ANC-kuulokekatsaus: Nothing, Skullcandy, JBL & Beyerdynamic

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Markkinat ovat vastamelukuulokkeita pullollaan, joten yksittäisen kuulokearvostelijan on mahdotonta käsitellä niitä kaikkia ainakaan täysin perusteellisesti. Koska tämä tuotekategoria kuitenkin monia kiinnostaa ja satuin mittailemaan hiljattain muutamia uudehkoja kuulokemalleja AVPlussan laajaa vastamelukuulokevertailua varten, ajattelin mainita tuotteista muutaman sanan (todella monta sanaa) myös täällä Kuulokenurkan puolella. Testattavana olivat Nothing Headphone (1), Skullcandy Aviator 900 ANC, JBL Tour One M3 ja Beyerdynamic Aventho 300.

Eräänlaisena lifestyle-matkapuhelinbrändinä tunnettu Nothing julkaisi Headphone (1) nimeä kantavan vastamelukuulokemallinsa kesällä 2025 ja sillä on hintaa 320 euroa. Eniten kuulokkeet erottuvat kilpailijoistaan sangen uniikilla ulkonäöllään, josta useimmat vaikuttavat pitävän. Kuulokkeiden äänenlaadun virittämisestä vastaa kaiutinvalmistaja KEF, jota voidaan pitää yllättävänä valintana yrityksen olematon kuulokehistoria huomioiden. Nothingin nappikuulokkeiden tuunaamisessa on avustanut tähän mennessä kuulokeharrastaja ja -tubettaja DMS, mutta ehkäpä Headphone (1):n ajatellaan myyvän paremmin KEF:in logolla varustettuna.

Skullcandy tunnetaan niin ikään muotibrändinä, eikä niinkään vakavasti otettavana kuulokevalmistajana. Sen Crusher-kuulokesarja esimerkiksi tärisyttää kuppeja korvilla haptisen basson voimalla. Uusi Aviator 900 ANC sen sijaan on hieman perinteisempi vastamelukuuloke ja seuraaja 2010-luvun alussa julkaistuille Aviator-malleille. Aviator 900 ANC maksaa Suomessa 350 euroa, joskin tämän jutun kirjoitushetkellä sitä myy vain S-ketjun Prisma. Lentäjän aurinkolasien mukaan muotoillut ja pinnaltaan läpinäkyvät kupit saavat tuotteen erottumaan massasta.

Harman-konserniin kuuluva JBL keskittyy pääasiassa edullisten vastamelukuulokkeiden valmistamiseen, mutta sen aikuisempaan makuun suunnattu Tour One -sarja pyörii hinnaltaan 300 euron yläpuolella. Uusin Tour one M3 -kuulokemalli maksaa noin 320 euroa tai 400 euroa Smart TX -audiolähettimen kanssa. Tämä sovelluksen ja oman Bluetooth-lähettimen sisältävä ”kaukosäädin” onkin oikeastaan kuulokkeiden mielenkiintoisin piirre, sillä ulkoisesti Tour One M3 vaikuttaa esimerkiksi Nothingin ja Skullcandyn uutuustuotteiden rinnalla hyvin tavalliselta.

Neljäntenä vastamelukuulokemallina tarkasteluun pääsi vuonna 2024 julkaistu Beyerdynamic Aventho 300, joka maksaa 410 euroa. Siinä äänentoistosta vastaavat valmistajan tuoreimmista studiokuulokkeista tutut STELLAR.45-elementit ja onpa kuulokkeissa myös varsin harvinainen Dolby Atmos -tilaäänituki. Ulkonäöllisesti mennään hillityllä, mutta jykevällä saksalaistyylillä.

Tiukan aikataulun vuoksi en ehtinyt testata kuulokkeiden jokaista osa-aluetta yhtä perusteellisesti kuin normaalisti tekisin, vaan esimerkiksi mikrofonit jätin kokonaan kokeilematta meluisassa ympäristössä. Suosittelenkin lisätiedon janoisia tutustumaan AVPlussassa julkaistuun vertailuun. Oikeastaan minun piti jo pysyä hetki erossa vastamelukuulokkeista, mutta tässä sitä taas mennään.

Nothing Headphone (1)

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2025
• Valmistusmaa: Englanti (suunnittelu) & Kiina (kokoaminen)
• Hinta: 319 € (edullisin alennushinta tähän mennessä 279 €)
• Värivaihtoehdot: Valkoinen ja musta
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• 40 mm:n dynaamiset elementit
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.3, USB-C ja 3,5 mm
• Bluetooth-koodekit: LDAC, AAC ja SBC
• Latausliitin: USB-C
• Akun koko: 1040 mAh
• Akunkesto LDAC (ANC ON/OFF): 30 h / 54 h
• Akunkesto AAC (ANC ON/OFF): 35 h / 80 h
• Latausaika: 2 h (Tukee pikalataamista: 5 minuutissa 2,4 tuntia käyttöaikaa @ ANC ON)
• Vastamelutoiminto: Päällä / Pois päältä / Läpikuuluvuustila
• Ominaisuuksia: Multipoint, Google Fast Pair/Microsoft Swift Pair, korvatunnistus, tilaääni päänseurannalla ja mobiilisovellus parametrisella taajuuskorjaimella
• Paino: 329 g
• Lisävarusteet: Kuljetuskotelo, USB-C-lataus-/audiokaapeli ja kuulokekaapeli (3,5mm)

Rakenne ja käyttömukavuus

Headphone (1) lukeutuu kuulokkeisiin, joiden käyttäjä takuulla huomataan katukuvassa. Nothing on istuttanut matkapuhelimistaan tutun uniikin muotokielen varsin onnistuneesti kuulokekuppeihin. Itse huomaan pitäväni juuri valkoisen kuulokeversion ulkonäöstä ja alumiinikuppien tavallista neliskanttisemmasta muodosta. Päässäkin Headphone (1) näyttää hyvältä virtaviivaisuutensa ansiosta. Toisaalta muovinen pääpanta erottuu kokonaisuudesta halvemmalla laatuvaikutelmallaan, joten materiaalivalinnat voisivat olla hieman yhtenäisempiäkin. Ehkä panta toimii kuitenkin jonkinlaisena kompromissina, jotta kokonaisuus on saatu puserrettua 320 euron sisälle.

Headphone (1) istuu omaan päähäni oikein tasaisesti. Lievän kovuuden ja pienehköjen pehmusteiden vuoksi en kutsuisi sitä käytön aikana varsinaisesti miellyttäväksi, muttei se tunnu pahaltakaan. Noin 330 gramman painokaan ei haittaa, joten käytän kuulokkeita tyytyväisenä niistä suuremmin häiriintymättä. Koska kyseessä on Nothingin ensimmäinen over-ear-kuuloke, annan tästä jopa pienet kehut. Normaalisti mukaan mahtuisi vähintään pari istuvuuteen liittyvää oikkua, jotka Nothing on onnistunut välttämään. Sen kuulokkeiden pehmusteet ovat myös vaihdettavissa, joskin korvapehmusteiden irti nykäiseminen vaatii jo hieman voimaa.

Kuulokkeiden painikkeet ansaitsevat vielä erityismaininnan, koska epävarmojen hipaisutoimintojen ja toistensa kanssa sekaisin menevien pyöreiden nappuloiden sijaan tarjolla on uusia toimivia ideoita. Äänenvoimakkuus säätyy sulavaa vaakasuuntaista rullaa peukalolla pyörittämällä (tämän painaminen muuttaa vastameluasetusta), kun taas kappaleiden välillä voidaan hyppiä ja kelailla kiilamaista painiketta sivuille päin keinuttamalla. Pieni virtakytkin löytyy kupin alareunasta ja harvemmin tarvittu Bluetooth-paritusnappula korvaa kohti osoittamasta pehmusteen vierestä. Yksi ylimääräinen painike kupin kyljessä on puolestaan pyhitetty Nothingin puhelinten kanssa käytettäväksi. Sitä painamalla saataisiin esimerkiksi nauhoitettua lennosta lyhyt äänimuistiinpano. Harmillisesti ilman valmistajan puhelinta tämä painike jää kuitenkin melko hyödyttömäksi.

Väliyhteenvetona Nothing on onnistunut tekemään kuulokkeet, jotka erottuvat massasta ja joita on mukavaa käyttää. Toivoisinkin näkeväni tällaista astetta rohkeampaa designia hieman useammin.

Tekniikka ja mobiilisovellus

Nothingin kuulokkeet tottelevat Bluetooth-versiota 5.3 ja tukevat korkealaatuista LDAC-koodekkia. Ominaisuuslistalle sisältyvät luonnollisesti Multipoint ja Google Fast Pair, ja löytyypä kuppien sisältä myös korvatunnistin. Akku kuulokkeissa kestää vastamelutoiminto päällä LDAC-koodekin kanssa varsin tavanomaiset 30 tuntia ja ilman vastamelua 54 tuntia. AAC-koodekilla ylletään pidempään käyttöaikaan. Kaikilta osin kyseessä on nykymittapuulla kilpailukykyinen tuote.

Valmistajan puhelinsovellus ei sisällä tilaäänen ja päänseurannan sekä hyödyllisten perussäätöjen lisäksi mitään kovinkaan yllättävää, mutta kiitosta täytyy antaa hyvästä parametrisesta taajuuskorjaimesta, jollaisen vain harvat kilpailijat tarjoavat. Toki Headphone (1):n ääntä voidaan säätää myös yksinkertaisemmilla säätimillä ja bassoboostilla, joten 8-kanavainen parametrinen korjain tuntuu ikään kuin Nothingin lahjalta osaavammille harrastajille. Peruskäyttäjätkin tästä silti hyötyvät, koska taajuuskorjausasetukset voidaan jakaa sovelluksen kautta näppärästi QR-koodina. Kun joku avaa sellaisen Nothingin sovelluksen kautta, listaan ilmestyy kuulokkeille automaattisesti uusi ääniprofiili. Näin Headphone (1):n omistajat voivat helposti jakaa omia äänisäätöjään. Kokeilkaapa vaikka alta omiani, jos satutte kuulokkeet omistamaan.

Skullcandy Aviator 900 ANC

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2025
• Valmistusmaa: Vietnam
• Hinta: 349 €
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• 40 mm:n dynaamiset elementit
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.3 (LE-Audio tuki) ja 3,5 mm
• Bluetooth-koodekit: LC3, AAC ja SBC
• Latausliitin: USB-C
• Akun koko: ?
• Akunkesto (ANC ON/OFF): 50 h / 60 h
• Latausaika: ? (Tukee pikalataamista: 10 minuutissa 4 tuntia käyttöaikaa)
• Vastamelutoiminto: Päällä / Pois päältä / Läpikuuluvuustila
• Ominaisuuksia: Multipoint, Google Fast Pair, korvatunnistus, THX-tilaääni, Mimi-kuulotesti ja mobiilisovellus taajuuskorjaimella
• Paino: 332 g
• Lisävarusteet: Kuljetuspussi, USB-C-latauskaapeli ja kuulokekaapeli (3,5mm)

Rakenne ja käyttömukavuus

Aviator 900 ANC huokuu Headphone (1):n tapaan omaperäisyyttä, mutta täysin eri suuntaan. En ole aiemmin nähnyt vastaavia lentäjän aurinkolasien muotoisia kuulokekuppeja. Niiden läpinäkyvästä muovista tehty kylki toimii vieläpä mustan taustansa myötä peilipintana. Harmillisena puolena muovi vaikuttaisi tosin naarmuuntuvan helposti, joten kuulokkeista saattaa tulla rajummassa käytössä melko kuluneen näköiset. Oli miten oli, en voi olla pitämättä Aviator 900 ANC:tä hienon näköisenä.

Sangan suunnittelu on niin ikään osunut nappiin saranoiden ja sulavan korkeussäädön osalta. Päätä vasten kohdistuva puristus on myös hämmästyttävän tasainen, joten kuulokkeiden hieman tavallista korkeammasta painosta huolimatta niiden käyttäminen on todella mukavaa. Huollettavuuden näkökulmasta en sen sijaan saa selvää, voidaanko korvapehmusteet vaihtaa. Kuppien epätavallisen muodon myötä nekin ovat poikkeukselliset ja luultavasti ainakin joillekin hieman ahtaan puoleiset. Itselleni kananmunan muotoinen korva-aukko on onneksi ollut ihan riittävä ja syvyyttäkin keinonahkapehmusteissa piisaa kelvollisesti.

Aviator 900 ANC:n ohjainpainikkeet muistuttavat jossakin määrin Headphone (1):tä, sillä kuppien takaa löytyy kekseliäitä juttuja. Äänenvoimakkuuden säätelyt ja kappaleiden vaihtelut hoituvat neljään suuntaan kallistuvalla joystick-painikkeella. Vastamelutoimintoa ohjataan puolestaan pyöritettävällä rullalla, joka sisältää kuitenkin vain kolme aktivoitumiskohtaa. Olisi ollut hienoa, jos vastamelun tai läpikuuluvuustilan voimakkuutta olisi vielä saanut säädettyä portaattomasti rullan asentoa muuttamalla. Aivan turhahan tällainen rulla on tavalliseen painikkeeseen nähden, mutta se tekee mielestäni käytöstä hauskempaa. Yhtenä erikoisuutena toisen kupin taakse on vielä asennettu pieni näyttö, joka ilmaisee oranssilla fontilla valitun äänenvoimakkuuden ja akun varaustason. Lähinnä näyttö jää kuitenkin koristeeksi ja osoitukseksi siitä, mitä kaikkea kuulokkeisiin voidaankaan sisällyttää.

Aviator 900 ANC on siis mielestäni persoonallinen ja mukava kuuloke. En ole ihan varma, mille ikäryhmälle tuote on suunnattu, koska huomaan tykkääväni siitä enemmän kuin ehkä olisi tarkoitus. Eipäs kuitenkaan vielä uloteta tätä lausuntoa äänenlaatuun saakka, sillä siellä odottaa melkoista myrkkyä.

Tekniikka ja mobiilisovellus

Kuulokkeet tukevat Bluetooth-versiota 5.3 ja LE-Audiota, mutta LC3-, AAC- ja SBC-koodekkien rinnalta puuttuvat kaikki parempilaatuiset koodekit. Mielestäni 350 euron kuulokemallista saisi löytyä vuonna 2025 vähintään AptX ja AptX HD, mutta Skullcandy näyttää ajatelleen toisin. Valmistaja luultavasti luottaa LE-Audion yleistymiseen, eikä mikään ”huippukoodekki” oikeastaan edes muuttaisi Aviator 900 ANC:tä tuotteena suuntaan tai toiseen. Multipoint ja Google Fast Pair kuulokkeista löytyy samoin kuin korvatunnistin. Lisäksi akku kestää pitkään: 50 tuntia vastamelu päällä ja 60 tuntia ilman sitä.

Mobiilisovelluksenkin Skullcandy tarjoaa. Sen kautta voidaan säätää varsin monipuolisesti niin vastamelun, läpikuuluvuustilan kuin THX-tilaäänenkin voimakkuutta. Muina äänisäätöinä tarjotaan Mimi-kuulotesti, muutama valmis ääniprofiili sekä 5-kanavainen taajuuskorjain. Mimin olisi tarkoitus hienosäätää eri taajuuksia käyttäjän kuuloaistin pohjalta, mutta kuulokkeiden ääni on vakioasetuksilla niin vääristynyttä, ettei kuulotesti toimi optimaalisesti. Skullcandy on myös määrittänyt ”tavoitekuulon” V-käyrän mukaiseksi aivan kuin ihmisen ei olisi tarkoitus kuulla keskitaajuuksia. Tässä kohtaa joudun hieman pyörittelemään silmiäni.

Taajuuskorjain on jossakin määrin hyödyllinen, mutta kolme viidestä liukusäätimestä säätää vääriä taajuusalueita, jos tavoitteena olisi tasapainottaa Aviator 900 ANC:n ääntä. Makuja on kuitenkin monia, joten ainakin villimpään suuntaan kokemus muuttuu helposti. Totuuden Skullcandy ei kuitenkaan vaikuta miettineen taajuuskorjaimensa toimivuutta äänenLAADUN näkökulmasta.

JBL Tour One M3

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2025
• Valmistusmaa: Englanti (suunnittelu) & Kiina (kokoaminen)
• Hinta: 320 € / 400 € (Smart TX -versio)
• Värivaihtoehdot: Musta, sininen ja mokka
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• 40 mm:n dynaamiset elementit
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.3 (LE-Audio tuki) ja USB-C
• Bluetooth-koodekit: LDAC, LC3, AAC ja SBC
• Latausliitin: USB-C
• Akun koko: ?
• Akunkesto (ANC ON/OFF): 40 h / 70 h
• Latausaika: 2 h (Tukee pikalataamista: 5 minuutissa 5 tuntia käyttöaikaa)
• Vastamelutoiminto: Päällä / Pois päältä / Läpikuuluvuustila
• Ominaisuuksia: Multipoint, Google Fast Pair, korvatunnistus, tilaääni päänseurannalla, kuulotesti ja mobiilisovellus taajuuskorjaimella + lisähintaan Smart TX -audiolähetin/ohjainyksikkö
• Paino: 278 g
• Lisävarusteet: Kuljetuskotelo, USB-C-lataus-/audiokaapeli, USB-C–3,5mm kaapeli ja USB-C–USB-A-sovitin

Rakenne ja käyttömukavuus

JBL:n Tour One M3:sta minulla on rakenteellisesti vain vähän sanottavaa – ainakaan positiivista sellaista. Noh, ovat kuulokkeet keveytensä ja lempeän puristuksensa ansiosta periaatteessa tämän vertailujoukon mukavimmat. Korvapehmusteetkin voidaan vaihtaa helposti ja ne ovat ylipäätään korvilleni sopivat. Tour One M3 käsiin nostaessa käy kuitenkin välittömästi ilmi, miten halvalta se tuntuu. Muotokieli muistuttaa Sonyn WH-1000XM4:ää, mutta nitisevästä ja natisevasta muovista tulevat mieleeni Liddlissä myytävät muutaman kympin Bluetooth-kuulokkeet. Heppoisen JBL-mallin olettaisikin maksavan suurin piirtein saman verran, eikä yli 300 euroa. En osannut odottaa näin kehnoa laatuvaikutelmaa tämän kokoluokan valmistajalta, joten Tour One M3 on itselleni selkeä pettymys. Toisaalta kuulokkeiden hinta selittynee kaikenlaisilla lisäominaisuuksilla, joiden alta rakenne on selvästi jouduttu vetämään minimiin.

Halpa vaikutelma jatkuu niin ikään muovisissa painikkeissa, jotka jäävät käytettävyydeltään jälkeen Headphone (1):stä ja Aviator 900 ANC:stä. Jostakin syystä JBL on myös halunnut lisätä oikeanpuolimmaisen kupin kylkeen hipaisutoimintona turhankin herkän Play/Pause-komennon sekä kappaleiden vaihdon, joten käyttökokemus on melko epäjohdonmukainen.

Hyvän käyttömukavuutensa ansiosta Tour One M3 saa minulta lopulta synninpäästön, mutta itse en silti olisi valmis maksamaan yli 300 euroa näin halvan tuntuisesta tuotteesta, vaan jäisin odottelemaan alennusmyyntejä. Toisaalta jos kuulokkeiden rakenteellisella laadulla ei ole jollekulle toiselle niin suurta merkitystä, Tour One M3 on muilta osin oikein kilpailukykyinen tuote.

Tekniikka, mobiilisovellus ja Smart TX

Kuulokkeet tukevat kahden aiemmin mainitun kilpailijan tapaan Bluetooth 5.3:a ja lisäksi LE-Audiota. Parempana koodekkina tarjolla on LDAC, joskaan kaikkia äänisäätöjä, kuten tilaääntä tai kuulotestiä ei voida käyttää sen kanssa. Tutuksi tulleet Multipoint, Google Fast Pair ja korvatunnistin löytyvät ominaisuuslistalta. Kuulokkeita ei myöskään tarvitse ladata usein, koska akunkesto on vertailujoukon parhaasta päästä sekä vastamelutoiminto päällä (40h) että pois päältä (70h).

Sovelluksen ja lisäominaisuuksien kohdalla JBL on ladannut Tour One M3:een kaiken, mitä se suinkin on keksinyt – tällainen vaikutelma kuulokkeista ainakin syntyy. Lähes kaikki mahdollinen on säädettävissä vastamelun tehokkuudesta mikrofonien äänenlaatuun. Ääntäkin voidaan muovata monipuolisesti tilaefektien, kuulotestin, valmiiden ääniprofiileiden ja tavallista paremman 10-kanavaisen taajuuskorjaimen avulla. Kaikkeen tähän päästään käsiksi selkeän mobiilisovelluksen kautta tai hieman yksinkertaistetusti Smart TX -ohjaimen kosketusnäytöltä.

Smart TX:ään suhtaudun hieman ristiriitaisesti, koska ymmärrän sen hyödyt, mutten itse tarvitsisi sitä mihinkään. Palikka toimii ikään kuin monipuolisempana vastineena AKG N9 Hybrid -kuulokkeiden langattomalle USB-lähettimelle, mutta se ei tue häviötöntä 2,4 gigahertsin yhteyttä, vaan ainoastaan Bluetooth-yhteyttä. Toisaalta Smart TX sisältää pääpiirteittäin saman JBL:n mobiilisovelluksen, joten kuulokkeiden asetuksia pääsisivät muuttamaan myös ne, jotka eivät omista esimerkiksi älypuhelinta. Smart TX voitaisiin lisäksi kiinnittää joko USB-kaapelilla tai 3,5 millimetrin adapterikaapelilla sellaiseen äänilähteeseen, joka ei tarjoa langatonta kuuntelumahdollisuutta. Tällöin palikka toimii itse Bluetooth-lähettimenä ja eräänlaisena kaukosäätimenä kuulokkeiden suuntaan. Koska omistan kuitenkin itse älypuhelimen, eikä minun tarvitse siirtää kuulokkeisiin langatonta ääntä mistään vanhemmasta laitteesta, en oikeastaan keksi Smart TX:lle yrityksistäni huolimatta käyttöä. Siksi onkin hyvä, että Tour One M3:n saa ostettua edullisemmin ilman sitä.

Beyerdynamic Aventho 300

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2024
• Valmistusmaa: Saksa (suunnittelu) & Kiina (kokoaminen)
• Hinta: 409 € (edullisin alennushinta tähän mennessä 329 €)
• Värivaihtoehdot: Musta ja valkoinen
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset STELLAR.45 -elementit
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.4 (LE-Audio tuki), USB-C ja 3,5 mm
• Bluetooth-koodekit: AptX Lossless, AptX Adaptive, AptX, AAC ja SBC
• Latausliitin: USB-C
• Akun koko: ?
• Akunkesto (ANC ON/OFF): 40 h / 60 h
• Latausaika: ? (Tukee pikalataamista: 10 minuutissa 5 tuntia käyttöaikaa)
• Vastamelutoiminto: Päällä / Pois päältä / Läpikuuluvuustila
• Ominaisuuksia: Multipoint, Google Fast Pair, korvatunnistus, Dolby Atmos -tilaääni päänseurannalla ja mobiilisovellus taajuuskorjaimella
• Paino: 319 g
• Lisävarusteet: Kuljetuskotelo, suojapussi, USB-lataus-/audiokaapeli, kuulokekaapeli (3,5mm) ja USB-C–USB-A-sovitin

Rakenne ja käyttömukavuus

Saksalaiselta (nykyään kiinalaisomisteiselta) Beyerdynamicilta on totuttu näkemään laadukasta ja kestävää kuulokesuunnittelua, jota myös sen Aventho 300 -vastamelukuuloke noudattaa. Paksuista metalliosista rakennettu sanka tuntuu valmistajan studiokuulokkeiden tapaan lähes tuhoutumattomalta ja saranatkin herättävät luottamusta. Muutoin rakenteessa on käytetty muovia, mutta sekin on jämäkkää tavaraa. Näppituntuman osalta kontrasti esimerkiksi natisevaan JBL Tour One M3:een nähden on huima, sillä Aventho 300 tuntuu mielestäni hintaansa arvokkaammalta. Pidän myös sen hillitystä ulkonäöstä.

Käyttömukavuuden näkökulmasta Aventho 300 tuntuu Nothing Headphone (1):n tapaan päässä hieman kovalta, joten se ei ole kaikkein miellyttävin vaikkapa Bosen QuietComfort-sarjaan verrattuna. Toisaalta tässäkin tapauksessa epämukavuus jää puuttumaan, joten ehkäpä voisin kuvailla Aventho 300:n olevan melko tavallinen kuuloke. Sen pääpannan keskelle tehty lovi estää pahimman paineentunteen muodostumisen ja korvapehmusteet ovat aukoltaan riittävän suuret. Irti nykäisemällä ne saisi vaihdettua helposti uusiin.

Beyerdynamic yrittää ilmeisesti olla moderni, koska sen Aventho 300:aa ohjataan pääasiassa hipaisuelein. Jotenkin en kuitenkaan osaa yhdistää epämääräistä huitomista valmistajan muutoin tietyllä tapaa mekaaniseen lähestymistapaan, joten kokonaisuus ei nyt tunnu täysin loogiselta. Parista fyysisestä painikkeesta on myös tehty harmillisesti niin huomaamattomia ja vaikeasti painettavia, ettei kuulokkeiden käytettävyys yllä parhaaseen A-luokkaan Nothingin ja Skullcandyn tapaan.

Tekniikka ja mobiilisovellus

Aventho 300 on Bluetooth-toteutukseltaan vertailujoukon modernein, koska versiotasolla puhutaan 5.4:stä, LE-Audiosta ja Snapdragon Soundista. LDAC-koodekin sijaan Beyerdynamic on siis hypännyt Qualcomm:in kelkkaan, joten tarjolla ovat AptX Adaptive ja sen lisäominaisuutena häviötön AptX Lossless. Toisaalta AptX HD puuttuu välistä, joten useimmat kuuntelevat Aventho 300:aa Snapdragon Soundin harvinaisuuden vuoksi perus-AptX:llä, joka pakkaa ääntä selvästi enemmän kuin Headphone (1):n ja Tour One M3:n tukema LDAC. Mainittakoon kuitenkin, ettei asialla ole Aventho 300:n kohdalla merkitystä, vaan sen taajuusvaste näyttelee suurempaa roolia toteutuvassa äänenlaadussa.

Muiden kuulokemallien tapaan Aventho 300:n ominaisuuslistalle sisältyvät Multipoint, Google Fast Pair ja korvatunnistin. Myös akunkesto vastaa kilpailijoita ollen vastamelu päällä 40 tuntia ja ilman sitä 60 tuntia. Mobiilisovelluksen osalta minun täytyy antaa pieniä moitteita köykäisestä 5-kanavaisesta taajuuskorjaimesta, joka Skullcandyn tapaan tekee vääriä asioita laadukkaan äänen näkökulmasta. Eräänlaisena vetonaulana sovellus sisältää kuitenkin tuen melko harvinaiselle Dolby Atmos -tilaäänelle päänseurannalla.

Vastamelutoiminnot vertailussa

Nyt kun kuulokemallikohtaiset pulinat on saatu alta pois, pääsen mainitsemaan kootusti nelikon suoriutumisesta vastamelun tuottamisessa. Kuulokkeet ovat ensinnäkin tavallista monipuolisempia, koska jokaisessa niistä vastamelun tehokkuutta voidaan säätää. Vastaavat säädöt löytyvät myös läpikuuluvuustilalle ja saadaanpa jokainen kuuloke toimimaan myös luomuna vastamelu/läpikuuluvuus pois päältä.

JBL Tour One M3:ssa ei esiinny paljoa taustakohinaa, kun taas muissa malleissa sen pystyy huomaamaan hieman helpommin. Nothing Headphone (1) kohisee todella rauhallisesti ja huomaamattomasti, kun taas Skullcandyn Aviator 900 ANC hieman enemmän huomiota herättävästi. Aventho 300:sta kuuluu puolestaan ilman Bluetooth-paritusta jonkin verran elektroniikan vinkumista tai muuta sellaista. Kohinan osalta sekin on samaa sarjaa Nothingin ja Skullcandyn tuotteen kanssa.

Melunvaimennuksen tehokkuudessa positiivisimman yllätyksen tekee JBL-malli, joka mukautuu parissa sekunnissa kaikenlaiseen meluun suorastaan hämmästyttävän kilpailukykyisesti Sonyn ja Bosen kuulokkeisiin nähden. Samaan aikaan kokeilemani QuietComfort Ultra kyllä päihittää Tour One M3:n, mutta käytännössä ero jää melko pieneksi. JBL on siis onnistunut vastamelutoimintonsa kehittämisessä ja tehokas melunvaimennuskyky on ehdottomasti yksi Tour One M3:n parhaista puolista etenkin muihin tässä jutussa tarkasteltuihin kuulokemalleihin verrattuna.

Toiseksi parhaiten pärjää Nothing Headphone (1), jonka totesin olevan suurin piirtein samaa tasoa Bowers & Wilkins PX7 S3:n kanssa. Tästä kaksikosta Headphone (1) tosin aiheuttaa enemmän paineentunnetta korviini, minkä lisäksi esimerkiksi lentokoneella matkustamista simuloiva melu saa kuulokkeiden rakenteen resonoimaan, jolloin siitä aiheutuu vastamelu päällä outoa sivuääntä. Koska tämä loppuu kuppeja käsin puristaessa, valmistajalla on sattunut jonkinlainen moka rakenteellisessa suunnittelussa. Toivottavasti tätä voidaan kompensoida tulevaisuudessa vastamelualgoritmia optimoimalla. En luonnollisesti ole Headphone (1):n vastamelutoimintoon täysin tyytyväinen, vaikka se ajaakin asiansa.

Aventho 300 ja Aviator 900 ANC vastaavat pitkälti toisiaan siinä, etteivät ne vaimenna juurikaan melua. En oikeastaan ole törmännyt reilun 300 euron hintaluokassa vähään aikaan yhtä heikkotehoiseen vastameluun, joten joissakin tilanteissa en edes arvaisi toiminnon olevan aktivoituna. Toisaalta tasaista liikennemelua molemmat sentään hieman blokkaavat, mikä lieneekin kaikkein hyödyllisintä. Tour One M3 ja Headphone (1) suoriutuvat paremmin esimerkiksi ihmisen puheen ja muun keskitaajuuksilla toistuvan melun rauhoittamisessa.

Läpikuuluvuustila on Tour One M3:ssa niin ikään kaikkein luonnollisin, koska minusta tuntuu lähes siltä kuin päässäni ei olisi kuulokkeita laisinkaan. Hieman yllättäen Aviator 900 ANC pärjää myös hyvin, sillä se ei korosta suhinoita, vaan se päässä minun on itse todella mukava puhua. Myös muiden puhe toistuu luonnollisesti. Aventho 300 kuulostaa tähän kaksikkoon verrattuna tukkoisemmalta, kun taas Headphone (1) vaikuttaa siltä kuin vastamelu olisi edelleen läpikuuluvuustilassa puoliksi päällä.

Tuulen aiheuttamien häiriöäänten blokkaamisessa mikään neljästä kuulokemallista ei täysin onnistu, mutta JBL:n algoritmi pystyy vaimentamaan pahimmat rutinat pois. Headphone (1) puolestaan rutisee jo enemmän, kun taas Aviator 900 ANC ja Aventho 300 eivät sisällä minkäänlaista tuulenvaimennusta, vaan rupluttavat ärsyttävästi. Näissä kuulokkeissa vastamelu kannattanee siis kytkeä pois päältä ulkona liikkumisen ajaksi.

Tiivistettynä JBL Tour One M3 tekee verrokkijoukossa selvästi suurimman vaikutuksen, kun taas muut tuotteet eivät pysty olemaan erityisen kilpailukykyisiä markkinoilta aiemmin löytyneisiin kuulokemalleihin nähden.

Äänenlaatua etsimässä

Jokaista neljää kuuloketta voidaan kuunnella sekä vastamelutoiminto päällä että pois päältä, millä on pieni tai hieman suurempi vaikutus toteutuvaan taajuusvasteeseen. Aviator 900 ANC:tä lukuun ottamatta muut mallit sisältävät USB-DAC:in, joten niitä voidaan kuunnella USB-kaapelilla (häviötön äänisignaali). Toisaalta Aviator 900 ANC toimii Aventho 300:n kanssa passiivisesti virta pois päältä toisin kuin Headphone (1) ja Tour One M3. JBL-malli ei edes sisällä analogista kuulokeliitintä, mutta Nothingin kuulokkeista sellainen löytyy, joskin sen käyttäminen vaatii virran päällä pitämistä. Tässä vielä jokaisen mallin käyttötavat lueteltuna:

Nothing: Bluetooth, USB ja 3,5 mm (virran oltava päällä)
Skullcandy: Bluetooth ja 3,5 mm (passiivinen kuuntelu tai virta päällä)
JBL: Bluetooth ja USB (mukana tulevalla kaapelilla kiinnittyy myös 3,5 mm:n liitäntään)
Beyerdynamic: Bluetooth, USB ja 3,5 mm (passiivinen kuuntelu tai virta päällä)

Valmistajat markkinoivat kuulokkeidensa äänenlaatua vaihtelevasti. Nothing puhuu tasapainoisesta hifiäänestä, selkeistä laulusuorituksista ja ylipäätään elävistä keskitaajuuksista. Skullcandy sen sijaan tyytyy mainitsemaan vain 360 asteen tilaäänen, joka on toteutettu THX-tekniikalla. JBL ja Beyerdynamic puolestaan luottavat siihen, että kuluttaja tietää, miltä kuulostaa ”legendaarinen JBL Pro -ääni” tai ”legendaarinen Beyerdynamic-ääni” – kyllä, molemmat ovat päättäneet julistaa äänensä legendaariseksi. JBL:n tyyliin tosin vaikuttaisivat liittyvän syvä basso, tasapainoiset keskitaajuudet ja kristallinkirkkaat korkeat äänet. Beyerdynamic taas lupaa äänen olevan kliseisesti samanlaista kuin miltä se on kuulostanut artisteille heidän tuottaessaan musiikkiaan studiossa. Voi pojat.

Mittaustulokset

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. Kuulokkeiden taajuusvasteet ovat myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokemallien kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Nothing Headphone (1)

ANC ON vs. ANC OFF:

KEF on tuunannut Headphone (1):n pääpiirteittäin melko tasapainoiseksi, sillä esimerkiksi bassoa ei ole juurikaan liikaa useimpien suosimaan Harmanin tavoitekäyrään nähden. Ääntä värittävät kuitenkin vastamelutoiminto päällä keskitaajuuksien korostuma 500–1200 kilohertsin välillä sekä diskantin epätasaisuus. Hyvän taajuuskorjaimen ansiosta näistä erikoisuuksista päästäisiin varsin onnistuneesti eroon. Ääni pysyy myös yllättävän samanlaisena riippumatta siitä, pidetäänkö vastamelutoiminto päällä vai ei.

Taajuusvaste kuulokekaapelia käyttäessä (ANC ON):

En voi suositella Headphone (1):n kuuntelua analogisella kuulokekaapelilla, sillä virran käynnistämisestä huolimatta taajuusvasteeseen syntyy valtava kuoppa, joka pilaa äänen. Tämä vaikuttaa jonkinlaiselta bugilta tai sitten DSP ei aktivoidu laisinkaan, vaan näemme (kuulemme) epäsuorasti kuulokkeiden mekaanisen tuunauksen. En olisi jälkimmäisestäkään vaihtoehdosta yllättynyt.

Skullcandy Aviator 900 ANC

ANC ON vs. ANC OFF:

Jos jollekulle pitäisi selittää, miltä näyttää V-kirjaimen muotoinen tuunaus/ääni taajuusvasteena esitettynä, se olisi tässä. Yleensä efekti on maltillisempi, mutta Skullcandy on päättänyt vetää Aviator 900 ANC:n keskitaajuudet vakioasetuksilla (Music-ääniprofiili) kuopalle pelkän basson ja diskantin korostamisen sijaan. Muut ääniprofiilit eivät oikeastaan tarjoa yhtään tasapainoisempaa ääntä, joskin Custom-tilan valitseminen liukusäätimet nollassa pitäen pudottaa basson suurin piirtein Harmanin käyrän tasolle. Tällöin Aviator 900 ANC:ssä on enää vajausta keskitaajuuksissa ja reipasta korostumaa diskantissa.

Passiivinen kuuntelu:

Kuulokkeiden taajuusvaste on hieman normaalimpi, kun niitä käytetään passiivisesti kuulokekaapelilla. Tällöin 2 kilohertsin ympäristö nousee tosin aggressiivisesti esiin kokonaisuudessa, joten maltillisemmasta basson ja diskantin määrästä huolimatta toisto ei ole näinkään tasapainoista, vaan hyvin ohutta ja ylätaajuuspainotteista.

JBL Tour One M3

ANC ON vs. ANC OFF:

JBL:n kuulokkeissa vastamelutoiminnon aktivoiminen vaikuttaa muita malleja enemmän taajuusvasteeseen, mutta ainoastaan positiivisesti. Lisäksi vastamelun voimakkuus määrittää basson määrän, joten maksimiasetuksella taajuusvaste on lineaarisin, kun taas vaimennustehoa pienentämällä basso alkaa nousta koholle yltäen lähestulkoon tilanteeseen, jossa vastamelu on kokonaan pois päältä. Tämä ei ole aivan tavatonta, koska vastamelun tuottaminen muuttaa akustista ympäristöä korvan ja kuuloke-elementin välillä.

Tuunaukseltaan Tour One M3 on 20–3000 hertsin välillä verrokkijoukon neutraalein ja luonnollisin, mutta siitä eteenpäin taajuusvasteessa esiintyy melko syviä kuoppia ja pari kapeaa korostumaa. Koska muu osa taajuusvasteesta on erinomaisen tasainen, arvelisin JBL:n tai pikemminkin Harman-konsernin hakeneen ylätaajuuksilla hieman omaperäisempää lopputulosta.

Studio- ja Club-ääniprofiilit:

Tuttuun tapaan JBL tarjoaa tavallista toimivampia ääniprofiileita, joista etenkin Studio ja Club ovat itselleni käyttökelpoisia. Ensin mainittu pudottaa basson näppärästi Harmanin tavoitekäyrän tasolle, kun taas jälkimmäinen voimistaa sitä yhtä aikaa diskanttin kanssa. Välimuoto näistä profiileista saattaisi myös toimia, koska objektiivisesti arvioituna diskanttia saisi olla vakioasetuksiin nähden enemmän, mutta bassoa ei välttämättä tarvitsisi voimistaa.

Beyerdynamic Aventho 300

ANC ON vs. ANC OFF:

Aventho 300 näyttää mitattuna melko epätasaiselta kuulokkeelta ja sitä se myös onkin. En ole varma, onko Beyerdynamic jossakin vaiheessa päivittänyt tuunaustaan, mutta olen nähnyt etenkin ylätaajuuksien osalta hyvin erilaisiakin mittaustuloksia. Joka tapauksessa testaamani kuulokeyksilö korostaa Harmanin käyrään nähden bassoa ja 2-3 kilohertsin väliä. Tästä eteenpäin diskantissa on vuorotellen syviä kuoppia ja voimakkaita korostumia, jotka kuulen itsekin taajuuspyyhkäisyllä. Tietyille taajuuksille muodostuu vaiheenkumoutumia, koska esimerkiksi 4 ja 7 kilohertsin tuntumassa ei kuulu lähestulkoon mitään, vaikka nämä taajuudet pyöristetyssä taajuusvastekuvaajassa ihan siedettäviltä näyttävätkin. Lisäksi 6 kilohertsin tuntumassa on kanavaepätasapainoa, sillä oikeanpuolimmainen elementti soi lujempaa. Nämä ovat omituisia juttuja 100 vuoden historian omaavalle valmistajalle ja sen 400 euron kuulokkeelle.

Passiivinen kuuntelu:

Beyerdynamicin kuulokkeet tunnetaan yleisesti kirkkaasta diskantistaan, mutta Aventho 300:n STELLAR.45-elementeistä on vaimennettu diskantti lähestulkoon kokonaan pois, jolloin se on täytynyt DSP-korjata takaisin. Tämä käy ilmi, kun kuulokkeita kuunnellaan kuulokekaapelilla virta sammutettuna, mitä ei tosin missään nimessä kannata tehdä. Kokemukselle ei löydy huonoudessa minkäänlaista vertailupohjaa, sillä jopa lentokoneissa jaettavat nappikuulokkeet saattavat kuulostaa normaalimmalta.

Havainnot

Headphone (1)

Aloitetaan äänenlaadun tarkastelu Nothing Headphone (1):stä, joka kuulostaa mielestäni vakioasetuksillaan kohtuullisen tasapainoiselta, mutta silti jossakin määrin epäluonnolliselta. Kuulokkeiden suurimmaksi ongelmaksi muodostuu korostuma 1 kilohertsin molemmin puolin, sillä se tekee toistosta kailottavaa. Esimerkiksi monet laulajat kuulostavat siltä kuin he laulaisivat kämmenet suun eteen kupiksi asetettuna. Piirre tulee luultavasti entistä enemmän esiin ylätaajuuksilta puuttuvan energian vuoksi. Tämän vajauksen arvelisin myös tekevän bassosta jokseenkin löysää, vaikka sen määrä asettuukin hyvin lähelle Harmanin tavoitekäyrää. Valtaosan mielestä bassoa tulisi siis olla melko sopivasti ilman, että se korostuisi ainakaan älyttömästi. Silti tällainen tuunaus vaatisi myös hieman tasaisemmat ja energisemmät ylätaajuudet, jotka Headphone (1):stä jäävät 5–6 kilohertsin seutua lukuun ottamatta puuttumaan.

Nothingin onneksi KEF:in hutilointi on kuitenkin mahdollista korjata sovelluksesta löytyvällä parametrisella taajuuskorjaimella. Etenkin keskitaajuuksien tasoittaminen ja 1,5–4 kilohertsin välin voimistaminen tekevät äänelle hyvää. Niin ikään 6 kilohertsin seutua voi olla tarvetta painaa hieman alaspäin, jotta se on paremmin linjassa muiden ylätaajuuksien kanssa. Määrittämäni taajuuskorjauksen jälkeen olenkin pitänyt Headphone (1):n kuuntelusta ja voisin jopa suositella kuulokkeita. Vaikka ylätaajuudet saisivat edelleen olla hieman tasaisemmat, niistä ei kuitenkaan pomppaa esiin mitään ärsyttävää tai ilmiselvästi epäluonnollista. Keskialue puolestaan soi niin luonnollisesti kuin omistaja suinkin jaksaa sen virittää, ja bassostakin tulee hyvin pienellä vaivalla mukavan selkeää ja potkivaa.

KEF ei mielestäni ole osannut tuoda kunnolla ilmi, mitä se haluaisi Headphone (1):n edustavan, sillä persoonalliset vivahteet ovat nähdäkseni sellaisia, jotka useimmat mieltävät lähinnä kuuntelua häiritseviksi. Osaavissa käsissä kuulokkeet muuntuvat kuitenkin oikein hyviksi.

Aviator 900 ANC

Tästä pääsemmekin Skullcandyn näkemykseen 350 euron vastamelukuulokkeista. Se on suoraan sanottuna käsittämätön, muttei kuitenkaan täysin poikkeuksellinen. Monet kuluttajat ilmeisesti innostuvat äänestä, joka koostuu hurjasti jytisevästä bassosta ja otsaa vihlovan kirkkaista ylätaajuuksista. Eikö kukaan kuuntele enää tavallista musiikkia, joka sisältää myös soittimia ja laulua? Sellaiseen Aviator 900 ANC:n mutainen basso, syvällä kuopalla olevat keskitaajuudet ja räikeät ylätaajuudet soveltuvat nimittäin huonosti. Ääni on tukkoista ja aggressiivista, ja välillä se jopa säröytyy. Toisaalta elektronista musiikkia kuunnellessa tanssijalan saa varmasti vipattamaan. En myöskään suoraan paheksu tällaisesta äänestä pitäviä, onhan kuuntelu aina subjektiivinen kokemus.

Kun puhutaan kuitenkin omasta kuuntelukokemuksestani, Skullcandyn määrittämä Music-ääniprofiili on ihan liian överi. En haluaisi kuunnella Aviator 900 ANC:llä minkäänlaista oikeita instrumentteja sisältävää musiikkia, koska se ei kuulosta enää laisinkaan itseltään. Harmillisesti en saa myöskään taajuuskorjattua kuulokkeista kovinkaan kunnollisia, joten tilanne aidosti harmittaa minua. Haluaisin näin hienojen kuulokkeiden kuulostavan hyvältä tai edes siedettävältä, mutta Skullcandy on väärä valmistaja tehtävään. En valitettavasti kuulukaan sen kohderyhmään, vaikka innostun Aviator 900 ANC:n ulkonäöstä. Jos jonkun näkemys hyvistä kuulokkeista vastaa edes etäisesti omaani, en voi suositella Skullcandyn tuotetta äänenlaadun näkökulmasta. THX-tilaääni ei tilannetta pelasta, eikä paremmista Bluetooth-koodekeistakaan olisi tällaisen tuunauksen kanssa hyötyä.

Tour One M3

Miltäpä sitten kuulostaa legendaarinen JBL Pro -soundi?

Sehän on jo oikein kelvollista ja pienin varauksin vertailunelikon parasta, mutta Tour One M3:n vakioasetuksiin sisältyy myös yllättäviä heikkouksia. Kuulokkeet on tuunattu erinomaisen luonnollisiksi aina 3 kilohertsiin saakka, minkä jälkeen JBL on luultavasti lähtenyt hakemaan jonkinlaista rentoa ja rasittamatonta kuuntelukokemusta. Ylätaajuudet ovat joka tapauksessa jääneet ihmeellisen vaimeiksi ja epätasaisiksi, mihin en ole törmännyt valmistajan edullisempien kuulokemallien kohdalla. Etenkin valtaosa preesensalueesta soi etäisesti tehden musiikista jokseenkin vaisua ja elotonta. Kokemusta voisi kuvailla siten, että hyvin alkava ääni jääkin lopulta hieman piippuun, eikä oikein saavu perille. Tämän vuoksi huomaan kuuntelevani Tour One M3:a tavallista lujemmalla äänenvoimakkuudella saadakseni siitä hieman energisemmän.

Elottomuuden tunteen lisäksi minua häiritsee diskantin lievä rosoisuus ja kireys. Rumpujen lautaset eivät kuulosta erityisen hyvältä, ja ajoittain myös laulajien sibilanssi korostuu, mikä johtuu nähdäkseni eniten taajuusvasteen epätasaisuudesta, eikä niinkään minkään yksittäisen taajuusalueen liiallisesta korostuneisuudesta. Suurennuslasilla tarkasteltuna 5,5 ja 8 kilohertsiä nousevat eniten esiin kokonaisuudessa.

Vaikka kuulostankin melko kriittiseltä, omaa Tour One M3 myös selkeitä vahvuuksia juuri 3 kilohertsin alapuolella, jonne suuri osa musiikin sisältämästä informaatiosta sijoittuu. Kuulokkeet toistavat ensinnäkin omaan makuuni bassoa juuri sopivasti. Ear-gain-alue 1–3 kilohertsin välillä nousee lisäksi ylöspäin todella optimaalisesti, mikä tekee hyvää äänikuvan tarkkuudelle ja ylipäätään musiikin yksityiskohtaisuudelle. Ilman värittynyttä diskanttia Tour One M3 kuulostaisikin tosi hyvältä. Sellaisenaan se ei kuitenkaan ole erityisen hauskaa kuunneltavaa, joten ehdottaisinkin taajuuskorjaukseksi seuraavaa lähestymistapaa.

Koska diskantista ei saada JBL:n tarjoamin työkaluin tasaista, Tour One M3 kannattaa säätää mieluummin hieman kuluttajatyyppisemmäksi eli bassovoittoisemmaksi. En olisi uskonut päätyväni tähän, mutta Club-ääniprofiili valitsemalla ja sitä parista kohtaa muokkaamalla ääni nappaa vakioasetuksia paremmin mukaansa. Eli kannattaa vetää Club-profiilista 250 hertsin säädin asentoon -1 ja 4 kilohertsin säädin asentoon +2. Sen jälkeen basso potkii mukavasti, ja toisto on myös ylätaajuuksien osalta elävämpää. Vakioasetuksia suurempi määrä bassoa itseasiassa peittää melko tehokkaasti diskantin epätasaisuutta, jolloin huomaan pystyväni seuraamaan helpommin myös vokalistia.

Toki olen yrittänyt hinkata myös neutraalimpaa ääniprofiilia siinäkin auttavasti onnistuen. Tällöin huomaan kuitenkin edelleen ylätaajuuksien epätasaisuudet, joten Tour One M3 tuntuu aavistuksen keskinkertaiselta vaikkapa taajuuskorjattuun Headphone (1):een verrattuna. Niin ikään Harman-konsernin AKG N9 Hybridistä saadaan taajuuskorjaamalla JBL-mallia tasapainoisempi, joten ehkäpä Tour One M3:sta kannattaakin tehdä jotakin muuta. Yllä mainitsemallani korjauksella kuuntelen nimittäin kuulokkeilla mieluusti kaikenlaista musiikkia, mikä osoittaa itselleni, ettei äänen tarvitse aina olla mahdollisimman neutraalia, kunhan eri piirteet sopivat yhteen ja täydentävät toisiaan.

Aventho 300

Viimeisimpänä ja valitettavasti myös suurimpana pettymyksenä vuorossa olisi Beyerdynamic Aventho 300. Kuunneltua ääntä enempää ajattelematta se vaikuttaa vielä suhteellisen normaalilta, mutta ennestään tuttujen biisien kohdalla syntyy silti heti fiilis, ettei kaikki ole aivan kunnossa. Siinä missä Skullcandyn kuulokkeet ovat ”vain” hurjan basso- ja diskanttivoittoiset, Aventho 300:n vääristynyt äänenväri pahimmillaan puistattaa minua.

Kuulokkeiden vaimeammin toistuvat taajuusalueet suuntaavat huomioni 2 kilohertsin seudulle, joka toistuu ärsyttävän hyökkäävästi. Kun tämä yhdistyy tyyliltään ohuisiin keskitaajuuksiin ja diskanttikorostumiin, Aventho 300 kuulostaa mielestäni poikkeuksellisen epäluonnolliselta. Vokalisti ja oikeastaan kaikki muukin puskee jatkuvalla syötöllä ikään kuin lävitseni, eikä äänikuvassa ole tilaa keskittyä mihinkään muuhun tai paeta tilannetta. Tämän vuoksi kuuloaistini asettuukin herkästi puolustustilaan ja kokemuksesta tulee nopeasti ahdistava. Kuuloaistini ja aivoni eivät selvästi pidä tällaisista ärsykkeistä etenkään, kun Beyerdynamicin korostamat taajuudet eivät ole lähtökohtaisestikaan niitä miellyttävimpiä.

Yllä kuvailtu voisi vielä olla pieni työtapaturma, mutta heikkouksien lista saa jatkoa omituisen diskantin muodossa. 4 kilohertsin informaatio puuttuu lähes kokonaan vaiheenkumoutuman tai jonkin muun ongelman vuoksi ja paikalliset korostumat ovat varsin hurjia. Jokin kaikessa epätasaisuudessa aiheuttaa sen, etten saa diskantista kunnolla selvää, vaan se kuulostaa todella pakatulta kaikesta räiskyvyydestään ja sibilanssistaan huolimatta. Edes kuulokkeiden basso ei ole turvonneisuutensa vuoksi erityisen laadukasta, mutten oikeastaan edes huomioi bassotaajuuksia muiden ongelmien vetäessä enemmän huomiota itseensä. Basso saataisiin myös taajuuskorjattua kuntoon toisin kuin muut taajuudet.

Ei tämän kaiken sanominen tunnu mukavalta valmistajaa kohtaan, mutten myöskään halua lähteä asiaa kaunistelemaan vain sen vuoksi, että kirjoitan kuulokearvostelijan roolissa. Tavallinen kuluttajakaan ei peittelisi kokemuksiaan. Valitettavasti Aventho 300 ei ole pelastettavissa edes Beyerdynamicin tarjoamalla taajuuskorjaimella, koska se säätää kaikkea muuta kuin ongelmallisia taajuusalueita. Suosittelisinkin välttämään kuulokkeita kuin ruttoa, ellei joku halua kokea hyvin omituista ääntä tai satu jopa sellaisesta pitämään. Persoonallisessa esitystavassa ei lähtökohtaisesti olisi mitään väärää, mutta siinä tulisi olla edes jonkinlaista ideaa toisin kuin Aventho 300:n tapauksessa. Siksi Beyerdynamicin kannattaisikin palata takaisin suunnittelupöydälle, jos se haluaa pysyä tulevaisuudessa kilpailukykyisenä.

Loppupisteytys (1-10)

Päätin tehdä edullisten suljettujen kuulokkeiden vertailun tapaan tarkastelussa olleille tuotteille painotetun loppupisteytyksen kuvaamaan tarkemmin sitä, miten arvioisin niitä osa-alueittain. Yleisesti ottaen pisteyksissä on aina omat ongelmansa, mutta tällaisessa useamman tuotteen vertailussa sellainen on jokseenkin käyttökelpoinen. Lukijan on nopeaa tarkistaa, mitä mieltä lopulta olin kustakin tuotteesta, ja mitkä niistä erottautuivat joukosta niin hyvässä kuin pahassakin.

Käytin pisteytyksessä seuraavia painotuksia:

Kuulokkeiden rakenne 15 %
Yleinen käytettävyys 15 %
Vastamelutoiminto 15 %
Käyttömukavuus 25 %
Äänenlaatu 30 %

1. Nothing Headphone (1)

Rakenne: 8
Käytettävyys: 9
(painikkeet, sovellus jne.)
Vastamelu: 6
Käyttömukavuus: 7
Äänenlaatu: 8
(taajuuskorjausmahdollisuudet huomioituna)
Loppuarvosana: 7,6

2. JBL Tour One M3

Rakenne: 4
Käytettävyys: 8
(painikkeet, sovellus jne.)
Vastamelu: 9
Käyttömukavuus: 9
Äänenlaatu: 7
(taajuuskorjausmahdollisuudet huomioituna)
Loppuarvosana: 7,5

3. Skullcandy Aviator 900 ANC

Rakenne: 8
Käytettävyys: 8
(painikkeet, sovellus jne.)
Vastamelu: 3
Käyttömukavuus: 8
Äänenlaatu: 4
(taajuuskorjausmahdollisuudet huomioituna)
Loppuarvosana: 6,1

4. Beyerdynamic Aventho 300

Rakenne: 9
Käytettävyys: 7
(painikkeet, sovellus jne.)
Vastamelu: 3
Käyttömukavuus: 7
Äänenlaatu: 3
(taajuuskorjausmahdollisuudet huomioituna)
Loppuarvosana: 5,5

Yhteenveto

Vastamelukuulokkeiden testaaminen ei ole ainakaan tylsää, koska ne voivat olla lähes millaisia tahansa. Eheän kokonaisuuden rakentaminen tuntuukin olevan monille valmistajilla vaikeaa, vaikka niiden tuotteet saattavatkin loistaa muutamilla osa-alueilla. Näin on käynyt myös tarkastelemani neljän kuulokemallin kohdalla.

Jos valinta ja ostopäätös tulisi tehdä näistä vaihtoehdoista, Nothing Headphone (1) olisi tasaisen suoriutumisen näkökulmasta se kuuloke, jota eniten suosittelisin. Se myös yltäisi lähimmäs kunniaseinääni, mutta luulenpa, että vasta mahdollinen Headphone (2) voisi päästä sinne. Kilpailu on kovaa, joten Nothingin kannattaa vielä kehittää muutamia osa-alueita, kuten vastamelutoimintoa ja äänenlaatua, eteenpäin. Tälläkin hetkellä sen kuulokkeista saadaan kuitenkin jo hyvät monipuolisen taajuuskorjaimen ansiosta.

Headphone (1):n kaltaiset persoonalliset tuotteet voisivat nähdäkseni lisätä ihmisten kiinnostusta kuulokekuuntelua kohtaan, joten näen suuntauksen positiivisena. Markkinoilta löytyy jo riittävästi saman näköisiä kuulokkeita, joten on mukavaa, että joku uskaltaa kokeilla uusia juttuja. Esimerkiksi Dysonin erikoisiin kuulokkeisiin verrattuna Headphone (1) näyttää sopivasti uniikilta, eikä liian överiltä. Käyttömukavuus, käytettävyys ja sovelluspuoli Nothingilla on myös hyvällä mallilla.

Kun tästä nelikosta painotetaan mahdollisimman hyvää käyttömukavuutta, tehokasta vastamelua ja monipuolisia ominaisuuksia, JBL Tour One M3 päihittää Headphone (1):n. Smart TX -lähettimen ansiosta se saattaa myös tuoda joillekin täysin uusia ulottuvuuksia langattomaan kuulokekuunteluun. Harmillisesti Tour One M3 kärsii kuitenkin natisevasta muovirakenteesta ja halvasta laatuvaikutelmasta, joten se ei mielestäni tunnu kovinkaan houkuttelevalta tuotteelta omassa hintaluokassaan. Äänenlaatukin jättää odotuksiini nähden hieman kylmäksi etenkin saman konsernin AKG N9 Hybridiin verrattuna. JBL pärjääkin mielestäni valmistajana paremmin alle 150 euron hintaluokassa. Tour One M3 on lopulta erikoinen yhdistelmä halpaa ja kallista, joten se ei tunnu valmiilta tuotteelta. Ehkä mahdollinen M4-malli lunastaa vihdoin odotukset myös rakenteen ja äänenlaadun osalta.

Skullcandy Aviator 900 ANC ja Beyerdynamic Aventho 300 jäävät selvästi jälkeen Nothingin ja JBL:n kuulokkeista, vaikka niissäkin on omat hyvät puolensa. Aviator 900 ANC on mielestäni hieno ja mukava kuuloke, mutta siihenpä asia jääkin. Heikon vastamelun ja vääristyneen äänenlaadun vuoksi tuote tuntuu ennen kaikkea kivalta asusteelta ja hukatulta mahdollisuudelta. Miksi tehdä hienot kuulokkeet ja jättää äänenlaatu tälle tasolle? Saattavat peruskuluttajat tästä toki tykätäkin samaan tapaan kuin Bowers & Wilkinsin PX7 S3:sta.

Beyerdynamic puolestaan on onnistunut tekemään ulkoisesti laadukkaat ja tyylilleen uskolliset kuulokkeet, jotka kuitenkin vaikuttavat muilta ratkaisuiltaan ikään kuin yliyrittämiseltä ilman riittävää tietotaitoa tai visiota. Kaikki näyttää paperilla hyvältä, mutta Aventho 300 ei silti aivan ole tätä päivää. Se kuulostaa ensinnäkin äärimmäisen epäluonnolliselta. Puolivillaiset toteutukset ja heikko vastamelutoiminto eivät oikein riitäkään, kun langattomien kuulokkeiden markkinoille tullaan takaa-ajajan asemasta. Olisiko Aventho 300 voinut kuulostaa edes etäisesti normaalilta tai sisältää edes kunnollisen taajuuskorjaimen? Nothing on uutena valmistajana onnistunut välittömästi paremmin, joten Beyerdynamicin 100 vuoden historia ja studioprofiloituminen tuntuvat ylitsepääsemättömiltä rasitteilta. Ehkäpä juuri tästä syystä yritys päätettiin hiljattain myydä kiinalaisille uuden alun toivossa.

Tässäpä sitä nyt oltaisiin plussia ja miinuksia vaille valmiina. Toivottavasti katsaukseni tarjosi jälleen hieman lisätietoa tällä hetkellä myydyistä vastamelukuulokkeista. Pitkiä juttujahan näistä syntyy jopa muutamia osa-alueita skipaten, mutta testaillaan kuitenkin kaikkea huolella jatkossakin.

Kolme plussaa ja miinusta:

Headphone (1)

+ Hyvä ääni taajuuskorjattuna
+ Persoonallinen ulkonäkö
+ Hyvin suunnitellut painikkeet

– Epätasainen ääni vakioasetuksilla
– Vastamelutoiminnon sivuäänet
– Pehmusteosat tuntuvat hieman kovalta

Tour One M3

+ Monipuoliset lisäominaisuudet ja säätömahdollisuudet
+ Hyvä käyttömukavuus
+ Tehokas vastamelutoiminto

– Vaimeat ja epätasaiset ylätaajuudet
– Halpa laatuvaikutelma
– Kehnot painikkeet

Aviator 900 ANC

+ Hieno ja hyvin suunniteltu rakenne
+ Hyvä käyttömukavuus
+ Pitkä akunkesto

– Voimakkaasti ylikorostuva basso ja diskantti
– Heikkotehoinen vastamelutoiminto
– Kehno taajuuskorjain

Aventho 300

+ Jämäkkä ja laadukas rakenne
+ Moderni Bluetooth-tekniikka
+ Pitkä akunkesto

– Epäluonnollinen ääni
– Heikkotehoinen vastamelutoiminto
– Tuntuu päässä hieman kovalta