Austrian Audio The Arranger: Tukeva sovitus tonnikerhoon

Author: Sword of Damocles

Information:

• Julkaisuvuosi: 2026
• Valmistusmaa: Itävalta (suunnittelu) ja Unkari (kokoaminen)
• Hinta: 999 €
• Type: open, over-ear
• 44 mm:n dynaamiset elementit, joiden kalvoissa DLC-pinnoite (diamond-like-carbon)
• Impedanssi: 25 Ohm
• Herkkyys: 94 dB/mW
• Paino: 320 g
• Liitintyyppi: Lukittuva 2,5 mm
• Kaapeli: Pituus 3 m / liitin 3,5 mm (+ 6,35 mm adapteri)
• Lisävarusteet: Kangaspussi
• Takuu: 2 vuotta

Arvostelukappaleen hankintatapa: Saatu lainaan maahantuojalta ja ostettu itselle

AKG:n raunioille syntyneen Austrian Audion alku kuulokevalmistajana oli hieman kivinen, koska se jäi ihmisten mieleen lähinnä aaltoilevasti tuunatusta Hi-X55-kuulokemallistaan. Sittemmin parannusta on kuitenkin tapahtunut jokaisen kuulokejulkaisun kohdalla. Malliston hintavin (2500 €) The Composer (säveltäjä) oli ja on jo aidosti huipputuote, jota jäin kirjoittamani arvostelun jälkeen hieman kaipaamaan. Löytyypä kuulokemalli myös Kunniaseinältäni, vaikken siellä sitä kuuntelemaan pääsekään.

Nyt vuoden 2026 alkajaisiksi valmistaja julkaisi uuden avoinrakenteisen kuulokemallin, joka sai nimekseen The Arranger (sovittaja) ja hinnakseen 999 euroa. Runko kuulokkeisiin on lainattu valmistajan edullisemmista Hi-X50/60-sarjan tuotteista, joskin ulkonäöllisesti ehostettuna ja uusin pehmustein varustettuna. Shampanjan sävyä ja mustaa yhdistelevä väriteema poikkeaa piristävästi massasta. Kuulokkeet myös valmistetaan Euroopassa tai tarkemmin ottaen Unkarissa, joten ne tarjoavat vaihtoehdon Kiinakammoisille.

Hintaluokkana 1000 euroa on kilpailtu, koska nykyään monet kuulokkeet maksavat pikemminkin tätä vähemmän. Esimerkiksi hiljattain julkaistu, tässä jutussa myöhemmin verrokkina toimiva, HEDDphone D1 on ehtinyt kerätä 700 euron hintaisena saksalaiskuulokkeena kehuja neutraalista ja studiohenkisestä äänestään. Koska Austrian Audio tavoittelee niin ikään huomiota referenssiääntä etsivien ammattilaisten ja hifiharrastajien keskuudessa, olisiko tässä jopa eräänlainen kaksinkamppailu?

The Arrangerin tarjosi testilainaan kotimainen AK-Hifisystems. He voivat mielestäni taputella itseään hieman olkapäälle tarjotessaan näin nopealla aikataululla kuluttajille mahdollisuuden saada lisätietoa maahantuomastaan uutuustuotteesta. Kiitos meidän kaikkien puolesta! Tässä yhteydessä toki jo mainittakoon, että ostin kuulokkeet lopulta itselleni. Syyt siihen paljastuvat äänenlaadusta kertoessani.

Packaging and accessories

Kuulokkeiden varustelu osaa aina yllättää molempiin suuntiin, koska välillä edullisten tuotteiden mukana tulee valtavasti kaikkea, kun taas toisinaan hintavammat mallit edustavat itseään ilman lisävarusteita. The Arranger toimitetaan suuressa laatikossa, josta kuitenkin löytyy käyttöoppaan ja kaapelin lisäksi vain vaalea kangaspussi. Kenties odotin hieman enemmän, mutta tällä mennään. Yhteensopivan kuljetuskotelon (HXHC) saisi ostettua valmistajalta erikseen 29 eurolla.

Kaapelin kiinnitys kuulokkeisiin hoidetaan kierrelukittuvalla 2,5 millimetrin liittimellä, joka poikkeaa rakenteeltaan hieman Sennheiserin HD 500 -sarjasta ja Audio-Technican ATH-M50X:stä, joihin useimmiten sopivat toistensa kaapelit. Austrian Audio ei siis halua kuulua samaan joukkoon, mutta samalla se hankaloittaa kuluttajien elämää. Arrangerin mukana tulevalla kumipintaisella kaapelilla on lisäksi mittaa peräti 3 metriä, joten se sopii nähdäkseni hieman paremmin studioympäristöön kuin kotikuunteluun. Käytettävyydessä pituutta lukuun ottamatta minulla ei kuitenkaan ole juurikaan moitittavaa.

Ääntä saadaan ulos yleisimmistä 3,5 ja 6,35 millin äänilähdöistä, mutta erikseen olisi ostettavissa myös balansoituja kaapeleita varsin kohtuulliseen hintaan. Austrian Audion suositushinta kaksimetriselle kaapelille 4,4 millimetrin liittimellä (TACP2m) on 49 euroa ja kolmemetriselle XLR-kaapelille (TACX3m) 69 euroa. Vertailun vuoksi Sennheiserin vastaavat lisävarusteet maksavat noin 40 prosenttia enemmän.

Build and comfort

Koska Arranger lainaa kulmikkaan muotoilunsa valmistajan ammattikäyttöön suunnatuista Hi-X50/60-sarjan kuulokkeista, kokonaisuus näyttää melko työkalumaiselta. Samalla shampanjan väriset yksityiskohdat ja vaaleanharmaat pehmusteet keventävät kuitenkin ulkoasun laajemmalle yleisölle sopivaksi. Muita juuri tämän värisiä kuulokkeita ei markkinoilta löydy. Itse tykkään.

Funktionaalisesti rakenne toimii liikeratojensa ja niveltensä osalta oikein hyvin. Pykälittäin naksuva korkeussäätökin pitää tiukasti valitun asentonsa. Jämäkästä näppituntumasta ja metallisesta sangasta huolimatta epäilen kuitenkin hieman kuulokkeiden kestävyyttä. Osat yhteen puristava musta kaistale kun on yhä tehty muovista ja sen on todettu halkeilevan valmistajan edullisemmissa kuulokemalleissa jo lyhyen käytön jälkeen. Toisaalta Austrian Audio mainostaa kuulokkeidensa olevan täysin huollettavissa ja korjattavissa, minkä lisäksi netistä löytyy muidenkin tekemiä korjausohjeita ja 3D-tulostusmalleja varaosille.

Kuppirakenteen muovisuuden puolestaan ymmärrän, jotta kuulokkeiden kokonaispaino pysyy kurissa. Osien paksuuteen ja materiaalivalintoihin nähden pidän 320 grammaa jopa kevyenä. En toisaalta pistäisi pahakseni, vaikka kupit olisivat reunoiltaan hieman paksummatkin, sillä niistä kiinni tarttuminen kuulokkeet päähän laittaessa ei tunnu kaikkein luontevimmalta.

Rakenne on elementtien takaa avoin, mutta kehystä on avattu korvan puolelle sen verran harkiten, että ulkopuolinen äänimaisema vaimenee yllättävänkin paljon käytön aikana. Ääntä ei myöskään vuoda kaikkein pahiten ulos kuulokkeista etenkään planaarielementteihin verrattuna. Toisaalta kädet Arrangerin kuppien päälle asettamalla käy nopeasti ilmi, miten herkästi elementit häiriintyvät takaosansa sulkemisesta. Täten avoimen rakenteen hyötyjen voidaan olettaa toteutuvan täysimääräisesti.

Käyttömukavuudeltaan Arranger poikkeaa jonkin verran totutusta, koska päähän kylmiltään asettaessa sen ohutreunaiset korvapehmusteet tuntuvat epämukavan kovilta. Hetken lämpenemisen jälkeen istuvuudesta tulee kuitenkin omalla kohdallani selvästi pehmeämpi ja tasaisempi. Monet muutkin ovat raportoineet kuulokkeiden käyttäytyvän näin, joskaan valtavaa eroa äänenlaadussa en itse lämpenemisen jälkeen huomaa. Kenties basso ja diskantti tasoittuvat hieman?

Päässä Arranger tuntuu tukevahkon puristuksensa myötä hieman samalta kuin Sennheiserin HD 600 -sarja, joskaan ei yhtä päänmyötäiseltä. Austrian Audion mokkanahasta tehdyt pehmusteet ovat myös selvästi laadukkaammat ja luultavasti myös pitkäikäisemmät. Kenenkään korvat tuskin osuvat pehmusteiden reunoihin, koska sisätila on käytännössä markkinoiden avarin (80 x 60 x 27 mm). Pääpehmustekin on suunnittelultaan nerokas, koska se pysyy kiinni magneeteilla. Ilmastoitu keskiosa torjuu hikoilua ja päälaelle tehty lovi ylimääräistä paineentunnetta. Pehmusteet voidaan myös vaihtaa melko helposti, mistä on hyötyä yhtäläisesti ammattilaisille ja tavallisille kuluttajille. Tässä yhteydessä jää selvittämättä, tummuvatko vaaleanharmaat pehmusteet pidemmässä käytössä.

Pidän siis Arrangeria mukavana kuulokkeena, kunhan se alussa hieman lämpenee. Rakenteen koen muutoinkin pienistä kestävyyteen liittyvistä kysymysmerkeistä huolimatta ihan järkeväksi. Mikään kuulokkeissa ei ole varsinaisesti häirinnyt minua, eikä niitä tarvitse juurikaan miettiä käytön aikana. Tämä korostaa tietynlaista suoraviivaisuutta. Samaan rahaan saa hieman arvokkaammankin oloisia tuotteita (esim. Meze Audio 109 Pro), mutta Arranger onnistuu myös mielestäni tuntumaan riittävän mielenkiintoiselta, jottei rakenteen ja hinnan välille muodostu ristiriitaa.

Sound quality

Arrangerissa käytetään Austrian Audion mukaan hyvin samanlaisia dynaamisia elementtejä kuin sen Composer-huippukuulokkeissa, mutta kalvon halkaisija on hieman pienempi (44 vs 49 mm). Näissä molemmissa kalvon materiaalina toimii DLC (diamond-like carbon), jota vauhdittavat rengasmagneetit. Arrangerin elementeistä valmistaja ei kuitenkaan harmillisesti ole julkaissut tarkempaa kuvaa, eikä niitä pääse etuvaimennukseen käytetyn vaahtokerroksen alta näkemään.

Impedance measurements and amping requirements

Austrian Audio kertoo kuulokkeidensa nimellisimpedanssiksi 25 ohmia, mutta itse mittasin noin 30 ohmin lukeman. Eipä näin pienellä erolla sinällään väliä ole, vaan kiinnittäisin enemmän huomiota impedanssikäyrän tasaisuuteen, mikä ei ole laisinkaan tavallista dynaamisten elementtien kohdalla. Tämän ansiosta Arrangeria on ”turvallista” kuunnella myös korkeamman lähtöimpedanssin omaavalla vahvistimella, koska taajuusvaste pysyy aina suunnitellun kaltaisena. Esimerkiksi monien studioiden laitteisto lienee yhä melko iäkästä, mutta siitä ei olisi tässä tapauksessa merkittävää haittaa.

Herkkyydeksi kuulokkeille valmistaja ilmoittaa 94 dB/mw, mikä kuulostaa äkkiseltään jopa matalahkolta. Itse kuitenkin pidän tästä, sillä olen todennut monet tätä herkemmät dynaamiset kuulokkeet kohinaherkiksi etenkin, jos niiden impedanssi on Arrangerin tapaan matala. Hieman pienempi herkkyys tekee siis kuulokkeista entistä monipuolisemmat ilman, että ne tarvitsisivat edelleenkään tehokasta vahvistinta. Esimerkiksi Qudelix 5K tai Macbook Airin (M1) kuulokeliitin riittäisivät jo omiin tarpeisiini.

Headphone Measurements

Our frequency response measurements have been made with a clone IEC-60318-4 coupler and KB501X pinnae. The Harman target curve from 2018 is used as a reference point and generalization of the headphone response that would sound good to most people. For more information on the measurements and their accuracy, see Headphone Measurements-sivulta. The Arrangerin taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink avulla.

Frequency response:

The Arranger on avoimeksi kuulokemalliksi yllättävän voimakasbassoinen, sillä omien mittausteni perusteella ylemmät bassotaajuudet toistuvat kohotetusti 400 hertsiin saakka ja alabassokin nousee hieman Harman-käyrän yläpuolelle. Tällaiseen määrään bassoa törmättäisiin useammin suljetun rakenteen omaavissa kuulokemalleissa, joten Austrian Audio ei ole päätynyt tilanteeseen vahingossa, vaan täysin tarkoituksella. Arrangerin alataajuudet toistuvat tukevasti ja täyteläisesti.

Keskialue puolestaan muistuttaa tyyliltään Sennheiser HD 800:aa, koska molemmissa ear-gain-alueen (1–5 kHz) alkuosa toistuu rauhoitetusti ja energiataso alkaa nousta vasta hieman viiveellä Harman-käyrään nähden. Tältä osin tietynlainen käyttöasento saattaa tosin tehdä Arrangerista hieman energisemmän jo 2 kilohertsin kohdalla. Joka tapauksessa kyseessä on aavistuksen V-tyylinen kuuloke keskialueen jäädessä läsnäololtaan hieman etäisemmäksi bassoon ja diskanttiin verrattuna.

Tällaisen tuunauksen kohdalla kannattaakin huomioida, että diskantin suhteellinen osuus on yläkeskialuetta suurempi, jolloin omalla laitteistollani likimain Harman-tyylisesti mittautuvat ylätaajuudet kuuluvat todellisuudessa hieman lujempaa. Merkittäviä paikallisia korostumia tai vaimentumia ei kuitenkaan ole havaittavissa eli mittauslaitteeni ”kuulee” ylätaajuudet oikein tasaisesti, eikä 10 kilohertsin jälkeenkään esiinny mitään poikkeuksellista. Joku voisi kenties kiinnittää huomiota pieneen nyppylään 5,5 kilohertsin kohdalla, mutta piirre vaikuttaisi olevan niin yleinen, että se voi selittyä osittain laitteiston ominaispiirteillä, eikä niinkään kuulokkeilla itsellään.

The Arranger vs. The Composer:

The Arrangerin taajuusvasteessa on helppo nähdä The Composerin kanssa paljon samaa, mutta myös ratkaisevia eroja, jotka muuttavat kuuntelukokemusta. Suurin ero löytyy alakerrasta: Arrangerin alataajuudet toistuvat laaja-alaisesti tukevammin Composerin lineaarisempaan bassotuunaukseen nähden. Koska samalla ear-gain-alueen huippu (3 kHz) jää Arrangerissa useita desibelejä Composeria matalammaksi, esitystapa on tuhdimpi, rennompi ja ikään kuin ”kansanomaisempi”. Composer puolestaan on kaksikosta kirkkaampi ja se painottaa äänessään enemmän selkeyttä. Mielestäni erot tuntuvat loogisilta kummankin kuulokkeen hintaluokka ja mahdollinen kohdeyleisö huomioiden.

Sound observations

Arvioin kuulokkeet tällä kertaa yksinomaan JDS Labs Element 4 -vahvistimella ja sen sisältämällä D/A-muuntimella. Laite on käytännössä täysin väritön, joten siitä voi hakea suuntaa sille, miltä Arranger kuulostaisi muihin neutraaleihin kuunteluketjuihin liitettynä.

---

The Arranger yhdistää mielestäni poikkeuksellisen toimivasti kaksi eri maailmaa. Se tarjoaa ensihetkistä lähtien helposti omaksuttavaa ja viihteellistä toistoa V-tyyliin kallistuvan ääniprofiilinsa turvin. Harkiten taka-alalle jätetty keskialue nostaa tukevan basson ja selkeän diskantin päänäyttämölle. Kyseessä on siis varsin kuluttajaystävällinen kuuloke, joka sovittaa musiikin ikään kuin ”hauskemmaksi” versioksi itsestään. Näin tehdessään Arranger ei kuitenkaan unohda myöskään kriittisempää yleisöä, vaan se saa minut keskittymään äänten tarkkaan erotteluun sekä laajalta ja kerrostuneelta tuntuvaan äänikuvaansa. Yllättävintä kuulokkeissa onkin juuri se, miten kutsuvasti ne onnistuvat yhdistämään nämä kaikki piirteet. Esitystavasta on helppo pitää niin rennosti jammaillessa kuin äänitteiden pieniä nyansseja bongaillessa.

---

Alataajuudet ovat Arrangerissa sävyltään lämpöiset ja avoimiin kuppeihin istutetut dynaamiset elementit huomioiden poikkeuksellisen ulottuvat – tuttu piirre Composer-kuulokkeista. Basso tuntuu suurelta ja se kykenee tarjoamaan syvää murahtelua ilman, että mittauksissa näkyvä yläbassokorostus nousisi keskialueen kannalta häiritsevän jyrääväksi. Testijakson aikana näin tapahtui oikeastaan vain kuunnellessani livetaltiointeja, joissa on jo valmiiksi turhan tuhti basso suhteessa laulusuorituksien kuuluvuuteen. Yleensä Arrangerin basso pysyy kuitenkin hyvin omassa kerroksessaan ja se säilyttää muhkeudestaan huolimatta seurattavuutensa.

Kuuntelen enenevissä määrin raskasta musiikkia, johon Arranger tuo hauskaa potkua ja voimaa hieman samaan tapaan kuin ZMF Atticus. Toisaalta kokemukseni on silti mittauksiani tasapainoisempi, koska avoin rakenne todennäköisesti haihduttaa ulos osan paineesta, eikä istuvuus välttämättä ole omassa päässäni aivan yhtä tiivis kuin mittalaitteessa. Suosittelen siis kokeilemaan Arrangeria ennakkoluulottomasti, vaikka mittaukset eivät sitä välttämättä imartelekaan. Kuulokkeita ennen niiden mittaamista kuunneltuani en olisi arvannut bassoa yhtä ”korostuneeksi”, koska monet suljetut mallit luovat vielä enemmän äänenpainetta.

---

Keskialue on Arrangerin rauhallisin ja samalla eniten värittynyt osa-alue. Se toistuu ylemmiltä osiltaan hieman pehmennetysti ja jää esitystavaltaan jossakin määrin etäiseksi. Tästä huolimatta en silti sanoisi ääntä verhoutuneeksi, koska esimerkiksi vokalisti sijoittuu luonnollisen tuntuisesti hieman kauemmas äänikuvassa säilyttäen edelleen hyvin selkeytensä. Puuttumaan jää siis vain tunne suorasta energiasta ja Sennheiser HD 600 -sarjan tyylisestä läsnäolevuudesta. Tämä Arrangeriin olisi helppo taajuuskorjata lisäämällä muutama desibeli energiaa 1500 hertsin kohdalle Q-arvolla 1. Jos vielä yläbassoa kevennetään noin 220 hertsin kohdalta samalla Q-arvolla, kuulokkeista tulee erinomaisen neutraalit.

Itsekin taajuuskorjaamista kokeilin, mutten lopulta nähnyt sille erityistä tarvetta. Huomasin tällä kertaa pitäväni enemmän Arrangerin avarasta keskialueen toistosta, johon on lisätty hieman lämpöä. En myöskään kokenut instrumentteja liian pehmennetyiksi, vaan yksityiskohtaisuus ja rentous kohtasivat miellyttävällä tavalla. Ehkä Austrian Audio on pyrkinyt tilavaan toistoon, jota on helppo kuunnella.

Tasapainoisen diskantin olen kokenut yhdeksi Arrangerin vahvuuksista. Keskialueen jäädessä hieman taka-alalle diskantti nousee itseasiassa enemmän esiin kuin se normaalisti tekisi. Se on tyyliltään raikasta ja välillä jopa hitusen analyyttistä, muttei missään vaiheessa sorru sibilanssiin tai liialliseen huomiohakuisuuteen terävyydellään. Symbaalit ja muut korkeat äänet soivat irtonaisesti, mutta kuitenkin sulavasti.

Yleisesti ottaen ihmiset aistivat diskantin hyvin eri tavoin, joten voin puhua vain omasta puolestani todetessani Arrangerin tällä taajuusalueella useimpia kilpailijoitaan laadukkaammaksi. En aistinut testijakson aikana kuulokkeiden ylätaajuuksissa mitään häiritsevää, vaan ne onnistuivat herättämään mielenkiintoni hienostuneella yksityiskohtaisuudellaan. Ylimmillä taajuuksilla ei myöskään esiintynyt vastaavia jyrkkiä ”piikkejä” kuin monissa aiemmin kokeilemissani planaarikuulokkeissa tai Meze Audio 109 Pro:ssa, jonka näkisin yhtenä Arrangerin kilpailijoista. Arranger tuntuu tämän ansiosta hienosäädetymmältä tuotteelta.

---

Suurimman yllätyksen itselleni tarjosi lopulta Arrangerin upea äänikuva, jossa keskikohta rajautuu äärimmäisen helposti seurattavaksi ikään kuin syvyyteen, kun taas vasemalle ja oikealle miksatut äänet ulottuvat vaikuttavan kauas pääni ulopuolelle. Äänten sijainnit erottuvat myös hämmästyttävän tarkasti esimerkiksi puolelta toiselle tapahtuvien pyyhkäisyjen aikana, ja eri instrumentit kerrostuvat tilavan tuntuisesti erilleen toisistaan. Kenties isojen pehmusteiden myötä toisto tuntuu suurelta myös korkeussuunnassa. Minun pitikin muutamaan otteeseen tarkistaa, etten ollut vahingossa kytkenyt äänilähteistäni päälle jonkinlaista tilaääntä – en ollut.

Lopputulos riippuu aina kuunnellusta äänitteestä, mutta jos kaikki on siltä osin kunnossa, aivoni tykkäävät Arrangerista kovasti. En laisinkaan odottanut näin vaikuttavaa äänikuvaa, jonka laajuudessa on parhaimmillaan hieman samaa Sennheiser HD 800:n kanssa, ja joka tarkkuudessaan kamppailee melko tasaväkisesti erottelukykyisten planaarikuulokkeiden kanssa. Samalla puhutaan vieläpä viihdyttävän bassovetoisesta ja rasittamattomasta nautiskelijan kuulokkeesta, jota kuunnellessa yksityiskohtien tarkkailu voitaisiin myös halutessa jättää kokonaan tekemättä.

Tässä yhteydessä muistuttaisin toki äänikuvan olevan kuulokekuuntelussa pitkälti aivojen luoma illuusio, joka vaihtelee ihmisten välillä. Omalla kohdallani Arranger tekee vaikutuksen, kun taas toiset saattavat kokea samoja piirteitä sellaisissa kuulokkeissa, jotka itselleni kuulostavat tavanomaisilta. Olisi myös täysin normaalia olla huomaamatta missään kuulokemallissa mitään erityistä, joten kehuni Arrangerin äänikuvaa kohtaan ovat lopulta hyvin henkilökohtaisia. Syystä tai toisesta se kuulostaa muutoinkin lähes koukuttavan hyvältä, mikä on saanut minut hieman kyseenalaistamaan havaintojani. Mittausdatan perusteella lopputuloksen tulisi olla värittyneempi, mutta silti haluaisin kuunnella kuulokkeita tunnista toiseen juuri sen vuoksi, miten uskottavasti ja samaistuttavasti ne äänen esittävät.

Vertailu: The Arranger vs. HEDDphone D1

Hinnat: 1000 vs. 700 €

Aloitetaan parivertailut juttuun mukaan ehtineestä HEDDphone D1:stä (hinta 700 €), jota kuvailisin modernisoiduksi Sennheiser HD 600:ksi niin rakenteen kuin äänenkin osalta. Mielenkiintoisin piirre D1:ssä ovat täysin uudenlaisesta ohutlaminaatti-hiilikuidusta (Thin-ply Carbon) tehdyt elementit, jotka HEDD Audio on suunnitellut yhdessä ruotsalaisen Composite Soundin kanssa.

HEDDphone D1 tuntuu mekaaniselta suunnittelultaan hieman Arrangeria kestävämmältä, koska mekanismit muistuttavat niin ikään lujaksi osoittaitunutta Sennheiser HD 600 -sarjaa. D1 tosin painaa hieman enemmän kuin Arranger, vaikka rakenteesta suurempi osa onkin muovia. Käyttömukavuuteen tämä ei silti vaikuta, vaan merkittävimmäksi eroksi muodostuu pääpehmuste. Arranger tuntuu päälaellani varsin huomaamattomalta, kun taas HEDDphone D1:n pehmuste on jostakin syystä todella kova. Suuri lovi päälaella estää kyllä tehokkaasti pahimman paineentunteen, mutta pidemmässä käytössä kaipaisin silti pehmusteen painuvan edes hieman kasaan. D1:n korvapehmusteet ovat lisäksi itselleni aavistuksen ahtaat, vaikka pehmeää vaahtomateriaalia pidänkin hieman Arrangeria mukavampana. Kokonaisuutena suosin käyttömukavuuden osalta ensimmäisen puolen tunnin aikana HEDDphone D1:tä, kun taas siitä eteenpäin kiinnitän vähemmän huomiota Arrangeriin.

HEDD Audio ansaitsee kehut siitä, että kaapelin kiinnitys kuulokkeisiin hoituu tavallisilla ja hyväksi todetuilla 3,5 millimetrin liittimillä, eikä Arrangerin tapaisella lukittuvalla erikoisliittimellä. D1:n käyttäminen on helpompaa ja sen 2 metrinen kaapelikin tuntuu käytännöllisemmältä kuin Arrangerin 3 metrinen vastine. Vielä varustelusta mainittakoon, että HEDDphone D1:n ostaja saa näppärän kuljetuskotelon.

Koska molempien kuulokkeiden impedanssi on hyvin vastaava 30–40 ohmia, vahvistuksen osalta eroksi muodostuu vain HEDDphone D1:n suurempi herkkyys (100 vs. 94 dB/mW). Täten se soi samalla vahvistusteholla hieman lujempaa. Kriittisesti arvioituna Arrangerin matalammasta herkkyydestä voisi kuitenkin olla etua vanhempien laitteiden kanssa, sillä niiden mahdollisen taustakohinan tulisi jäädä D1:tä huomaamattomammaksi.

Frequency responses:

The Arranger ja HEDDphone D1 edustavat kahta erilaista lähestymistapaa äänentoistoon, vaikka molempien markkinointimateriaalissa mainitaankin ammattikäyttö. D1 on soinniltaan huomattavasti neutraalimpi ja lineaarisempi tarjoten erittäin totuudenmukaisen kuuntelukokemuksen, jossa etenkin yläkeskialue toistuu Arrangeria läsnäolevammin. Toisaalta siinä missä D1:n ääni tuntuu toistuvan pitkälti pääni sisällä, Arranger tarjoaa laajemman äänikuvan ja tilavammalta tuntuvan erottelun. Tällainen ”epäkuulokemaisempi” tilavaikutelma on nähdäkseni etu niille, jotka etsivät musiikista uudenlaisia ja mielenkiintoisia ulottuvuuksia perinteisen monitoroinnin sijaan. Voisiko tästä olla jotakin hyötyä studioympäristössä?

Sointiväriltään HEDDphone D1 on joka tapauksessa lähes voittamaton oikeaoppisuudessaan, ja se säilyttää selkeytensä läpi taajuuskaistan. Arranger uhraa osan toiston luonnollisuudesta tarjotakseen enemmän viihdettä bassotaajuuksilla. HEDDphone D1 ei missään nimessä ole bassoltaan avoimeksi kuulokemalliksi kesy etenkään Sennheiserin HD 600 -sarjaan verrattuna, mutta tukevasti potkivalle Arrangerille siitä ei kuitenkaan ole viihdyttävyydessä mitään vastusta. On suorastaan hämmästyttävää, miten Austrian Audio on saanut bassosta näin voimakasta ja ulottuvaa rakennetta enempää sulkematta. Diskantin koen D1:ssä hieman eloisammaksi, mutta välillä myös hitusen teräväksi verrattuna Arrangerin rasittamattomuuteen.

Lopulta valinta kaksikon välillä kulminoituu nähdäkseni siihen, arvostaako kuuntelija toiston totuudenmukaisuutta vai suurempia elämyksiä. Arrangerin kaltaisen kuulokkeen värittymät tulevat selkeimmin esiin juuri D1:n tyylisen neutraalin vertailukohdan rinnalla, mutta tuhti basso ja laajempi äänikuva tekevät siitä todennäköisesti valtaosalle ihmisistä mieluisamman valinnan. Omalla mittapuullani molemmat ovat erinomaisia kuulokkeita, jotka voisin sisällyttää yhtä aikaa kokoelmaani.

Vertailu: The Arranger vs. Focal Hadenys

Hinnat: 1000 € vs. 700 €

Toiseksi verrokiksi valikoitui HEDDphone D1:n tapaan 700 euroa maksava Focal Hadenys, jota minun on ollut helppo suositella hyväksi yleiskuulokkeeksi. Jos sen vielä saa ostettua alennuksesta 500 euron pintaan, Austrian Audion kuulokkeet tuntuvat jo melko selvästi kalliimmalta hankinnalta. The Arrangerin ostaja ei myöskään saa Hadenysin tapaan kuljetuskoteloa.

Suunnittelultaan Hadenys on yksinkertaisempi liikkuvien osien määrän jäädessä pienemmäksi ja sangan ollessa kokonaan magnesiumia ilman Arrangerin tapaisia muovilisäyksiä. Kotikäyttöön Focal-malli saattaisikin olla hieman käytännöllisempi. Kaapelikin kiinnittyy siihen tavallisella 3,5 millin liittimellä, joten ääntä saadaan ulos millä tahansa AUX-kaapelilla toisin kuin Arrangerista. Toisaalta Austrian Audion kuulokkeita voitaisiin kuunnella balansoituna, mikä ei onnistu Hadenysilla.

Molemmat kuulokkeet painavat suurin piirtein saman verran, mutta ne tuntuvat päässä varsin erilaisilta. Arranger sopisi säätöjensä puolesta suurempaan päähän ja korvatkin mahtuvat sen pehmusteiden sisään tilavammin. Hadenys puolestaan puristaa päätä lempeämmin ja sen pehmusteosat tuntuvat pehmeämmiltä. Itse olen molempiin keskimääräistä tyytyväisempi, mutta mieltymyksistä ja käyttäjän anatomiasta riippuen jompi kumpi voi myös tuntua selvästi toista mukavammalta.

Jos kuulokkeita on tarkoitus kuunnella pienitehoisella mobiililaitteella, Hadenys sopisi tarkoitukseen suuremman herkkyytensä (105 vs 94 dB/mW) ansiosta paremmin. Impedanssi molemmissa kuulokkeissa pyörii 30 ohmin tuntumassa, joten siltä osin eroja ei ole tiedossa.

Frequency responses:

Koska Hadenys on kuin HEDDphone D1 tukevammalla alabassolla ja hieman karkeammilla ylätaajuuksilla, sekin eroaa melkoisesti Austrian Audion kuulokkeista. The Arranger ei toista yläkeskialuetta yhtä läsnäolevasti kuin Hadenys, mutta se luo selvästi suuremman ja kerrostuneemman tilavaikutelman. Focalin kuulokkeet toistavat ääntä kiistatta tasapainoisemmin ja oikeaoppisemmin, kun taas Arranger rauhoittaa yläkeskitaajuuksia tuodakseen voimakkaammin esiin äänikuvassa vokalistin ympärillä tapahtuvia asioita ja yksityiskohtia.

Alataajuuksien osalta Hadenys on ääneltään puhtaampi, sillä se pitää basson ja keskialueen selkeämmin erillään toisistaan painottaen Harman-käyrän mukaisesti alabassoa. Arrangerin basso nousee koholle jo alakeskitaajuuksissa tehden esitystavasta tuhdimman. Hadenysin aavistuksen ohuet alakeskitaajuudet korostavat entisestään Arrangerin täyteläisempää otetta. Toisaalta diskantin osalta Arranger kuulostaa hieman raikkaammalta ja selkeämmältä Hadenysin jäädessä ylimmiltä taajuuksiltaan melko tummaksi. Myös sulavuudesta pisteet menevät Austrian Audion suuntaan, koska muutamat taajuusvasteessa näkyvät epätasaisuudet saavat Focal-mallin kuulostamaan aavistuksen rosoiselta.

Lopulta Arranger tuntuu mielestäni kaksikosta mielenkiintoisemmalta kuulokkeelta, joskin Hadenys puolustaa edelleen paikkaansa yleispätevämpänä valintana. Focalin kuulokkeet suoriutuvat tasaisemmin erityisesti tilanteissa, joissa kaivataan energiaa yläkeskialueelle. Tällöin Arrangerin värittymät saattavat ajoittain häiritä kuuntelukokemusta. Yleisesti ottaen Austrian Audion kuulokkeiden kohdalla ei kuitenkaan tarvitse tehdä merkittäviä kompromisseja, vaan ne onnistuvat tarjoamaan samassa paketissa Hadenysia voimakkaamman basson ja vaikuttavamman äänikuvan. Tämän koettuani Focalin kuulokkeet eivät enää kiinnosta minua yhtä paljon kuin aiemmin.

Vertailu: The Arranger vs. ZMF Bokeh Open

Hinta: 1000 € vs. 1100–1200 €

Kolmantena verrokkina toimii kuulokehyllystäni löytyvä ZMF Bokeh Open, joka maksaa edullisimmillaan noin 100 euroa enemmän kuin Arranger. Toki erilaisiin kustomointeihin, kuten eksoottisemmasta puusta tehtyihin kuppeihin tai lisäpehmusteisiin, saisi vielä uppoamaan muutamia satasia lisää, joten ZMF-mallin hintataso on liukuva. Sama voidaan sanoa sen äänenlaadusta, koska jokainen pystyy halutessaan muokkaamaan sitä omien mieltymystensä suuntaan. Itse olen vaihtanut osin avoimet etuvaimennusverkot täysin suljettuun versioon, mikä tasoittaa kuulokkeiden diskanttia.

Suuremman kokonsa, puuosiensa ja paksumman metallisankansa myötä Bokeh Open painaa noin 200 grammaa enemmän, mutta puukäsityötä arvostava saa samalla mielenkiintoisen koriste-esineen. The Arranger sen sijaan on tavanomaisempi ja hieman käytännöllisempi kuuloke. Pidemmän päälle sen käyttäminen on keveyden ansiosta Bokeh Open:ia huomaamattomampaa, joskaan en koe jälkimmäistäkään missään määrin epämukavaksi.

ZMF-mallin mukana toimitetaan kotelo ja laadukkaampi kaapeli, joten varustelussa Austrian Audio jää kakkoseksi. Eniten paheksun sen lukittuvaa liitinrunkoa verrattuna siihen, miten helppoa Bokeh:iin on vaihtaa jokin muu kahdella 3,5 millimetrin liittimellä toteutettu kaapeli.

Kumpikaan kuulokkeista ei vaadi ”ihmeellistä” vahvistinta, joskin niiden erilainen impedanssi loistaa hieman eri tilanteissa. The Arranger ei ole paperilla yhtä herkkä kuin Bokeh Open (94 vs. 103 dB/mw), mutta matalampi impedanssi saa sen soimaan lujempaa esimerkiksi mobiililaitteilla, jotka on optimoitu 16–32 ohmin kuormalle. ZMF-mallin 80 ohmin impedanssi puolestaan sopisi Arrangeria paremmin myös putkivahvistimille, mutta pääsääntöisesti transistorivahvistimilla potentiometria täytyy vääntää hieman lujemmalle.

Frequency responses:

Edellisiin vertailutilanteisiin nähden Bokeh Open eroaa Arrangerista hieman vähemmän – ainakin omilla säädöilläni. ZMF-malli ei tuo keskialuetta aivan yhtä etualalle kuin HEDDphone D1 tai Focal Hadenys, minkä lisäksi basso kuulostaa Arrangerin tapaan tätä kaksikkoa täyteläisemmältä. Näin ollen Bokeh Open voisi miellyttää juuri Arrangerista kiinnostuneita, jos kuuntelukokemuksen haluttaisiin olevan vain napsun verran neutraalimpi. Toisaalta oletusarvoisesti ZMF-mallin diskantti on epätasaisempaa ja jopa melko räiskyvää, eivätkä nämä piirteet poistu kokonaan edes omilla hienosäädöilläni.

Koen siis Arrangerin ylätaajuudet sulavammiksi ja rennommiksi, kun taas Bokeh Open lisää toistoon eloa ja säihkettä luonnollisuuden kustannuksella. Kuunnellusta materiaalista riippuen havaitsen molemmissa vuorotellen hyviä puolia. Keskialue puolestaan toistuu ZMF:n kuulokkeissa omaan makuuni varsin optimaalisesti, kun haluan sen olevan helposti samaistuttava ja läsnäoleva, mutta ilman liiallista analyyttisyyttä.

Arranger painaa vokalistin ja useimmat instrumentit vielä hieman kauemmas äänikuvassa ja voimistaa siten tilavaikutelmaa. Näin äänikuva tuntuukin suuremmalta ja kerrostuneemmalta, kun yksittäiset äänet liikkuvat vapaammin tilassa ja herättävät sijoittumisellaan enemmän huomiota. Bokeh Open saattaa teknisesti ottaen olla tarkempi, mutta kutsuisin sen äänikuvaa kuitenkin Arrangerin rinnalla melko tavalliseksi. Bassopäässä molemmilla on omat vahvuutensa: Bokehin basso tuntuu tiukemmalta ja räjähtävämmältä, kun taas Arranger luottaa tuhdimpaan ja hieman pehmeämpään esitystapaan, jonka useimmat luultavasti kokisivat viihdyttävämmäksi.

Lopulta paremmuus kaksikon välillä riippuu pitkälti siitä, millaiseksi Bokeh Open:in ääni eri kustomointimahdollisuuksilla säädetään, ja ollaanko siitä valmiita maksamaan lisää. Lähtötilanteessa Arranger on mielestäni onnistuneempi kokonaisuus, mutta omilla säädöilläni ZMF-malli pystyy kuulostamaan hieman tasapainoisemmalta, jos mittarina pidetään neutraalia ääntä. Jos taas keskialueen absoluuttinen neutraalius halutaan vaihtaa jykevämpään bassoon ja suuremmalta tuntuvaan äänikuvaan, Arranger on siihen oiva lääke.

Summary

Miellän lopulta Arrangerin kuulokkeeksi, josta monien olisi helppo tykätä. Yleensä näin viihdyttävä bassotuunaus ei samalla kuulosta yhtä erotellulta ja äänikuvaltaan suurelta. Nämä piirteet eivät myöskään tavallisesti esiinny yhdessä varsinkaan avoinrakenteisessa kuulokkeessa. En voikaan olla innostumatta lopputuloksesta, eikä hieman taka-alalle jäävä keskialuekaan minua tässä kokonaisuudessa häiritse. Arranger tuntuu onnistuneelta jatkumolta Composerille ollen sekä ääneltään että hinnaltaan helpommin lähestyttävä – ikään kuin hauska kuuloke ammattimaisella otteella. Eräänlaisena vedenjakajana toimivasta tuhannen euron hintaluokasta ylöspäin siirtyessä kuluttajien ostointo alkaa nopeasti laskea, mutta tähän monet vielä nähdäkseni pystyvät.

Rakenteellisesti Austrian Audion kuulokkeet jättävät muutamien kriittisten muoviosiensa vuoksi ilmaan pieniä kysymysmerkkejä kestävyydestään, mutta huoleni saattavat osoittautua täysin turhiksi. Valmistaja myös lupaa Arrangerin olevan täysin korjattavissa, ja vaihdettavilla pehmusteilla se saadaan pidettyä siistinä vuosia eteenpäin. Tilavien korvapehmusteiden ja kevyen painon ansiosta pidän myös käyttömukavuutta oikein hyvänä, kunhan kuulokkeet hieman lämpenevät aina alussa.

Koska en testijakson aikana keksinyt musiikkityyliä, jolla Arranger ei kuulostaisi vähintään mielenkiintoiselta, kuulokkeet päätyivätkin lopulta osaksi kokoelmaani. Luulin jo hetken muuttuneeni tiukkapipoiseksi kuulokekriitikoksi, mutta niin vaan tällainen objektiivisesti vähemmän täydellinen tuote onnistui voittamaan minut puolelleen. Siksi suosittelen tilaisuuden tullen muitakin kokeilemaan, miltä Arranger kuulostaa. Luonnollisesti se pääsee myös Kuulokenurkan kunniaseinälle ja saa erityismaininnat sekä koukuttavasta äänenlaadustaan että suurten korvapehmusteiden ja kevyen painon ansiosta käyttömukavuudestaan.

Pros and cons:

+ Yhdistää onnistuneesti ”kaupallisen” tuunauksen studiohenkiseen yksityiskohtaisuuteen
+ Laajalta tuntuva ja tarkka äänikuva (jos aistimus sama kuin itselläni)
+ Todella jytäkkä basso avoimeksi kuulokemalliksi
+ Erottuva ulkonäkö
+ Kevyt paino
+ Tilavat korvapehmusteet
+ Rakenteen korjattavuus
+ Ei tarvitse tehokasta vahvistinta, muttei ole liian herkkäkään
+ Maltillisesti hinnoitellut lisävarusteet

+/- Kuulokkeiden sisäinen johdotus on balansoitu, mutta epätavallinen liitinvalinta hankaloittaa kaapeliostoksia

– Ei sovi niille, jotka inhoavat tuhtia bassoa tai hieman etäämmällä toistuvaa keskialuetta
– Sangan muoviosien kestävyys herättää pieniä epäilyksiä
– Korvapehmusteet tuntuvat varsin kovilta ennen lämpenemistään
– Niukka varustelu