettyä kaiken tämän yhteen ja samaan tuotteeseen.

Yhteenveto

WH-1000XM6 on pienten parannustensa myötä ehdottomasti Sonyn paras vastamelukuuloke, joka osoittaa valmistajan kuunnelleen saamaansa palautetta. Tämä tosin tarkoittaa keskittymistä WH-1000XM5-mallin hienosäätämiseen, joten todelliset uudistukset jäävät lopulta varsin pieniksi etenkin kilpailijoihin nähden. Aiemmille Sonyn kuulokkeiden omistajille XM6 ei mielestäni myöskään ole pakko-ostos ennen kuin sen hinta tulee alaspäin. Kannattaa lisäksi huomioida, että iäkkäämpi XM4 tarjoaa niin ikään tehokkaan vastamelutoiminnon selvästi houkuttelevampaan hintaan kuin kumpikaan Sonyn uudemmista tuotteista.

Yhdellä osa-alueella XM6 kuitenkin päihittää edeltäjänsä selvemmin ja se on äänenlaatu tai pikemminkin uusi 10-kanavainen taajuuskorjain, jonka avustuksella uutuusmalli saadaan soimaan huomattavasti tasapainoisemmin kuin XM4 tai XM5. Kaikesta esittämästäni kritiikistä huolimatta kuulokkeet ovatkin onnistuneet voittamaan minut puolelleen. Nyt markkinoiden tehokkaimman vastamelun kanssa päästään nauttimaan sopivien säätöjen jälkeen myös ihan hyvästä äänestä, kunhan kuulokkeiden omistaja tulee toimeen kivikovan pääpannan kanssa. Käyttömukavuus on kuitenkin subjektiivista eli jos se todetaan kunnolliseksi, eivätkä muutkaan mainitsemani heikkoudet häiritse, voin antaa WH-1000XM6:lle ilomielin kevyen suositukseni.

Äänenlaadullista lähtötilannetta tarkastellessa haluan silti muistuttaa, että Sonyn kokoinen yritys pystyisi vielä selvästi parempaankin. Itseäni ärsyttää kuluttajien harhaanjohtaminen, sillä valmistaja yrittää uskotella XM6:n äänen olevan jotakin sellaista, mitä se ei ilmiselvästi ole:

Hear music as it was meant to be. Co-created with world-renowned mastering engineers, these headphones deliver studio-level precision—preserving every nuance, every note, exactly as the artist intended.

Jos Sony haluaa tehdä markkinoimansa laadukkaat kuulokkeet, eikö sen kannattaisi tehdä niin? Muutoin tuotteen äänen voitaisiin kertoa olevan sellaista kuin se on: tuhtia ja pehmeää. En usko, että markkinointikasvoina käytetyt musiikkialan ammattilaisetkaan haluaisivat, että kuluttajat alkavat pitää epäselvää ääntä normaalina. Vaikka useimmat mieltävätkin WH-1000XM6:n äänenlaadun vakioasetuksilla kelvolliseksi, miksei se voisi olla Sonyn osaamisen ja pitkän kokemuksen pohjalta vieläkin parempi?

OK ääni 470 eurolla ei varsinaisesti herätä hurraahuutoja ja pelastajana toimiva uusi taajuuskorjainkin vastaa lähinnä kilpailijoiden tuotteita menneiltä vuosilta sen sijaan, että se olisi parametrinen, kuten vaikkapa Nothingin hiljattain julkaistussa Headphone (1):ssä. Minusta tuntuukin, että maksan Sonyn tuotteesta extraa lähinnä merkin ja tehokkaan vastamelutoiminnon vuoksi. Koska kilpailijat ovat ottamassa Sonyn tällä osa-alueella kiinni ja ehtineet jo mennä muutamilla muilla ohi, valmistajan on nähdäkseni pakko uudistua seuraavan kuulokemallinsa kohdalla nykyistä enemmän. Onneksi jokaisesta tuotteesta saadaan kuitenkin hyvä sopivasti hinnoiteltuna, joten siinä mielessä WH-1000XM6 tulee paranemaan alennusmyyntien myötä. Toisaalta jos kuulokkeita on tarkoitus käyttää pitkään ja ostoslistalla on nimenomaan Sonyn tuote, suosittelisin ehdottomasti XM6:ta edullisemman XM5:n sijaan.

Plussat ja miinukset:

+ Aiempaa luonnollisempi ja selkeämpi ääni vakioasetuksilla
+ Parempi taajuuskorjain (etenkin bassotaajuudet)
+ Huipputehokas vastamelutoiminto ja selkeä läpikuuluvuustila
+ Ei taustakohinaa
+ Mikrofonin tavallista parempi äänenlaatu meluisassa ympäristössä
+ Jämäkkä rakenne, joka taittuu jälleen kasaan
+ Kotelon näppärä magneettiläppä
+ Hyvä käytettävyys painikkeiden osalta
+ Monipuoliset lisäominaisuudet
+ Tukee LDAC-koodekkia ja toimii myös LE Audio -tilassa

+/- Käyttömukavuus: kevyt paino ja tasainen istuvuus, mutta puristaa lujaa, hiostaa ja painaa päälakea
+/- Saranat on tehty osin metallista, mutta netistä löytyy jo raportteja ympäröivien muoviosien halkeamisesta

– Ylituhdit alataajuudet saavat musiikin kuulostamaan tukkoiselta ja epäselvältä
– Epäluonnollinen diskanttikorostuma 10 kilohertsin kohdalla
– Äänenlaadun harhaanjohtava markkinointi sen sijaan, että Sony tarjoaisi sovelluksessaan neutraaliin ja tasapainoiseen ääneen tähtäävän ääniprofiilin
– Taajuuskorjain ja muut äänisäädöt toimivat vain Bluetooth-kuuntelussa
– Sovelluksen käyttöliittymä on sekava ja yhteys kuulokkeisiin katkeaa jatkuvasti
– Vastamelutoiminto häiriintyy tuulesta
– Ei USB-kuuntelumahdollisuutta
– Lyhyt latauskaapeli
– Musta kuulokeversio kerää valtavasti sormenjälkiä ja öljytahroja
– Korkea hinta (ennen alennuksia)