Bowers & Wilkins PX7 S3: Yllättävä suunnanmuutos

Information:

Julkaisuvuosi: 2025
Suunniteltu Britanniassa ja valmistettu Kiinassa
Värivaihtoehdot: Musta, valkoinen ja sininen
Hinta: 429 €
Type: Closed, over-ear
40 mm:n dynaamiset elementit (bioselluloosakalvot)
Ääniliitännät: Bluetooth 5.3 ja USB-C
Bluetooth-koodekit: AptX Lossless, AptX Adaptive, AptX HD, AptX, AAC ja SBC
Charging port: USB-C
Akun koko: ?
Akunkesto: 30 h (oletettavasti pidempi ilman vastamelutoimintoa)
Latausaika: 2–3 h (Tukee pikalataamista: 15 minuutissa 7 tuntia käyttöaikaa)
Active Noise Cancellation: ON / OFF / Transparency mode
Ominaisuuksia: Multipoint, Google Fast Pair, MFi (Made For iPhone), ääniavustaja (Google Assistant/Siri) ja puhelinsovellus taajuuskorjaimella
Paino: 300 g
Lisävarusteet: Kuljetuskotelo, USB-C-kaapeli (1,2m) ja USB-C–3,5mm kuulokekaapeli (1,2m)

Arvostelukappaleen hankintapa: Saatu lainaan maahantuojalta

Brittiläinen Bowers & Wilkins on alkanut päivittää vastamelukuulokemallistoaan julkaisemalla 429 euron hintaiset PX7 S3 kuulokkeet (valmistajan tuotesivu), jotka tulevat huhujen mukaan saamaan melko pian seurakseen uusitun PX8-sarjalaisen. Näistä PX7-sarja on itselleni ennestään tuttu, sillä kirjoittelin vajaa pari vuotta sitten PX7 S2e:stä tykästyen siihen niin, että hankin testikuulokkeet lopulta omakseni. Edeltäjäänsä nähden PX7 S3:n sanotaan tarjoavan parannuksia hieman jokaisella osa-alueella: esimerkiksi kuppirakenteesta on muovattu hieman sirompi ja ääntä tuottavat uudenlaiset elementit. S2e-mallin löytyessä Kuulokenurkan kunniaseinältä odotukseni ovatkin luonnollisesti korkeat, joten päätin ottaa uutuusmallin tuoreeltaan testiin. Onko uusi aina parempaa vai voisiko tällä hetkellä 250 euroa maksava vanhempi malli olla edelleen varteenotettava vaihtoehto?

Kiitokseni PX7 S3:n testikappaleen lainaamisesta menevät Simex:in suuntaan!

Packaging and accessories

PX7 S3 saapuu modernissa tuotepakkauksessa vai tulisikohan sittenkin puhua menneistä ajoista, koska nykyään yhä useampi valmistaja korvaa hienon pakkauksen ekologisella ja ankealla pahvilaatikolla. Joka tapauksessa Bowers & Wilkinsin esillepano huokuu laatua. Muutoin tarjolla ei ole lisävarusteiden osalta mitään ihmeellisempää, koska langattomat kuulokkeet tarvitsevat lähinnä kuljetuskotelon ja pari kaapelia. Tällaiset PX7 S3:n tulevatkin ja niiden väritys täsmää valitun kuulokeversion kanssa.

Kotelon mitat ovat kutistuneet hieman aiemmista PX7-sarjalaisista, koska S3-mallin kupit ovat litteämmät. Nyt kuulokkeet vievät tilaa melko vertailukelpoisesti pienimpiin kilpailijoihinsa nähden, vaikkei rakenne taitukaan kasaan. Toisaalta kuulokkeiden ja kotelon yhteenlaskettu paino nousee edelleen 630 grammaa, mitä voidaan pitää melko korkeana mukana kuljettamisen näkökulmasta. Kevyin omistamani vastamelukuuloke, Bose QuietComfort SE, painaa kangaspussukassaan vain 300 grammaa. QuietComfort Ultra painaa puolestaan kotelossaan noin 450 grammaa ja Sonyn uusi WH-1000XM6 noin puoli kiloa. Bowers & Wilkinsin kuulokkeiden kuljettaminen paikasta toiseen ei siis ole aivan yhtä vaivatonta.

Build and comfort

Bowers & Wilkinsin kuulokkeissa on aina tietynlaista luksuksen tuntua, eikä PX7 S3 tee tähän poikkeusta. Kukin myydyistä värivaihtoehdoista muodostaa eheän kokonaisuuden, jossa keskiöön nousevat kuppien metalliset kyljet ja osittainen kangasverhoilu, joka jatkuu myös pääpannan yläreunassa. Sanka puolestaan on edelleen muovinen, mutta putkimaiset osat ovat niin paksut, ettei tarinoita hajoamisesta liene tiedossa jatkossakaan. Kokonaisuuden täydentävät keinonahkaiset pehmusteosat, jotka on mätsätty kuulokkeiden värityksen kanssa. Kuppien kylkeen suurella fontilla kirjoitetusta valmistajan nimestä ei pitäisi jäädä kenellekään epäselväksi, minkä merkkiset kuulokkeet käyttäjän päässä ovat. Testaamani Canvas White -versio näyttää niin raikkaalta, että se saattaisi hyvinkin herättää sivullisissa kiinnostusta.

Edeltävään PX7 S2e -malliin nähden S3:n kupit ovat noin sentin verran litteämmät, joten olemuksesta on saatu sirompi ja painosta maltilliset 8 grammaa kevyempi (300g vs. 308g). Samalla sankaosia on pyöristetty hieman lisää, jotta ne näyttävät mahdollisimman virtaviivaisilta. Pannan läpi kulkeva välikaapeli ei myöskään näy enää ulospäin, koska sankaan tehty kouru on avoin vain toiselle puolelle. Nämä kaikki muutokset tuntuvat onnistuneilta.

Kuulokkeiden litteämmän koon vuoksi vastamelutoiminnosta vastaavat mikrofonit sijaitsevat nyt kuppien keskiosan uritetun kaistaleen sisällä, mikä on estänyt S2e-mallista poiketen painikkeiden sijoittamisen samaan paikkaan. Täten PX7 S3:ssa painikkeille on jäänyt riittävästi tilaa vain metallikylkien takaosaan, jonne ne mahtuvat silti vain vaivoin. Ulkonäkökeskeinen asioiden siirtely onkin mielestäni heikentänyt hieman kuulokkeiden käytettävyyttä. Pienten painikkeiden painallustuntuma on tukeva, mutta sormeni löytävät ne paljon hitaammin kuin S2e:stä. En pidä myöskään siitä, että sormeni reuna hankaa käytön aikana väkisin kupin kangasverhoilua vasten aiheuttaen rahinaa ja kahinaa. Valkoisessa kuulokeversiossa pidempiaikainen käyttö saa todennäköisesti vaalean pinnan myös likaantumaan.

Bowers & Wilkins on säätänyt niin ikään kuulokkeidensa käyttömukavuutta leventämällä hieman pääpantaa ja lisäämällä siihen paksumman pehmusteen. Kaariosan muodon pysyessä ennallaan keskiosastaan paksumpi pehmuste painautuu kuitenkin harmillisesti aiempaa voimakkaammin päälakeani vasten, joten en kutsuisi muutosta omalla kohdallani onnistuneeksi. Myös vaimoni huomasi nopeasti heikentyneen käyttömukavuuden, kun annoin hänen kokeilla molempia kuulokkeita. S2e-mallin ohuempi pehmuste jakaa kuulokkeiden painon tasaisemmin päälaelle, joten valmistajan olisikin mielestäni kannattanut tehdä S3:n pannan keskiosaan pieni lovi estämään niin sanotun hotspotin (kuuman pisteen) muodostumista. Mallia voi ottaa vaikkapa Sennheiser Momentum 4:stä.

Hieman tilavammalta tuntuvia korvapehmusteita pidän sen sijaan parannuksena S2e-malliin nähden. Mitat ovat pysyneet pitkälti ennallaan (3,5 x 5,5 x 1,5–2,5 cm), mutta suuaukko avautuu kaltevamman muotonsa ansiosta avarammaksi, joten S3:n kanssa minusta ei enää tunnu siltä, että joudun survomaan korvanlehteni pieneen koloon. Reunan sisäpuolella on kyllä ollut kallistettujen elementtien ansiosta riittävästi tilaa aiemminkin, mutta nyt fiilis suuaukolla on vähemmän klaustrofobinen. Sangan puristusvoimakin on saattanut hieman keventyä, mutta sen osalta en joka tapauksessa havaitse minkäänlaista epämukavuutta. Istuvuus on myös tasainen ja tukeva, kuten ennenkin. Ilman paineentunnetta aiheuttavaa pääpantaa pitäisinkin PX7 S3:a oikein mukavana kuulokkeena. Voisikohan panta kuitenkin vielä pehmentyä ja antaa hieman periksi pidemmän käytön myötä?

Toiminnot

PX7 S3:n uusituissa painikkeissa on hyviäkin puolia, sillä virtakytkin on siirretty aiemmin täyteen ahdetusta oikeasta kupista vastamelupainikkeen kaveriksi vasempaan kuppiin. Tämän ansiosta jakauma on tasapainoisempi, eikä saman tuntuinen virtakytkin sekoitu enää äänenvoimakkuutta säätävien painikkeiden kanssa, kuten S2e:ssä tahtoo käydä.

Kuulokkeet sisältävät edelleen korvatunnistimen, joka tauottaa tai jatkaa toistoa riippuen siitä, onko PX7 S3 päässä vai esimerkiksi kaulalla samalla, kun käyttäjä käy keskustelua jonkun kanssa. Korvatunnistin toimii kuitenkin turhankin ripeästi, sillä välillä toisto pätkii, kun liikutan kuppeja korvillani. Herkkyyttä voidaan kyllä säätää puhelinsovelluksen kautta, mutta sekään ei täysin poista satunnaista pätkimistä. Olenkin päätynyt kytkemään ominaisuuden pois päältä, koska se on mahdollista.

PX7 S3:n äänenvoimakkuudensäätö toimii Bluetooth-yhteydellä Google Pixel 9 -puhelimessani hieman erikoisesti. Kuulokkeet saisi ensinnäkin soimaan sisältämänsä erillisvahvistimen ansiosta poikkeuksellisen lujaa, koska hurja volume saavutetaan jo säätöskaalan alkupäässä. Puhelimen painikkeilla hypyt äänenvoimakkuudessa ovat omiin tarpeisiini häiritsevän suuria, mutta huomasin, että kuulokkeiden omia painikkeita käyttäessä välistä löytyy eräänlaisia piilotasoja, joita Android-järjestelmä ei edes osaa näyttää muutoksena äänenvoimakkuutta ilmaisevassa palkissaan. Näin saan lopulta kuulokkeet soimaan varsin joustavasti juuri kaipaamallani äänenvoimakkuudella.

Windows-tietokoneilla ja Macbookillani säädöt toimivat Bluetooth-yhteydellä tasaisesti, joten äänenvoimakkuus nousee lineaarisesti hyppäämättä äkillisesti reilummin ylös- tai alaspäin. Erikoisuuksiltakaan ei silti vältytä, sillä Windows-maailmassa kuulokkeiden painikkeet ja koneen painikkeet (säätöpalkki) kommunikoivat keskenään, kun taas Applen koneella nämä säätävät äänenvoimakkuutta jostakin syystä erikseen täsmäämättä missään vaiheessa keskenään. USB-kaapeliin vaihtaessa tilanne kuitenkin korjaantuu myös Apple-maailmassa.

PX7 S3:a ei silti ole optimoitu kunnolla USB-kaapelilla kuunneltavaksi, sillä kuulokkeet soivat Windows-koneella aivan liian lujaa jo asetuksella 20/100, kun taas Macbookillani pystyn käyttämään vain asetuksia 1/16 ja 2/16 – kyllä, 3/16 soi jo liian lujaa! Äänenvoimakkuudessa ei siis ole paljoa säätövaraa, ellei samalla hyödynnetä musiikkisoittimien omia säätimiä. Onneksi Android-käyttöjärjestelmässä optimointi on sentään paremmalla tasolla, joten häiritseväksi piirteeksi jää USB-kaapeli puhelimeen liittäessä vain se, ettei kuulokkeiden äänenvoimakkuutta ylöspäin säätävä painike toimi laisinkaan (kuuluu ainoastaan piip aivan kuin toiminto olisi estetty).

Bluetooth technology and battery life

Kuulokkeet tukevat monien kilpailijoidensa tapaan Bluetooth-versiota 5.3. Koodekkien osalta tuki löytyy laajasti koko AptX-perheelle, joskin vain harvojen mobiililaitteiden kanssa päästään hyödyntämään edistyneimpiä AptX Lossless ja AptX Adaptive -vaihtoehtoja. Esimerkiksi Google Pixel 9:n kanssa joudun tyytymään vanhempaan AptX HD -koodekkiin, joka toisaalta kelpaa, kunhan kuulokkeet muutoin ovat hyvät. Toistaiseksi suosin kuitenkin LDAC-koodekkia ennen kuin paremmat AptX-koodekit ovat aidosti käytettävissä, eivätkä vain merkintöjä paperilla. PX7 S3:een on ilmeisesti tulossa myöhemmin firmware-päivityksenä tuki myös LC3-koodekille, mutta pystyyköhän kukaan käyttämään tätäkään?

En kuitenkaan syytä yhteensopivuusongelmista Bowers & Wilkinsia, vaan tilanne on mikä on. Multipoint-yhteyden ja Google Fast Pair -ominaisuuden totesin PX7 S3:ssa toimivaksi, eikä langattomissa yhteyksissä ole esiintynyt häiriöitä. Uusi malli vaikuttaisi yhdistyvän virta käynnistäessä kahteen laitteeseen automaattisemmin kuin S2e, joka täytyy usein yhdistää toiseen laitteeseen manuaalisesti.

Kuulokkeiden akunkestoksi kerrotaan 30 tuntia eli nykymittapuulla kilpailijoihin nähden aika vähän – oikeastaan vain Bosen kuulokkeiden akku loppuu nopeammin. Vastamelutoiminnon pois päältä ottaminen tosin lisännee PX7 S3:n käyttöaikaa jonkin verran, ja riippuupa se aina niin ikään käytetystä äänenvoimakkuudesta. Valmistaja ei mainitse latausaikaa, mutta oletan sen olevan 2–3 tuntia. Pikalataaminen 15 minuutin ajan pidentää puolestaan käyttöä 7 tunnilla.

PX7 S3:a ei voida käyttää passiivisesti ilman virtaa eli akun tai elektroniikan vikaantuminen johtaa automaattisesti huoltotoimenpiteisiin tai käytön lopettamiseen. Sama heikkous vaivaa toki noin puolta muistakin vastamelukuulokkeista. Toinen puoli sen sijaan toimii pelkällä kuulokekaapelilla, mutta kuulostaa ilman DSP-korjausta oletuksena karmealta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Phone app and additional features

Asetuksiin ja lisäominaisuuksiin päästään käsiksi varsin suppealla Music | Bowers & Wilkins -sovelluksella, joka taitaa vaatia edelleen käyttäjätilin rekisteröimisen. Olen hyötynyt eniten aiempaa kattavammasta taajuuskorjaimesta ja korvatunnistimen säädöistä. Myös firmware-version päivittämismahdollisuudesta lienee hyötyä tulevaisuudessa. En sen sijaan ole kokenut tarvetta yhdistää sovellukseen musiikin suoratoistopalveluita, vaihtaa vastamelutilaa (hoituu kuulokkeiden painikkeella) tai ottaa pois päältä valmiustilaan siirtymistä. Tilaääntä en päässyt vielä kokeilemaan, koska valmistaja lisää sen sovellukseen uutena ominaisuutena vasta joskus tulevaisuudessa.

Taajuuskorjain sisältää nyt aiempien kuulokemallien basso- ja diskanttisäätimien sijaan viisi säätöaluetta (enintään 6 desibeliä plussaa tai miinusta. Tarjolla on myös TrueSound-niminen asetus, joka vaikuttaisi vain nollaavan tehdyt säädöt reset-painikkeen tavoin. Omista säädöistä voidaan sen sijaan tallentaa ainakin muutama uusi ääniprofiili. Näistä käyttöön valittu pysyy käytössä myös laitteissa, joihin sovellusta ei ole asennettu. PX7 S3 reagoi hyvin taajuuskorjaimella tehtyihin muutoksiin, joten sen ääntä saadaan muutettua tarvittaessa varsin radikaalisti. Omiin tarpeisiini säätökanavia saisi kuitenkin olla vielä muutama lisää, jotta niillä voitaisiin aidosti korjata taajuusvasteen epätasaisuuksia. Nyt kaksi alinta säädintä eivät esimerkiksi muuta bassoa tasaisesti, vaan keskibasson määrä poikkeaa väkisin alabassosta ja alakeskitaajuuksista.

Heikentynyt vastamelutoiminto

Huom: monet muut raportoivat PX7 S3:n vastamelutoiminnon tehostuneen selvästi S2e-malliin nähden, joten yritän vielä selvittää, voisiko testikuulokkeissani olla jotakin vikaa. Tämä osio saattaa siis muuttua positiivisemmaksi – tai sitten ei.

PX7 S3:n aktiivinen vastamelutoiminto vastaa toimintaperiaatteeltaan aiempaa S2e-mallia ja useimpia muitakin nykykuulokkeita eli melunvaimennusteho mukautuu adaptiivisesti kuunteluympäristöön ilman, että sitä päästäisiin säätämään itse. Positiivisena muutoksena taustakohina on nyt hieman vaimeampaa (melkein huomaamatonta). Läpikuuluvuustila tuottaa lisäksi selkeämmän lopputuloksen sen kustannuksella, että äänimaailmaa voimistetaan ja terävöitetään enemmän kuin S2e:ssä. Täten muun muassa oma puheeni kuulostaa kupit korvilla epäluonnollisemmalta, mutta ympäristöäänistä saa kyllä paremmin selvää.

Itse melunvaimennuksen osalta PX7 S3 on kuitenkin omien testikuulokkeideni perusteella heikennys edeltäjäänsä nähden. Alataajuuksien vaimennusteho on säilynyt melko ennallaan, mutta keskitaajuudet kuuluvat S3-mallissa voimakkaammin läpi. Täten esimerkiksi näppäimistön näpyttely, pöytätuulettimen moottorin rahina, ihmisen puheen korkeammat osat tai minkäänlaiset kilahdukset ja kolahdukset eivät vaimennu paljoakaan, kun taas S2e pystyy rauhoittamaan ihan hyvin niitäkin.

Testasin jälleen kaiuttimien kautta simuloituna lentokone- ja kahvilamelun sekä ihmisen puheen vaimennuskykyä. Vertailussa olivat mukana kahden Bowers & Wilkins -mallin lisäksi seuraavat vastamelukuulokkeet:

Sony WH-1000XM6 (arvostelu tulossa)
Bose QuietComfort Ultra (arvostelu tulossa)
Bose QuietComfort SE
Focal Bathys MG (arvostelu tulossa)
Cambridge Audio Melomania P100
AKG N9 Hybrid
Valco VMK25

Ripottelen vertailutietoa lisää tulevissa kuulokearvosteluissani, mutta tässä yhteydessä riittänee tiiviinä toteamuksena, että PX7 S3 suoriutui joukon heikoimmin kaikissa testeissä. Sonyn ja Bosen parhaat mallit erottautuivat edukseen, mutta myöskään VMK25:n, N9 Hybridin tai PX7 S2e:n kohdalla ei tarvinnut arvailla, oliko niiden melunvaimennuskyky PX7 S3:a parempi. Jouduin jopa usein tarkistamaan, oliko S3:n vastamelutoiminto päällä laisinkaan. Toisaalta alataajuudet kyllä vaimenivat S2e-mallin tapaan, joten keskitaajuuksien vaimennuskyky näyttää yksinkertaisesti jäävän heikoksi sikäli, kun testikuulokkeeni toimivat oikein.

Asia jäi lopulta mietityttämään minua siinä määrin, että tein vastamelutoiminnon tehokkuudesta tällä kertaa poikkeuksellisesti myös mittaukset kaiuttimista toistettua pinkkiä kohinaa hyödyntäen. Tuloksia ei kannata missään nimessä ottaa desibelilukemien osalta täytenä totuutena, mutta ne osoittavat kuulemani: PX7 S3 vaimentaa alataajuudet edeltäjäänsä nähden vertailukelpoisesti, ellei jopa hieman paremmin, mutta keskitaajuuksien vaimennuskyky jää selvästi heikommaksi. 1–3 kilohertsin välillä S3-mallin vastamelutoiminto itseasiassa heikentää vaimennustehoa verrattuna siihen, että toiminto olisi pois päältä (vain passiivinen vaimennus). 500–1000 hertsin välillä aktiivinen vaimennus ei näyttäisi puolestaan tekevän yhtään mitään passiiviseen vaimennukseen nähden. Jotakin saattaa siis olla pielessä, koska S2e käyttäytyy aivan eri tavalla.

Vastamelumittaukset *:

Musta jana = pinkki kohina lähtötilanteessa ilman kuulokkeita (vertailuarvo)
Punainen jana = PX7 S2e vastamelutoiminto päällä
Sininen jana = PX7 S3 vastamelutoiminto päällä
Keltainen jana = PX7 S3 vastamelutoiminto pois päältä (vain passiivinen vaimennus)

* REW: Pink Periodic Noise (full range) ~85 dB | RTA 1/12 octave | 1/12 Smoothing | FFT Length 128k | Averages: 8

Kuvaajat osoittavat, kuinka monta desibeliä pinkki kohina vaimenee kullakin taajuudella lähtötilanteeseen verrattuna, kun kuulokkeet on asetettu mittalaitteen korville tietyssä toimintatilassa. Passiivisen vaimennuksen kohdalla on tavallista, että kuulokkeiden rakenne voimistaa hieman alataajuuksia resonanssien myötä. Desibelilukemia ei kannata siteerata missään varsin epätieteellisen mittausympäristöni vuoksi, mutta tuloksista käy joka tapauksessa ilmi, miksi koen PX7 S3:n melunvaimennustehon S2e-mallia heikommaksi.

Aiempaa heikompi vastamelutoiminto on lopulta melkoinen yllätys, koska odotin tällä osa-alueella parannusta S2e-malliin nähden. Myöskään edestä päin tulevaa tuulta uutuusmallin vastamelutoiminto ei osaa torjua, vaan siitä aiheutuu S2e:tä voimakkaampaa rutinaa ja pulputusta. En oikeastaan ole törmännyt vähään aikaan kuulokkeeseen, johon tuuli vaikuttaisi yhtä pahasti. Esimerkiksi jo 50 euron hintainen JBL Tune 770NC osaa eliminoida tuulen aiheuttamat häiriöt toisin kuin PX7 S3. En suosittelisikaan kuulokkeita ulkona liikkumiseen, jos vastamelutoiminto on tarkoitus pitää päällä.

Microphone sound quality

Mikrofonit PX7 S3:ssa tuottavat varsin selkeää ja luonnollista ääntä rauhallisessa ympäristössä ja ihan kelvollista ääntä myös melun ja tuulen keskellä. Testieni perusteella esimerkiksi Valco VMK25, Cambridge Audio Melomania P100 ja Bose QuietComfort Ultra kuulostavat epäselvemmiltä tällaisissa haastavissa olosuhteissa. AKG:n N9 Hybrid ja Sonyn WH-1000XM6 sen sijaan blokkaavat taustamelua selvästi paremmin, eikä tuuli riko ääntä yhtä helposti. PX7 S3:n kanssa pysyttelisin varmuuden vuoksi hieman sivummalla ihmispaljoudesta tai pahimmasta myrskynsilmästä. Mahdollisia parannuksia PX7 S2e -malliin nähden en tällä erää päässyt testaamaan, koska kuulokkeiden mikrofoni mykistää jostakin syystä itsensä välittömästi äänentallennussovelluksia käyttäessä.

Headphone sound quality

PX7 S3 kuulostaa lähestulkoon samalta vastamelutoiminto päällä ja pois päältä, sillä taajuusvaste muuttuu hieman vain bassotaajuuksilla. Yhdenmukaisuus johtunee ainakin osittain vastamelun heikkotehoisuudesta, jolloin se ei muuta kuulokkeiden akustista käyttäytymistä.

Bowers & Wilkinsin kuulokkeet eivät toimi tälläkään kertaa passiivisesti ilman virtaa, mutta niitä voidaan kuitenkin kuunnella Bluetooth-yhteyden lisäksi kahdenlaisella USB-kaapelilla (kiinnittyy joko USB-C-liittimeen tai 3,5 millimetrin kuulokeliittimeen). USB-yhteydellä päästään myös käsiksi korkealaatuisempaan (häviöttömään) äänisignaaliin, mikäli oma mobiililaite ei satu tukemaan AptX Lossless -koodekkia tai sitä varten ei löydy erillistä USB-donglea (esimerkiksi Sennheiser BTD 700).

Kuulokkeiden 40 millimetriset elementit on suunniteltu äänikelan, ripustuksen ja magneettirakenteen osalta uusiksi, kun taas bioselluloosasta tehty kalvo on pysynyt ennallaan. Elementtejä on lisäksi siirretty kuppien sisällä alemmas S2e-malliin verrattuna. Nyt elementit myös ruuvataan kiinni kuppeihin suoraan neliskanttisen kehyksensä kulmista, joten mahdollinen vaihtotoimenpide olisi luultavasti aiempaa helpompi.

Measurements

Our frequency response measurements have been made with a clone IEC-60318-4 coupler and KB501X pinnae. The Harman target curve from 2018 is used as a reference point and generalization of the headphone response that would sound good to most people. For more information on the measurements and their accuracy, see Headphone Measurements-sivulta. PX7 S3:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink .

Taajuusvaste (ANC ON) itselleni luontevimmassa käyttöasennossa:

Taajuusvaste ANC ON vs OFF:

PX7 S3:n taajuusvaste ja sitä myötä ääni pysyy käytännössä identtisenä riippumatta vastamelutoiminnon päällä olosta. Tätä on mukavaa vaihtelua monille muille kuulokkeilla, jotka kuulostavat hyvin erilaiselta näiden kahden toimintamuodon välillä.

Käyttöasennon vaikutus taajuusvasteeseen:

PX7 S3:n ääni vaihtelee poikkeuksellisen paljon riippuen siitä, miten kuulokkeet asetellaan korville. Vaikka sinisellä janalla näkyvä asento 1 muistuttaakin eniten kuulemaani, 2–7 kilohertsin välillä ei ole oikeastaan minkäänlaista johdonmukaisuutta, vaan kuppien siirtäminen pari milliä eri kohtaan saattaa heilauttaa taajuusvastetta useilla desibeleillä suuntaan tai toiseen. Etenkin ihmisen kuuloaistin herkimmässä kohdassa, 2–4 kilohertsin välillä, tapahtuu enimmillään lähes 10 desibelin muutoksia. Kuulokkeet voivatkin luultavasti kuulostaa yläkeskitaajuuksiensa osalta käyttäjästä riippuen lähes miltä tahansa, mikä ei ole laisinkaan hyvä juttu. Tämän piirteen vuoksi kanavatasapainokin jää välillä heikoksi, koska minun on vaikeaa saada molemmat kupit korville siten, että ne tuottaisivat samanlaisen äänen. Ei ero toki sentään yhtä suuri ole kuin mittauksissani.

Tulkintani mukaan taajuusvasteen suuret muutokset johtuvat pääasiassa elementtien sijoittelusta korvan etupuolelle ja kupin alareunaan. S2e-mallissa elementit sijaitsevat keskemmällä kuppia ja ahtaammat korvapehmusteet estävät käyttäjää liikuttamasta kuulokkeita yhtä paljoa eri suuntiin. Täten äänikin pysyy automaattisesti yhdenmukaisempana, enkä ole huomannut S3-mallin tapaista vaihtelua.

Taajuuskorjausehdotus:

Taajuusvasteiden päälle ymmärtävät saattavat heti arvata, miksi olen joutunut säätämään PX7 S3:n ääntä melko rankalla kädellä. Se jää harmillisen kauas tasapainoisesta ja luonnollisesta toistosta. Valmistajan 5-kanavainen taajuuskorjain ei ole myöskään optimaalinen, koska sillä ei voida säätää kuulokkeiden pahimpia ongelmakohtia eli 100–150 hertsin ja 7–9 kilohertsin ympäristöä. Tämän vuoksi muutokset saavutetaan hieman nurinkurisesti voimistamalla keskitaajuuksia, jolloin ala- ja ylätaajuuksien määrä kokonaisuudessa laskee. Lisäksi ylimmän diskantin määrää on PAKKO laskea – luottakaa minuun. Tällaisella kikkailulla päästään lopulta melko hyvään lopputulokseen, ellei seuraavaksi kuvailemani oletusääni satu olemaan juuri sitä, mitä kuulokkeilta halutaan.

Sound observations

Bowers & Wilkinsin vaikuttaa lähestyneen äänenlaatua periaatteella ”mitä enemmän bassoa ja diskanttia, sen parempi”. PX7 S3:n keskibasso jyskyttää lujaa ja ylätaajuuksien kirkkaus kutittelee lähestulkoon silmiä. Monesti kysytään, soivatko kuulokkeet riittävän lujaa – vastaus tähän on PX7 S3:n kohdalla KYLLÄ. Ääni on viritetty niin basso- ja diskanttivoittoiseksi, että toiston voimakkuus ja äänekkyys puskee aina naamalle. Minun täytyi kahlata läpi muutamia muita arvosteluita nähdäkseni, pitävätkö ihmiset todella tällaisesta äärimmäisestä loudness-efektistä – näköjään monet suorastaan rakastavat sitä. Oma juttuni PX7 S3 ei ole, mutta onkohan mielipiteelläni lopulta väliä, jos suuremmat markkinat kuulokkeista innostuvat?

Nyt kun asian äärellä kuitenkin ollaan, ei jätetä tilaisuutta hyödyntämättä. Pidän valmistajan edeltävästä PX7 S2e -mallista, koska siinä sama idea on toteutettu kypsemmin. Kuulokkeet eivät pyri tekemään vaikutusta musiikkia vääristämällä, vaan kuulostavat taajuustasapainoltaan huomattavasti luonnollisemmalta. S3 kuulostaa S2e:n rinnalla kirjaimellisesti siltä kuin joku olisi vetänyt taajuuskorjaimen basso- ja diskanttiliukusäätimet maksimiasentoon – melkoinen suunnanmuutos. Tasapainoisemman toiston myötä S2e erottelee musiikin yksityiskohdat selkeämmin, ja koen myös sen äänikuvan avarammaksi ja syvemmäksi. PX7 S3:a kuunnellessa huomio keskittyy sen sijaan lähinnä lujaan bassoon ja aggressiiviseen diskanttiin.

S2e:n ylemmät bassotaajuudet toistuvat samaan tapaan tuhdisti, mutta basson määrän noustessa loivasti alimpia taajuuksia kohti huomio keskittyy niin sanottuun oikeaan bassoon ja sen luomaan äänenpaineeseen, eikä S3n tapaan kumahtelevaan jytinään 100–200 hertsin välillä. S2e:n taajuuskorjaimen bassosäädin pudottaa lisäksi alataajuuksien määrää tasaisesti alaspäin, kun taas S3:een jää väkisin möykky jo ennestään korostuneimmalle taajuusvälille. Vakioasetuksilla tukevaksi tuotettu bassokitara ja -rumpu toistuvat mutaisen puuroutuneesti.

PX7 S3:n basso kuulostaa siis paksummalta ja vähemmän kontrolloidulta kuin S2e:ssä. Alataajuudet vyöryvät myös enemmän keskitaajuuksien päälle, mikä konkretisoituu siten, että laulaja ja monet soittimet joutuvat ikään kuin taistelemaan sivuroolissa saadakseen huomiota kumahtelevan basson alta. Valitusta musiikista riippuen lopputulos voi olla jopa nuhaisen tukkoinen. Esimerkiksi elektronista musiikkia kuunnellessa tämä ei sen sijaan juurikaan haittaa, vaan S3-malli on paikoin edeltäjäänsä hauskempi etenkin, kun kirkkaat ylätaajuudet tuovat kaikenlaisiin tehosteääniin elävää kirpeyttä.

Bowers & Wilkinsin kuulokkeiden basso on lisäksi sopivalla musiikilla monia kilpailijoitaan potkivamman ja dynaamisemman kuuloista, joten tavallaan ymmärrän, miksi kuulokkeet tekevät suuremman vaikutuksen kuin vaikkapa pehmeämmästä bassostaan tunnetut Sonyt ja Boset. Jos kuulokkeet lähdetään tuunaamaan näin, ehkäpä on jopa toivottua, ettei asiaa jätetä puolitiehen, vaan mennään tyylilajissa päätyyn asti. PX7 S3 täyttänee siis kohderyhmänsä kysynnän sen perusteella, miten positiivisia arvioita esimerkiksi monet tekniikkapainotteiset sivustot ovat kuulokkeille antaneet.

Sivurooliin jäävistä keskitaajuuksista ja korostuneesta bassosta huolimatta kuulokkeiden ääni tuntuu yleensä varsin selkeältä ja vaikuttaa äkkiseltään myös yksityiskohtaiselta. Tämä johtuu ylikorostetusta diskantista 6–15 kilohertsin välillä. Maallikoille kirkkaiden äänten puskeminen etualalle näyttäytyy varmasti yksityiskohtaisuutena, mutta kyseessä on lähinnä epäluonnollinen vääristymä. Asiallahan ei sinällään ole väliä, jos se kuulostaa hyvältä. PX7 S3:n esitystapa tuntuukin S2e-mallia raikkaammalta etenkin matalalla äänenvoimakkuudella. Itselleni normaalimmalla äänenvoimakkuudella ja sekä laulua että rumpulautasia sisältävällä musiikilla PX7 S3 kuulostaa kuitenkin usein huonolta juuri terävöitetyn diskanttinsa vuoksi. S2e-mallissa ei ole vastaavia ongelmia, koska sen ylätaajuudet toistuvat varsin tasaisesti, kuten normaalisti olisi tarkoitus.

Yksi S3:n suurimmista ongelmista on sibilanssi. Vaikka kaikenlaisen pop-musiikin tulisikin kuulostaa tällaisilla basso- ja diskanttikorostetuilla kuulokkeilla menevältä ja hauskalta, tarkoituksella huomiota herättäviksi tuotetut naispopparit kuulostavat omaan makuuni ärsyttäviltä. Pahimmillaan jokainen s-kirjain sihahtaa terävästi ja epäluonnollisesti. Sibilanssia esiintyy ylipäätään musiikkigenrestä riippumatta, mutta rumpulautasten toistamisesta kuulokkeet suoriutuvat vähintään yhtä huonosti. Ne ovat usein pelkkää pistävää sihinää ja kihinää, eikä pienemmistä nyansseista tahdo saada enää selvää. Lopputulos tavallaan säröytyy ja sulautuu yhteen, koska tiettyjä taajuuksia korostetaan aivan liikaa. Omalla kuuloaistillani ylikirkkautta esiintyy voimakkaimmin noin 7, 9–10 ja 12,5 kilohertsin kohdalla. Usein musiikki kuulostaa siltä kuin kyseessä olisi autotallissa nauhoitettu demo-versio.

Vaimoni kuvaili asiaa hyvin sanomalla, että hän on kuullut yhtä huonolaatuiset lautaset vain kuunnellessaan nuorempana Uniklubia kaverinsa autossa. Juju piilee siinä, että musiikki tuli muistitikulta, jolle kaveri oli tallentanut biisit huonoimmalla mahdollisella mp3-laadulla säästääkseen tilaa. Tämän itsekin aikanaan kokeneena allekirjoitan täysin PX7 S3:n samankaltaisuuden. Tällainen musiikki kannattaa pitkälti unohtaa Bowers & Wilkinsin kuulokkeilla, ellei ylätaajuuksien rosoisuutta ja aggressiivisuutta koeta viehättäväksi. Tukevampi rock onkin sitten jo lähinnä mutaista bassoa ja lautasten sihinää laulusuoritusten kärsiessä tukkoisuudesta ja sibilanssista.

Parhaiten kuulokkeet toimivat mielestäni rauhallisella äänenvoimakkuudella tai bassomusiikilla, joka ei sisällä oikeita soittimia tai juurikaan laulua. Tällöin esitystapa tuntuu monia muita kuulokkeita voimakkaammalta, mitä valmistaja lienee ensisijaisesti tavoitellut. Toisaalta PX7 S3:a voidaan myös taajuuskorjata, mutta se on paljon työläämpää kuin S2e-mallin kohdalla. Arvostaisin, jos valmistajat kehittäisivät edes jotenkuten normaaleita ja tasapainoisia kuulokkeita, joiden ääntä olisi paljon helpompaa hienosäätää oman maun mukaiseksi kuin lähteä tekemään audioinsinöörille kuulunutta työtä alusta alkaen.

***Hienoinkin akustinen suunnittelu menee hukkaan, jos musiikki kuulostaa värittyneen taajuusvasteen vuoksi epäluonnolliselta.***

Toimivaksi toteamallani taajuuskorjauksella PX7 S3 yltää suhteellisen lähelle S2e:tä, joten pystyn jo nauttimaan kuuntelusta. Etenkin hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella uutuusmalli kuulostaa hitusen energisemmältä ja elävämmältä kuin niin ikään taajuuskorjattu S2e, joka vaatii hieman lujemman volumen herätäkseen parhaiten eloon. Toisaalta S3:n bassosta ei saada millään yhtä tiukkaa, eikä ylätaajuuksista yhtä tasaisia ja laadukkaita. S2e kuulostaa itseasiassa diskantiltaan suorastaan ylemmän hintaluokan tuotteelta rosoisen ja räiskyvän S3:n rinnalla. Uutuusmallin äänikuva ei myöskään tunnu edelleenkään yhtä avaralta tai realistiselta. PX7 S3:sta ei siis välttämättä kannata edes yrittää tehdä yhtä tasapainoista kuuloketta, vaan sen on tarkoitus olla täysin erilainen. Mielestäni ääntä on yksinkertaisesti väritetty liikaa toiston luonnollisuuden kustannuksella, joten muuttaakseen näkemykseni positiivisemmaksi valmistajan olisi tullut tarjota kuulokkeilleen parempi taajuuskorjain.

Vertailut

Vertailuni ovat tällä kertaa tiiviitä, koska ne on helppo niputtaa yhteen. Bowers & Wilkinsin kuulokkeet ovat yksi hintaluokkansa parhaista valinnoista, jos tavoitteena on saada mahdollisimman paljon bassoa ja diskanttia, ja ylipäätään lujalta ja dynaamiselta tuntuvaa toistoa. Tällöin PX7 S3 päihittää esimerkiksi Bose QuietComfort Ultran ja Sonyn uudet WH-1000XM6-kuulokkeet. Myöskään laadukkaampaa ääntä tarjoavat Cambridge Audio Melomania P100 tai hiljattain arvioimani AKG N9 Hybrid eivät luo yhtä suurta kontrastia ala- ja ylätaajuuksien välille, joten Bowers & Wilkinsin kuulokkeet saattavat innostaa massamarkkinoita enemmän. Tämä vaatii kuitenkin sen, ettei toiston luonnollisuudella ole merkitystä. Tällöin PX7 S3 voisi jopa olla vaihtoehto Focal Bathysille, koska molemmat nojaavat dynaamiseen ja voimakkaalta tuntuvaan toistoon.

Jos musiikin halutaan kuitenkin kuulostavan tasapainoiselta ja objektiivisessa mielessä laadukkaalta, PX7 S3 jättää paljon toivomisen varaa. Monille voi tulla yllätyksenä, että QuietComfort Ultra ja WH-1000XM6 ovat tällaiseen tarkoitukseen parempia vaihtoehtoja etenkin, kun ylimääräisen basson ”poistaminen” niistä on tehty helpoksi. AKG:n Harman käyrää pääpiirteittäin mukaileva N9 Hybrid tai Audeze Maxwell viimeistään osoittavat, kuinka vääristyneeltä PX7 S3 kuulostaakaan. Saman teki toki jo valmistajan oma PX7 S2e. Muista kuulokkeista Sennheiser Momentum 4 Wireless on edelleen hyvä vaihtoehto, eikä neutraalimpaa ääntä toivovien kannata koskaan unohtaa myöskään Valco VMK25:tä.

Muilta osin PX7 S3 omaa kilpailijoitaan laadukkaamman rakenteen ja enemmän luksusta huokuvan ulkonäön. Käyttömukavuus päihittää Sonyn WH-1000XM6:n, mutta Bosen QuietComfort Ultra on aivan omaa luokkaansa. Myös AKG:n N9 Hybrid on mukavampi, akunkestoltaan parempi ja ominaisuuksiltaan selvästi monipuolisempi. Bowers & Wilkinsin tuotteet ovatkin varsin yksinkertaisia niin hyvässä kuin pahassa. PX7 S3:n vastamelutoiminto on lisäksi tehokkuudeltaan keskinkertainen, joten siltäkään osin se ei kerää pisteitä kilpailijoihinsa nähden. Tällaisen kuulokkeen olisikin tärkeää kuulostaa erinomaiselta.

Summary

Mietin useaan otteeseen, olenko ollut Bowers & Wilkinsin PX7 S3:lle liian ankara. En kuitenkaan koe olleeni, koska hifimyymälöiden hyllyssä siihen kohdistuu nähdäkseni tavallista suurempia odotuksia potentiaalisten asiakkaiden ollessa keskimääräistä paremmin perillä hyvästä äänenlaadusta. Valmistajan PX7 S2e -malli tuntuu mielestäni paremmalta kuulokkeelta ja se maksaa myös vähemmän. Aina uusi ei siis automaattisesti ole parempaa, joskin erilaisuutensa myötä S3-mallille löytynee oma fanikuntansa, joka pitää suuremmasta määrästä keskibassoa ja diskanttia. Itse tuntisin tyytyväni vähään, kun puhutaan kuitenkin yli 400 euron kuulokkeista.

On PX7 S3:n ääni silti laadukkaiden elementtien ja kunnollisen elektroniikan ansiosta muita vastaavasti tuunattuja kuulokkeita selkeämpää ja dynaamisempaa. Menoa jarruttaa siis lähinnä värittynyt taajuusvaste. Kuuloketoistoon vähemmän harjaantuneet ihmiset tekevät harmillisesti Bowers & Wilkinsille eräänlaisen karhunpalveluksen kehumalla nykyistä tuunausta, sillä emme välttämättä näe valmistajalta ihan heti oikeasti laadukkaita kuulokkeita. Se vaikuttaa päättäneen keskittyä tällä kertaa musiikille uskollisen toiston sijaan massamarkkinoiden hurmaamiseen, missä ei toki lähtökohtaisesti ole mitään väärää. Nykyisellään kuulokkeet saattavat jopa myydä paremmin kuin oikeaoppisemmaksi tuunattuna. PX7 S3 on lisäksi hinnoiteltu kilpailukykyisesti esimerkiksi Sonyn ja Bosen kuulokkeisiin nähden. Vielä kun vastamelutoimintoonkin saataisiin tehoa…

Vaikka PX7 S3:sta tuleekin taajuuskorjattuna ihan hyvä, olen siihen lopulta melko pettynyt. Kuulokkeet tuntuvat yllättävän suurelta askeleelta taaksepäin valmistajan omaan PX7 S2e:hen nähden. Äänenlaatu ei objektiivisesti arvioituna ole parantunut, kun taas vastamelutoiminto on jopa heikentynyt (ellei testikuulokkeissani ole jotakin vikaa). Käyttömukavuus ja käytettävyys puolestaan jäävät plus-miinus-nolla-asetelmaan osittaisten parannustensa ja heikennystensä vuoksi. Oma lukunsa on myös käyttöasennon huomattava vaikutus toteutuvaan ääneen, minkä perusteella väittäisin akustista suunnittelua huonoksi valinnaksi tämän tyyppiseen tuotteeseen. Uutuusmalli vaikuttaakin pääasiassa ulkonäölliseltä kasvojenkohotukselta. Valmistajalle minulla on silti hyviä uutisia: jatkan tyytyväisenä sen PX7 S2e-mallin kuuntelua. Ehkä uusi versio hintavammasta PX8:sta tulee jälleen olemaan enemmän oman makuni mukainen? Toisaalta monista muista PX7 S3 on jo lähes täydellinen kuuloke, joten älkää toki pelkästään minua uskoko.

Pros and cons:

+ Äänessä on voimaa ja dynamiikkaa
+ Aiempaa sirompi rakenne
+ Korkea laatuvaikutelma varustelua myöten
+ Mikrofonin äänenlaatu on varsin hyvä jopa pienessä melussa ja tuulessa

+/- Tuhti basso ja kirkas diskantti saattavat tehdä joihinkin vaikutuksen, mutta laulua ja oikeita soittimia sisältävä musiikki kuulostaa vääristyneeltä
+/- Kuulokkeet soivat poikkeuksellisen lujaa, mutta äänenvoimakkuuden säätövara USB-kaapelia käyttäessä jää pieneksi
+/- Käyttömukavuus on parantunut korvapehmusteiden osalta, mutta panta painaa enemmän päälakea
+/- Painikkeet on järjestelty selkeämmin, mutta ne sijaitsevat hankalammassa paikassa
+/- Läpikuuluvuustila on selkeytynyt, mutta muuttunut samalla epäluonollisemmaksi

– Yliampuva ja tunkkainen keskibasso
– Todella ylikorostunut diskantti + sibilanssi
– Äänestä ei saada taajuuskorjaamallakaan erityisen tasapainoista
– Ääni vaihtelee huomattavasti eri käyttöasennoissa
– Heikkotehoinen vastamelutoiminto, joka häiriintyy tuulesta
– Monia kilpailijoita lyhyempi akunkesto
– Turhan herkkä korvatunnistin